Helsingin keskustaopiskelijat

Vihreitä ruusuja uusille ylioppilaille ja valmistuneille!

2010-06-05T11:16:00.001+03:00

Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsenenä toivotan kaikille uusille ylioppilaille ja valmistuneille paljon paljon onnea! Liittomme ojentaa Teille virtuaalisen ruusun, jonka väri tietenkin on raikkaan vihreä. Keskusta on vihreän liikkeen Äiti. Pyydän saada pitää teille yhteisesti pienen puheen, sillä poliitikot rakastavat puheiden pitämistä.

"Ylioppilaat ja valmistuneet!

Edessänne aukeaa tulevaisuus. Useimmalla teistä mielessä siintää opiskelupaikka yliopistossa tai jossakin muussa korkeakoulussa. Suomi on hyvä maa opiskella. Kehittämistäkin kuitenkin on. Keskusta päättää Lahden puoluekokouksessa reilun viikon päästä puolueen tavoiteohjelmasta ja politiikan suunnasta koko alkaneelle 2010-luvulle. Keskustan Opiskelijaliitto tulee vaikuttamaan kaikin mahdollisin tavoin, että Keskusta ottaa tavoitteekseen laatia itselleen korkeakoulupoliittisen strategian. Me nykyiset opiskelijat haluamme kehittää tulevia oppilaitoksianne opetuksen laadun näkökulmasta. Me haluamme, että korkeakouluissa opetus ja tutkinnot rakennetaan aidosti opiskelijan parhaaksi. Tällä tarkoitan oppimisen varmistamista, opetuksen laadunvarmistusta sekä korkeakoulujen yhteisöllisyyden kehittämistä.

Lahden puoluekokouksessa päätetään myös siitä, kuinka Keskusta vastaa opiskelijoiden moninaisiin elämäntilanteisiin. Me haluamme, että opiskeluun olisi jokaisella täydet mahdollisuudet, että perheen perustaminen olisi luontevammin osa opiskeluaikaa ja että ratkaisusta ei rangaistaisi opintotuen vähenemisellä kokonaisuudessaan.

Mutta arvoisa ylioppilas ja valmistunut, sinä et juuri nyt mieti tulevia opiskelupäiviä, vaan nautit tästä hetkestä ja saavutuksesta, johon olet yltänyt. Saat onnitella itseäsi ja saat varmasti paljon onnitteluita läheisiltäsi. Mutta jos mietit jo syksyn orientoivia viikkoja, niin onnittelen siitäkin. Menestystä tuleviin päiviin ja tervetuloa mukaan keskustaopiskelijoiden toimintaan kampuksilla ja kaupungeissa. Opiskeluaika kannattaa käyttää monipuolisesti hyödyksi. Opiskelijapolitiikka näyttää ennen kaikkea sen, että politiikka on parhaimmillaan intohimoa muuttaa maailmaa paremmaksi. Tämän intohimon osallisuuteen kutsun sinuakin, uusi ylioppilas ja valmistunut."

Kalle Peltokangas, Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj (ylioppilas 2004)

Vahva EI ruuhkamaksuille!

2010-05-24T22:31:00.000+03:00

Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut ovat eri muodoissaan olleet tapetilla viime vuosina. Aihe on ollut vahvan tunneperäisesti esillä, ja monet asiasta käytetyt perusteet ovat olleet joko valheellisia tai parhaimmillaankin heikolla totuuspohjalla. Malleja on toki ollut useita, mutta useimmissa alettaisiin periä kulkumaksuja niiltä autoilijoilta, jotka matkaisivat Helsingin keskustassa ja sen tuntumassa.

Kiivain keskustelu asiasta käytiin ennen edellisiä kunnallisvaaleja, jolloin jo itse kirjoitin aiheesta kirjoituksen joka valitettavasti on jo hävinnyt bittiavaruuteen. Nyt kuitenkin haluan palata tärkeään aiheeseen uudestaan, sillä asia on jälleen noussut esille. Itse en autoa omista, enkä sitä tällä hetkellä Helsingissä tarvitsekaan, mutta julkinen liikenne ei pääkaupunkiseudulla ole vielä niin hyvällä tasolla että kaikki voisivat auton käytöstä luopua. Koen kuitenkin, että ruuhkamaksujen toteuttaminen eiole kokonaisuudessaan Helsingin tai sen asukkaiden etujen mukaisia. Uskon että myös monet ruuhkamaksujen kannattajat harkitseva kantaansa uudelleen seuraavien faktojen valossa.

Ruuhkamaksujen puolustajat ovat vedonneet Tukholman ruuhkamaksujen onnistumiseen ja että maksuista kerättävillä tuloilla voitaisiin kehittää joukkoliikennettä. Väitteet nojaavat mututietoon, sillä vastoin yleistä käsitystä Tukholman ruuhkamaksut olivat taloudellinen taakka (linkki on vanha, mutta edelleen pätevä). Todellisuudessa Tukholmaan vertaaminen ei ole edes vertailukelpoista, sillä Suur-Tukholman alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä, kun taas pääkaupunkiseudulla asuu laskutavasta riippuen noin miljoona ihmistä. Nämäkin rahat mitkä ruuhkamaksujärjestelmän investointiin menisi tulisi käyttää joukkoliikenteen kehittämiseen, jolloin ihmisille tarjottaisiin todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle pääkaupunkiseudulla.

Ruuhkamaksut sattuisivat eniten pienituloisiin ja perheellisiin, joiden useat menot käytännössä vaativat usein auton omistamista. Lisäksi ruuhkamaksujen toteuttaminen nostaisi useimmissa malleissa keskustan liikkeiden hintoja. Helsingin Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat ovat vuosia vaatineet muun muassa ns. poikkiliikenteen joustavuuden parantamista. Itse voisin harkita myös metroliikenteen pidentämistä perjantai- ja lauantai-iltaisin, ja parannustarpeita löytyy myös seutuliikenteen osalta.

Ruuhkamaksukokeilun kannattajille vielä lyhyt kommentti: Kuinka moni teistä uskoo että kokeilun jälkeen kaupungin johto uskaltaisi myöntää satojen miljoonien eurojen virheinvestoinnin, ja lakkauttaa ruuhkamaksut?

29 päivää äänestyksiin

2010-05-14T20:55:00.002+03:00

Voiko päivä ihanammin alkaa, kun keskustalainen saa herätä äänestämään puolueelle uutta johtoa? Tähän aamuun ei ole kuulkaa enää kuin 29 päivää.

Mistä sitten tullaan äänestämään? Lauantaina puoluejohdosta, ykkösnyrkistä. Sunnuntaina puolestaan uudella johdolla politiikan sisällöstä seuraaville vuosille. Sinne on tähtäys. Toivon, että me puoluekokousedustajat yllämme Keskustan pitkän historian arvoiseen arvokeskusteluun. On uskallettava puhua vaikeistakin asioista. On sovittava yhteisistä linjoista, joilla puoluetta kehitetään ja varustaudutaan kevään 2011 eduskuntavaaleihin. On perin harmillista, että esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista ei nähty tarpeeksi tärkeäksi asiaksi nostaa puolueväen punnittavaksi. Tätä voisi nimittää jopa demokratiavajeeksi, niin isosta asiasta todellisuudessa on kyse. Puoluekokousta on kunnioitettava puoluejohdonkin.

Keskusta on ollut historiansa aikana rakentavan yhteistyön puolue. Nykyisessä mielenosoitusten aikana Keskustan tulee edelleen pyrkiä rakentavaan keskusteluun koko Suomen kehittämiseksi jokaisen kansalaisen parhaaksi. Populismilla on lyhyet jäljet, niin kuin SDP on viime päivien Kreikka-keskustelussa saanut kokea. Politiikka on vastuun kantamista eikä vastuun väistämistä tai siirtämistä seuraavalle vaalikaudelle. Mitä tulee eduskunnan keskusteluun tästä asiasta, kansanedustaja on jalossa toimessa ja tulisi puheenparrellaan sen myös osoittaa.

Kesäkuun puoluekokouksessa Lahdessa äänestämme mm. Keskustan tavoiteohjelman sisällöstä. Tärkein tavoite, jonka jokaisen puoluekokousedustajan tulee itselleen asettaa, on halu nostaa raikkaille ajatuksille vihreää JAAta. Keskusta on aina onnistunut uudistumaan kun vastustajat ovat käyneet päälle kuin yleinen syyttäjä. Emme ole auringonlaskun, vaan auringon nousun puolue!

Kalle Peltokangas
KOL:n liittohallituksen jäsen

Ps. Päivän kysymys: "Mitä tekee Jarmo Korhonen?" Toivottavasti puoluesihteerikisaan tulee lisää kandidaatteja. Koska on vain 29 päivää äänestyksiin..:)

Ammattikorkeiden pakollisesta työharjoittelusta pari sanaa

2010-04-13T00:44:00.001+03:00

Hei kaikille. Vaikka blogi ymmärrettävistä syistä keskittyy pitkälle yliopisto-opiskelijan elämän tarkasteluun, ajattelin kirjoittaa myös hieman yhdestä ammattikorkeakoulujärjestelmän epäkohdasta. Viime aikoina on ollut paljon puhetta nuorisotyöttömyydestä, mihin myös hallitus on vastannut antamalla lisärahaa sen hoitoon esimerkiksi työllisyyssetelin muodossa. Pakollisen työharjoittelun tuomat ongelmat ovat kuitenkin jääneet hämärän peittoon.

Suomessa ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu tietty määrä pakollista työharjoittelua, yleensä 5 kuukautta (30 opintopistettä). Tätä perustellaan aivan asiallisesti opintojen käytännönläheisyydellä, mutta nyt heikomman taloustilanteen aikana ainakin liiketalouden opiskelijoiden mahdollisuudet saada työharjoittelupaikka ovat heikentyneet. Työnantajat ovat tietoisia harjoittelun pakollisuudesta, ja ovat kasvavissa määrin käyttäneet alan työharjoittelijoita ilmaisena työvoimana. Eri aloilla ongelmat ovat kuitenkin erilaisia, ja keskustellessani eri aloja edustavien opiskelijoiden kanssa monenlaisia ongelmia on tullut eteen, esimerkiksi sosiaalialalla harjoittelijalle ei edes saa maksaa palkkaa. Osalla aloista työntekijöiden tarve taas on niin suuri, että työharjoittelupaikka löytyy helpommin.

Kysymykseksi nouseekin miten opiskelijoiden työharjoittelun väärinkäyttöä estettäisiin. Samaan aikaan kun nuorisotyöttömyys huitelee korkeimmissa lukemissa tällä vuosituhannella, monet työnantajat eivät toteuta sosiaalista vastuutaan vaan hyväksikäyttävät järjestelmää surutta. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat opiskelijat joutuvat samaan aikaan töitä tehdessään nostamaan lainaa edes maksaakseen vuokransa ja ruokansa, kun 8 tunnin työharjoittelun ohessa sivutöiden tekeminen voi olla mahdotonta. Ei liene ihme jos nuoremmilla sukupolvilla ei riitä lojaalisuutta työnantajia kohtaan jotka tällaisella toiminnalla mustaavat oman maineensa.

Ratkaisuna asiaan tarvittaisiin selkeä asennemuutos työnantajien taholta. Myös valtion pitää tulevaisuudessa harkita tarkasti pakollisen työharjoittelun tarvetta ja kestoa, mikäli tällainen tilanne jatkuu. Tarvitaanko kaikilla aloilla oikeasti viiden kuukauden ”työharjoittelua”, mikäli yrityksistä ei löydy selkeä intoa kouluttaa opiskelijoita työelämään tai edes maksaa teettämästään työstä harjoittelijan palkkaa. Ja jos ei löydy, niin voitaisiinko työharjoittelu korvata tavallisella työllä tai tehdä valinnaiseksi osaksi tutkintoa.

Muualla maailmassa palkatonta työtä kutsutaan orjatyöksi. Suomessa se kulkee aivan liian usein nimellä pakollinen työharjoittelu.

Minun maksu – sinun eläke

2010-03-10T20:37:00.000+02:00

Rukan hanget loistavat jälleen kirkkaana, kun puhutaan suomalaisesta eläkepolitiikasta ja tulevaisuuden työelämästä. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet eläkeiän nostamisesta pitkään, mutta turhaan. Työntekijäpuoli teki asiasta aikanaan tiukan arvovaltakysymyksen ja nämä haavat mätivät talvellakin.

Eläkeiästä puhuttaessa on hyvä muistaa kaksi asiaa: ikärajojen nostaminen ei tuo yhtään työpaikkaa lisää ja kukaan ei maksa omaa eläkettään varastoon. Bruttokansantuote supistui viime vuonna enemmän kuin kertaakaan vuosien 1917 ja 1918. Nyt orastava talouskasvu ottaa rankkaa takapakkia muutaman tuhannen ahtaajan hakiessa kuuta taivaalta. Suomen nousu menneinä vuosikymmeninä on perustunut vahvaan tuottavuuden kasvuun ja aikansa merkittäviin innovaatioihin. Uuden Nokia etsiminen on turhan usein toistettu mantra, mutta sitä kansantaloutemme juuri nyt tarvitsee. Nostamalla eläkeikää emme saa tähän maahan uusia työpaikkoja, mutta helpotamme sitä taakkaa, jonka työmarkkinat tulevat kohtaamaan: pian ihmisiä lähtee pois työelämästä enemmän kuin sinne tulee, tämä on uhka maamme teollisuudelle ja hyvinvoinnille. Ikäluokka, joka on saanut rinnalleen maailman kehittyneimmän teknologian, ei voi vaatia samoja asioita kuin 60-luvun työntekijä, enkä tarkoita tällä tämän päivän opiskelijoita. Toinen tärkeä seikka on eläkejärjestelmämme maksutapa. On väärin kuvitella, että ihminen maksaa eläkettä sukan varteen, josta se sitten vapautuu, kun eläkepäivät alkavat. Suurin osa työeläkemaksuista menee suoraan maksuun, vuonna 2008 tämä luku oli 75 prosenttia. Väännetään rautalangasta, tulevaisuuden työssä käyvät ikäluokat ovat suhteessa paljon pienempiä kuin tänä päivänä. Tämä 75 prosenttia tulee siis hoitaa huomattavasti pienemmällä joukolla.

Suomen kilpailukyky on kaikkien etu ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta muodostuu julkisesta ja yksityisestä kulutuksesta. Tästä huolehtiminen on talouden perusta. Vahvan kansantalouden on helppo pitää pystyssä laajaa julkista terveydenhuoltoa, joka palvelee etenkin iäkkäitä ihmisiä. Terveydenhuoltoon voi soveltaa elinkaarimallia, jossa nuorempana maksetaan rahaa säästöön, joka sitten vanhempana käytetään, kun vaivoja ilmaantuu. Ylisukupolvisuus on kantanut keskustalaista politiikkaa läpi sen historian ja toivottavasti tämä aatteen peruspilari ei unohdu suurilta ja keskisuurilta ikäluokilta.

Paljon puhetta, vähän tekoja - Opiskelijoiden itse pidettävä ääntä yllä

2010-03-05T15:04:00.005+02:00

Viimeisen muutaman viikon aikana vasemmisto on pyrkinyt ryöpyttämään hallitusta kovasti opiskelijoiden opintososiaalisen aseman heikentämisestä. Näkyvimpinä hetkinä ovat olleet työryhmien julkaistua ehdotuksensa lukukausimaksujen asettamisesta EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille ja 1000 euron lukukausimaksun asettamisesta. Nämä työryhmien ehdotukset eivät sido hallitusta, ja opetusministerikin on niistä jo suorasanaisesti sanonut oman mielipiteensä. Onkin syytä uskoa, että nämä työryhmät on asettanut jo edellisen hallituksen sosialidemokraattinen opetusministeri, Antti Kalliomäki.

On ollut varsin surkuhupaisaa lukea vasemmiston syytöksiä opiskelijoiden aseman heikentämisestä. Nykyinen hallitus on ensimmäinen sitten Ahon hallituksen joka on korottanut opiskelijoiden opintorahaa (vuonna 2007). Sosialidemokraatit kurjistivat opiskelijoiden asemaa sinä 12 vuoden aikana jolloin heillä oli opetusministerin salkku ennennäkemättömästi jättämällä korottamatta opintososiaalisia etuuksia edes korvatakseen inflaatiota. Samaan aikaan sosialidemokraatit olivat pääesteenä kokonaisvaltaisen sosialiturvan uudistuksen tuomisessa eteenpäin, mikä olisi parantanut taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien tilannetta, koska he vaativat korotuksia vain ansiosidonnaisiin tukiin. Kahdessa näistä hallituksesta olivat mukana myös Vasemmistoliiton ministerit, eikä heilläkään ollut mitään aikomusta ajaa opiskelijoiden asiaa.

Nykyinen hallitus ei ole ollut toki täydellinen, mutta hyvässä hengessä se on onnistunut ajamaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa (mm. takuueläkkeen korotus, opintorahan ja asumislisän korotus). Myös ruoan arvonlisäveron alennuksella on parannettu pienituloisten asemaa. Haluan myös muistuttaa, että edellisen kerran hallitus paransi opintoetuuksia keskellä syvintä lamaa vuonna 1992. Myös tuossa hallituksessa johtavina puolueina olivat Keskusta ja Kokoomus.

Seuraavalla hallituskaudella ollaan vakavien kysymyksien edessä, kun kasvanutta valtionvelkaa pitää alkaa maksamaan takaisin samaan aikaan kun huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien marssiessa eläkkeelle. Ay-liikkeen kaltaiset voimajärjestöt ovat varmasti vaatimassa omien etujensa parantamista muista välittämättä. Tässä tilanteessa opiskelijajärjestöjen on pidettävä yllä opiskelijoiden ääntä, ettei opiskelijaetuuksista ja opetuksen laadusta tingitä.

Keskusta on aina tukenut köyhimpien asemaa ja on ollut valmis tukemaan myös opiskelijoita niin että kokopäiväinen opiskelu olisi mahdollista. Valitettavasti on myönnettävä, että edellinen keskustalainen opetusministeri on ollut hallituksessa 1970-luvulla. Tähän pitää saada vuoden 2011 vaaleissa muutos, jotta tulevaisuudessa tehtävään sosiaaliturvan kokonaisratkaisuun saadaan myös opiskelijoiden ääni kuuluviin. Asiassa ei myöskään riitä pelkästään keskustalaisten ääni, vaan kutsun kaikki opiskelijat puoluekannasta ja maailmankatsomuksesta välittämättä ajamaan opiskelijoiden aseman parantamista nyt ja tulevaisuudessa.

Keskustaopiskelijat ottivat jo tammikuussa kantaa ulkomaisia lukukausimaksuja vastaan. Lisäksi 4.3 Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat vaativat hallitusta toistamiseen esittämään suoran kantansa lukukausimaksuihin. Myös pääministeri Vanhanen on suoraan sanonut ettei hallitus ole ottanut askeltakaan kohti suomalaisten lukukausimaksuja, mutta avainministereistä valtionvarainministeri Jyrki Kataisen virallista kannanottoa odotetaan vielä.

Opiskelijat, muistakaa että vuoden 2011 vaaleissa annatte äänenne ehdokkaalle ja myös puolueelle, joka rohkeasti on valmis ottamaan kantaa ja myös ajamaan opiskelijoiden asemaa eduskunnassa. Tätä kirjoittaessa on suunniteltu mielenosoituksia maksuttoman koulutuksen puolesta 21.4 ja ympäri Suomea ollaan järjestelemässä opiskelijarähinöitä 18.3 lukukausimaksujen vastustamiseksi. Nähdään siellä suurella joukolla!

"Suomalaisen korkeakoulupolitiikan suurimpia ongelmia on, että meillä retoriikka ja todellisuus eivät kohtaa."

2010-02-23T22:42:00.002+02:00

Näin jyrähtää STTK:n koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen Ylioppilasledessä 19.2.2010. Hänen mukaansa korkeakoulu-uudistuspuheet ovat vain retoriikkaa. Todelliset teot siis puuttuvat. Perustelut elävät omassa todellisuudessaan. "Se on jonkinlaista henkistä laiskuutta, tai sitten se on sitä, että on olemassa jokin ideaalikuva yliopistosta, jota ei oikeasti ole olemassa", pohtii Lempinen Antti Järven avartavassa jutussa. Yritän seuraavassa hiukan avata sitä, miltä 25-vuotiaasta, perheellisestä opiskelijasta, neljännen vuoden teologian opiskelijasta ja gradun tekijästä ja keskustalaisesta opiskelijapolitikosta tämänhetkinen korkeakoulu-uudistus tuntuu. Minullakin oli ennen opintojen alkamista ideaalikuva yliopistosta. Nyt 3,5 vuotta täysipäiväisesti opiskelleena edeaalikuva on muuttunut kokemusperäiseksi näkemykseksi.

Aloitin opinnot teologisessa tiedekunnassa elokuussa 2006. Yliopisto-opiskelu on ollut rikasta aikaa elämässäni. Helsingin yliopisto kantaa mukanaan historiaa ja tieteellisiä ansioita, joka on Suomessa vertaansa vailla. Kansainvälinen ympäristö ja ilmapiiri tukevat tiedemaailmaan kiinnittymistä. Yliopiston opettajat ovat opettaneet itsenäistä ajattelua ja vakuuttavaa argumentaatiota ja selkeää ilmaisua. Kun aloitin opintoni, päätin, että valmistun vähintään tavoiteajassa eli suosituslukujärjestyksen mukaisesti viidessä vuodessa. Tavoite näyttäisi täyttyvän melko varmasti. Olen kuitenkin opiskelijapolitiikkona oppinut yhteiskunnasta muun muassa sitä, että yhteiskunnassa tulee olla tilaa erilaisille opintopoluille. Kaikilla ei ole määränpää heti kirkkaana silmissä, vaan tutkinto voidaan vääntää kasaan moninaisten vaiheiden jälkeen. Nykyisessä keskustelussa näitä "moninaisia vaiheita" tunnutaan karsastavan kuin mustaa surmaa. Haluan kertoa, että tähänkin tautiin on jo keksitty lääkkeet.

Tutkintouudistus ja nopean valmistumisen vaatimuksen ahdistus

Vuoden 2008 kevään aikana tuli niin sanotun vanhan tutkintorakenteen mukaan opiskelleiden valmistua, jotta eivät olisi joutuneet sovittamaan tutkintoaan uuteen järjestelmään(ov/op sekä kaksiportaisuus: kandidaatti-/maisteriopinnot). Seurauksena oli maisterisuma ja korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu. Koen, että uudistus jätti jälkeensä myös ilmapiirin, jossa opiskelijan oikeusturva alkaa olla uhattuna. Pakote nopeaan valmistumiseen tuntuu leijuvan korkeakoulujen seinien sisällä, ja se ahdistaa monia kanssaopiskelijoitani. Muinoin korkeakoulut pitivät opiskelijoistaan huolta kuin vanhemmat rakkaista lapsistaan. Nyt tuntuu siltä, että korkeakoulujen johto ei halua edes kuunnella opiskelijoita. On kyse pahemman luokan perheriidasta. Tässä kohdin heitän vakavan kysymyksen myös Helsingin yliopiston johdolle: koetteko, että olette pitäneet tarpeeksi selkeästi opiskelijoiden puolta niin yliopistolain kuin työelämän pidentämiskeskusteluissa?

Olen sitä mieltä, että työelämästä opitaan parhaiten olemalla työelämässä. Siksi opisntojen aikaista työssäkäymistä ei saisi rankaista palvellaanhan siinä samaan aikaan yhteiskuntaa sekä opiskellen että töitä tehden. Olen Lempisen kanssa samaa mieltä, että työssäkäyminen on vain hyväksyttävä todellisuutena ja muutospaineet on suunnattava korkeakoulujen tutkintoihin. Miten niissä huomioidaan tulevaisuudessa paremmin ympäröivä yhteiskunta ja sen vaatima osaajien määrä on Suomen menestyksen kannalta yksi keskeinen kysymys. Lempisen mukaan korkeakoulujen toiminta tulisi ajatella uudestaan ymmärtäen, että kolmannesta opiskeluvuodesta alkaen pääosa opiskelijoista on myös työelämässä. Silloin lukukausirytmiä, opetusmenetelmiä ja opintotukea on muutettava radikaalisti. Lempinen esittää havahduttavan kysymyksen maamme päättäjille: "Tarkoittaako opiskelijoiden mielenterveysongelmien yleistyminen sitä, että koulutusjärjestelmämme ei sittenkään kykene vastaamaan siihen, missä todellisuudessa ihmiset elävät tänä päivänä?". Vastaan Lempiselle, että olen hyvin vakuuttunut siitä, että vastaus on "Kyllä!". Vaikka työelämän pituutta tulee pidentää myös alkupäästä, tärkeintä on kuitenkin huolehtia korkeimman opetuksen sisällöistä ja laadusta. Ei elinkeinoelämäkään halua korkeakouluista valmistuneita "putkiaivoilla varustettuja opiskelijoita" Lempistä lainatakseni.

Korkeakoulu-uudistuksen punaisena lankana tulee olla opiskelijan paras. Olen vakuuttunut, että se on samalla pitkällä tähtäimellä myös Suomen paras. Panostetaan opiskelijoiden opiskelukykyyn ja tasavertaiseen osallisuuteen korkeakoulujen päätöksenteossa. Panostetaan korkeakoulujen haluun pitää opiskelijoidensa puolta. Panostetaan siihen, että yleinen mielipide korkeakouluopiskelijoista ei perustu laiskureiksi leimaamiseen, vaan yhteiskunnan joukkoon, joka valmistautuu monin tavoin valmistumisen jälkeiseen elämään, joukkoon, jonka varassa yhteiskunnan tulevaisuus lepää. Jos opiskeluajan tuntemus on päässyt katoamaan kuin umpeen kasvanut taimikko, niin silloin kannattaa kääntyä aidosti opiskelijoiden puoleen ja kysyä ja ihmetellä. Me vastaamme kyllä.

Kalle Peltokangas
KOL:n liittohallituksen jäsen

Kansalaisten palveluksia ja yhteiskunnan tarpeita

2010-02-17T12:10:00.002+02:00

Demarit ovat ottaneet aloitetta maanpuolustuksen asioissa. Ensin presidentti Tarja Halonen esitti siviili- ja varusmiespalveluksen alkuun yhteistä koulutusjaksoa ja eilen SDP esitti yleistä kansalaispalvelusta. Esitykset eivät ole mitenkään uusia ideoita, mutta hyvä, että asiaa nostetaan pinnalle.

SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan kansalaispalveluksesta sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Tasapuolisuus on tärkeä asia ja otettava huomioon, mutta se ei saa olla lähtökohta. Perusteluna täytyy olla jotakin muuta kuin tasa-arvo.

Lähtökohtana täytyy olla yhteiskunnan tarve. Minkälaista mallia ja palvelusta Suomi tarvitsee? Toiseksi täytyy miettiä, miten nämä tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla tyydytetään.

Kärjessä täytyy olla maanpuolustus. Ensisijaista on ratkaista, mikä on tehokkain ja tarkoituksenmukaisin tapa turvata Suomen uskottava puolustus ja erilaisten kriisitilanteiden hallinta. Suomi on monella tapaa poikkeuksellinen maa, vähiten geopoliittisista syistä. Uudet uhat koskettavat kaikkia maita, eikä Suomi voi niitä sivuuttaa.

Kansalaispalvelusta on perusteltu kaikille hyödyllisten taitojen oppimisella. Näitä voidaan kutsua vaikkapa kansalaistaidoiksi.

Voi olla, että kansalaispalvelus on tässä mielessä hyvä ratkaisu. Se on myös hyvä keino saada viimeinen yhteys koko ikäluokkaan, esimerkiksi ajatellen syrjäytymistä ja terveyden seuraamista.

Kysymys kuuluukin, voitaisiinko kansalaistaitoja opettaa riittävästi jo peruskoulussa, ammattikoulussa ja lukiossa. Nämä tuntuisivat ainakin keveämmiltä ratkaisuilta. Kummastakin ratkaisusta löytyvät huonot ja hyvät puolensa.

Jotkin kokoomuslaiset ovat asian ydintä, yleistä asepalvelusta, koplanneet yhteen Nato-kysymyksen kanssa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta ihan näin mustavalkoista vaikutussuhdetta on turha tehdä.

Kun näihin kysymyksiin vastaamalla on löydetty paras malli Suomelle, voidaan miettiä myös tasa-arvokysymystä. Se ei saa kuitenkaan olla päällimmäisenä mielessä. Maailmasta ei millään saa täysin tasa-arvoista.

Työttömyys on osa arkea jo joka viidennen alle 25-vuotiaan kohdalla - Tänä keväänä on suuntaan saatava muutos

2010-02-01T00:21:00.002+02:00

Nuorisotyöttömyys kasvaa huolestuttavan nopeasti ja uusimpien tilastojen mukaan jo yli 33000 alle 25-vuotiasta on jo työttömänä. Luku on valtava, sille melkein joka viides alle 25-vuotias joutuu olemaan vailla työtä. Kuluneella viikolla myös mediassa nousi keskustelua aihepiiristä. Suomen Keskustanuoret teki viime viikolla aloitteen niin sanotusta nuorisotuposta ja kutsui kaikki poliittiset nuorisojärjestöt keskustelemaan, miten nuorisotyöttömyyteen saadaan löydettyä ratkaisuja. On ensiarvoisen tärkeää, että nuorisotyöttömyyden ongelmien ratkaisemiseen käytetään nyt aikaa ja vaivaa, mutta ennen kaikkea sen hoitoon pitää löytyä myös taloudellisia panostuksia. Vanhasen hallitus onkin lupaillut panostuksia lisäbudjettiin, mutta poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen tulee tässä kysymyksessä olla ”piikkeinä hallituspuolueiden lihassa" ja pitää huolta, että panostukset nuorisotyöttömyyden hoitoon ovat riittäviä.

Nuorisotyöttömyyden ehkäiseminen ja sen aiheuttamien haittojen minimoiminen liittyy osaltaan käynnissä olevaan SATA-komitean työhön, jossa on etsitty sosiaaliturvan kannustavuuteen ja tuloloukkuihin ratkaisuja. Haaste on valtava ja komitea on kohdannut myös paljon kritiikkiä. Tästä yhtenä esimerkkinä on viime keskiviikkona köyhyystutkija Heikki Hiilamo luonnehti Kauppalehdessä komitean perusturvajaoston toimintaa vain hyvätuloisia ja ansiosidonnaiseen tukeen oikeutettujen työelämäasioiden edistämisestä. Hänen mielestään jaosto on unohtanut tärkeimmän eli köyhyys- ja tuloloukkujen poistamisen sekä köyhimpien kansanosien elintason parantamisen. Artikkelissa oli mielestäni hyvä näkökulma sosiaaliturvan uudistamiseen, koska varsin usein etenkin nuorilla ansiosidonnaista ei ole ehtinyt kertymään niin paljon kuin pitkään työelämässä olleilla. Lisäksi tuloloukkujen vuoksi pahimmillaan toimeentulotukea saavan perheen nuoren ei kannata ottaa edes työtä vastaan, koska se laskee koko perheen yhteenlaskettuja tuloja.

Nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi ollaan ehdottamassa myös tiukennuksia alle 25-vuotiaiden elämän ja työllistymisen valvontaan. Ehdotetussa nuorisolain muutoksessa kuntien halutaan seurata entistä aktiivisemmin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Mielestäni valvonta ei ole sinänsä itsessään hyvä asia, mutta toisaalta kuntien tukiverkostojen yhteistyön parantaminen voisi tuoda toivottuja tuloksia. Nuoren ei kuitenkaan pidä kokea tulevansa holhotuksi: työllistämiseen, koulutukseen sekä elämänhallintaan annetun tuen lisäksi tuki- ja yhteistyöverkoston tulisi olla niin kannustava, että se kannustaisi nuorta myös oma-aloitteisuuteen. (Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty). Toisen asteen kouluissa tämä tarkoittaisi mielestäni parannuksia mm. opinto ja työelämäohjaukseen, ja erilaisten oppimistapojen huomioimista. Lisäksi esimerkiksi myös oppisopimuskoulutusjärjestelmän kehittäminen varmasti palvelisi näiden tavoitteiden saavuttamista.

Tämä viikko tulee jatkumaan työmarkkinoihin liittyvillä uutisilla, koska mm. kunta-alalla neuvotellaan sopimuksesta ja työmarkkinajärjestöt neuvottelevat puolestaan eläkeiän nostamisen keinoista. Myös Keskusta kutsuu kaikki mukaan keskustelemaan suomalaisesta työstä ja työelämästä. Tänään järjestetään Suomitori-keskustelutilaisuus Helsingissä klo 17 alkaen Sokos Hotel Presidentissä. Tervetuloa keskustelemaan! Lisätietoja alla olevasta linkistä:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Keskusta_viestii/Keskusta_viestii_.iw3?showmodul=149&newsID=8c7681a1-c558-4110-9c07-ae0c132e97ed

Näkökulma Helsingin julkisen liikenteen kehitystarpeesta

2010-01-23T11:22:00.003+02:00

Pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on suunniteltu ja rakennettu työmatkailua varten. Tämän koin itse jälleen kerran, kun päätin käydä Puistolasta Paloheinässä hiihtämässä. Ensin I-junalla Käpylään. Käpylästä bussilla Paloheinään, josta noin kilomertin verran kävelyä suksipussin kanssa hiihtomajalle. Aikaa matkaan kesti lähes tunti. Autolla olisin ollut perillä noin kymmenessä minuutissa. Julkinen liikenne on suunniteltu työmatkailua varten pohjoisesta etelään.

Nykyään ihmisillä on myös vapaa-aikaa. Siksi kaupungin tulisi huomioda autottomat asukkaansa rakentamalla julkisia yhteyksiä myös itä-länsi-suunnassa. Yksi Jokeri-linja ei riitä, tarvitaan useampia. Tarvitaan linjoja, joko bussi- tai raide-linjoja, jotka kulkevat niiden paikkojen ohi ja kautta, joissa helsinkiläiset tykkäävät liikkua ja vapaa-aikaansa viettää. Tarvitaan poliittista tahtoa kehittää kaupunkilaisten elämän laatua ja tasavertaisuutta. Laajemmin kyseistä ongelmaa tulee tarkastella myös koko pk-seudun näkökulmasta. Seudulla on paljon luontokohteita, joiden saavutettavuutta on parannettava.

Onneksi Puistolassa on puistolatu, jota kiertää. Taidan hyptä suksille ja sauvoa puistikkoon keräämään adressia pro Paloheinän yhteyksien parantamiseksi!

Kalle Peltokangas, HeKO:n pj ja KOL:n liittohallituksen jäsen

Vaikeuksissa yhteistyön voima tunnetaan

2009-12-07T14:14:00.002+02:00

Monissa kunnissa talouden taantuman vaikutukset ovat heijastuneet ikävällä tavalla kuntien alku-ja perusopetukseen. Siinä missä esimerkiksi taito- ja taideaineiden merkitys on tullut esille yhä selvemmin, leikkaukset ovat kohdistuneet juuri opetustoimeen harmittavan usein. Näissä tilanteissa on herännyt kysymys, eikö kunta voisi karsia hetkellisesti muista, perusoikeuksien kannalta toissijaisemmista palveluista, kuten puistojen ylläpitämisestä, teknisistä investoinneista tai jopa kulttuuritoimesta. On jouduttu tekemään vaikeita valintoja ja valitsemaan joskus kahdesta pahasta vähemmän paha vaihtoehto. Pohjimmiltaan valinnat ovat olleet arvovalintoja.

Tällaisina taloudellisesti vaikeinakaan aikoina kuntien ei olisi syytä unohtaa lasten aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa, jonka järjestämiskustannuksiin kunnat saavat haettaessa myös valtionosuutta. Ja mikäli toimintaan liittyy joitakin erityiskustannuksia, kunnat voivat periä kohtuullisia osallistumismaksuja. Lamaa muistuttavina aikoina kansalaisjärjestöjen ja muiden vapaaehtoistahojen kanssa tehty yhteistyö voi tuottaa helpotusta ihmisten perusarjen pyörittämiseen. On tärkeä huomioida, että aamu-ja iltapäivätoimintaa voivat järjestää myös koulun ulkopuoliset tahot koulun tiloisssa.

Kunnat päättävät itse, kuka toiminnan toteuttaa, tekevätkö ne sen yksin vai yhteisesti toisen kunnan kanssa, vai hankitaanko palveluita järjestöiltä tai yhdistyksiltä. Kunnat hoitavat tiloihin ja korvauksiin liittyvät kysymykset ja voivat tukea järjestöjen vastuuhenkilöitä. Lukuisat kokemukset ovat osoittaneet tällaisen yhteistyön korvaamattoman merkityksen. Myöskään seurakunnan taholta tulevaa tukea ei pidä sivuuttaa. Toisiamme tukien selviämme vaikeista ajoista paremmin. Sen hyvän, minkä minä saan osakseni, voin laittaa kiertämään hyvänä jollekin toiselle. Näin hyvähenkinen ilmapiiri saa sijansa ja toimii alustana myös hyvälle päätöksenteolle.

Vaikuta paremmin

2009-10-22T20:13:00.000+03:00

Kokoomusnuoret aloittivat otsikon mukaisen kampanjan tällä viikolla. Täytyy onnitella tovereita siellä leirissä, kampanja on hyvän asian puolesta ja tarpeellinen. Tämä tuli esille viimeksi pari päivää sitten tiistaina Helsingin keskustaopiskelijoiden järjestämässä Pääministerin kyselytunnilla, jossa opiskelijatoiminta-liike veti oman show’nsa. Sama asia tuli esille myös eri tavalla aivan toisen puljun, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan johdon suusta.

Otetaan ensin tämä jälkimmäisenä mainittu kommentti. Siinä joku HYY:n johtoon kuuluva kiitti, että olimme järjestäneet Pääministerin kyselytunnin kaltaisen tilaisuuden. Hekin kuulema olivat yrittäneet saada korkean profiilin edustajaa yliopistolle keskustelemaan opiskelijoiden kanssa yliopistouudistuksesta, laihoin tuloksin.

Kuten viimeisimmässä Keskustaopiskelijoiden Keskustelija-lehdessä 10 murrettua myyttiä nimisessä artikkelissa hyvin asia ilmaistaan: Oman puolueen opiskelija-aktiivin yhteydenotto kiinnostaa kansanedustajaa noin sata kertaa enemmän kuin Sitoutumattomien Iloisten Insinöörien edustajan soitto!

Näinpä. Tämä asia on yksi merkittävä tekijä kun miettii esimerkiksi sitä, ketä kannattaa edustajistovaaleissa äänestää. Monesti poliittisesti sitoutumattomat ehdokkaat haukkuvat poliittisia ehdokkaita mitä ihmeellisimmillä väitteillä.

Asia on kuitenkin niin, että edustajiston yksi tärkeimmistä tehtävistä on edunvalvonta. Mitä arvelet, arvoisa lukija, kumpi voi vaikuttaa esimerkiksi päättäviin poliitikkoihin paremmin: ”Iloinen insinööri” vai nuori opiskeleva puolueaktiivi? Oma arvioni on, että puolueaktiiveilla löytyy piiikkaisen paremmat kontaktit ja verkostot päättäjiin. Niistä ei ole ainakaan haittaa edunvalvonnassa!

Mennään sitten näihin opiskelijatoiminta-liikkeen asioihin. Aikaisemmin mainitussa tilaisuudessa pääministeri Matti Vanhasen aloituspuheen jälkeen he pistivät karvevaalimeiningin pystyyn pilleillä, serpentiineillä, vihellyksillä ja taputuksilla.

Sen jälkeen alkoi melko erikoinen puhe. Siinä mm. todettiin, että he ("me opiskelijat") vastustivat pääministerin tuloa ylioppilaskunnan tiloihin. Näin nämä eri tiloja kaikille käyttöön vaativat henkilöt ovat ensimmäisenä itse kieltämässä tiloihin tuloa. Eikä tila ole edes heidän… Eivätkä he edes edusta lähimainkaan kaikkia opiskelijoita… Eikä tässä puheessa tunnettu käsitettä realismi ja monin osin väitteet olivat pielessä…

Tuossa ”hauskassa” satiiriyritelmässä puheessaan he kiittivät kuitenkin paikalle tullutta pääministeriä siitä, että hän on eronnut. Pääministeri kuittasi viestin jo hauskemmalla huumorilla siteeraamalla kirjailija Mark Twainia: ”tiedot kuolemastani ovat ennenaikaisia”.

Oli tällä ryhmällä asiaakin. He mm. vaativat tuloerojen kasvun pysäyttämistä, asunnottomuuden poistamista, perustuloa ja rikkaita suosivan veropolitiikan lopettamista. Hienoja kantoja ja tavoitteita, mutta oleellista on miettiä miten oma viesti tuodaan esille?

Kohkaamalla ja pelleilemällä tärkeä viesti jää alle. En usko, että opiskelijatoiminta-liike saavutti tempauksellaan mitään. Opiskelijoiden toimeentuloa koskevan kysymyksen esitti myöhemmin huomattavasti fiksummin HYY:n edustajistoon kuuluva henkilö. Uskon, että hänen viestinsä ja huolensa meni pääministerille paljon paremmin perille, kuin opiskelijatoiminta-liikkeen.

Tempauksellaan opiskelijatoiminta-liike aiheutti myös närää muiden tilaisuudessa läsnä olleiden keskuudessa. He kuluttivat pitkillä puheenvuoroillaan jo muutenkin lyhyttä aikaa. Monet halukkaat eivät ehtineet esittää kysymystään pääministerille. Vaikka tavoitellaankin kauniita asioita ja on hienoa olla räväkkä ja tempaista, niin kannattaisi silti vielä kerran miettiä niitä toimintatapoja. Muita loukkaamalla ei omaa asiaa edistetä.

Tämä liike mielellään valtaa tiloja, osoittaa mieltänsä ja on muutoinkin radikaalina. Mitä he saavuttavat? Olisiko järkevämpiä tapoja pyrkiä saavuttamaan omat tavoitteet? Uskon, että he eivät saavuta juuri mitään. Osallistumalla puolueisiin ja politiikkaan tulos olisi parempi, niin naiivilta kuin se kuulostaakin. On parempi olla päättävien seinien sisäpuolella kuin osoittamassa mieltä ulkona.

Näiden järkevien vaikuttamiskeinojen puolesta Kokoomusnuoretkin kampanjoivat. Vilpittömät onnittelut ja kiitokset siitä heille. Pari mielenkiintoista tietoa kampanjan teksteihin on kuitenkin eksynyt.

Kampanjassa esitetään mm. seuraavat väitteet:
”Suomen suurimman puolueen nuorisojärjestönä meillä on vahva asema poliittisessa päätöksenteossa.”
”Me Kokoomusnuoret olemme Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen nuorisojärjestö.”
”Kokoomusnuoret on Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen nuorisojärjestö, melkeinpä millä tahansa mittapuulla mitattuna. Tämä on helppoa, onhan Kokoomus Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen liike.”

Mielelläni kuulen perustelut väitteille kokoomusnuori-tovereiltani. Vastikään teleoperaattori Elisa joutui luopuman mainoksistaan, jossa kehui 3G-verkkoaan maan parhaaksi. Markkinaoikeus katsoi, ettei Elisalla ollut mainoslauseelleen riittäviä perusteita ja faktoja. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Markkinaoikeus sanoisi Kokoomusnuorten väitteistä.

Keskustanuorilla on poliittisista nuorisoliikkeistä eniten jäseniä, kuten on myös keskustalla puolueista. Keskustalla on eniten kunnanvaltuutettuja kuin myös alle 30-vuotiaita kunnanvaltuutettuja.
Ainut alle 30-vuotias kansanedustaja tulee keskustalta ja keskustanuorilta.
Ainut alle 30-vuotias meppi tulee myös keskustalta ja keskustanuorilta.
Keskustanuorten puheenjohtaja kuuluu puolueen puheenjohtajistoon. Onko kokoomusnuorilla jäsentänsä puolueen puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana?
Millä perusteella Kokoomus on Suomen vaikutusvaltaisin puolue? Viimeksi kun tarkistin, pääministeripuolue oli Keskusta. Keskusta on saanut eniten ääniä viimeisimmässä eduskuntavaaleissa.

En sitten tiedä, mitä mittareita ja mittapuita kokoomusnuoret ovat käyttäneet. Ainakin näillä mittareilla epäselvyyksiä ei jää. Keskustanuoret ovat Suomen vaikutusvaltaisin ja suurin poliittinen nuorisojärjestö.

Joustavuutta lapsen eduksi

2009-10-17T20:54:00.004+03:00

Mitä perheen ja opiskelun yhdistäminen vaatii? Vai kuuluuko näitä asiota edes yhdistää keskenään?

Monien tutkimusten mukaan perheellisten opiskelijoiden taloudellinen asema on huonompi kuin opiskelijoiden keskimäärin. Lisäksi perheelliset ovat joutuneet muita useammin turvautumaan opintolainaan opiskelunaikaisten kulujen kattamiseksi. Tuntuu siltä, että raha on ainoa tekijä perheellisten opiskelijoiden auttamiseksi.

Mielestäni kuitenkin tärkeää on, että lasten kanssa todella on mahdollista opiskella ilman, että lapsi pitäisi viedä viitenä päivänä viikossa kahdeksaksi tunniksi päiväkotiin. Opikselu on joustavaa ja lasten hoitokin voi silloin olla joustavaa. Vanhempi ei välttämättä tarvitse päivittäin kuin neljä tuntia opiskeluun, siis neljä tuntia sitä aikaa jolloin lapsi ei välttämättä voi olla vanhemman seurassa. Tällöin lapsen etua palvelisi, että lapsen ei tarvitsisi olla poissa vanhemman luota täyttä hoitopäivää vaan ehkä vain tuon tarvittavan neljä tuntia.

Helsingin yliopistolla HYY:n lapsiparkki tarjoaa tilapäistä lastenhoitoapua HYY:n jäsenille. Toimitilat ovat Kruununhaassa, lähellä yliopistoa keskustassa. Lapsiparkki tarjoaa merkittävän avun silloin, kun pitää käydä tenttimässä jokin kurssi tai kertaamassa nopeasti tulevaa kuulustelua varten. Lapsiparkki keskustassa onkin suosittu ja tarpeellinen.

Lapsiparkki täytyy olla jokaisella Helsingin yliopiston kampuksella, jotta kaikilla HY:n perheellisillä opiskelijoilla todella olisi sitä mahdollista käyttää. Lisäksi resurssipulan takia vuoroja on melko vähän ja ne on pituudeltaan rajoitettuja. Siksi lapsiparkki tarvitsee lisää resursseja, jotta perheen ja opiskelun yhdistäminen todellisuudessa olisi mahdollista. Vaihtoehtona tiestysti olisi myös nykyistä joustavampi kunnallinen päivähoitojärjestelmä, joka joustaisi lapsen etua ajatellen.

Jouko Hämäläinen
Nuorten keskustalaisten perhepoliittisen työryhmän jäsen
Heko vpj

Mielipidekirjoitus: Keskusta unohti köyhän asian

2009-10-07T11:00:00.002+03:00

Julkaistu Suomenmaan kolmossivulla keskiviikkona 7.10.2009.
Asiasta muualla:
HS.fi: Yle-maksu raivostuttaa keskustanuoria

Hallitusryhmät sopivat torstaina 1.10.2009 parlamentaarisen työryhmän esitystä mukaillen Yleisradiomaksun käyttöönotosta vuodesta 2012 lähtien. Tämä päivä osoitti valtiovallan ja keskustan demokratian surkean tilan sekä perimmäisten arvojen unohtamisen.
Yleisradiomaksu-tapaus kelpaa malliesimerkiksi nykyisestä vaiennetun keskustelun kulttuurista valtakunnan tasolla sekä keskustan sisällä. Paljoa ei myöskään kansan laaja Yle-veron vastustus painanut vaakakupissa.

Olen hyvin pettynyt keskustan selkärangattomuuteen hyväksyessään Yle-veron. Se on regressiivinen vero, joka ei välitä tippaakaan kansalaisen maksukyvystä. Yhteiskunta on jo muutoinkin liukumassa tasaveron suuntaan.

Yleisradio kuuluu julkisen palveluiden tarjontaan, jonka hyväksi kaikkien kansalaisten tulee kantaa kortensa kekoon, mutta sen rahoittaminen tulisi tapahtua sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Ylen kohdalla ei ole mitään perustetta poiketa julkisten palveluiden rahoituksen yleisestä linjasta.

Ylen itsenäisyyden tai sananvapauden vaarantuminen budjettirahoituksessa on kestämättömällä pohjalla oleva väite, enkä voi ymmärtää siihen turvautuvien henkilöiden argumentointia. Eduskunta päättää joka tapauksessa Ylen rahoituksen tasosta, joko suoraan tai välillisesti.
Kaiken muun hyvän lisäksi erillisen maksun luominen, sen kohdentuminen epämääräiseen yksikköön ja kompensaatioiden haku lisäävät byrokratiaa.

Näyttäessään vihreää valoa Yle-verolle keskusta unohti köyhän asian. Sitä paikkaaman kyllä perustetaan työryhmä miettimään kompensaatiota pienituloisille.
Kuten politiikan toimijat tietävät, asian irrottaminen kokonaisuudesta työryhmään tarkoittaa useimmiten samaa kuin villaisella painaminen ja ikävän asian jättämistä takavasemmalle.
Ehkä sieltä jotain kompensaatiota tulee esimerkiksi toimeentulotuen varassa eläville, mutta moni pienituloinen ryhmä jää takuulla tappiolle.
Aikaisemmat vaatimukset tiettyjen ryhmien ulkopuolelle jättämisestä taisivat nekin olla vain julkisuuskikka.

Keskustanuoret toivat jatkuvasti esiin eri vaiheissa eriävän mielipiteensä Yle-verosta ja vaihtoehtoisia malleja.
Asia oli menossa puoluehallituksessa äänestykseen, mutta kauhistuttava demokratian mörkö vältettiin turhalla työryhmällä.
Keskustan demokratiavajetta kuvaava kommentti löytyi Suomenmaasta: ”asia uhkasi mennä jopa äänestykseen”. On erikoista, että puolueessa on syntynyt ilmapiiri, jossa äänestäminen tuntuu olevan uhkaava asia ja jonkinlainen riski.
Tapaus on yksi esimerkki lisää, joka osoittaa puolue-elinten vesitetyn aseman. Käytäväkeskusteluissa tukea kyllä heruu, mutta kokoussalissa ei. Kertonee paljon puolue-elinten sekä eduskuntaryhmän heikosta hapesta.

Yle-vero valmisteltiin alun perin parlamentaarisessa työryhmässä. Asiaa ei sopinut kommentoida valmistelun aikana, jotta ”työryhmä saa työrauhan”. Tilaisuus siihen piti tulla esityksen jälkeen.
Sitä tilannetta ei tullutkaan, koska ”emme voi mennä kaikkien puolueiden yksimielisesti esittämää mallia vesittämään”.
Tämä demokratian kukka, parlamentaarinen työryhmä, ei missään vaiheessa hakenut mandaattia tai kysynyt mielipidettä puoluejäsenistöltä.

Yle-vero on vain yksi esimerkki puoluejärjestön ja puolue-elinten demokratian huonosta tilanteesta. Harvainvaltaan ajautunut puolue ei kykene uusiutumaan.
Järjestöuudistuksista on puhuttu pitkään ja puoluesihteerikin on esitellyt kehittämishankkeita. Kovin vähän vain löytyy mitään valmista ja tuloksia.
On aivan turha kuvitella, että tämän päivän ihminen liittyy puolueeseen vain kannatuksen vuoksi. Hän vaatii myös oman viestinsä kuuntelemista ja vaikutusmahdollisuuksia.
Mitä puolueella on tarjota tänä päivänä? Kuinka palvelut ja toimintamallit toimivat?

Olen huolissani keskustan tilasta. Keskustelu- ja arvostelukulttuuri on surkea.
Milloin viimeksi olet nähnyt Suomenmaassa pääkirjoituksen, jossa kritisoidaan puoluetta? Ei kritiikki ole omien kampittamista, vaan tärkeä osa oman joukon sparrausta ja tervettä kehittämistä.
Kritiikittömiä hymistelijöitä me emme tarvitse, se on itsensä pettämistä. Tämän lisäksi järjestörakenne sekä puoluekoneisto ovat rapautuneet ja teemme Yle-veron kaltaisia poliittisia virheitä.

Hallituksen työkyvyn alttarille on nyt uhrattu liian kalliit uhrilahjat. Demokratian ja aatteen unohtaminen on anteeksiantamatonta.
Nyt tarvitaan ryhdistäytymistä, avointa keskustelua ja reipasta uusiutumista. Se on tervettä toimintaa. Jos sitä ei muuten tapahdu, voi vastuuhenkilöitäkin vaihtaa.

Aleksi Eskelinen
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen

Noitavainoja, raukkamaisuutta ja tekopyhää moralisointia

2009-10-05T18:10:00.000+03:00

Entinen Keskisuomalaisen päätoimittaja, emeritusprofessori Erkki Laatikainen kirjoittaa tuoreessa nettikolumnissaan seuraavaaa:

"Kansanvallan vahtikoiran rooli on liukunut viime aikoina huolestuttavan paljon koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi. Lukuisat journalistit liekehtivät tarkoitushakuisuutta. Kun he olettavat jonkin vääryyden tapahtuneen, he valjastavat käyttämänsä massamedian tarkoitusperiensä edistämiseen eikä median sisällä kukaan rohkene kyseenalaistaa menettelyä, vaikka toimittajan perusteet olisivat kestämättömät."

"Kiitollisin kohde on poliitikkojen ja puolueiden syyttäminen mädännäisyyden pesäkkeiksi, olipa tähän näyttöä tai ei. Tapahtumien henkilöittäminen vastaa ajan kiivautta. Media nostaa ja murskaa. Se tekee sankareita ja leimaa heitä mitä ihmeellisimmillä perusteilla halveksittaviksi. Netti, jota sosiaaliseksi mediaksi nimitetään, ruokkii raadollisuutta."

"Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä."

Otin tähän alkuun pitkät lainaukset, koska ne sisältävät paljon olennaista hyvin tiivistettynä. Vaalirahakohu, keskustaan kohdistuneet hyökkäykset ja viimeisimpänä pääministeri Matti Vanhaseen kääntynyt "noitavaino" on ollut hyvin erikoista seurattavaa.

Tapahtumaketjussa on kaiveltu vähän kaikkialta, jotkin asiat on tuotu hyvin neutraalista esille ja jätetty sikseen. Toisista asioista on revitelty valtavat otsikot ja annettu ymmärtää vihjailemalla vaikka minkälaisista laittomuuksista tai vähintään hämäräperäisyydestä. Näin tehdään, vaikka mitään näyttöä ei olisi tai todellisuudessa kyse ei ole mistään laittomuudesta, vaan hurskastelusta ja typerästä moralisoinnista.

Uutisointi on ollut tarkoituksenhakuista. Milloin on haettu entinen vasemmistotoimija yliopiston pölyttyneestä nurkkauksesta viisaasti kommentoimaan kohua ja esittämään näkemyksiään. Jos sellaista ei ole löytynyt, niin naamansa esille on saanut opposition kansanedustaja, joka luonnollisesti virkansa puolesta vaatii hallituksen eroa. Ne, jotka esittävät maltillisempia kommentteja, ovat jääneet lehtien palstoilla vähemmistöön.

Koko vaalirahoituskohusta on syntynyt kuva, että vaalitulos olisi ostettavissa. Ihan kuin äänestäjillä ei olisi ollenkaan omaa ajattelukykyä. On myös synnytetty mielikuva, että Suomessa olisi korruptiota. Näin voi tuntua nimenomaan niiden mielikuvien perusteella, minkä julkisuudesta on viime aikoina saanut.

Kun miettii kuitenkin karusti vain faktoja, tähän mennessä esille tulleet seikat ovat loppujen lopuksi kuitenkin olleet suhteellisen vähäisiä. Asian kimpussa on häärännyt valtava "tutkivien journalistien" armeija jo puolitoista vuotta. Mitään konkreettista todistetta tai tapausta, jossa olisi suoranaista korruptiota ollut, ei ole löytynyt. Tämä kertonee jo paljon todellisesta tilanteesta.

Epäillykset mahdollisesta laittomasta toiminnasta kohdistuvat muutamiin yrityksiin tai säätiöihin. Niistä vastaavat niiden puljujen johtajat, ei hallitus, ministeri tai jokin puolue.

Oppositio on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen johdolla syyttänyt pääministeri Vanhasta ties mistä. Kun on pyydetty, että yksilöikää nämä seikat, ovat vastaukset olleet ympäripyöreitä pyörittelyjä tai huvittavia selityksiä. Oppositiolla on ilmeisesti aseet ja argumentit varsinaisen politiikan puolella vähissä, kun täytyy turvautua epämääräiseen syyttelyyn ja vihjailuun. Ei kovin vakuuttavaa, oppositiojohtaja Urpilainen.

Tottakai systeemi on ollut pielessä ja sitä pitää korjata. Kuitenkin vastuun vyöryttäminen yhdelle puolueelle tai pääministerille on liian yksipuolista. Kyllä vanhasta lainsäädännöstä ja tavoista vastaavat aivan hyvin myös kokoomus, sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto. Median toimintakin on sitä edesauttanut. Toivottavasti esitys uudesta laista tulee pian ja se on kaikin puolin hyvä - ilman ylilyöntejä.

Yhtenä esimerkkinä median luomista harhaisista mielikuvista koskee keskustanuoria ja sille tukea antavaa Maaseudun Kukkaisrahasto. Jopa Patentti- ja rekisterihallituksen johtava henkilö kommentoi sen olleen säätiön sääntöjen vastaista.

Säätiön säädekirja nimenomaan toteaa, että se toteuttaa tarkoitustaan pääasiallisesti keskustanuoria tukemalla. Olisi ehkä kannattanut ensin tutkia, eikä hutkia mielipiteitä julkisuuteen. Tosin näitä PRH:ta ja muita vastaavia tahoja edustaneita kommentteja ulos antaneet ovat lähinnä olleet entiset vasemmistopuolueiden toimijat.

Keskustanuorten merkittävin rahoituksen lähde on veikkausvoittorahoista saatava nuorisojärjestöjen valtionapu. Sen ehtona on kuitenkin 15% oma varainhankinta. Nyt tätä Opetusministeriön edellyttämää toimintaa tuomitaan julkisesti. En voi kuin kummastella. Nuorten toiminnan tukeminen pitäisi nähdä päinvastoin esimerkillisenä tekona.

Huvittavaa kohussa on ollut, kuinka esimerkiksi Sauli Niinistö ja kokoomuskin ovat näytelleet viatonta pulmusta. Kohuttu Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen liikemiehet löysivät toisensa juuri Niinistön presidentinkampanjaa tukiessaan. Niinistön rahoituksesta on paljastunut useita unohtuneita seikkoja. Noh, tätä valtakunnan messiasta ei sovi tällä hetkellä arvioida kriittisesti mediassa.

Paljon on jäänyt kaivelematta. Esimerkiksi kerrotun perusteella kokoomuksen vaalibudjetit ovat olleet ihmeellisen pieniä verrattuna niiden näkyvyyteen. Tämä selittynee "ohilaskutuksella", jota siellä on ilmeisesti harjoitettu. Se ei ainakaan ole läpinäkyvää toimintaa!
SDP taas on herkullisessa asemassa, jossa se saa työvoimaa ja tarvikkeita ay-liikkeeltä. Tämä ei ole rahallista tukea, joten se ei näy missään muualla kuin vaalikentillä.

Viimeisimmän naulan ylilyöntien arkkuun iski Yle Silminnäkijä-ohjelmallaan. Ohjelma tunnetaan kyseenalaisesta "tutkivasta journalismista" jo ennalta. Matin talot-jakson toimittaja teki mm. keskustan viime puoluekokouksessa "tutkimusta" keskustalaisten kannoista. Muutama itselleen sopiva vastaus ja ne esitettiin keskustalaisten yleisenä mielipiteenä.

Ohjelmalla on usein ollut tapa, että se haluaa viestittää jotain ja viestin vastaiset asiat sivuutetaan. "Syytettyä" kenties haastatellaan, mutta haastattelusta leikellään vain sopivat pätkät ohjelmaan.

Ohjelman tekijöiden mukaan heidän saamansa tiedon varmistaminen vei yli vuoden. Se oli tehty ennen Nuorisosäätiö-kohua. Herää epäillys, miksi ulosajo ajoitettiin juuri hallituksen luottamusäänestyksen alle? Miksei toimittajat kyenneet vuoden aikana esimerkiksi käymään Vanhasen myynnissä olevassa talossa tarkistamassa, näkyykö siellä sitä rakennuserää, jonka Vanhanen olisi saanut lahjuksena? Miksi Silminnäkijä-ohjelman lähde kelpasi Ylelle, mutta ei muille medioille, joille sitä oli tarjottu? Eivätkö muut pitäneet sitä luotettavana?

Ohjelma tehtiin myös inhottavan törkeällä tavalla. Siinä vältettiin suoraan syyttämästä Vanhasta mistään, jotta vältyttäisiin oikeudelliselta vastuulta. Luotiin vain tarkoituksellisesti mielikuva, että juttu on hämärä ja siinä on tehty laittomuuksia, jotka on helposti yhdistettävissä Vanhaseen. Tämä paljastuu hyvin tästä Uuden Suomen uutisesta. Mistään ei oteta vastuuta.

Vanhanen esitti ohjelman tekijöille asialliset kysymykset, jotta hän tietäisi mistä tarkkaanottaen häntä "syytetään" ja voisi puolustautua. Näihin asiallisiin kysymyksiin Yle ja Silminnäkijä eivät ole olleet halukkaita vastaamaan. Ilmeisenä tekosyynä käytetään lähdesuojaa. Muutoinkin on erikoista, että syytetyn pitäisi todistaa syyttömyytensä. Sen kuuluisi mennä päinvastoin, Ylen tulisi todistaa Vanhasen syyllisyys.

Puristamalla Yle sentään suostui kertomaan, että kyseinen rakennustarvike-erä on "korkealaatuista erikoishöylättyä puutavaraa". Sen tulisi olla huomattavan arvokas eli suuri erä. Vanhanen on tyrmännyt, että tälläistä edes hänen talossaan olisi käytetty. Samaa on todistanut talon myyntiä hoitava kiinteistönvälittäjä. Väitteet tuntuvat olevan tyhjän päällä.

Silminnäkijä-ohjelma ja sen lähde ampuivat raukkamaisesti puskasta. Vastuuta he eivät halua ottaa. Ihan mitä tahansa, kuten mahdollisesti perättömiä syytöksiä, ei lähdesuojankaan takaa saisi tehdä. On poliitikoillakin ihmisoikeudet.

Ohjelman tekijöiden on esitettävä todisteensa. Jos syytökset ovat perättömiä, on vastuunkannon aika. Journalistisen vastuun kantavat ohjelman toimittaja Ari Korvola, tuottaja Hannele Valkeeniemi, ajankohtaisjournalismin päällikkö Jyrki Richt, sekä päätoimittajan vastuun kantava TV2:n kanavapäällikkö Ilkka Saari. Monen jakkari heiluu ja pahasti.

Ensi kesän korvalla loppuu myös toimitusjohtajan Mikael Jungerin toimikausi. Veikata voi, ettei jatkoa ole luvassa. Se olisikin positiivista, sillä luvassa olisi 45 vuoden jälkeen joku muu kuin demari Ylen johtoon.

Kansa näyttää kaiken tämän keskellä pitäneensä kylmän harkinnan päässään. Ylilyönteihin, hössötykseen ja raakoihin noitavainoihin ei ole ollut tarvetta. Se näkyy, sillä keskustan kannatus on noussut peräti prosenttiyksiköllä keskellä hurjinta ajojahtia!

Aloitin lainauksella, joten lopetetaan myös lainaukseen. Aamulehden blogisti Seppo Roth lausui seuraavaa: "Politiikassa selvitäkseen pitäisi kai olla yliluonnollisen puhtoinen. Palvelukseen halutaan umpimielinen impotentti. Ei ota turhia sosiaalisia kontakteja vääriin ihmisiin eikä vehtaa naisten kanssa. Sitä kai halutaan?"

Näinpä.

Loppuvuosi mennään velaksi- mitattiin sitten miten päin vaan.

2009-09-24T20:20:00.006+03:00

Eilen torstaina oli tutkimuslaitos Global Footprint Networkin laskelmien mukaan päivä (overshoot day), jolloin kaikki luonnon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on tämän vuoden osalta kulutettu. Loppuvuoden ihmiset elävät siten velaksi suhteessa uusiutuviin luonnonvaroihin. Suomen osalta tilastot ovat vielä karummat, sillä keskimääräisen suomalaisen ekologinen jalanjälki on maailman 16. suurin. (Suomen ympäristökeskus 2008).

On valitettava tosiasia, että pidemmän päälle velka käy kalliiksi. Siksi ei liene liioiteltua sanoa, että panostukset energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ylipäänsä uudenlaisiin tuotantomenetelmiin taloudessa tulevat olemaan ratkaisevia tekijöitä, joilla tämä velanotto voitaisiin pysäyttää.

Yhtenä ratkaisevana tekijänä tulevat olemaan yritysten toimintatavat, jossa kestävä kehitys tulisi huomioida nykyistä paremmin. Mutta mitä tämä sitten voisi tarkoittaa käytännössä? Olin maanantaina keskustelutilaisuudessa Yhdysvaltojen suurlähetystössä, jossa paikalla oli tutkija ja businesskonsultti Paul Scheldon . Scheldon on tutkinut paljon kestävän kehityksen liiketoimintaa. Mielestäni hänen vetämässä keskustelussa tuli esille mielenkiintoisia argumentteja kestävän kehityksen liiketoiminnan puolesta. Lisäksi keskusteluissa tuli esille myös se, että ympäristöystävällisemmät tuotantomenetelmät voivat olla myös hyvä mahdollisuus liiketoiminnalle ja oikeastaan toimivien kannustien luominen yrityksille on ympäristön kannalta yksi avaintekijöitä, joilla saasteita ja ympäristön kuormitusta voidaan vähentää.

Yksi esimerkki uudenlaisesta ajattelusta oli käsite yritysten voitosta. Voitolla käsitetään yleensä aina vain yrityksen tuottaman voitto. (profit) On kuitenkin hyvä esittää kysymys, onko tämä tapa enää ainoa oikea tapa miettiä liiketoimintaa ja voisiko yrityksillä olla myös muita kannustimia? En tarkoita tällä, että yritysten kannustinta tuottaa voittoa pitäisi vähentää ja että siinä olisi itsessään mitään pahaa, mutta mielestäni olemme jo voineet yritysten yhteiskuntavastuun korostamisella ja siihen liittyneellä arvokeskustelulla nähdä muutosta tähän suuntaan. Scheldonin mielestä yritysten tulisikin ennemmin määritellä yritysten voitto ns. triple bottom line (people, planet,profit) mukaisesti. Tällöin pelkän taloudellisen voiton sijasta tarkasteltaisiin voittoa myös ekologisten ja sosiaalisten arvojen kautta. Mielestäni tämä on voisi olla hyvä lähestymistapa pohdittaessa yritysten kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tämäkään lähestymistapa ei silti ole aukoton, mutta silti ajattelutapana pelkkää taloudellista voittoa monipuolisempi. Lähestymistapa saattaa kuullostaa myös tutulta siinäkin mielessä, että Ranskan presidentti Nicholas Sargozy esitti samanlaista krittiikkiä bruttokansantuotteen suhteen Vaikka Sarkozyn motiivina voidaan nähdä puheessaan myös se fakta, että hän haluaa saada Ranskan talouden näyttämään esimerkiksi Yhdysvaltojen talouden suhteen paremmalta kuin vain BKT:n per capita suhteutettuna (Ranskassa on pidemmät lomat jne), on ehkä asenneilmapiirissä taloudellisten mittareiden käytön suhteen havaittavissa ihan oikeitakin muutoksia.

Keskustelussa nousi esiin myös ajatus siitä, mihin asioihin tieteellisessä tutkimuksessa pitäisi panostaa. Scheldon korosti teknologian kehityksen merkitystä eikä syyttä. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että tutkimusresursseja ei valtioilla tai yrityksillä ole loputtomiin. Ei ole siksi sama asia mitä tutkitaan. Aina on olemassa vaihtoehtoiskustannus, jonka vuoksi kaikkiin tutkimusprojekteihin ei rahoitus voi riittää. Voidaankin kysyä, kuinka paljon mahdollisuuksia innovaatioilla oikeasti on kestävän yritystoiminnan, energiatekniikan ja uusiutuvan energian suhteen? Mielestäni niitä on paljon, mutta poliittisten päätösten tekijöiden harmiksi niiden ennustettavuus on todella hankalaa. Ehkä juuri siksi (ja osin päästökaupan vuoksi) ydinvoima pysyy energiakeskusteluiden kestosuosikkina. Tämä ei ole toisaalta ihme, mutta en silti usko, että esimerkiksi Suomen ensisijainen keino olisi energiaongelmien ja päästötavoitteiden suhteen rakentaa montaa uutta ydinvoimalaa, kuten jotkin tahot ovat ehdottaneet. Vaikka ydinvoimasta ei voida vielä pitkään aikaan luopua jo Suomen heikon energiaomavaisuudenkaan vuoksi, en silti näe sitä ensisijaisena tulevaisuuden energia-alana, johon käytettäisiin suuria tutkimuspanostuksia (fuusiovoima on oma lukunsa, mutta en viittaa siihen). Mielestäni uusiutuvan energian kehittämisestä voidaan nähdä paljon suurempia mahdollisuuksia kestävämmän kehityksen ja innovaatioiden ja työllisyydenkin suhteen. Toisin sanoen, mikä on ydinvoimaan panostamisen vaihtoehtoiskustannus suhteessa näihin? Onko se kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna todella kannattavin pidemmän päälle? Suomen kaltaisella pienellä maalla ei "pelimerkkejä" ole liikaa: mitattiin niitä millä mittarilla tahansa. Suomi ei toisaalta ole myöskään ollenkaan huonoimmassa asemassa maailman muihin maihin verrattuna, mutta silti velaksi elämisellekin tulee todennäköisesti jossain vaiheessa seinä vastaan.

Asko Autelo

YLEnmoisen hankala asia - vai onko?

2009-09-22T20:36:00.000+03:00

Ylen rahoitus on jo melko pitkään keskusteluttanut niin julkisuudessakin kuin myös pöytäkeskusteluissa. Olen asiasta jutellut monessa eri paikassa. Lähes kaikilla asiasta tuntuu olevan selkeä mielipide. Se on jo ilahduttavaa sinänsä!

"Parlamentaarinen työryhmä", jossa on kaikista puolueista edustus, on yksimielisesti esittänyt niin sanonut mediamaksun käyttöönottoa.
Se olisi 175€ suuruinen maksu jokaiselle kotitaloudelle joka vuosi. Summa on toki pienempi kuin nykyinen tv-maksu, joka on vielä tällä hetkellä 224,30 euroa vuodessa. Tv-maksua on esitetty nostettavaksi ensi vuodelle 4% eli noin 8 euroa. Myös mediamaksu tarvitsisi indeksitarkastukset vuosittain.

Asiassa on muutama oleellinen seikka. Ensinnäkin itse työryhmä ja sen luonne. Periaatteellisella tasolla on ensin tietysti mietittävä, tarvitaanko Yleä, kuinka laaja Ylen palvelutarjonnan tulisi olla ja missä määrin se on julkista palvelua.

Jos päästään päämäärään, että Yle tarvitaan ja se tulee julkisesti kustantaa, päästään siihen asiaan mikä eniten kiikastaa: miten Ylen rahoitus tulisi hoitaa?

Otetaan aluksi työryhmä mietinnän alle. Sekin onkin mystinen juttu. Valmisteluvaiheessa työryhmän ajatuksista oli mahdoton saada tietoa. Keskeneräistä asiaa ei haluttu julkisuudessa käsitellä.
Puolueaktiiveille kerrottiin, että ensin työryhmä tekee esityksen, sitten puoluekoneistot pääsevät sitä käsittelemään.

Käytännössä siis jokaisesta puolueesta yksi henkilö tai hänen kauttaan jonkinlainen sisäpiiri puolueesta sopi kaikesta. Se, että mukana oli jokainen puolue, oli tietysti taktisesti viisas veto. Mikään puolue ei pysty lähtemään sooloilemaan, vaan vastuu lankeaa kaikille.

Mutta kun työryhmän esitys on tullut, ei keskustelulle ja arvioinnille ole ollut tilaa. "Olisi törkeää jo valmiiksi kaikkien puolueiden yhteisesti hyväksymää ja esittämää kantaa lähteä vesittämään."

Pyh ja pah! Melkoista demokratiata tämä. Asia ei ole missään vaiheessa päässyt kunnolla puolue-elinten käsiteltäväksi. Tästä menee miikkoja kaikille puolueille, myös omalta osalta erityisesti keskustalle.

Itse olen sitä mieltä, että Yleä tarvitaan. Eurooppalaisen käytännön mukaan julkinen tiedotusväline kuuluu yhteiskunnalle. Media käyttää suurta valtaa.
On tärkeätä, että on myös markkinoista riippumaton media. Ylellä on myös merkittäviä tehtäviä, kuten tiedotusvastuu poikkeustilanteissa.

Yle tuottaa myös palveluja marginaaliryhmille, jotka eivät kaupallisia medioita kiinnosta. Sieltä ei ole riittävästi mainostuloja saatavissa. Ylen urheiluun ja kulttuuriin liittyvä tuotanto on merkittävä Suomelle. Jos näitä euroja ei olisi, moni suomalainen sarja, elokuva tai ohjelma jäisi toteuttamatta.

Yle on merkittävä toimija paikallisuutisten tuottajana. Myös koulutusohjelmien tuottajana Yle on lähes ainoa toimija.

Siinä vain muutama syy, miksi näen Ylen tarpeellisena. Yleisradioyhtiö kuuluu sivistysyhteiskuntaan.

On toki pohdittava, mitä kaikkea Ylen tulee tuottaa. Onko esimerkiksi BBC:n massaohjelmien osto oleellista? Uusia medioita, kuten internetiä, Ylen tulee mielestäni käyttää ja palveluja kehittää sinne suunnalle.

On enää kysymys rahoituksesta. Kenen tästä tulee maksaa? Mielestäni pääpiirteissään kaikkien.

Yle on julkinen palvelu, joka on tärkeä yhteiskunnalle, sattui juuri joku yksittäinen henkilö sen palveluita käyttämään tai ei. Tässä mielessä se on verrattavissa muihinkin julkisiin palveluihin: maksat veroja, käytät tai sitten et terveys-, sosiaali-, kirjasto-, koulutus-, vapaa-ajaan- jne. eri palveluita. Maksuosuus riippuu pääasiassa tuloistasi, ei palveluiden käytöstä.

Koko verotuksen ideahan on juuri tässä. Kaikki maksavat julkisista palveluista ja näin taakka tasataan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

On aika hankala miettiä, kuka Ylen palveluita ei oikeasti käyttäisi. Kyse on paljon muustakin kuin tv-kanavista. Radiosta, internetistä ja yleisestä yhteiskunnalle tärkeän informaation tuottamisesta.

Yleisradio on osa demokraattisen yhteiskunnan rakennuspalikoista. Esimerkiksi poikkeustilanteiden tiedonvälityksen turvaaminen kuuluu kaikille maassa asuville.

Jos kaikki maksavat, on enää mietittävä käytännön ratkaisu, miten rahoitus kerätään. Tv-maksu ei ole oikeudenmukainen. Siinä vain osa yhteiskunnan jäsenistä maksaa kaikkiin kohdistuvan palvelun kustannukset.

Jos käyttäjien pitäisi olla maksajia, miten perustelet sen, että tv:n katselijoiden pitäisi kustantaa myös radion kuuntelijoiden palvelut?

Teknisesti oikeudenmukainen kohdistus "käyttäjä maksaa" periaatteella ei ole mahdollinen. Tai sitten maksat muustakin, kuin mitä käytät.

Tv-maksuun perustuva systeemi on myös byrokraattisesti raskas ja kallis. Tv-tarkastajat muistuttavat pikemminkin Itä-Saksasta, kuin 2000-luvun Suomesta.

On jäljellä kaksi vaihtoehtoa: esitetty mediamaksu, joka on käytännössä regressiivinen vero, eikä maksu, tai budjettirahoitus.

Näistä vaihtoehdoista käännyn selkeästi budjettirahoituksen kannalle. Mediamaksu kohdistuu kaikille, katsomatta maksukykyä tai esimerkiksi talouden kokoa. Yksinhuoltajalle se on samansuuruinen kuin kahden töissä käyvän henkilön taloudelle.

Esitetty ratkaisu, että ne jotka eivät todistetusti käytä tai pysty käyttämään mitään Ylen palveluista, olisi käytännön tasolla melko hankalan kuuloinen toteutus. Se ei ole tätä päivää.

Vaikka soskun luukku kustantaisikin kaikista heikoimmassa asemassa oleville mediamaksun, jää moni pienituloinen tappiolle. Opiskelija voi jättää kirjat vanhempiensa luokse ja näin välttyä maksulta. Monelle tämä ei ole mahdollista. Pienituloisille maksu olisi kohtuuton.

Valtion budjetin kautta rahoitus on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto. Valtiolle verot kerätään edes suurinpiirtein siinä suhteessa, mikä on maksukyky. Hyvätuloiset maksavat enemmän veroja, pienituloiset vähemmän.

Käytännössä tämä tarkoittaisi verojen korotusta. Esimerkiksi arvonlisäveroja korottamalla se hoituisi suht kivuttomasti. Paljon kuluttavat maksaisivat enemmän. Samalla voitaisiin miettiä, onko lehtien alv-vapautus oikeidenmukaista. Kuinka paljon sieltä olisi veroja saatavissa?

Vaikka veroja korotettaisiin, jäisi monelta taloudelta tv-maksun maksaminen pois. Joten kyllä sieltä säästöäkin monelle syntyisi. Eikä kansantaloudelle pitäisi tällä olla suuren suurta vaikutusta.

Budjettirahoitusta vastustavat perustelevat kantaansa sillä, että se vaarantaisi Ylen puolueettomuuden. En oikein voi ymmärtää tätä pelkoa. Eduskunta jokatapauksessa määrittää Ylen palvelutuotannon ja rahoituksen tason.

Jos eduskunta haluaisi kiristää Yleä, se voi määrittää mediamaksun alakanttiin. Näin välillisesti eduskunta määrittää kaikissa tapauksissa Ylen rahoituksen suuruuden.

En usko, että hallitus tai eduskunta voisivat ilman julkista kohua ja kansalaisten painostusta yrittää kiristää Yleä sen rahoituksella. Ylellä itselläänkin on melkoinen julkinen voima, jos sitä uhattaisiin jotenkin. Enkä usko, että tässä maailmassa tälläistä halua edes löytyisi miltään hallitukselta.

Yhteenvetona: Yle kuuluu osaksi yhteiskuntaa, se tulee säilyttää nykyisessä tasossaan ja valtion budjettirahoitus on kaikista oikeudenmukaisin, vähiten byrokraattinen ja järkevin tapa hoitaa rahoitus.

Edustajistovaalit 2009 – urhoutta ylioppilaskuntaan!

2009-09-05T12:32:00.004+03:00

Syksy tuo tullessaan HYY:n edustajistovaalit. Vaalit tiivistävät toimintaa monella tapaa. Vaalit ovat osa politiikan sykliä. Poliittista valtaa voidaan kuvata täytekakulla, jota jaetaan osiin kannatuksen mukaan.

Keskustalaiset opiskelijat ovat tällä kertaa ehdokkaina vaaleissa liitossa, jonka nimi on Keskeiset. Nimellä haluamme kertoa ennen kaikkea siitä, että keskustaopiskelijat ovat olleet keskeisessä asemassa HYY:n historiassa. Keskustalaiset opiskelijat ovat ajaneet rakentavaa ja eteenpäin katsovaa politiikkaa HYY:ssä. Miksikö kannattaa äänestää HYY:n eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa? Mistä 60-jäseninen edustajisto päättää? Minäpä kerron.

Edustajisto päättää ylioppilaskunnan taloudesta. Siis siitä, miten HYY:n mittavaa 200 miljoonan euron omaisuutta käytetään! Sinua saattaa kiinnostaa, paljonko opiskelijalounas maksaa, kolahtaako Ylioppilaslehti luukusta vai saako sitä pelkästään kampukselta tai onko Ylioppilaskalenteri ilmainen. Merkityksetön ei myöskään liene ylioppilaskunnan jäsenmaksun suuruus, vai kuinka? Ylioppilaskunta on siis merkittävä opiskelijan edunvalvoja ja palvelujen tarjoaja. Siksi sen ylimpään päättävään elimeen, edustajistoon, kannattaa äänestää hyviä vastuullisia edustajia. Sinä, joka mietit, lähdenkö ehdolle vai en, mieti, haluatko saada yliopistosta muutakin kuin tutkinnon?

Mahdollisuuksien tasa-arvoa kampuksille

Helsingin Keskustaopiskelijoiden vaalikampanjan kantava ajatus on, että opiskelijoilla olisi tasavertaiset opiskeluolosuhteet kaikilla kampuksilla. Korostamme politiikassamme kampuksien välistä tasa-arvoa. Se tarkoittaa erityisesti, että täytyy olla mahdollista opiskella joustavasti perheellisenä. Täytyy olla mahdollisuus opiskella etänä tai tenttiä mahdollisimman paljon myös tiedekuntatenttien lisäksi ns. tenttiakvaariossa. Täytyy olla mahdollisuus opiskella tehokkaasti työn ohessa. UniCafeiden aukioloaikoja tulee laajentaa muuallakin kuin keskustakampuksella. Edustajiston kautta näihin asioihin voi vaikuttaa.

Yliopisto-opiskelu ja työelämä – maailma, johon jokainen joutuu valmistuttuaan siirtymään, mielletään liian usein toisensa poissulkeviksi. Näin ei suinkaan ole, sillä noin kolmannes opiskelijoista tekee työtä, ei välttämättä oman alansa, mutta yhteiskunnalle hyödyllistä, opiskelun ohessa. Työelämään joudutaan onneksi tutustumaan tutkintoihin kuuluvan työharjoittelun aikana. On valitettavaa, että kaikilla aloilla ei harjoittelusta makseta palkkaa. On ilmiselvää, että kohtuullinen korvaus tehdystä työstä lisää motivaatiota. Opiskelijat ovat huomisen työvoimaa, miksei heidän värväämiseen panosteta enempää? Uskon, että talkootyö vahvistaa omaa ammatillista identiteettiä vain harvalla.

Keskitä äänesi Keskeisiin. Äänestä Suomen sivistyspolitiikan pellonraivaajapuoluetta 3.-4.11. niin voit olla varma, kenelle äänesi annat!

Kalle Peltokangas
Keskeisten vaaliliiton vaalipäällikkö

Voihan ruokasoppa

2009-08-30T18:49:00.000+03:00

Hallitus pui budjettiriihessään ensi vuoden talousarviota menneellä viikolla. Tästä jäi mieleen erityisesti ALV-kiista, mutta toki muitakin merkittäviä linjauksia hallitus teki. Pureudutaan kuitenkin tällä kertaa vain ALV-soppaan ja muuhun veropohdiskeluun.

Harvinaisesti kaksi päähallituspuoluetta ottivat näkyvästi yhteen, kun jo moneen kertaan käsitellyn ja eduskunnan valmiiksi hyväksymän ruuan ALV:n alennuksen otti uudestaan tikun nokkaan kokoomuksen valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Oli itse aiheesta mitä mieltä tahansa, temppu oli varsin erikoinen.

Ei kuulu hyviin toimintatapoihin ja pelisääntöjen kunnioittamiseen ottaa jo monesti hyväksytty asia yllättäen julkisuudessa vasaran alle. Temppua voi pitää törkeänä poliittisten pisteiden hakuna, joka ei kohenna kuvaa kokoomuksesta uskottavana ja luotettavana hallituskumppanina. Asiaa voisi verrata siihen, että keskusta vetäisi julkisuudessa yht'äkkiä mattoa alta joltakin kokoomuksen yhdeltä vaalikauden tärkeimmältä tavoitteelta, josta on jo yhdessä sovittu. Tästä hyvin kommentoi Sirkka-Liisa Anttila (YLE: Anttila arvostelee kovin sanoin kokoomusta)

Asia ratkesi lopulta niin, että kaupparuuan ALV laskee sovitusti kuukauden päästä lokakuun alussa viidellä prosenttiyksiköllä 12%:in. Ensi vuoden heinäkuussa tämä nousee 13%:in samalla kun ravintolaruuan ALV laskee myös 13%:in. Samalla kaikkia muita ALV-kantoja korotetaan myös prosenttiyksiköllä, jotta valtion velalle saadaan maksajia.

Keskustassa ALV-alennusta olisi haluttu kompensoida korottamalla isoimpien tulojen tuloverotusta. Se olisi ollut sosiaalisesti hyvä ratkaisu. Tämä ei kokoomukselle kelvannut. Kompensaatio löytyi yleisestä ALV-kannasta, joka rokottaa kaikkia kuluttajia. Onneksi kompromissin myötä meni läpi korkeampi kunnallisverotuksen perusvähennys (2200€). Tämä tuo parhaimmillaan pienituloiselle 185 euron hyödyn vuodessa!

Keskusta, RKP ja vihreät halusivat, että yksinkertaisesti kummatkin, kaupparuuan- ja ravintolaruuan arvonlisävero lasketaan suoraan 12%:in. Tämä olisi kuitenkin Kataisen tempun ja hänen ehdottamansa 14%:n linjan jälkeen ollut kokoomukselle arvovaltatappio, joten täytyi päätyä monimutkaiseen ratkaisuun. Ratkaisu on sekava ja se aiheuttaa turhaa päänvaivaa mm. kaupoille ja kuluttajille. Tästä ilomielin jobinposti lähtee kokoomuksen puoluetoimistoon!

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi väitti, että keskustan vaatimukset tulevat kalliiksi. Kaiken kaikkiaan kummankin ALV:n tiputtaminen 12%:in olisi maksanut noin 750 miljoonaa euroa. Suhteessa miljardien eurojen tuloveron kevennyksiin, Kela-maksun poistoon sekä valtion ensi vuoden 13 miljardin euron velkaantumistahtiin Ravin puheilla ei ole pohjaa. Osa ruuasta säästyvistä menoista menee muuhun kulutukseen ja näin elvyttää taloutta. Onko niin, että vain keskustan vaatimukset ovat "kalliita", mutta kokoomuksen eivät?

Vähätuloisilla menee tuloistaan suhteessa eniten ruoan ostamiseen. Ruuan hinnan laskeminen vaikuttaa siis eniten heidän toimeentuloon. Hyvätuloisilla ruoka on pieni menoerä, joka ei paljon vaikuta. Miljardien eurojen alennukset tuloveroon eivät hirveästi hetkauta opiskelijaa, työtöntä, kotona lapsiaan hoitavaa tai kansaneläkeläistä, vaan hyvin toimeentulevia. Ehkäpä tässä löytyykin kokoomuksen ajatuksen syy: nämäkin varat olisi pitänyt suunnata hyvin toimeentuleville, ei heikompiosaisille?

"Köyhien puolustaja" SDP vastusti myös alennusta. Tähän lienee syynä vain se, että demareille olisi tarjoutunut hyvä tilaisuus seuraavien eduskuntavaalien alla syyttää keskustaa kalliista ruuasta. Harmi, kun tämäkin lyömäase vietiin pois demarien käsistä.

Verotusta on viime aikoina viety entistä enemmän tasaveron suuntaan, kun tuloverotusta on kevennetty. Sillä saadaan entistä pienempi osa verokertymästä. Tätä on perusteltu työllisyyteen kannustamisella. Samalla kuitenkin pakotetaan varsinkin talouden romahdettua nostamaan kuntien veroprosentteja sekä välillisistä verotusta, kuten arvolisäveroa. Se johtaa siis entistä enemmän tasaveron suuntaan. Kaikki on tapahtunut kuin hieman "salakavalasti", ilman laaja-alaista ja periaatteellista verokeskustelua.

On totta, että välillinen verotus on ainakin osittain talouden tehokkuuden kannalta järkevämpää kuin työn verotus. Ehkä olisi tehokkuuden lisäksi aika pohtia myös sosiaalista eheyttä ja oikeudenmukaisuutta. Nykyinen suuntahan johtaa tuloerojen kasvuun ja entistä epäoikeudenmukaisempaan asetelmaan.

Halutaanko me verotuksella kerätä vain tehokkaasti verovaroja, vai myös samalla tehdä tulontasausta? Onko arvovalinnassamme korkeammalla talouden tehokkuuden maksimointi, vai myös oikeudenmukaisuus ja vähävaraisista huolehtiminen? Nämä kysymykset tulevat olemaan ratkaisevia keskustelunaiheita seuraavien eduskuntavaalien alla.

Talouskriisi ottaa selvää puolueiden eroista

2009-08-13T19:12:00.000+03:00

Tätä vuotta hallinnut finanssi- ja talouskriisi on tuonut väriä myös poliittiseen elämään. Tulevana syksynä ja tulevina vuosina tullaan vääntämään kovasti kättä veroratkaisuista, työuran pidentämisestä sekä valtion ja kuntien menoista. Tämä tulee tekemään pesäeroa puolueiden välille, joita on syytetty samankaltaisuudesta. Se tulee eteen tulevaisuudessa, mutta kun pintaa raaputellaan, nähdään jo vuoden alkupuolelta tapahtuma, joista erot selkeästi saadaan esille. Tulevaa silmällä pitäen ja ennakoiden, lähdetään siis tarinassa liikkeelle...

Nousukaudella kaikilla on kivaa. Talous kasvaa, on millä mällätä ja mitä jakaa yhteisesti kaikille. Euro tuonne, euro tänne, euro jokaiselle. Puoleet voivat huokaista helpotuksesta, kun omilla kannattajilla menee kohtuullisen hyvin. Kaikilla menee kohtuullisen hyvin. Eipä siinä tartte lähteä höyrypäissään riehumaan, että nyt tarvitaan meidän porukoille lisää!

Samalla kun antaa jotain hyvää omille, voi heittää lantin myös muille. Nekin pysyvät sitten tyytyväisen hiljaisena, eikä soraääniä kuulu. Kun näin asiat menevät, jokainen puolue antaa vähän kaikille, niin jopas niitä on hankala erottaa toisistaan!

Laskukaudella ei ole yhtä kivaa. Talous supistuu ja yhteinen kakku pienenee. Täytyy priorisoida. Tämä on myös edessä, jos tulevaisuudessa häämöttää joku rakeenteellinen ongelma. Esimerkistä käy vinoutunut ikäpyramidi eli suurten ikäluokkien eläkepommi.

Kun ikävät asiat tulevat eteen, ratkaisujen erot tulevat selkeämmin näkyviin. Kukin puolue puolustaa enemmän omien aatteidensa mukaisia arvoja. Tai ne puolueet, jotka eivät rakennu aatteiden pohjalle, omien kannattajiensa etuja.

Kuluvan vuoden kevät oli tämän suhteen esimerkillistä aikaa. Jos joku ei ole onnistunut erottamaan Suomen kolmen suurimman puolueen eroja, tulee siitä tässä nyt lyhyt oppitunti. Pienien puolueiden erot on varmaankin helpompi erottaa.

Suomessa on nykyisen hallituksen aikana toiminut niin sanottu Sata-komitea. Sen tarkoitus on ollut uudistaa suomalaista sosiaaliturvaa. Keväällä työ oli jumissa ja solmun aukaisijaksi tai asian sotkijaksi syntyi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ns. sosiaalitupo. Tämän yhdistelmän tarkastelu valottaa puolueiden sisältöä erinomaisesti.

Keskusta halusi aatteensa ja arvojensa mukaisesti parantaa kaikkein köyhimmässä asemassa olevien elämää. Santeri Alkion ja Urho Kekkosen "köyhän asia" on tässä juurena.
On ymmärrettävää, että jos halutaan saada jotain muutosta aikaan, pitää euroja kohdistaa sinne missä niitä kipeimmin tarvitaan. Jos rahoja lähdetään antamaan toiseksi köyhimmille, kolmanneksi köyhimmille, neljänneksi köyhimmille ja niin edelleen, loppuvat ne kesken ennen alkujaan. Kukin saa köykäisen euron tai kaksi.

Kaikista köyhimpien aseman parantaminen tapahtuu kohentamalla perusturvaa. Se kohdistuu niin opiskelijoihin, työttömiin, eläkeläisiin, kuin myös tiettyihin perhe-etuuksiin. Apua saisi esimerkiksi yksinhuoltaja. Jotta näihin ehdottomasti tarpeellisiin korjauksiin olisi varaa, pitäisi hieman paremman meneviltä ehkä hieman leikata jotain etuutta.
Työssäkäyvät ovat saaneet menneinä vuosina valtiolta miljardien eurojen veronkevennykset, samalla kun perusturvan varassa elävät hädin tuskin indeksikorjaukset. Ehkä siis olisi heikompi osaisten vuoro? Ehkä siis ansiosidonnaisesta turvasta voisi jotain ottaa?

Tämä ei kelpaa ammattiyhdistysliikkeelle, koska ansiosidonnainen koskettaa heidän jäsenistöään. Vaikka SDP:tä jostain syystä pidetään usein heikkojen puolustajaksi, tässä kohtaa totuus paljastuu.
SDP on SAK:n talutusnuorassa tai joskus toisin päin. Kuitenkin, kuin paita ja peppu. SDP:lle tärkeää on työssäkäyvä (vanha miespuolinen) väestö. Ja uskallan väittää, että ne jotka ovat töissä, siis ne, jotka ovat saaneet menneinä vuosina miljardien eurojen veronkevennykset ja palkankorotukset, tulevat Suomessa toimeen varsin hyvin.

SDP/SAK pisti tämän takia sosiaalitupon ehdoksi, että jos perusturvaa parannetaan, tulee ansiosidonnaista turvaa parantaa samassa suhteessa. Käytännössä perusturvan parantaminen tehtiin tällä niin kalliiksi, että siitä tuli mahdottomuus. Melkoista köyhän puolustamista, SDP! Todellisuudessa siis SAK/SDP on keski-ikäisten tai vanhempien töissä käyvien miesten liike, tosin näidenkin asioiden hoito monesti epäonnistuu (ajetaan harvoille palkankorotukset, lopuille hommataan lopputili).

Elinkeinoelämän keskusliitto EK taas näki, että nyt on ammattiyhdistysliikkellä paha paikka ansiosidonnaisten kanssa. Siis hyvä paikka tehdä lehmän kauppa! EK on jo pitkään halunnut työntekijöiden Kela-maksun poistoa. Se on noin yhden miljardin euron suuruinen kansaneläkkeiden rahoituspohja.

1+1= annetaan ammattiyhdistyksille mitä he haluavat, eli ansiosidonnaisen koskemattomuuden ja me saamme diilissä poistettua Kela-maksun. Naps ja paikalle ratsastaa Elinkeinoelämän keskusliittoon läheisissä väleissä olevan kokoomuksen Katainen urhoollisesti siunaamaan diilin paljon muilta hallituskumppaneilta kyselemättä. Syntyy "sosiaalitupo", josta sosiaalinen oikeudenmukaisuus on kaukana, mutta omien etujen härski ajaminen kutkuttavan lähellä.

Katainen lähti perustelemaan Kela-maksun poistoa elvytyksellä. Pian moni talousasiantuntija kritisoi tämän kaltaisen elvytyksen tehokkuutta. Niinpä Katainen vaihtoi selitystä, kyse on rakenteellisesta uudistuksesta. Tämän jälkeen selitykset vaihtuivat ja sinkoilivat niin, ettei ihan mukana pysynyt. Jokatapauksessa kokoomuskin sai mitä halusi; lähes miljardin euron tulonsiirron lähinnä suuryrityksille (niitä Kela-maksu eniten koskettaa) ja heidän omistajilleen.

Myöhemmin lähes miljardin euron rahoitusaukon paikkaajiksi palkattiin muun muassa kaikki suomalaiset kotitaloudet. Esimerkiksi omakotiasujat noin 250 eurolla per vuosi.

Tiukka paikka siis erotti puolueet toisistaan. Hieman karrikoiden voisin tähän vetää vielä lyhyen johtopäätöksen, jos puhutaan puolueiden eri ihmisryhmien etujen ajamisesta:

Kokoomukselle tärkeitä ovat suuret yritykset ja suurituloiset. Heille kelpaa antaa miljardien verohelpotukset. Kokoomus ei pidä perusturvasta, koska se ei "kannusta", vähät ihmisarvosta.

SDP:lle tärkeitä ovat ne työntekijät, jotka eivät kokoomuksen kastiin yllä. Eli se isompi (mies)työntekijöiden joukko, joka ansaitsee työstään vähemmän. Tämä joukko käy kuitenkin töissä, ovat siis pohjimmiltaan hyväosaisia, toimeentulevia ja he ovat saaneet hurjat verohelpotukset menneinä vuosina.

Keskustalaiset pitävät edellä mainittuja joukkoja tärkeinä ja pitää heidän menestymistään oleellisena osana yhteiskunnan hyvinvoinnissa. Mutta jos vähäisistä yhteisistä varoista pitää suunta valita, se menee heikoimmissa asemissa oleville, perusturvaan. Se on köyhän asiaa, jokaisen, myös epäonnisen ihmisen, ihmisarvon kunnioittamista. Se on pieni apu hyväosaisilta työttömälle, opiskelijalle, eläkeläiselle, yksinhuoltajalle, perheellisille ja muille hyvin niukasti taloudellisesti eläville. Se on inhimillisyyttä.

Kuuleeko Eurooppa?

2009-05-11T20:57:00.003+03:00

Viime lauantaina vietettiin koko Euroopan unionin alueella Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin julistukseen perustuvaa Eurooppa-päivää. Schuman lausui 9.5.1950 ehdotuksen, jonka pohjalta luotiin nykyinen Euroopan unioni. Vuonna 1985 Euroopan yhteisön päämiehet sopivat Milanon huippukokouksessa, että tätä päivää juhlitaan Euroopan päivänä.

Eurooppa-päivää juhlittiin tänä vuonna Suomessa viidettätoista kertaa. Eri puolella Suomessa järjestettiin erilaisia yleisötapahtumia, kuten katu- ja toritapahtumia, seminaareja, ja koulutustilaisuuksia. Tapahtumissa esiteltiin eurooppalaista kulttuuria ja tietoa Euroopan unionista. Eurooppa-päivän tapahtumien ja juhlatilaisuuksien tavoitteena on ollut saada unioni lähemmäksi kansalaisiaan ja kansalaisia lähemmäksi toisiaan. Tänä vuonna tapahtumien yhtenä teemana oli luonnollisesti myös kesäkuussa tulevat europarlamenttivaalit.

Tiedotukselle on epäilemättä tilausta, sillä äskettäin julkaistun Eurobarometrin tutkimuksen mukaan kiinnostus europarlamenttivaaleja kohtaan ei ole lisääntynyt, vaikkakin kansalaiset tietävät vaaleista nykyään enemmän kuin edellisinä vuosina. EU:n roolille kansainvälisellä näyttämöllä ei aseteta myöskään yhtä suurta painoarvoa kuin ennen. Erityisesti Suomessa äänestämättä jättäminen johtuu kuitenkin vastaajien mukaan Euroopan parlamentin tuntemuksen puutteesta. Suomessa suurin osa vastaajista mainitsi syyksi, että ei tunne Euroopan parlamentin roolia riittävän hyvin tai ei usko äänensä muuttavan mitään. Näinhän EU-asioiden kiinnostamattomuutta kuullaan usein selitettävänkin: EU-politiikka on etäistä, epäkonkreettista tai jopa naurettavaa direktiivien tehtailua.

On varmasti totta, että EU-asioista ei tiedetä tai toisaalta niistä ei kerrota tarpeeksi ymmärrettävällä kielellä. Politiikasta olisi löydettävä yhtymäkohdat omaan maailmaan. Niitä voi olla vaikea löytää etenkin EU-politiikasta. Äänestyskäyttäytymistä tutkinut valtio-opin professori Tuomo Martikainen esimerkiksi mainitsee, että jos politiikka ja vaalien asetelma on kiinnostava, ihmiset äänestävät. Mikä politiikassa on sitten sellaista, että se ei kiinnosta? Syytä pitää etsiä ehkä politiikasta itsestään. Varsinkin nuorten mielissä politiikka on kärsinyt arvostuksen laskusta, tähän on varmasti vaikuttanut osaltaan viimeaikaiset politiikan ns. lieveilmiöt. Monet vanhemmista äänestäjistä saattavat käydä vaaliuurnilla myös vain tavan vuoksi, mutta ainoastaan velvollisuuden tunteeseen vetoamalla ei saada aikaan varmastikaan nuoria tai monia muitakaan ryntäämään vaaliuurnalle.

Osaltaan kiinnostusta ja arvostusta europarlamenttivaaleja kohtaan laimentaa myös se, että ehdolla on ehdokkaita, jotka oikeasti tähtäävät aivan johonkin muualle kuin Brysseliin. Viime aikoina on saanut nähdä sen kaltaisia otsikoita, että edessä ovat muka vaalit, jossa on muka ehdolla muka ehdokkaita, jotka muka tähtäävät Euroopan parlamenttiin, mutta oikeasti tähtäävätkin johonkin aivan muualle. Parhaimmassa tapauksessa ilmoittavat jo europarlamenttivaaleihin lähtiessään pyrkivänsä eduskuntaan seuraavissa vaaleissa. En epäile yhtään, että suomalaisistakin suuri osa epäilee äänensä vaikuttavuutta. Tällainen ”muka muka -asetelma” ei varmastikaan paranna kansalaisten luottamusta. On selvää, että kesäkuun vaalitkin on otettava tosissaan ja EU-parlamenttiin pitää valita tehtävään sitoutuvia ehdokkaita. Onneksi on niitäkin ehdokkaita, jotka ihan oikeasti ja tosissaan tahtovat päästä europarlamenttiin. Ehdokkaita, joita voisi harkita myös äänestävän.

Kannattaako äänestää? Suomesta valitaan kesäkuussa 13 edustajaa ajamaan Euroopan ja Suomen asiaa. Erityisesti nyt vallitsevan talouskriisin lisäksi ympäristö-, ilmasto-, energia- ja työllisyyskysymykset tulevat olemaan eittämättä seuraavan komission ja parlamentin haasteita. Näiden teemojen ohelle täytyy nousta ja varmasti myös nouseekin maahanmuutto- sekä ihmisoikeuskysymykset.

Äänestäminen varmasti kannattaa, joten nyt sitten vain vaikka vaalikoneiden kimppuun ja etsimään sitä innokasta ja tosissaan olevaa ehdokasta. Innokkaita ja tosissaan olevia ehdokkaita voi mennä testaamaan ja haastamaa livenä esimerkiksi tällä viikolla perjantaina 15.5. klo 11.00-12.30 Eduskunnan Kansalaisinfossa pidettävään keskustelutilaisuuteen: Tasa-arvoinen ja ihmisläheinen Eurooppa nuorkeskustalaisin silmin. Nuorta keskustalaista Eurooppaa ruotivaan keskustelutilaisuuteen ottavat osaa Juha Iso-Aho, Riikka Manner, Anna Ranki ja Timo Tapaninen. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimii kansanedustaja Antti Kaikkonen. Järj. Keskustan eduskuntaryhmä.

Aurinkoisin ja keväisin ajatuksin,
Terhi Saarinen

Edarikuulumisia, osa 1.

2009-04-14T10:38:00.003+03:00

Koska edustajistovaalit ovat jo ensi loka-marraskuussa on aika pureutua ajankohtaisiin ylioppilaskunnan asioihin. Tämä kirjoitus toimikoon johdatuksena ylioppilaskuntapolitiikan jännittävään tematiikkaan.

Käytin edellisessä edustajiston kokouksessa puheenvuoron, siitä ärsyttävän värisestä vaaleanvihreästä pöntöstä, että meidän edustajien on laitettava käsi sydämelle ja pohdittava ryhmissämme, mistä voimme pitää kiinni, mistä luopua. Lainasin Vanhan testamentin Saarnaajaa. Elämme nimittäin historiallisia aikoja. Ylioppilaskunta on rakentanut kolmannen yo-talonsa ja investoinut muunmuassa Domus Academican maanalaisiin tiloihin(mm. juhlaravintola ja bändikämppiä) ja vanhaan Villa Kuunariin. Edellisestä talo-projektista onkin aikaa jo 100 vuotta, joten tästä perspektiivistä. Vuosittaiset säästötarpeet ovat vähintään 200 000 euroa. HeKO:lla on jo alustavia ehdotuksia säästötoimenpiteiksi!

On siis paineita säästöille, leikkauksillekin. On perin harmillista, mitä olemme oppositiossa toittottaneet, että jäsenistön kukkarolle käydään sumeilematta. Tällä hetkellä hallituksessa olevat ryhmät tuntuvat luottavan eräänlaiseen ikuiseen rahasampoon, joka suoltaa HYY:lle rahaa kuin solkenaan. Käytännössä tämä "sampo" on ollut jäsenmaksun korottaminen ja HYY Yhtymän tuloutustarpeen jatkuva kasvattaminen. On arvioitu, että jos tämä meno jatkuu, niin ylioppilaskunnan käyttörahasto on syöty loppuun vuoteen 2012 mennessä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Yhtymän puolelta ollaan tultu tiukkaan paikkaan. Toimintataloutta ja liiketoimintaa on katsottava kokonaisuutena.

Olemme oppositiossa(erit. HeKO, Oikea edustajistoryhmä, Osakunnat) vaatineet, että on käytävä arvokeskustelua, mikä on ylioppilaskunnan varsinainen ja perimmäinen tehtävä. Mikä on sen ydintoimintaa, jota pitää vaalia, mikä puolestaan kehätoimintaa, josta voitaneen luopua. Mikä on oikeudenmukainen jäsenistö- ja järjestöpalveluiden suhde ja saama tuki? Me haluamme turvata ylioppilaskunnan jatkuvuuden ja jäsenistön tasavertaisen kohtelun!

Seuraavan kerran edustajisto kokoontuu 27.4. päättämään viime vuoden tilinpäätöksestä. 28.5. esityslistalla on Kehys-budjetti, jossa määritellään alustavasti Talousjohtokunnan valmisteleman ja ylioppilaskunnan hallituksen hyväksymän esityksen pohjalta ensi vuoden talouden suuntaviivoista, tuloista ja menoista. Yksittäiselle hyyläiselle konkreettisin asia on jäsenmaksun suuruus. Tämän hetkisten tietojen mukaan sitä ollaan nostamassa, mikä on valitettavaa. Kehys-budjetti on siis käytännössä jäsenmaksun perustelu. Se on lisäksi ohjeellinen väline budjetin valmisteluun. Kehys puolestaan valmistellaan KTS:n eli Keskipitkän aikavälin taloussuunnitelman linjausten mukaisesti. KTS:ää päivitetään joka toinen vuosi, ja tänä vuonna siihen jälleen tartutaan.

Toivon henkilökohtaisesti, että kevään aikana saamme luotua edustajistoon säästötalkoo-hengen päälle, jotta todellisiin rakenteellisiin säästöihin on valmiuksia ensi joulukuun budjetti-edarissa. Konkreettisia säästömahdollisuuksia on paljon, jos on uskallusta tehdä valintoja. Lisäksi mm. UniCafelle ja Ylioppilaslehdelle tulee asettaa jo omistajanäkökulmastakin nousten tiukemmat tulostavoitteet.

Edustajiston kokoukset ovat muuten avoimia, joten olkaa tervetulleita kuuntelemaan debattejamme!

Keväisin säästöterveisin, Kalle Peltokangas

Itsekkäitä ekotekoja?

2009-04-10T23:23:00.001+03:00

Taantuman aikana on moneen otteeseen kehoitettu välttämään turhaa nuukailuja ja kuluttamaan kuten ennenkin. Bob Helsingin ja ETLA:n Älä ruoki lamaa-kampanja on talven aikana pistänyt ainakin oman pääni pyörälle. Yhtäkkiä järkevä nuukailu onkin pannaan. Miksi parsia sukkia, kun voi saman tien ostaa kymmenet uudet, miksi kituuttaa vanhan telkkarin kanssa, kun uuden hienon full-hd:n hankkiminen olisi suorastaan sankariteko markkinatalouden puolesta. Internetin keskustelupalstoilla useat, erityisesti hilpeät nuoret aikuiset, ovat ottaneet edellä mainitun kampanjan vapahtajakseen: ”Shop till you drop”-iskulauseet ovat tulleet kestävän kehityksen vastalauseiksi ja yhtäkkiä ilmastonmuutos ei enää pelotakaan. NYT PELASTETAAN SUOMI LAMALTA, yhdessä tuumin käykäämme taistoon ja suorinta tietä lähimpään ostariin!

Hyvä on. Saatan hieman kärjistää, mutta annettakoon se anteeksi. Yksinkertainen mieleni uskoo kuitenkin vahvasti, että laman vastaisen sotakampanjan päihdyttämät massat räiskivät kukkaroidensa sisältöjä minne sattuu sen enempää miettimättä. Paras vain tuhlata ja paljon, ihan sama mihin. Elvytetään henkkamaukan tuotantoa ostamalla muutama kymmen trikoopaitaa ja miksi tyytyä mäkkärissä yhteen bigmäkkiin, kun voi saman ties ostaa kaksi?

Itse liityin jokin aika sitten facebookissa Ruoki lamaa-ryhmään ja viaton mielenilmaisuni tuotti lähipiirissäni suorastaan skandaalin aineksi. Muutamat eivät voineet käsittää miksi minä, näennäisesti sovinnainen ihminen, voin olla niin radikaali, että teen tuollaisen statementin jopa facebookissa, ihan julkisesti (!). Haluanko todella suosia lamaa ja tehdä kaikki työttömiksi ja onnettomiksi? Huh huh. En vain pidä Bob Helsingin ja ETLA:n mainoskampanjasta siinä kaikki. Laajemmin ajateltuna en myöskään pidä tavasta miten markkinatalous on rakennettu. Mielestäni on surkuhupaisaa, että jos joulumyynti pysyy edellisvuoden tasolla alkaa samantien hampaiden kiristely tuhkan viskonta. Ainainen voiton tavoittelun kilpajuoksu ahdistaa ainakin minua siinä määrin, että alan jo haaveilla epikurolaisesta elämäntyylistä. Myönnän rehellisesti, että tietoni maailmantaloudesta ovat rajalliset ja viisaat varmasti tuhahtelavat mielipiteitteni aukoille, mutta pitää koittaa silti yrittää.

Yleisen mielipiteen mukaan ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä lamaa enemmän (HS 11.3.09). Ilmastonmuutoksen ehkäisy yksilön kohdalla tarkoittaa puolestaan kestäviä ja fiksuja kulutustottomuksia, eli parsitaan sukat ja tyydytään sähkönkulutukseltaan vaatimattomampaan telkkariin full hd:n sijaan, suositaan mahdollisimman lähellä tuotettua kasvisruokaa ja matkustetaan julkisilla jne. On ihan tervettä nuukailla välillä, tyytyä kerrankin vähempään ja iloita pienistä iloista. Jokaisella on oikeus jättää kaupassa ylimääräinen muropaketti ostamatta ilman että tarvitsee huokailla kassalla että ”voi ei nyt mä ruokin sitä lamaa, paha minä”.

Itse sympatiseeraan kaikenmoista pienyrittäjyyttä, katutaiteilijoita, suutareita, parsijoita, kampaajia, luomutilallisia jne. Ja heitä tahdonkin taantuman aikana kannustaa. On vastuullista suosia Suomalaista monestakin syystä, mutta etenkin siksi, että se on kirjaimellisesti aina kotiin päin. Suosikaamme luomua, hinta-laatusuhteeltaan reilua. Moraalinen tuote varmasti lämmittää ostajansa sielua enemmän kuin mahdollisimman halvalla väsätty. Vanhojen tavaroiden vaaliminen nostaa niiden tunnearvoa ja joskus myös taloudellista arvoa. Jos vanhat rikkimenneet saappaat käy suutarilla korjauttamassa, tulee niistä omistajalleen sen jälkeen tuhat kertaa rakkaammat kuin mitkään uudet kaupasta ostetut.

Jokainen meistä on varmasti välillä langennut epäeettisen, mutta vastustamattoman halvan tuotteen ansaan, itse olen ainakin useasti. Mutta ehkäpä juuri nyt taloudellisen epätasapainon aikana onkin oikea aika tehdä hyviä lupauksia ja fantasioida maailmanpelastamisesta pienin ja suurin konkreettisin teoin.

(HYY:n ympäristövaliokunnan nuukuusviikko 20.-24.4.09)

Heidi Kauppinen

Päämäärä yhteinen, mutta keinotko vääriä?

2009-03-07T10:55:00.006+02:00

Nyt vasta maaliskuussa kuluva vuosi tuntuu jo pitkältä, ainakin jos aikaa mitattaisiin otsikoiden ja pinnalla olleiden keskusteluiden valossa. Suomi on nyt virallisen määritelmäänkin mukaan taantumassa, sillä kansantuotteemme on supistunut puoli vuotta jo yhtä soittoa. Viime aikoina on tosin alettu puhua jo lamastakin. Monien ekonomistien mielestä lama on kuitenkin vielä kaukana, mutta saattaa toisaalta hyvin olla vielä edessämmekin. Suurin taloudellinen uhka tulee tällä hetkellä maailmalta, mutta sen vaikutukset näkyvät nyt jo monin tavoin myös meillä Suomessa. Taloudellisesti haastavan tilanteen vuoksi otsikoissa ovat olleet lisääntyvät lomautukset, irtisanomiset, ihmisten huoli omasta ja läheistensä työpaikasta ja toimeentulosta. On arvioitu, että suurin osa suomalaisista selviää taantumasta ”kuivin jaloin” tänä ja ensi vuonna, mutta irtisanomisten ja lomautusten kautta laskukauden ennustetaan koskettavan kuitenkin 150 000 perhettä eli yhteensä runsasta puolta miljoonaa suomalaista.

Keskustajohtoinen hallituksemme sopi tammikuussa lisäbudjetista, joka oli jo sarjassaan hallituksen neljäs elvytyspaketti. Onko hallitus sitten elvyttänyt tarpeeksi? Itse asiassa Suomi elvytti ensimmäisenä Euroopassa ja sen elvytystoimet ovat olleet tähän mennessä Euroopan mittavimpia; komission vertailussa Suomen elvytyksen mittaluokka on tänä vuonna ollut EU:n 27 jäsenmaan joukossa kolmanneksi suurin. Sanomattakin on selvää, että tukitoimet eivät jää varmasti myöskään tähän. Hallituksemme tavoitteena on viedä Suomi mahdollisimman ehyenä läpi taantuman. Tavoitteena työllisyyttä, välittämistä, sivistystä ja vastuullisuutta lisäävät toimet, joilla pyritään estämään työttömiksi joutuvien ja jo joutuneiden työttömyysjaksojen pitkittyminen.

Haastavan taloudellisen tilanteen ohessa vuoden alussa useat hallituksen esitykset ovat myös herättäneet laajaa keskustelua, kuten yliopistolaki, ”Lex Nokia”, ulkomaalaislaki ja työnantajien Kela-maksun poisto. Viimeisimpänä otsikoita ja keskustelua on hallinnut hallituksen politiikkariihestä helmikuussa annettu poliittinen kannanotto. Hallitusohjelman puolivälitarkistuksen myötä opiskelijat saivat odottamiaan positiivisia uutisia, sillä politiikkariihi päätti, että opintotukea tullaan tulevaisuudessa uudistamaan siten, että se kannustaa opiskelijoita päätoimiseen opiskeluun. Tätä uudistustyötä toteuttamaan on asetettu johtoryhmä, jonka tarkoituksena on tehdä uudistusesityksiä jo vuoden 2009 loppuun mennessä.

Edellisestä huolimatta päivän polttavin puheenaihe on kuitenkin ollut ja on yhä edelleen hallituksen aikomus korottaa eläkeikää 63:sta 65 ikävuoteen. Tarkoituksena olisi nostaa eläkeikää portaittain kaksi kuukautta vuosittain 12 vuoden siirtymäajan kuluessa, jolloin vanhuuseläkkeen ikäraja olisi 65 vuotta vasta vuonna 2022.

Tämän hetkinen kärhämä eläkeiästä on mielestäni kaikin puolin hämmästyttävä yleislakkopuheineen, välikysymyksineen ja nettiadresseineen. Nimittäin uskon, että loppujen lopuksi lähes jokaiselle suomalaiselle tästä eräänlaisesta hysteriastakin huolimatta, on varmasti melko selvää, että eläkeiän nostaminen on välttämätön ratkaisu, johon olisimme päätyneet todennäköisesti ennen pitkää myös ilman taantuman aiheuttamaa valtion velkaantumista ja sen takaisinmaksun pohdintaa. Eläkeiän korottamisessa on kyse huoltosuhteen turvaamisesta, väestörakenteen muutoksesta johtuvasta lähitulevaisuuden työvoimapulasta ja myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Runsaassa sadassa vuodessa elinikä on lähes kaksinkertaistunut, keskimääräiseen eliniän odotteeseen on tullut noin kaksi vuotta lisää joka kymmenes vuosi vuodesta 1970 lähtien, erityisesti toiminnalliset vuodet ovat lisääntyneet. Suomalaiset elävät siis paljon pitempään tänä päivänä kuin silloin, kun eläkejärjestelmää on luotu ja nykyinenkin vanhuuseläkeikä päätetty. Muissa Pohjoismaissa tehdään töitä 2-3 vuotta Suomea pidempään. Tanskassa on jo päätetty nostaa vanhuuseläkeikää asteittain 65 vuodesta 67 vuoteen, näin tehdään myös Saksassa. Tähän samaan on varmasti Suomessakin tarkoitus pyrkiä, kansanterveydellistä estettä eläkeiän nostolle ei ole! Mikä meidän työelämässä on sitten pielessä? Tuoreen kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista ei usko edes jaksavansa työelämässä 65-vuotiaaksi asti. Tämän hetkisestä keskustelusta voisi tehdä jopa sen oletuksen, että työuraa verrataan eräänlaiseen vankilatuomioon. Ja nyt siis taistellaan sitä vastaan, että tämä ”kakku” ei vaan tulevaisuudessa kasvaisi.

Työelämä ja -tahti ovat kiristyneet; töitä paiskotaan nyt yhä enemmän ja tehokkaammin. Työuupumisesta johtuvien sairauspäivien jatkuva lisääntyminen ja työntekijöiden ennenaikainen eläköityminen kertovat, ettei suomalaisilla työpaikoilla voida hyvin. Itse eläkeiän korottamisen ohella suuri kysymys ja keskeinen haaste onkin se, miten ihmiset saataisiin jatkossa jaksamaan paremmin työelämässä. Tosiasia on, että työurien pidentämisestä on turha unelmoida, jos ihmisiä ei saada jaksamaan ja viihtymään työelämässä. Hallituksen tarkoituksena onkin edistää työssä jaksamista panostamalla osaamisen uudistamiseen työuran aikana, työkyvyn ylläpitoon ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Työurien pidentämisen edellytysten parantamiseksi erityisesti osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista hallitus edistää muun muassa lisäämällä panostusta työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä työelämän laatua parantaviin toimiin. Sata-komitea valmistelee asiaa koskevat ehdotukset kesään 2009 mennessä. Tämä edellyttää etenkin Sosiaali- ja terveysministeriön ja Työ- ja elinkeinoministeriön aktiivista toimintaa työkyvyn ja työolojen kehittämiseksi ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi.

Näitä hallituksen toimia ja yhteystyötä tarvitaan, sillä hallituksen tavoitteena on pidentää työuria myös uran alkupäästä eli saada opiskelijat nopeammin valmistumaan ja siten myös aikaisemmin työelämän syrjään kiinni. Tämä edellyttää työelämän laajaa ja moninaista kehittämistä; mahdollisuutta tarvittaessa työuran aikana työn jaksottamiseen ja ns. huokoisiin hetkiin, jolloin henkilön olisi mahdollisuus hengähtää ja kerätä voimia, kouluttautua tai kehittää muutoin itseään. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että eläkeiän nostolla hallitus ei ole kuitenkaan poistamassa työkyvyttömyyseläkkeitä, vaan muun muassa tämä turva olisi ihmisillä saatavilla jatkossakin, henkilön sairastuessa ja ollessa kykenemätön enää työskentelemään tai jaksamaan töissä vanhuuseläkeikään saakka. Työelämän kehittäminen vaatii myös erityistä sitoutumista työnantajilta!

Nyt on ennen kaikkea huolehdittava ihmisten hyvinvoinnista; opinnoissa ja työssä jaksamisesta ja siitä, että kaikki suomalaiset selviävät yli taantuman ja sittenkin kun talous taas kääntyy nousuun!

Lex Nokia opiskelijalle

2009-03-02T00:26:00.003+02:00

Jotkut hallituksen suunnittelemat lait saavat enemmän huomiota kuin toiset. Tämä niin sanottu Lex Nokia eli sähköisen viestinnän tietosuojasta annetun lain muuttamiseen tähtäävä prosessi kuuluu varmasti niiden lakien ryhmään, joiden valmistelua ja käsittelyä on seurattu mediassa keskimääräistä enemmän. Eikä suotta. Pureutuuhan se yhteen suomalaisten visusti suojelemaan osa- alueeseen, yksityisyyden suojaan. Eihän kukaan meistä halua kertoa muille suurimpia salaisuuksiamme, ei varsinkaan pomollemme. Pitäähän töissäkin olla oma rauha, eikä kaiken tiedon tarvitse levitä yrityksen johdolle asti. Lain tavoitteena oleva yrityssalaisuuksien suoja on tosin saanut jopa liian suuren painoarvon verrattuna työntekijöiden yksityisyyden suojaan. Perustellusti voidaan myös kysyä, onko lakimuutoksella todellista vaikutusta yrityssalaisuuksien suojaajana.

Mutta mitä töissä pitää tehdä. Lähetellä omia sähköposteja, joita nyt aletaan seuraamaan yritysjohdossa. Ja kertoa omia salaisuuksia muille. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että yrityksen salaisuuksia muille ei saa kertoa ja tätä pitää pystyä valvomaan. Mutta samalla saattavat selvitä myös yksityiset salaisuudetkin. Mutta positiivisiakin uutisia yksityistä sähköpostia työaikana käyttäville löytyy. Työnantaja ei sentään pääse nettipalvelimilla oleviin sähköpostilaatikoihin kiinni. Eli sitä kautta voidaan edelleen laittaa kaikki tieto, mikä ei kestä pomon silmiä. Tai sitten hoidetaan työaikana vai työasioita ja vapaa- ajalle muut viestittelyt.

Vaikuttaako uusi laki myös opiskelijaan? Urkintaoikeus ei rajoitu ainoastaan työnantajiin vaan myös muihin yhteisöihin. Voin kuvitella tiedekunnan dekaanin lukemassa opiskelijoiden sähköposteja ja tarkkailemassa, etteivät yliopiston sisäiset salaisuudet leviä muiden tietoisuuteen. Merkittäviä vaikutuksia opiskelijan elämään tuskin syntyy, vaikka yhteisöllä onkin oikeus verkossaan liikkuuvien tunnistetietojen käsittelyyn. Oppilaitoksen verkossa tulee tuskin olemaan mitään suuria tarkastusiskuja uuden lain syntymisen jälkeenkään.

Työssä käyviin opiskelijoihin lain muuttuminen taasen voi vaikuttaa. Varaudu siihen, että isoveli valvoo. Pomo tietää kaikki asiasi ja luonnollisesti levittää tiedot koko työyhteisöön. Yksityisyyttä ei enää ole, vaan kaikki työaikana lähetetty tieto on yhteistä hyvää kahvitaukojen keskusteluihin. Mukavaa alkavaa työviikkoa kaikille!

Kertamaksuja alentamalla säännölliseen liikkumiseen!

2009-02-20T21:14:00.000+02:00

Kannanotto
19.2.2009
Helsingin Keskustaopiskelijoiden vuosikokous

Helsingin Keskustaopiskelijat vaatii, että Yliopistoliikunta huomioi paremmin Helsingin yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan, eikä korota kertakäyntimaksuja yhtenään. Tällä hetkellä ilman liikuntamaksua liikkuvat joutuvat maksamaan neljä euroa liikuntakerrasta. Jos kertamaksu olisi esimerkiksi kahden euron hintatasolla, olisi Yliopistoliikunnan viesti erityisesti vähän liikkuville opiskelijoille, että se haluaa heidän liikunnan olevan säännöllisempää. Tätä kautta myös kausikorttien määrä todennäköisesti kasvaisi.

Liikunta ja sen aikaansaama myönteinen terveysvaikutus edistää tehokkaasti opiskelukykyä. Toivomme, että Ylioppilasliikunnassa otettaisiin paremmin huomioon satunnaisesti salilla tai jumpassa kävijät alentamalla kertamaksuja vähintään Helsingin yliopiston(opiskelijat ja henkilökunta) osalta. Näin Yliopistoliikunta tukisi entistä paremmin liikunnan osallisuutta yliopistolaisten elämässä!

Nuorten Eurooppa - Ihmisten Eurooppa

2009-02-03T21:41:00.001+02:00

Keskustanuoret ja Keskustan Opiskelijaliitto luovuttivat 29.1. keskustan puheenjohtajalle Matti Vanhaselle esityksensä Keskustan Eurooppa-ohjelmaksi. Intohimosta politiikkaan – rakkaudesta ihmiseen -niminen ohjelmaluonnos on historiallinen, hyvin laaja periaateohjelma. Ohjelman valmistelu jatkuu vielä puolue-elimissä sekä laajalla kansalaisten kuulemisella internetin välityksellä. Se hyväksytään lopullisesti kevään puoluevaltuuskunnassa.

Ohjelma on monella tapaa historiallinen. Ensiksikin, sen valmisteluvastuussa olivat nuoret kuulemalla laajasti jäsenkuntaansa. Täytyy antaa iso kiitos keskustan puoluejohdolle tästä suuresta luottamuksen osoituksesta nuorille. Merkittäväksi ohjelman tekee myös se, että omaa laajaa Eurooppa-periaateohjelmaa ei ole löytynyt yhdeltäkään suomalaiselta puolueelta.

Ohjelma ottaa kantaa kaikkiin keskeisiin kysymyksiin, joihin Eurooppa-politiikassa nyt ja tulevaisuudessa törmätään. Ohjelma kumpuaa perinteisestä alkiolaisesta ihmisyysaatteesta, mutta on samalla vahvasti tulevaisuuteen katsova. Se on tärkeä ohjenuora keskustan Eurooppa-politiikkaan vaikuttaville, mutta tuo myös äänestäjille avoimesti tietoon keskustan arvovalinnat. Suosittelen vahvasti kaikille siihen tarkempaa tutustumista.

Eurooppa-politiikka on ollut suomalaisessa julkisessa keskustelussa valitettavasti mopen osalla. Laajaa keskustelua Euroopan unionin kehittämisestä ei ole käyty, vaan keskitytty lähinnä yksittäisiin kysymyksiin. Tässä on peiliin katsomisen paikka niin poliitikoilla, puolueilla kuin myös medialla. Aihetta ei ole ehkä koettu tarpeeksi tärkeäksi ja läheiseksi.

Tekemällään ohjelmalla nuoret keskustalaiset haastavat myös muut puolueet kertomaan avoimesti omat Eurooppa-poliittiset tavoitteensa. Se vaatii myös mediaa antamaan suuremman painoarvon Eurooppa-keskustelulle. Suomi on keskustelun laadussa harmillisen jäljessä moniin muihin EU-maihin nähden. Tilanteen korjaamiseen hyvän tilaisuuden antaa kesän Euroopan parlamentin vaalit. Ilman laajaa keskustelua ja syväluotaavien tavoitteiden sisäistämistä kohti päämääriä on Suomen hankala vaikuttaa EU:n päätöksentekoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Suuria kysymyksiä riittää keskusteltavaksi. Miten EU:n päätöksentekorakenne muodostetaan? Missä suhteessa toisiinsa valtaa käyttävät parlamentti, komissio, ministeri- ja Eurooppa-neuvosto? Minkälainen toimivalta EU:lla tulee olla? Tuleeko EU:n olla oikeushenkilö? Kuinka päätöksenteko on avointa ja helposti seurattavaa? Minne ja missä aikataulussa EU voi laajentua? Voivatko Turkki tai Venäjä olla EU:n jäseniä? Miten EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulee kehittää?

Eurooppa-ohjelma ottaa kantaa EU:n perussopimuksen asioiden lisäksi moniin poliittisiin kysymyksiin. Huomiota periaateohjelmassa saavat niin kilpailukyky, osaaminen, ihmisoikeudet ja tasa-arvo, sisäinen turvallisuus, uudet uhat, maahanmuutto, elintasoerot sekä maataloudelle tärkeä kauppapolitiikka tukineen.

Nuorten keskustalaisten ohjelmassa painottuvat globaali ympäristövastuu ja ilmastonmuutos, vaatimukset paremmasta demokratiasta, kehitysapu ja köyhien huomioiminen, koulutus, ihmisen asettaminen keinottelun ja kapitalismin edelle sekä rauhan ja vakauden vaaliminen. Ohjelman esitykset ovat konkreettisia; hiilivoimasta on luovuttava, energiaa on tuotettava hajautetusti sekä uusiutuvilla luonnonvaroilla ja kolmannen tien mallin mukaisesti valtio saa taloudessa vahvemman roolin investoijana, rajojen asettajana sekä markkinoiden valvojana.

Toivottavasti näiltä pohjilta saamme käydä kevään mittaan innostavan ja intohimoja herättävän keskustelun tulevaisuuden Euroopasta.

Aleksi Eskelinen
Keskustanuorten hallituksen jäsen
Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen

Kannanotto: Avoimuus ja demokratian kunnioittaminen ovat politiikassa pyhiä asioita

2009-01-26T15:55:00.003+02:00

Helsingin Keskustaopiskelijat kummeksuu Vantaan kunnallispoliittista tilannetta, joka liittyy sitoutumattoman kaupunginvaltuutetun Timo Auvisen loikkaamiseen Keskustasta Perussuomalaisiin, ja puolustaa keskustalaisia periaatteita, joita lähinnä nuoret ovat olleet aktiivisesti puolustamassa. Kannanottomme viittaa tänään 26.1.09 Helsingin Sanomissa julkaistuun uutiseen "Valtuutetun loikkaus perussuomalaisiin kuumentaa Vantaalla".

Nuoret ovat aina olleet Keskustan väkevyys ja voima. Nuoret kunnioittavat ja ymmärtävät vanhempien kollegoidensa kokemuksen arvon. Nuoret haluavat samalla kuitenkin painottaa olevansa itse tasavertaisia puolueen jäseniä päätöksenteossa. Nuoret haluavat kunnioittaa niin Keskustaopiskelijoissa kuin Keskustanuorissa avointa politiikan tekoa ja ja toivovat samanlaista toimintakulttuuria kaikissa Keskustan järjestöissä. Vaalitulos on kansan tahto, jota on kuunneltava. Kuunneltava on myös kunnallisjärjestöjen demokraattisia päätöksiä. Myös nuorten virallisen mielipiteen kuuleminen on olennaista.

Rehellisyys ja totuudessa pysyminen puolestaan ovat poliitikon luovuttamattomia arvoja. Minkäänlainen kiristely, uhkailu tai neuvottelemattomuus ei voi kuulua terveeseen yhteisten asioiden hoitamiseen. Politiikan teko ei voi olla kenenkään omaneduntavoittelua eikä yhteisten pelisääntöjen puolustajia voida painostaa tai rangaista. Oikeudenmukaisuus, yhteinen hyvä ja avoin toisia kunnioittava lähestymistapa on ainakin Helsingin Keskustaopiskelijoiden toimintaa ohjaava, tinkimätön periaate.

Toivomme, että tilanteessa päästään ratkaisuun, jonka lopputuloksena luottamushenkilöpaikat, koskien niin kaupunginhallitusta, lautakuntia kuin kaikkia muitakin luottamustehtäviä, jaetaan vaalitulosta ja kunnallisjärjestön päätöstä vastaavalla tavalla. Olemme ylpeitä siitä, että Helsingin Keskustaopiskelijoiden Sini Luokkanen ja Turun Keskustaopiskelijoiden Markus Ylimaa ovat yksityishenkilöinä rohkeasti tuoneet esille Vantaan Keskustan enemmistön näkökulman tapahtumien kulkuun. Olemme heidän takanaan avoimuuden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolustamisessa.

Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta

Puheenjohtaja Kalle Peltokangas

Teologian ylioppilas

040-7791210

“My fellow citizens…

2009-01-21T23:29:00.001+02:00

Uusi aika, Obamania, Washingtonin uudet tuulet jne. Barack Obamaa on suitsutettu lehtien otsikoissa ympäri maailmaa. Virkaanastujaisissa oli ainutkertaista tunnelmaa ja historian siipien havinaa: Martin Luther King olisi varmasti iloinen näkemästään, jos olisi ollut paikalla Barack Obaman vannottua virkavalansa Yhdysvaltojen 44. presidenttinä. Obama on elävä todiste siitä, että menneiden vuosien uhraukset eivät ole olleet turhia vaan Yhdysvallat ja koko maailma voivat nähdä uuden ajan koittavan.
Obaman puhe, kuten niin monet yhdysvaltojen presidenttien virkaanastujaispuheet, oli todellista puheretoriikan näytöstä. Puhe oli samalla todellisen johtajan aito puhe, joka kertoi kansalle kovien aikojen olevan tulossa, mutta että niistä selvittäsiin kovalla työllä., mutta puheessa ei silti viitattu juurikaan mihinkään talouslukuihin. Lähinnä koko puheen tarkoitus oli antaa yhdysvaltalaisille ja koko maailmalle uskoa tulevaisuuteen suuren taloudellisen kriisin aikana. Lisäksi puhe korosti myös selvästi Yhdysvaltojen historiaa ja koko maan ainutlaatuisuutta ja sen poikkeavuutta muista maista.

Kuuntelin tänään radiota (YLE Suomi) ja siellä keskusteltiin Obaman puheesta: sen tyylistä, viesteistä ja siitä miltä se suomalaisten korvaan kuullosti. Kuten odottaa sopii, suurin osa kuuntelijoista piti kuulemastaan ja erityisesti Obaman voimakkaasta retoriikasta, karismasta ja selkeästä kielestä ja viesteistä kansalaisille. Kuuntelijoilta kysyttiin myös, onko vastaavia yhtä hyviä puhujia Suomessa. Ei ollut yllättävää vastaus oli aina jo, joko “Ei” tai “no olihan meillä Kekkonen”. Olen samaa mieltä siinä mielessä siitä poliitikkojen kapulakielisyydestä, joka hankaloittaa äänestäjien ja poliitikkojen vuorovaikutusta. Voidaan myös sanoa, että ihmiset voivat antaa hyväksyntänsä vaikeillekin päätöksille, jos ne vain perustellaan riittävän hyvin. No, toisaalta vaikeiden päätösten puolesta puhuminen on aina helppoa, mutta toteutus sitäkin vaikeampaa. Sen varmasti Obamakin tulee huomaamaan. Kaikesta huolimatta varmasti jokainen poliitikko voi Obaman suosion syistä oppia jotain.

Puheessaan Obama korosti myös muutosta ulkopolitiikassa ja Yhdysvaltojen ystävyyttä kaikkiin demokratiaa ja rauhaa haluaviin maihin. Obama on erittäin suosittu myös Yhdysvaltojen ulkopuolella ja kaikki Euroopan päättäjät odottavat jo innoissaan sitä, koska Obama tulee vierailemaan ja mihin valtioihin ensimmäisenä. Hyvin todennäköisesti ensimmäinen matka suuntautuu perinteisesti Iso-Britanniaan, jonne edellistenkin presidenttien ensimmäiset ulkomaan valtiovierailut ovat suuntautuneet. Aika näyttää osuuko Obaman matka myös joskus Suomeen asti.

Kohti yhtenäisempää Keskustaa

2008-12-01T22:04:00.005+02:00

Näin ei sanonut vain Antti Kurvinen - vastavalittu puheenjohtaja vuodelle 2009 - vaan kyseinen lause tuntui olevan yleinen puheenaihe liittokokousedustajille Aakenus-hotellilla Rovaniemellä viime viikonloppuna käydyssä Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) liittokokouksessa. Keskeinen kysymys onkin, mikä on se yhtenäinen Keskusta, jota rummutetaan? KOL:n keihäänkärjet määrittelivät sen. Se on suvaitsevaisempi Keskusta, se on eurooppalaisempi Keskusta, se on demokraattisempi Keskusta.

Keskustan ministerit ja eduskuntaryhmä toteuttavat nyt sitä politiikkaa, jota olivat
muotoilemassa 80-luvulla opiskelijapoliitikkoina. Mitä opiskelijat tänään sitä Keskusta 10-15 vuoden kuluttua.

Poliittisessa keskustelussa todettiin lauantaina, että kunnallisvaalien tappio todisti järjestökoneen tilan. Järjestöllisen tilan parantaminen on aloitettava välittömästi. Sitä varten tarvitaan kriittinen strateginen selvitys. Keskustan on löydettävä jälleen yhdessä tekemisen meininki. Tätä saimme kokea liittokokouksessa, onneksi. Nuorissa ja opiskelijoissa on puolueen tulevaisuus. Opiskelijat edustavat eri tieteen aloja. Tämä antaa mahdollisuuden käsitellä yhteiskunnallisia asioita eri näkökulmista, jonka avulla voidaan tuoda esiin uusia näkökantoja sekä ennen kaikkea asiantuntemusta poliittiseen keskusteluun. Tieteen maailma tarjoaa hyvät valmiudet ennakkoluulottomaan ja kriittiseen keskusteluun.

Koulutuspolitiikassa keskeistä on kaikkien koulutusasteiden kehittäminen. Peruskoulussa luodaan valmiudet ja perustaidot. Esimerkiksi luokkakokojen tulisi olla nykyistä pienemmät ja pidemmällä tähtäimellä tavoitteena tulisi olla 20 oppilaan maksimikoko. Toinen aste puolestaan tarjoaa jo urapolkuja ja yhdistelmiä, jossa oppilaanohjaus on keskeistä. Oppilaanohjaus tulee varmistaa jokaiseen opinahjoon tarvittavalle tasolle, jotta maamme resurssit saadaan ohjattua oikeille aloille. Lisäksi oppilashuoltoa on kehitettävä, jotta kouluihin saadaan lisää terveydenhoitajia ja muuta ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Korkeakouluaste perustuu duaali-mallille, jota ei kuitenkaan tule nähdä tiukan hallinnollisesta näkökulmasta. Olennaisinta on tutkintojen sisältö ja laatu.

Sosiaalipolitiikassa KOL ajaa lapsilisän ulottamista 17-ikävuoteen saakka. Kyseinen ikä merkitsee monelle nuorelle ammottavaa tuloloukkua. Opintotuen puolestaan pitää seurata elinkustannuksia, jotta päätoiminen opiskelu olisi mahdollista. Opiskelu ja omien lasten hoito tulisi erityisesti huomioida sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Hyvä opiskelukyky on opintopisteiden tasaisen kertymisen tae. Se on opiskelutaitoja, se on hyvää fyysistä, henkistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa ja hyvinvointia.

Keskustassakin vastakkainasettelun aika tulisi olla ohi. Kaksilla vankkureilla ei voi ajaa - tai sitten kuski on todellinen akrobaatti. Suomi kaupungistuu, kuitenkin varsin kevyellä tavalla "suuren maailman" mittakaavassa. Keskustan kannattajakunta muuttuu vääjäämättä tässä kehityksessä. Se ei estä tukemasta esimerkiksi kotimaista
ruuantuotantoa. Omavaraisuus on sekä turvallisuutta luova asia että arvostuskysymys -
haluamme syödä terveellistä ja puhdasta kotimaista ruokaa. Mutta, tämän lisäksi on
osattava siis toimia realistisesti myös kaupunkimaisissa ympäristöissä. Siihen
tarvitsemme pitkäjänteistä ja tuloksekasta strategiatyötä, jonka avulla Keskusta pärjää tulevaisuudessa koko maassa!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj

KOL:n liittokokous lähestyy

2008-11-25T19:22:00.002+02:00

Keskustan Opiskelijaliiton liittokokous järjestetään tulevana viikonloppuna 29-30.11. Rovaniemellä. Kokouksessa valitaan ensi vuoden hallitus sekä linjataan KOL:n politiikkaa mm ohjelmien, aloitteiden ja kannanottojen kautta. Poliittisista ohjelmista uusitaan kaikki muut paitsi periaateohjelma eli liiton koulutus, sosiaali, ympäristö, kansainvälisten asioiden ohjelmat. Lisäksi käsitellään sääntömääräiset asiat, kuten ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma.

Rovaniemen Keskustaopiskelijat ovat tänä vuonna kokouksen järjestelyvastuussa. Osasto onkin järjestänyt itse kokouksen lisäksi paljon muutakin ohjelmaa, joista odotetuin tapahtuma on varmasti lauantai-iltana kaupungin vastaanotto Rovaniemen kaupungintalolla.

Liiton puheenjohtajaehdokkaiksi ovat tähän mennessä ilmoittautuneet Otaniemen Keskustaopiskelijoiden pj Tuomas Paasonen ja Rovaniemen Keskustaopiskelijoista Antti Kurvinen. Molemmat ehdokkaat ovat toimineet kuluneen vuoden myös KOL:n liittohallituksessa. Kokous päättyy sunnuntaina iltapäivällä, jolloin käsitellään päätösasioita sekä henkilövalinnat uuteen liittohallitukseen ja muihin luottamustehtäviin.

Syyskokouksen kannanotto: Opiskelijoiden ja kotivanhempien verotus oikeudenmukaiseksi!

2008-11-21T08:42:00.002+02:00

Helsingin Keskustaopiskelijat vaatii, että päätoimista opiskelua ja omien lasten hoitoa on verrattava verotuksessa palkkatyöhön.

Yhteiskuntamme kohtelee opiskelijoita ja kotivanhempia eriarvoisesti verotuksessa verrattuna muihin sosiaaliryhmiin: he muun muassa maksavat samansuuruisista tuloista suurempaa veroprosenttia kuin palkansaajat. Päätoimisesti opiskelevien ja omia lapsia hoitavien veroprosentin tulisi olla samalla tasolla kuin palkansaajien. Tämä parantaisi erityisesti perheellisten opiskelijoiden taloudellista tilannetta.

Tällä hetkellä pienimpiä sosiaalietuuksia verotetaan jopa yli kolminkertaisesti vastaavansuuruiseen palkkatuloon verrattuna. Pienimpien sosiaalietuuksien saajat ovat juuri opiskelijoita ja kotivanhempia. On ymmärrettävää, että sosiaalietuuksia verotetaan tiukemmin kuin palkkatuloja ja eläkkeitä puhuttaessa esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Näin kannustetaan työhön, mikä on oikein.

Yhteiskunnan tulisi kuitenkin kannustaa myös muuhun positiiviseen, palkkatyöhön verrattavaan toimintaan. Päätoimiselle opiskelulle ja omien lasten hoidolle tuleekin antaa sama asema ja arvostus kuin mille tahansa muulle työlle edes veroprosentin määräytymisen osalta. Nykyisin arvokkaaseen, säästöjä yhteiskunnalle tuovaan ja tulevaisuuteen suuntaavaan työhön ei kannusteta vaan siitä rangaistaan verotuksessakin. Näin ollen opintotukea, vanhempainpäivärahaa ja kotihoidon tukea tulee verottaa saman veroportaikon mukaan kuin palkkatuloa.

Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta
Sini Luokkanen, hallituksen jäsen (050 5142741)

Marraskuun pimeydessä loistaa Keskustan vihreä valo

2008-11-17T12:46:00.003+02:00

On ehkä syytä pieneen jälkipuintiin koettujen kunnallisvaalien osalta. Etäisyyttä vaaleihin on jo riittävästi, joten mahdollisuus kriittiseen arviointiin on sen johdosta paremmat. Helsingissä tulos oli karmea. Menetimme neljännen paikkamme valtuustossa. Sanomaamme kotivaaleista ei kuultu tai sitä ei uskottu. Miksi näin?

Tarkastelen kysymystä lähinnä omasta kokemuksestani vaalikentältä kuluneiden kuukausien ajalta, en syyttäen, vaan asioita kriittisesti pohtien. Mielestäni ehdokkaiden tekemä vaalityö oli Helsingissä erittäin hyvää. Teimme porukalla hienoa työtä hyvässä yhteishengessä. Oli todella kyse talkoista! Keskustalla oli ehdokkaita ympäri kaupunkia ja ehdokkailla kattavasti erilaisia teemoja. Kantavana teemana oli kotien merkityksen esiin nostaminen. Mielestäni teimme parhaamme.

Tappion pomminvarmaksi syyksi erityisesti Helsingissä näen Keskustan valtakunnallisen kuvan heikentymisen kevään vaalirahoitusjutun sekä juuri vaalien alla julkisuuteen tuotujen alueellistamishankkeiden johdosta. Lisäksi, Vanhasen puutarhakaupunki-malli tyrmättiin median taholta ja Soininvaara keräsi äänet. Keskusta koettiin ehkä muutosta vastustavaksi voimaksi, vaikka me olemme perusarvoiltamme reformistinen puolue.

Yhtenä suurimapana tappion syynä Keskustan valtakunnaliseen sukellukseen näkisin valtakunnallisen mainonnan vähyyden. TV-mainonnasta luovuttiin täysin, mitä voitaneen pitää virheellisenä päätöksenä. Nykymaailmassa vaalien voittajaksi selviytyy todennäköisimmin se, joka käyttää vaaleihin eniten rahaa ja nimenomaan mainontaan. Suomalaiselle yhteiskunnalle pitää tarjota vihreää valoa!

Keskustan ansioksi vaaleissa näen kodin arvostamisen lisäksi yhteisöllisyyden korostamisen. Vaalit osoittivat Keskustalle, että alueellistamispolitiikka on tullut tiensä päähän, ellei sitä tehdä aidosti alueen omia vahvuuksia tukien - ei pelkästään hallinnollisesti laitoksia ja virastoja siirrellen. Koko maata on kehitettävä, mutta luovasti ja inhimillisesti. Vaalit osoittivat myös, että Keskusta tarvitsee erityisen kaupunki-strategian. Työ on aloitettava välittömästi. Toivon puoluevaltuuskunnalta innostuneisuutta asiaa kohtaan.

Vaaleista sisuuntuneena,
T. puheenjohtaja Kalle

Vaikuttamista vaalipäivän allakin

2008-10-22T19:59:00.006+03:00

Helsingin keskustaopiskelijat kävi tänään Helsingin Keskustan valtuustoryhmän vieraana. Välittömän ja antoisan tapaamisen jälkeen siirryimme seuraamaan valtuuston kokousta, joka alkoi hallituksen kyselytunnilla.

Nostimme esille vierailun aikana muun muassa seuraavat asiat: kaupungin on otettava luovasti huomioon Helsingin huomattava musiikin ammattilaisten ja harrastajien määrä vanhus- ja erilaisten kuntouttamisryhmien palveluissa. Esimerkiksi sairaaloissa, terveyskeskuksissa, palvelukodeissa ja avohoitolaitoksissa voitaisiin aloittaa säännöllinen, esimerkiksi viikottainen musiikkihetkien sarja, jonne osallistuminen olisi vapaaehtoista ja jossa voisi myös toivoa omaa mielimusiikkia elävästi esitettynä.

Musiikki on tutkimuksien mukaan erittäin terapeuttista ja voimaanuttavaa. Musiikin on todettu nopeuttavan parantumista monissa tapauksissa. Kustannuksiin nähden siitä koituva ilo ja elämänmakuisuus on aivan todella huomattava. Reservejä on Helsingissä valmiina, ne täytyy vain ottaa käyttöön. Kaupungissa on esimerkiksi yli 400 kuoroa. Musiikkielämän keskuksena on Sibelius-Akatemia, jonka laajoja yhteyksiä kannattanee tässäkin hankkeessa hyödyntää. Lisäksi meillä on Metrolpolian musiikin opiskelijat, musiikkilukio, konservatorio ja kansalaisopistot. Musiikkihetkien toteuttaminen tulee ehdottomasti olla kunnallista, jotta palvelulla on varma jatkuvuus.

Toisena asiana nostimme esille kaupungin panostuksen lähidemokratian kehittämiseen. Lähidemokratia on huomioitava jo kaavoitusvaiheessa suunnittelemalla asuialueet siten, että asuialueiden keskelle rakennetaan avoin tila asukastoiminnalle ja kaupunginosayhdistyksille. Asuinalueilla on oltava yhteistä tilaa, jolla järjestää yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia ja joilla valtuutetut, virkamiehet, yrittäjät ja asukkaat voivat kohdata "matalan kynnyksen" mukaisesti. Keskeistä on, että alueella kuin alueella on tila, jossa kokoontua ja järjestää yhteisöä koskettavia tapahtumia ja tilaisuuksia.

Kotivaalien ennakkoäänestys päättyi eilen tiistaina. Ennakkoäänestys on ollut viime vaaleja vilkkaampaa, mikä toivottavasti ennakoi myös varsinaisen vaalipäivän äänestysaktiivisuuden nousua. Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että nuori ja opiskelija voi myös olla pätevä ehdokas ajamaan kaupunkilaisten asioita. Nuoret katsovat elämää pitkälle eteen päin ja tekevät siksi kestäviä päätöksiä. Opiskelijat tietävät sivistyksen arvon ja pitävät siksi kaupungin elinvoimaisuudesta huolta panostamalla koulutukseen sen kaikilla asteilla. Kannustan siis kaikkia tämän lukijoita sunnuntaina vaalikopeille nauttimaan äänestysoikeudesta!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj

Opiskelijat valtaavat kaupungit ympäri maan

2008-10-14T09:26:00.003+03:00

Opiskelijat valtaavat päivällä maan kaupungintalot ja katuja ympäri Suomea kansallisten opiskelijajärjestöjen (SYL ja SAMOK) ja ylioppilaskuntien sekä opiskelijakuntien yhteisessä tempauksessa. Tempauksen tarkoituksena on viestittää siitä, että nuoria tarvitaan enemmän kuntiin päättäviin elimiin ja että ehdolla on paljon nuoria ja fiksuja henkilöitä näihin tehtäviin. Helsingissä tämä kaupunkien “valloitus” tapahtuu klo 13.00. Saa nähdä ennakoivatko nämä “valtaukset” myös vaalien lopputulosta, sillä viimeisten tutkimusten mukaan nuorten äänestysaktiivisuus olisi selvässä kasvussa. Tosin läheskään kaikki nuoret eivät äänestä nuoria. Tämä tuli samaisesta tutkimuksesta hyvin myös esille.

Tänään järjestetään myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaalitapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla. Illassa on luvassa vaalipaneeli, ehdokkaiden esittelyjä ja lisäksi illalla esiintyy yhtye Kiki Pau. Tilaisuus alkaa klo 19.00. Tule mukaan tapahtumaan ja käymään myös Helsingin Keskustaopiskelijoiden ständillä!

Valtasivatpa nuoret sitten oikeasti kaupungin- ja kunnantalot vaaleissa sitten tai ei, niin ilman kovaa työtä ei sinne kuitenkaan pääse: ei siis muuta kuin jatkamaan mainosten luukuttamista taas. Eilen ja sunnuntaina niitä jo muutama sata meni, joten siinä oli hyvä alku…

Asko Autelo

KOL:n vpj

Hekon hallituksen jäsen

Kunnallisvaaliehdokas numero 85 Vihdissä

www.askoautelo.net

"EI" syrjinnälle

2008-10-08T21:34:00.002+03:00

Viime viikolla tapahtunut Lapin kansan tulevan päätoimittajan erottaminen jo ennen tehtävien alkamista herättää kysymyksen siitä, kuinka hyvin tasa- arvo sekä syrjintäkiellot Suomessa todella toteutuvat. Jo pitkään on puhuttu palkkatasa- arvosta miesten ja naisten välillä, mutta myös muunlainen tasa- arvon ja syrjimättömyyden huomioiminen lienee paikallaan.

Syrjintä työelämässä ja työnsaannissa voi näkyä ihmisten työn tekemiseen vaikuttamattomien seikkojen kuten sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai muun vastaavan seikan perusteella tapahtuvana henkilöiden eriarvoistamisena. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan minkään tällaisen ominaisuuden takia. Tätä periaatetta noudattaen työntekijää ei missään tapauksessa saa irtisanoa tapauksessa, jossa hänen seksuaalinen suuntautumisensa on valtaväestöstä poikkeava. Tällaisen, henkilön yksityiselämään liittyvän asian tuominen työnteon esteeksi ei saa olla perusteena työsuhteen irtisanomiseen.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen tai toteutumattomuutta on monesti vaikea todeta yritysmaailmassa. Esimerkiksi työntekijöitä valitessa on vaikea näyttää toteen, että työnantaja olisi käyttänyt syrjiviä perusteita työntekijöitä valitessa. Tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa ei voida kuitenkaan suvaita minkäänlaista yhdenvertaisuuden vastaista toimintaa. Siksi olisikin tärkeää puuttua jo pienempiinkin syrjintään viittaaviin toimiin. Mm. ulkomaalaistaustaisten henkilöiden vaikeudet saada töitä saattavat osittain johtua siitä, että suomalaiset juuret omaavat ovat muka parempia ja siten etusijalla, vaikka näennäisesti minkäänlaista syrjintää ja epäyhdenvertaisuutta ei olisikaan tapahtunut.

Johanna Korhosen tapauksessa tarkat faktatiedot eivät ole selvinneet, koska molemmat osapuolet väittävät irtisanomisen johtuvan eri perusteista. Kuitenkin tuntuu siltä, että Korhosen sukupuolisen suuntautumisen tullessa ilmi työnantajapuoli on päättänyt irtisanoa hänen työsuhteensa. Jos näin on tapahtunut, tapauksessa on rikottu selkeästi yhdenvertaisuusperiaatetta ja tällainen toiminta ei ole hyväksyttävää. Siksi olisikin tärkeää, että asia selvitettäisiin ja yhdenvertaisuuden toteutuminen taattaisiin.

Jouko Hämäläinen

Miksi poliittisten opiskelijajärjestöjen toiminnan mainostamista rajoitetaan?

2008-10-02T17:50:00.000+03:00

Helsingin yliopistossa ja monessa muussa maamme korkeakoulussa toimitaan vastoin yliopistolain henkeä ja kirjainta. Nykyisen lain mukaan yliopiston yleinen tehtävä on ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta." Kuulostaa hyvältä, mutta.

Todellisuus on kuitenkin sitä, että esimerkiksi poliittisten opiskelijajärjestöjen järjestämien tapahtumien mainostaminen on käytännössä voimakkaasti rajoitettua. Ilmoitustilaa on ensinnäkin aivan liian vähän ja toisekseen ilmoitustaulut eivät aina sijaitse paikoilla, joista ne tavoittaisivat opiskelijat. Viimeksi kuluneella viikolla edustamani järjestön, Helsingin Keskustaopiskelijoiden tämän viikon tapahtumien mainokset revittiin pois Viikin kampuksella. Keskustassa näin ei onneksi toimittu.

Viikin vahtimestarin mukaan kaikki poliittinen mainonta tai esimerkiksi kunnalisvaaleihin liittyvä mainostaminen on kiellettyä. Järjestävän tahon näkökulmasta tällainen suhtautuminen tuntuu suorastaan järjettömältä. Lain mukaan yliopiston tulisi olla kannustamassa opiskelijoitaan aktiivisiksi kansalaisiksi ja ottamaan vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta. Yliopiston tulisi lisäksi olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa - onko poliittisten järjestöjen toiminnan hankaloittaminen sitä? Tässä kyseisessä tapauksessaha kyse oli vain aivan tavallisesta keskustelutilaisuudesta ja kyselytunnista. Mainokset eivät todellakaan olleet niin sanottuja vaalimainoksia, vaan kutsuja opiskelijoillekin ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta tapahtumasta eli kunnallisvaaleista reflektointiin.

Yliopiston suhtautuminen poliittisesti aktiivisten opiskelijoiden toimintaan rikkoo olennaisesti myös sananvapautta. Mielipiteenilmaisunvapaus on aivan keskeisiä yksilön perusoikeuksia. Toivon todella, että Suomen korkeakouluissa suhtautuminen politiikkaan paranisi, sillä tällä hetkellä tilanne on varsin hälyttävä. Olemme kaukana 1960-luvun radikalismin vuosista. Nuoret ovat poliittisia tänäänkin, mutta myönteisellä tavalla. Yliopiston kasvatustehtävä on jäänyt lapsipuolen asemaan viime vuosikymmeninä yhteiskunnallisen elämän saralla. Nuoret ovat edelleen isänmaamme toivo. Yliopiston on toimittava vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. On nähtävä rikkautena ja mahdollisuutena se, että yliopisto voi opiskelijapoliitikkojen ja politiikasta kiinnostuneiden opiskelijoidensa kautta toimia elävässä vuorovaikutuksessa puolueiden ja muun yhteiskunnan kanssa.

Kunnallisvaalit tulevat onneksi yliopistolle ylioppilaskunnan kautta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri järjestää kunnallisvaalipaneelin Vanhalla ylioppilastalolla 14.10. klo 19. En itse ole tällä kertaa paneelissa, mutta olen paikalla esittelemässä Helsingin Keskustaopiskelijoiden toimintaa kaikille kiinnostuneille. Samalla minua voi tulla tapaamaan sinne myös kunnallisvaalien tiimoilta. Nuori idealisti ei väsy taistelemaan aatteen ja tärkeiden asioiden puolesta! Nähdään.

Raskaan viikon jälkeen

2008-09-28T23:48:00.001+03:00

Viime tiistainen Kauhajoen ampumavälikohtaus jätti suomalaiset perimmäisten kysymysten äärelle. Minkä takia näin tapahtui? Onko tapahtumaan etsittävä syyllistä? Mitä minä ja me voimme asialle tehdä? Kotipaikkakunnaltani tragedia vaati neljä uhria ja pientä paikkakuntaa tällainen koskettaa syvästi. Ihmiset tuntevat toisensa, mikä toisaalta antaa voimaa selviytyä yhdessä. En voi kuvitellakaan, miten suuri suru uhrien lähiomaisilla on. Lämmin osanotto heidän suruunsa.

Olin hämmästynyt, kun nelivuotias sukulaistyttökin oli täysin perillä tapahtumista ja puhui Kauhajoen onnettomuudesta asiantuntevaan sävyyn. Mikään ei jää lapsilta huomaamatta, vaikka niin joskus luulemmekin.

Media on jo kovasti puinut kysymystä, miksi. Eikä siihen todennäköisesti ole yksiselitteistä vastausta. Jälkiviisaushan on aina parasta viisautta, mutta tapahtuneesta on myös opittava. Syyllisiä on nyt turha lähteä hakemaan, koska pahin on jo tapahtunut. Nyt täytyy korjata se, mikä on vielä korjattavana.

Mistä siis lähteä korjaamaan tilannetta? Aselaista on käyty kiivasta keskustelua, ja on tärkeää, että aselaki laitetaan kerralla kuntoon. Toivon kuitenkin, ettei se jää ainoaksi keskustelun aiheeksi. Ase nimittäin ei ammu itsestään. Siihen tarvitaan ihminen.

Suomalaiset nuoret pärjäävät kaiken maailman tietotaitotesteissä ympäri maailmaa, monesti jopa ihan ykkössijoituksille. Me siis tiedämme paljon ja hallitsemme teorian. Mutta miten on ihan oikean elämän laita? Ei teoria, ei nettitodellisuus, vaan käytännön elämä. Sillä saralla näyttäisi olevan tarvetta laittaa muutama perusjuttu kuntoon. Miten voivat tänä päivänä perheet? Onko koti paikka, jossa on turvallista? Normaalissa arjessa piilee elämän salaisuus. Elämä on arkea, ja arjesta voi tehdä onnellista. Mutta jos nuori ei tunne oloaan turvalliseksi, on arjesta vaikea tehdä mukavaa. He tarvitsevat turvaverkon ympärilleen. Tässä aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia.

Täytyy tapahtua näin äärimmäisiä tapahtumia, että ymmärrämme pysähtyä. Hengähtää hetkeksi. Ehkä pitää katsoa peiliin. Välitänkö minä lähimmäisistäni? Huomaanko, jos ympärilläni joku voi huonosti? Aina ei tarvitse muuta kuin kysyä toisen kuulumisia ja olla myös valmis kuuntelemaan, miten toinen oikeasti voi. Luin kuluneen viikon lehdistä eri ihmisten haastatteluja, ja eräässä niistä luki, että vastuu tapahtuneesta kuuluu aina ministereistä virkamiehiin. Olen myös sitä mieltä, että vastuu täytyy ottaa. Toisista välittäminen kuuluu kuitenkin kaikille. Mehän istumme samassa veneessä, koko kansa.

Kauhajoen tapahtumat järkyttävät Suomea

2008-09-23T21:33:00.004+03:00

On vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Ainakin 11 nuorta on kuollut ammattikorkeakoulussa tapahtuneessa ammuskelussa Kauhajoella. Jokelan tapahtumat vyöryvät jälleen mieleen. Suomalainen yhteiskunta on tilanteessa, jossa aseiden hallussapitoon on puututtava siten, että kansalaisten perusturvallisuus voidaan taata.

Esitän syvimmät osanottoni kaikille omaisille. Meidän kaikkien tehtävänä on tukea teitä surussanne. Meidän kaikkien tehtävänä on ponnistella suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämiseksi.

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajisto, jäsen

Syksyn korkeakoulupolitiikkaa

2008-09-12T13:51:00.003+03:00

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ulla Hemminki piti yliopiston avajaisissa merkittävän puheen perinteisen sivistysyliopiston puolesta. Toivottavasti puheen kuuli ja lukee mahdollisimman moni. Kysyn sinulta opiskelija, millaisessa yliopistossa sinä haluat opiskella?

Lainaan tässä osan Hemmingin puheesta, jota myös osittain kommentoin. Puheenjohtaja toteaa korkeakoulupolitiikan muuttuneesta ilmastosta: "Suomen korkeakoulumaailmaan on ilmestynyt täysin uusi kieli. Koulutusta on alettu tuotteistaa markkinatavaraksi, jotta pysyttäisiin mukana “kansainvälisessä kehityksessä”. Nyt puhutaan markkinasegmentoinneista, ennusteista, rekrytoinnista, vuosiraporteista ja yliopistojen SWOT-analyysistä. Korkeakoulumaailmasta on tullut taistelukenttä: nyt käydään kilpailua opiskelijoista, opettajista ja rahoituksesta. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suuntaviivoihin tuntuukin vaikuttavan enemmän yhden intressiryhmän, elinkeinoelämän, painostus kuin suomalaisen yhteiskunnan tasapainoinen kehitys." Mistä nyt puhaltaa? Kärjistämättä voidaan sanoa, että korkeakoulujen toimintaa ollaan muuttamassa paremmin elinkeinoelämän intressien mukaisiksi. Näkyvimpänä ennakkotapauksena on Aalto-korkeakoulu Espoossa, joka toimii säätiöpohjaisena. En lähde tässä yhteydessä arvioimaan säätiömallin erinomaisuutta tai heikkouksia, vaan keskityn peruskysymykseen, tieteen vapauteen.

Tieteen olemukseen kuuluu itseymmärrys vahvasta autonomiasta. Autonomia merkitsee itsehallintoa niin kuin Suomelle tsaarin Suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla. Tämä ajattelu on universaalia maailman tiedeyhteisöissä Yealesta Tokioon. Helsinki on ollut perinteisesti puhdas esimerkki vapaasta sivistysyliopistosta. Suhteutettuna Suomen väkilukuun Helsingin yliopisto kipuaa ehdottomaan kärkeen maailman huippuyliopistoista. Helsingin yliopistossa opiskelee yli 2000 vaihto-opiskelijaa. Yliopistomme on aidosti kansainvälinen.

Uskallan veikata, että suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista tuntee ylpeyttä siitä, että saa opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Opiskelijoina kuulumme tiedeyhteisöön, jonka "äiti" yliopisto on. Me tunnemme talon tavat ja tavoitteet paremmin kuin ulkopuoliset. Miksi uskoa heitä ja antaa heidän päättää, mitä yliopistossa saa opiskella ja tutkia? Yliopistolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on vaikuttamisen aika. Opiskelijaedustus on säilytettävä jatkossakin yliopiston hallinnossa. Yliopiston hallinnossa ulkopuolisten rahoittajien ei saa muodostaa enemmistöä. Sivistysyliopisto on suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimanlähde ja menestyksen sekä hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Luovuus ja tuottavuus on korkeaa siellä, missä vallitsee vapaus ajatella ja tavoitella ennakoluulottomasti itse asetettuja päämääriä osana kriittistä tiedeyhteisöä.

Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille!

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto, jäsen

HYY:n järjestötilajaossa päästävä sivistyneesti ratkaisuun

2008-08-27T23:15:00.003+03:00

"todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan"

Helsingin Keskustaopiskelijat vaativat HYAL:a ja Osakuntia pikapikaa neuvottelupöydän ääreen tulehtuneen HYY:n järjestötilajako-prosessin ratkaisemiseksi. Aina valtakunnan medioita myöten julkisuutta saaneessa keskustelussa on pidettävä suhteellisuuden taju mukana. Minkä kuvan haluamme antaa ylioppilaskunnastamme maineikkaassa yliopistossamme aloittaville uusille "hyyläisille"?

Viime syksyn edustajistovaaleissa ainejärjestöt nousivat suurimmaksi ryhmäksi. Valta vaihtui. Tätä valtaa on käytetty varsin ronskin ottein viime aikoina. Järjestötilajakokysymyksestä on muodostunut napit vastakkain -asetelma HYAL:n ja Osakuntien välille. Tästä ikävästä vastakkainasettelusta kärsivät ennen pitkää koko ylioppilaskunta. On ollut jo huomattavissa, että se on vaikeuttanut ylioppilaskunnan hallituksen työskentelyä. Kaiken lisäksi ylioppilaskunnan ulkopuolelle on muodostumassa yleinen mielipide toisiaan ymmärtämättömistä ylioppilaskunta-aktiiveista. Jos HYAL:n esittämä alustava malli tilajaosta vahvistetaan hallituksessa, merkitsee se muun muassa elävän kaksikielisyyden ahdistamista "omista" tiloista muiden nurkkiin.

Sekä ainejärjestöt, harrastejärjestöt että osakunnat saavat toimia historiallisesti merkittävissä ja arvokkaissa tiloissa Helsingin ydinkeskustassa. Olemme lähtökohtaisesti hyvin etuoikeutetussa asemassa. Koko opiskelijaliikkeen näkökulmasta nykyinen uutisointi tilajaosta lienee vähintäänkin haitallista. Yliopistolain kokonaisuudistus sekä opiskelijoitakin koskettava sosiaaliturvan uudistus etenevät ensi talven aikana ja ovat sen luokan haasteita, joissa vain yhtenäinen opiskelijaliike voi saavuttaa parhaimman lopputuloksen. Tilajaon "keskustelut" ovat vieneet aivan suhteettoman paljon energiaa ylioppilaskunta-aktiiveilta.

Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että ei ole mitään järkeä lähteä sille tielle, että kahden vuoden välein pidettävien edustajistovaalien myötä järjestöt joutuisivat aina muuttamaan, koska valta vaihtui. Järjestötilat on pystyttävä jakamaan siten, että kriteereinä käytetään järjestötilan monipuolista käyttöä, käyttöastetta sekä järjestön historiallista merkittävyyttä ylioppilaskunnassa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Pitkäjänteisyys toiminnan suunnittelussa on järjestötoiminnassa keskeinen menestyksen tae. Siksi on sovittava mahdollisimman pitkäaikaisia sopimuksia tilojen käytöstä.

HYAL ja Osakunnat: Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Isoahon sanoin "teette suunnattoman palveluksen tuleville ylioppilaskuntasukupolville, kun solmitte kaikkia tyydyttävän ratkaisun tilojen jakamisesta." Haluan muistuttaa, että todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan.

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajiston jäsen

Kadotetut nuoret

2008-08-20T14:00:00.014+03:00

Tällä viikolla olemme saaneet kuulla uutisia, joissa on peräänkuulutettu kadonneita tai paremminkin sanottuna kadotettuja nuoria. Uutisointi perustuu siihen tosiseikkaan, että tilastojen mukaan opiskelupaikan, työn tai muun toimen ulkopuolella arvioidaan olevan tällä hetkellä jopa 20 000 - 30 000 nuorta. Näiden nuorten syrjäytymisriskiä pidetään erityisen suurena. Todellisuus voi olla kuitenkin tätä vieläkin karumpaa, sillä kaikki kadonneet nuoret eivät edes näy tilastoissa, mistä syystä myös arviot heidän määrästään vaihtelevat jopa 100 000 saakka. Suomen mittakaavassa luvut kuulostavat häkellyttävän ja ennen kaikkea pelottavan suurilta.

Siis näin opiskeluteemalla tässäkin kuukaudessa jatkaen. Tänä syksynä ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jäi toistakymmentätuhatta peruskoulun päättänyttä suomalaista nuorta. Ammattikouluun on näinä päivänä entisestään vaikeampaa päästä ja toisaalta kaikkia nuoria ei vaan edes houkuttele lukio-opinnot. Tähänkin saamme taas vahvistusta tilastoista, sillä esimerkiksi tänä vuonna ammatilliseen koulutukseen oli nuoria hakijoita enemmän kuin mitä lukioon pyrkijöitä. Tähän moniulotteiseen ongelmaan on nyt alettu reagoimaan näkyvämmin myös viranomaisten ja päättäjien taholla. Viimeksi tänään saimme kuulla siitä, kuinka pääministeri Matti Vanhanen haluaa lisätä ainakin määräaikaisesti aloituspaikkoja juuri nuorten ammatilliseen koulutukseen. Vanhanen perustelee kantaansa sillä, että koulutuspaikkoja tarvitaan lisää työvoiman saatavuuden turvaamisen lisäksi myös juuri syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Taistoon näiden kadotettujen nuorten löytämiseksi on jo nyt käyty monilla alueilla, sillä tällä hetkellä näitä nuoria yritetään etsiä monissa kunnissa ja lähiöissä erilaisten projektien ja työpajojen voimin. Esimerkiksi Vantaan lastensuojelusuunnitelmassa ehdotetaan nuorisotalojen toiminnan kehittämistä entistä enemmän ehkäisevän työn keskukseksi ja ns. matalan kynnyksen paikoiksi. Tämä mahdollistaisi myös sen, että myös muut viranomaiset voisivat tuoda palveluitaan nuorisotaloille ja toisaalta tällä tavoin etsiä asiakkaita nuorisopalveluista varhaisen tuen ja puuttumisen periaatteella. Tämä on perusteltua, sillä esimerkiksi on saatu viitteitä siitä, että jos nuori joutuu kohtaamaan vaikeuksia koulussa tai perhesuhteissaan, ongelmat voivat näkyä usein ensin vapaa-ajalla ja vasta myöhemmin koulussa. Nuorisotyöntekijä voikin olla joskus ainoa turvallinen ja luotettava aikuinen nuoren elämässä.

Kehittäminen ja toisaalta teorian ja käytännön yhteen sitominen on kuitenkin usein vaikeaa. Parissa vuodessa ei pystytä tekemään mitään taikatemppuja ja poistamaan laajamittaisia ongelmia. Kehittäminen, käytäntö ja tulokset näkyvät vasta pitemmällä aikavälillä, kuten meidän ihmisten elämä vielä nykyäänkin suurimmaksi osaksi kulkee, pitkissä sykleissä. Vaikkakin nyt olemme saaneet jo esimakua siitä, että esimerkiksi ensi vuoden budjetissa oltaisiin varaamassa edellisiä vuosia enemmän rahaa mm. puutteellisiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä erilaisiin lasten, nuorten ja perheiden henkistä hyvinvointia parantaviin hankkeisiin. Niin todellisuudessa tämä vaatii kuitenkin eittämättä vielä entistä enemmän kärsivällisyyttä ja strategista silmää myös viranomaisilta ja päättäjiltä. Kaivataan yhä pitempiä ja pitkäjänteisempiä panostuksia erilaisiin projekteihin, eikä vain tyytymistä avaamaan rahakirstua muutamaksi vuodeksi. Kylmä tosiasia on se, että eivät nämä ongelmatkaan ole syntyneet parissa kolmessa vuodessa.

Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.

Mistä kaikille uusille opiskelijoille katto pään päälle?

2008-08-10T11:22:00.002+03:00

Kaksi vuotta sitten elokuussa minunkin postilaatikkoni kolahti. Sieltä tuli paksu kirje, jonka vasemmassa yläkulmassa komeili Helsingin yliopiston logo. Jes! Mahtavaa! Olin kuullut, että jos kirje on paksu, on saanut opiskelupaikan. Ja vanhat merkit pitivät paikkansa.
Seuraavassa hetkessä täytyi lähteä kiivaasti asuntokilpaan. Monesti nopeus on valttia, näin minulle oli kerrottu. Edessä olisi muutto kotoa, Etelä-Pohjanmaalta, kaupunkiin. Ja vielä pääkaupunkiin. Mistä katto pään päälle? Sen paksun kirjekuoren mukana tuli onneksi mainio esite, missä oli lueteltu eri vaihtoehtoja, mistä sitä kattoa saattoi lähteä hakemaan. Ensimmäiseksi surffailin Hoasin sivuille ja ei muuta kuin hakemus menemään. Iloisesti pääsin jonon hännille; ennen minua taisi olla satoja hakijoita. Siinä vaiheessa ymmärsin, että asuntoa kannattaa etsiä muualtakin.

Muistin, että osakunta, johon olin jo liittynyt, välitti myös asuntoja. Niinpä hain myös sinne. Saamastani esitteestä pilkisti silmiini kohta, jossa tarjottiin soluasumista erityisesti teologian opiskelijoille, jollainen minusta juuri oli tullut. Kirjoitin yhteen niistä vapaamuotoisen hakemuksen oikein suosituksineen. Ja sieltä sitten tärppäsikin. Sittemmin muutin poikaystäväni kämppään ja tällä hetkellä asustelemme osakunnan vuokraamassa asunnossa.

Tässä on vain yksi tarina siitä, miten asunnon voi Helsingistä saada. Tällä hetkellä opiskelijoilla on 2000-luvun kovin kamppailu asunnoista pääkaupunkiseudulla. Hoas on vastaanottanut peräti 6000 hakemusta, mikä lyö laudalta aikaisempien vuosien lukemat. Kasvu on kymmenen prosentin luokkaa. Ylipäätään vuokra-asuntoihin olisi tulossa monikymmenkertainen määrä asukkaita tarjolla oleviin nähden. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Ja mitä asialle voisi tehdä?

Tilanne on tällä hetkellä se, että asuntoja vuokrakäyttöön ei kertakaikkisesti ole, koska niitä on myyty omistusasunnoiksi. Opiskelija-asuntoja täytyisi kertakaikkisesti rakentaa lisää. Hoas rakensi viime vuonna 230 uutta asuntoa ja tulossa on yhteensä 400 asuntoa Espoossa Matinkylään ja Helsingissä Viikkiin ja Toukorantaan. Opiskelijalla, joka tulee tänä syksynä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, tilanne on kuitenkin päällä nyt, juuri tällä hetkellä. Kannustaisinkin uusia opiskelijoita hakemaan moniin paikkoihin. Tärkeintä on kuitenkin päästä ensin edes jonkinlaiseen kämppään. Ja kun syksyn ruuhka on laskeutunut, kannattaa pitää silmät auki ja ehkä pitää hakemusta sisällä esimerkiksi osakuntien asuntolistoilla. Näin tein itse ja se toimi hyvin. Hätävarana toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä siskonpeti-majoitus Kampissa. Kokemushan sekin tietysti olisi, vaikkakin aika karu.

Paras ratkaisu pitkällä aikavälillä toki olisi se, että kaupunki puuttuisi ongelmaan tosissaan ja kaavoittaisi lisää opiskelija-asuntoja. Mitä muutakaan järkevää vaihtoehtoa on tarjolla, koska opiskelijoilla ei kertakaikkisesti ole varaa lähteä yksityisille markkinoille. Tai ehkä on, jos käy töissä. Ja kun kaikki käyvät töissä, tutkintoajat taas pitenevät, joita juuri yritettiin rajoittaa. Sitten ollaankin taas lähtöpisteessä.

Susanna Ristimäki
Teol. yo

Lähtölaukaus kansanedustajille taisteluun “milleistä” ja senteistä on annettu

2008-07-31T22:55:00.001+03:00

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen julkisti eilen vuoden 2009 valtiovarainministeriön talousarvioesityksen. Sen verran mielenkiintoinen se oli, että se innosti minutkin kirjoittelemaan blogiin pitkästä aikaa. Vaikka tuloveronkevennyksillä spekulointi vei suurimman huomion koko esityksestä löytyi siitä paljon muitakin asioita, jotka herättivät ainakin mielenkiintoni.

Esitys on kaikenkaikkiaan todella hyvä ja tuo parannuksen moniin epäkohtiin parantamalla yhteiskunnan turvaverkkoa. Opiskelijoiden kannalta esityksessä on myös paljon hyvää, mutta jättää myös toivomisenkin varaa. Aalto-korkeakoulun toiminnan alkaminen saa tukea 13,7 miljoonaa euroa, joka ei liene ainakaan liikaa ottaen huomioon, kuinka nopealla vauhdilla tätä koko huippu- innovaatio- yliopisto - Aalto-korkeakoulu -hanke on edennyt. Lisäksi muut yliopistot saavat 50 miljoonan euron kertamenolisäyksen toimintaedellytysten parantamiseen. Edelleen yliopistot saavat 20 miljoonaa euroa lisää perusopetuksen parantamiseksi, jotka todella näitä rahoja tulevat tarvitsemaan. Sen tietävät kaikki yliopisto-opiskelijat, jotka ovat joskus luennoilla olleet/päässet, ja opiskelleet kurssit lähinnä kirjatentteinä. 20 miljoonalla eurolla opiskelijat tuskin tulevat opettajia kovin paljoa enemmän luennoilla näkemään, mutta periaatteessa panostus on oikein kohdennettu. Tosin edelleen liian pieni. Toisaalta opiskelija-opettajasuhdetta ei saada pienenemään milllään kovin nopeasti ja toisaalta myös opiskelijamäärien tulee hieman pienentyä.

Ammattikoululaiset saavat lisää resursseja opetukseen, jotka tulevat olemaan enemmän kuin tarpeellisia. Lisäksi nuorten työpajatoimintaan kohdennetaan 0,75 miljoonaa euroa lisää. Mielestäni on hyvä, että nuorten työllisyyden edistämiseen on panostettu, mutta kuluneena vuonna traagisten nuoriin liittyvien tapahtumien vuoksi olisi toivonut nuoriin vielä suurempaa panostusta. Toisaalta monet nuoriin liittyvät asiat, kuten peruskouluopetus, ovat kuntien päätettävissä pääosin. Silti hallitus voisi miettiä nuoriin kohdistuvissa kysymyksissä uusia painotuksia. En sano, että niiden uusien keinojen keksiminen nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi olisi helppoa, mutta ainakin tähän motivoi aika lailla se, että edelleen 16,5 prosenttia nuorista 15-24-vuotiaista (Tilastokeskus 2008 ) on työttömiä! Onneksi tosin kehitys on ollut hyvin positiivista ja trendi on ollut selvästi laskemaan päin useita prosentteja vuodessa ja tulee näin toivottavasti myös pysymäänkin huolimatta siitä, että talousnäkymät ovat hieman pessimistiset tällä hetkellä.

Talousarvioesityksessä myös edelleen jäänteitä menneestä lamasta, kuten esim. se että 2,6 miljardia euroa kuluu joka vuosi valtiovelan korkomenoihin. Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha valtionvelankaan suhteen kuin monissa muissa Euroopan maissa. Lisäksi mielestäni euromäärää tärkeämpää on suhteuttaa se bruttokansantuotteen (BKT) kokoon. Ensi vuonna valtion velka tulee todennäköisesti laskemaan noin 27 prosenttiin BKT:sta, joka on alle Euroopan maiden keskitason. Siihen Suomi voi olla tyytyväinen. Ongelmana julkisen velan suhteen ovatkin enemmän kunnat, joiden velkaantuminen on ollut osin jo hälyttävää. Todennäköisesti ennätyssuuret valtionosuudet tulevat onneksi kuitenkin muuttamaan tilannetta parenpaan suuntaan. Lisäksi on myös tärkeää veronkevennykset eivät käy kuntien kukkarolle, kuten ministerit Kiviniemi ja Katainen lupasivat. Uskon, että Vanhasen toisen hallituksen ensi vuoden budjetti antaa Keskustalle hyvät eväät syksyn vaalikampanjointiin turuille ja toreille. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös äänestäjät. Ainakin, jos uusinta gallup-tulosta on uskominen.(vaikka se onkin tehty jo paljon tätä ennen:))

Monia odottaa välivuosi

2008-07-17T12:36:00.001+03:00

Tänä kesänä yliopistoihin oli kokonaisuudessaan 68 000 hakijaa, joista opetushallituksen arvion mukaan kuitenkin vain reilut 30 prosenttia tulee saamaan opiskelupaikan. Ammattikorkeakouluihin on yleisesti ottaen hieman helpompaa päästä sisään kuin yliopistoihin, mutta tässä yhteydessä on toisaalta huomioitava suuretkin alakohtaiset vaihtelut sisäänpääsyprosenteissa. Kokonaisuudessaan ammattikorkeakouluihin haki noin 92 000 opiskelijaa, joista hyväksyttyjä tulee olemaan noin 34–43 prosenttia. Moni yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin hakenut voikin siis joutua kohtaamaan pettymyksen, jos haluttu opiskelupaikka ei tänä kesänä irronnutkaan. Monet ovat jo ehkä saaneet valintakoetuloksia, mutta viimeinen takaraja on huomenna perjantaina, jolloin sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen on ilmoitettava viimeistään syksyllä alkavien koulutusten valintatulokset.

Pelkästään Helsingin yliopistoon oli lähes 23 000 hakijaa, ko. luku pitää sisällään sekä alempiin että ylempiin korkeakoulututkintoihin johtaviin koulutuksiin tulleet hakemukset. Kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston hakijamäärässä oli havaittavissa hienoinen yhden prosentin kasvu verratessa edellisvuoteen. Viime vuoteen verrattuna eniten suosiotaan olivat kasvattaneet eläinlääketieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta sekä svenska social- och kommunalhögskolan.

Mikä sitten neuvoksi, jos haluttua opiskelupaikkaa ei irronnutkaan tulevalle syksylle ja edessä häämöttää niin sanottu välivuosi ainakin opiskeluista?

Ylipäänsä tässä vaiheessa ei välttämättä kannata vielä huolestua, jos opiskelupaikka näyttäisi jäävän haaveeksi. Ainakaan jos on tällä hetkellä varasijalla eli jonottamassa mahdollisesti vapautuvaa opiskelupaikkaa. Toivoa on edelleen ja kannattaakin rauhassa odottaa mahdollisten peruutuspaikkavalintojen tuloksia. Toisaalta ammattikorkeakouluihin järjestetään myös täydennyshaku 4. – 7.8. ja merkille pantavaa on, että esimerkiksi viime vuonna ammattikorkeakouluihin valittiin noin 1 000 opiskelijaa täydennyshaun kautta. Lisäksi yhtenä mahdollisuutena kannattaa muistaa, että ensi vuoden tammikuussa alkaviin koulutuksiin voi hakea syksyn yhteishaussa, joka järjestetään jo syyskuussa.

Vaihtoehtoja välivuoden viettämiseen on monia. En usko, että missään vuosi menee täysin hukkaan. Mitkään opinnot tai mikään työkokemus ei koskaan ole turhaa. Tulevaisuudessa eteen voi tulla yllättäen se päivä, jolloin lyhytkin työsuhde tai yksittäinen käyty kurssi voi osoittautua hyvin merkittäväksi ja kallisarvoiseksi. Jos aikaa ja innostusta esimerkiksi työskentelyn ohessa riittää, kannattaa suunnata vaikka avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun kursseille. Tällä tavoin saa jo konkreettisempaa kokemusta aineesta ja aihepiiristä, jota halajaa tulevaisuudessakin opiskelemaan. Ja toisaalta sinä päivänä, kun se opiskelupaikka on saavutettu, avoimessa käydyt kurssit voi mitä todennäköisimmin hyväksilukea osaksi suoritettavaa opintokokonaisuutta.

Ylipäänsä matkan varrella luotu suhdeverkosto voi näyttää konkreettisesti merkityksensä hakiessa työharjoittelupaikkaa, gradun aihetta tai ensimmäistä "oikeaa" työpaikkaa valmistumisen jälkeen. Kallisarvoisia ovat myös kokemukset, jotka on hankittu esimerkiksi harrastoiminnasta, urheiluseuroista tai muusta vapaaehtoistyöstä. Työstä saatu palkka tai kursseista saadut opintopisteet ja arvosanat eivät ole ainoita kokemuksen mittareita, esimerkiksi harrastustoiminnasta tai vapaaehtoistyöstä hankitut kokemukset saattavat erottaa työnhakutilanteessa juuri sinut positiivisesti muista hakijoista.

Lämpimästi suosittelen työkokemuksen hankkimista myös ulkomailta. Tällöin työkokemuksen lisäksi samanaikaisesti voi kartuttaa käytännön kielitaitoa. Jos tuntuu, että työnhaku ei onnistu pelkästään omin voimin, apua voi saada esimerkiksi työvoimatoimistoista, joiden kautta on mahdollista hakea myös ulkomaille töihin. Työvoimatoimistoissa muun muassa Eures-neuvojat välittävät työpaikkoja Pohjoismaihin ja muualle Eurooppaan.

Viime vuosina on saatu viitteitä siitä, että välivuoden tai -vuosien viettäminen on yhä yleistymään päin, tähän vaikuttaa se, että nuoret viettävät niitä myös ihan omasta tahdostaan, eivätkä pelkästään olosuhteiden pakosta. Välivuosi voi tarjota tarvittavan "hengähdystauon" peruskoulu- ja lukioaherruksen jälkeen ja toisaalta antaa aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa todella haluaa tehdä ja opiskella.

Toivotan onnea kaikille opiskelupaikan jo saaneille sekä mielenkiintoista aikaa välivuotta suunnitteleville!

Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.

Rahako ratkaisee?

2008-07-13T23:48:00.002+03:00

Tuoreen talousselvityksen mukaan jo pelkästään pääkaupunkiseudulla asuu kymmeniätuhansia köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä. Nousevat elintasokustannukset, erityisesti ruoan hinnannousu, ja kallistuvat asuntomarkkinat ovat hyviä esimerkkejä köyhtymistä vauhdittavista tekijöistä. Työttömät ovat eläkeläisten ja opiskelijoiden ohessa yksi näkyvimmistä köyhistä ja köyhtyvistä sosiaaliluokista.

Työttömyyden käsitteellä viitataan useimmiten tilastollisiin tunnuslukuihin, ja vain harvoin tulee esiin työttömyyden kiinteä yhteys psyykkiseen ja sosiaaliseen sairastuvuuteen. Yhteyden on todettu olevan sitä voimakkaampi, mitä pidemmästä työttömyysjaksosta on kysymys. Työttömyyttä edeltävä terveydentila ei ole kuitenkaan selittänyt tätä korrelaatiota.
Monet sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, miten yhteiskuntien perustavat sosiaaliset ongelmat ovat hyvin vaikeasti korjattavissa. Ja jos rakenteet muuttuvatkin, ne muuttuvat hyvin hitaasti. Olen miettinyt monesti työttömyyden lähtökohtia ja sitä, mistä kaikesta siinä on kysymys. Sosiaalisen epäluottamuksen on selitetty leimaavan monien työttömien elämää. Mitä vähemmän työtön luottaa muihin ihmisiin, sitä todennäköisemmin hän sairastuu ja syrjäytyy vakavasti. Ajattelen luottamuksen liittyvän lähtökohtaisesti yksilön omaan itseen. Ennen kuin voi luottaa ja sitoutua yhteistyöhön ympärillä olevien ihmisten kanssa, on tunnettava itseään ja luotettava omiin kykyihinsä. Perustavaa ”luottamusta” harjoitellaan jo äiti-lapsi –suhteen kautta. Se, miten identiteetti voisi kehittyä ja säilyä keskellä postmodernia sosiaalista epävarmuutta, on varmasti nykyihmiselle haaste. Ihmissuhteet saattavat näyttää harkinnanvaraisilta vaihtosuhteilta. Miten identiteetiltään epävarman ihmisen sitoutuminen on ylipäänsä mahdollista? Kyse on ehkä laajemminkin siitä, miten moderni sosiaalinen elämä kestää.
Tutkimusten mukaan lähdöltään heikot sairastuvat työttömyyden aikana muita helpommin. Ja kun sairastuvuus taas vaikeuttaa työnsaantia, työttömyys tahtoo pitkittyä. Tapahtuu valikoitumista, missä heikot ajautuvat marginaaliin. Politiikassa heikkojen puolustaminen on ajaton tehtävämme, sillä harvoin he kykenevät puolustamaan itse itseään.
Sosiaalinen epäluottamus ja heikko sosioekonominen tausta näyttävät kulkevat käsikkäin. Näyttöä on myös siitä, että köyhyys ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt tahtovat ”periytyä”. Lapsena toimeentulotuen varassa elänyt ihminen ajautuu muita helpommin työttömyyteen ja talousvaikeuksiin. Ahdingossa myös varhainen sosialisaatio onnistuu puutteellisemmin, sillä opittu passiivisuus ja avuttomuus jäävät helposti toistamaan itseään. Epäluottamus johtaa harvemmin menestymiseen. Työttömyyden on todettu tuottavan myös eronneisuutta, tilastokielellä ilmaisten, erittäin merkitsevällä tavalla.
Työttömyyden kitkemisessä parannellaan siis sen aiheuttamia rahareikiäkin, mm. sosiaalimenojen suhteen. Itse näen, että parannusten on lähdettävä pienen lapsen asiasta. Vakaat kasvulosuhteet ja kehitysmyönteinen, avoin kotikulttuuri edistävät parhaimmillaan normaalia sosialisaatiokehitystä. Pienituloinen ei saa hukkua myöskään etuuksien valtamereen eikä litistyä byrokraattiseen paineeseen, vaan nykyisen sosiaaliturvauudistuksen tulee kannustaa ihmistä näkyvämmin ansiotyöhön.
Työttyömyys on nykyaikana epäpoliittinen asia siinä mielessä, että sitä käsitellään usein yksityisenä huolena, joka liittyy yksilön elämänhallintaan ja yritteliäisyyteen. Näin ehkä onkin, mutta työttömyyskeskustelussa pitäisi säilyttää kuitenkin ennen muuta sosiaalinen vastuu. Kansalaisyhteiskunnan pieni ihminen on paras alapolitiikan tekijöistä.
Näen, että yhteistä vastuunkantoa ja osallistumista tulisi laajentaa merkittävämmin yhteiskunnallisten liikkeiden, aluefoorumeiden ja palkansaajien osaksi. Vastuullinen demokraattinen yhteiskunta antaa tukensa fyysisille lähiyhteisöille ja lähidemokratialle. Näin yhteiskunta voisi kasvattaa sosiaalista luottamusta kansalaistensa keskuudessa.

Laura Kallio
teol. yo
HeKO:n varapuheenjohtaja

Sananen varusmiesten kotiuttamisrahasta ja onnittelut reserviin siirtyneille

2008-07-04T21:34:00.005+03:00

Aivan aluksi lämpimät onnittelut kaikille Teille tänään yli 10 000 kotiutuneelle varusmiehelle ja -naiselle! Olette antaneet oman panoksenne maamme palvelemiseen sen puolustusvoimissa. -Tänään reservin aurinko paistoi ainakin täällä Helsingissä sinisen kirkkaalta taivaalta.

Samalla kun Euroopan Unionissa neuvotellaan turvatakuista ja ihmetellään Lissabonin-strategian kohtaloa, Suomi panostaa tehokkaaseen kutsuntoihin perustuvaan yleiseen asevelvollisuuteen. Hyvä näin. Syksyllä eduskunnan käsittelyyn tuleva turvallisuuspoliittinen selonteko on jälleen mielenkiintoista luettavaa. Suomella on merkittävä asema yhdentyvän Euroopan ja erityisesti Pohjois-Euroopan kartalla. Sen ovat viime aikojen keskustelut ja tapahtumat osoittaneet. Eurooppa on jo monella sektorilla yhdentynyt varsin mittavasti. On mielestäni järkevää, että myös ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan avoimesti ja kehittävästi.

Mutta palataksemme kotiuttamisrahaan: KOL eli Keskustan Opiskelijaliitto ehdottaa, että -rahan suuruus olisi viimeisen 30 vuorokauden päivärahojen suuruinen summa. Miksikö tähän kannattaisi hallituksessa tarttua?

Varusmiespalvelusaika on monella tapaa sitovaa. Tämä näkyy ennen kaikkea palveluksessa olevien taloudellisen tilanteen huonontumisena. Palveluksen aikana esimerkiksi työssä käyminen on lähes mahdotonta, eikä päivärahoilla elä nyky-Suomessa, varsinkin, jos elätettävänä on oman itsensä lisäksi muitakin. Kotiuttamisraha olisi kohtuullinen kädenojennus valtiolta palveluksensa suorittaneille. Se lisäisi motivaatiota palveluksen läpikäymiseen. Se auttaisi myös useimpia kotiutuvia "siviiliin" palaamisessa, kun on mahdollisesti etsittävä uutta työpaikkaa tai palattava takaisin opiskelumaailmaan. Esimerkiksi perheellisille opiskelijoille pienikin ja kertaluontoinenkin tuki tulee täyteen tarpeeseen.

Vaikka vihreä ei välttämättä hetkeen ole eräiden Suomen kansalaisten vaatekaapissa se ykkösväri, niin nautitaan kuitenkin täysin rinnoin Suomen vehreästä suvesta! Opiskelijalle se tarjoaa muutaman kuukauden irtiottoa lukukausien rutiineista ja mahdollisuutta hankkia työkokemusta ja säästöjä talvea varten.

Kesäisin terveisin Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj

Hätkähdyttävä testitulos Hesarissa

2008-06-27T15:52:00.001+03:00

Perjantain Helsingin Sanomissa on yllättävä testitulos. Toimittaja oli ostanut tavaraa eri kaupoista kerrallaan yli 50 eurolla. Hän maksoi ostokset omalla maksukortillaan, mutta henkilöllisyystodistuksena hän käytti kollegoidensa papereita, milloin miesten, milloin naisten. Seitsemästä paikasta vain yhdessä katsottiin paperit tarkasti. Se oli Alkossa.

Itsekin joitakin vuosia sitten kaupan kassalla istuneena sitä tulee miettineeksi, miten tulin tarkistaneeksi papereita. Olin töissä marketissa usean kesän ajan pienehköllä paikkakunnalla. Asiakkaat tulivat tutuiksi, ja monien henkilökohtaiset tilinumerotkin sitä muisti ulkoa. Kun pankkikortilla maksettava summa ylittyi 50 euroa, jouduin silloin tällöin huvittavaan tilanteeseen. Nostan esimerkiksi maksutapahtuman, jolloin pyysin henkilöllisyystodistusta eräältä vanhemmalta naishenkilöltä. Hän oli ollut kyseisen kaupan asiakas epäilemättä viimeiset kolmisenkymmentä vuotta. Kyllä rouva katsoi minua merkillisesti, kun uusi ja innokas kesätyöntekijä pyytää nähdä paperit. ”No on aikoihin eletty, eihän multa oo ennenkää kysytty…” Mistäpä hänellä nyt papereita olisi ollut näyttää, kun niitä ei ole koskaan ennenkään tarvinnut kauppareisulle mukaan ottaa.

Kauppojen henkilökuntaa olisi varmasti syytä perehdyttää paremmin henkilöllisyyden tarkistamiseen. Alkon henkilökunta on, syystäkin, ainakin oman kokemukseni ja lehden testin mukaan tarkkasilmäisintä henkkareiden syynäämisessä. Kun summa on yli 50 euroa, vastuu on kaupan, jos kortti sattuu olemaan varastettu. Kortissa oleva nimi on oltava sama kuin henkilöllisyystodistuksessa, kuva näytettävä kyseessä olevalta henkilöltä ja allekirjoituksenkin pitäisi olla samannäköinen kuin kuitissa. Mahtaakohan moni kassa asian niin tarkasti tarkastaa, että allekirjoituksenkin katsoisi. Helsingin Sanomien pikatestin tuloksen perusteella eräs myymäläpäällikkö arveli, että henkkarihuijaus oli niin helppoa siksi, ”ettei vastaavanlaisia tapauksia ole tullut aiemmin ilmi”.

Susanna Ristimäki
Teol. yo
Eduskunta-avustaja

Puoluekokouksen hyvä henki kantaa vielä kauas!

2008-06-16T22:14:00.009+03:00

Keskustan puoluekokous, jota on tituleerattu Euroopan puoluekokouksista osallistujamäärältään suurimmaksikin, oli taas todella mielenkiintoinen ja loi varmasti puolueen aktiiveihin hyvää henkeä. Jännitystä kokouksessa riitti etenkin varapuheenjohtajavaalissa. Kokouksessa oli hyvää poliittista keskustelua, jota siivittivät puolueen järjestöjen tekemät reilut 290 aloitetta. Kokouksen todella monissa puheenvuoroissa korostettiin puolueen yhtenäisyyttä: vaalirahakohusta ja keskinäisestä syyttelystä haluttiin siirtyä jo katsomaan kohti tulevia vaaleja ja tulevaa syksyä.

Puoluekokous valitsi yksimielisesti Matti Vanhasen jatkamaan puolueen johdossa. Vanhanen sai raikuvat suosionosoitukset eikä suotta. Vanhanen ansaitsi selvän puoluekokouksen luottamuksen kaikista vaalirahakohuista ja muista hänen yksityiselämäänsä liittyvistä asioista huolimatta.

Puoluekokouksessa varapuheenjohtajavaali oli erittäin jännittävä etenkin siksi, että jo ennen kokousta Tuomo Puumalan tiedettiin olevan todella lähellä varapuheenjohtajan paikkaa. Nuorten raivokkaan kampanjan jälkeinen lopputulos olikin, mitä parhain sillä Puumalan saama 970 ääntä oli toiseksi eniten! Tulos oli todella mainio ja antoi selvän tunnustuksen Puumalan tekemälle työlle ja nuorten aktiivisuudelle. Ylivoimaisesti eniten ääniä vaalissa sai Paula Lehtomäki, joka ei ollut varmasti kenelläkään yllätys. Sen verran vakuuttavasti Lehtomäki esiintyi puoluekokouksessakin. Kolmanneksi varapuheenjohtaksi valittiin Antti Rantakangas. Vanhasta puheenjohtajistosta putosi Mari Kiviniemi. Kiviniemi on tehnyt ministerinä ja varapuheenjohtajana todella hyvää, mutta vaaleissa kukaan ei voi ikinä olla varma paikastaan. Vaalin jälkeen Vanhanen kiitti Kiviniemeä varapuheenjohtajana toimimisesta ja hänen antamastaan tuesta hallituksessa. Toivon myös Kiviniemelle voimia tuleviin kuntavaaleihin ja ministerin toimeen!

Puoluesihteerivaalissa Jarmo Korhosen voitto oli todella selkeä. Jopa yllättävänkin selkeä. Korhonen sai puoluekokouksessa kiitosta hyvin tehdystä työstään ja siten vaalituloksen myötä selkeän luottamuksen puoluekokousväeltä. Voitto oli Korhoselle ansaittu, sillä hän oli puoluekokouksessa vakuuttava ja osoitti kantavansa vastuun hankalissakin tilanteissa. Korhonen ja koko puoluejohto ansaitsevatkin saada nyt työrauhan, jotta vaaleihin päästään menemään täydellä vauhdilla!

Puoluekokouksessa opiskelijoiden ja nuorten asiat saivat hyvin julkisuutta. Allekirjoittanut käytti puheenvuoron KOL:n kuntavaaliteemoista. Puheenvuorossa korostin mm. joukkoliikenteen tärkeyttä, perheellisten opiskelijoiden oikeutta kuntakohtaiseen kotihoidontuen kuntalisään, opiskelija-alennusten merkitystä kulttuuri ja liikuntapalveluissa sekä laadukkaasta opiskelia-asumisesta kunnissa. SYL:n hallituksen jäsen Tuomas Vanhanen kertoi KOL:n perusturvatyöryhmän tuottamasta raportista, joka luovutettiin illalla KOL:n illanvietossa Matti Vanhaselle. (kuntavaaliteemoja ja perusturvatyöryhmän raporttia esiteltiin myös KOL:n osastollakin). Puheenjohtaja Iso-Aho kertoi yleiskatsauksen KOL:n toiminnasta yleispuheenvuoroissa. Lisäksi Joensuun ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja KOL:n liittohallituksen jäsen Jussi Sallinen toimi yhtenä puolueen neljästä puheenjohtajasta! Valiokunnissa opiskelijoilla ja nuorilla oli omat edustajansa. Voidaankin sanoa, että olimme opiskelijoina ja nuorina varsin hyvin esillä.

KOL:n ja KOL:n osastojen tekemistä puoluekokousaloitteista suurin osa sai myönteisen vastaanoton. Näistä voisi mainita esimerkiksi sen opinto-ohjaukseen liittyvän aloitteen. Aloitteessa vaaditaan, että päteviä ja täysipäiväisiä opinto-ohjaajia tulee tulee olla ainakin yksi per 200 opiskelijaa. Muista aloitteista voisi mainita mm opintorahaan liittyvän huoltajakorotuksen, joka meni myös läpi, ja jota tullaan puolueessa viemään siten eteen päin. Helsingin Keskustaopiskelijoiden laatimista aloitteista meni läpi kaksi: aloite opettajien pedagogisten valmiuksien paranmisesta sekä yliopiston pätkätöiden vähentämiseksi ja henkilöstöpolitiikan parantamiseksi. Kolmas aloite, joka oli ylivoimaisesti radikaalein, koski julkisen liikenteen alv:n poistamista. Se ei mennyt läpi, mikä oli toisaalta odotettuakin, sillä sen todettiin olevan todella hankala jo EU-lainsäädäntöönkin liittyvien verotuksellisten seikkojen vuoksi. Alla vielä linkki puoluekokouksen sivuille, josta löytyvät kaikki aloitteet puoluekokousasikirjasta: www.europansuurin.com

Lisää kokouksesta mm. Suomen Keskustan nettisivuilta www.keskusta.fi Alla myös Helsingin Keskustanuorten ja Uudenmaan Keskustanuorten puheenjohtajien yhdessä tekemä kannanotto, joka tiivistää todella hyvin tunnelmia puoluekokouksesta:

http://linkedinn.wordpress.com/

Lisäksi alla on myös puheenjohtaja Iso-Ahon kirjoitus puoluekokouksesta:

www.keskustaopiskelijat.blogspot.com

KOL: Juha Iso-Aho ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin

2008-06-01T22:59:00.001+03:00

Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) esittää puheenjohtajaansa Juha Iso-Ahoa (27) ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Puolueessa kansainvälisen politiikan osaajaksi tunnustettu Iso-Aho opiskelee Aleksanteri-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriohjelmassa.

Suomi ja Euroopan unioni tarvitsevat uutta virtaa ja positiivista otetta asioiden hoitoon. Europarlamentissa Iso-Ahon kaltaiset asiantuntijat ja hyvät verkostoitujat ovat omimmillaan, kun ratkotaan rajat ylittäviä suuria kysymyksiä kuten tulevaisuuden energiantuotantoa tai Itämeren rehevöitymistä.

Iso-Aho korostaa läheisyysperiaatteen toteutumista unionin toiminnassa. Hän uskoo, että juuri Euroopan unionin kautta Suomi saa äänensä parhaiten kuuluviin voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Samalla unionin tulee sisäisessä päätöksenteossa keskittyä vain kaikkia jäsenmaita koskeviin asioihin.

- Juha on luotettava ja jämäkkä asioiden eteenpäinviejä, kuvailee KOL:n varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Rinkinen ja jatkaa, että Iso-Aholla on paljon kokemusta kansainvälisestä toiminnasta muun muassa Pohjoismaiden Keskustanuorissa ja Euroopan liberaalinuorissa. - Juuri näitä käytännön taitoja tarvitaan sekä europarlamentin istuntosalissa että käytävillä, muistuttaa Rinkinen.

Keskustan puoluevaltuuskunta päättää puolueen ehdokaslistasta Euroopan parlamenttivaaleihin syyskokouksessaan. Euroopan parlamentin vaalit järjestetään kaikissa unionin jäsenmaissa kesäkuussa 2009. Vaaleissa valitaan yhteensä 732 Euroopan parlamentin jäsentä. Suomesta jäseniä valitaan 13.

Verojärjestelmä remonttiin?

2008-05-29T00:10:00.003+03:00

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielestä Suomen koko verojärjestelmä pitäisi laittaa remonttiin. (HS 24.5.). Kataisen mielipiteet ovatkin herättäneet kummeksuntaa, sillä hänen mielipiteensä eivät olleet aivan sitä, mihin on kokoomuslaisilta totuttu. Kataisen veto oli todella yllättävä. Mielestäni fakta on kuitenkin se, että verojärjestelmässämme on ongelmia, jotka vaatisivat korjausta. Pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen erotus on tuonut valtiolle ongelmia, jotka vaikuttavat kärjistyvän aina vain. Pahimpana esimerkkinä ovat tällä hetkellä lääkäreiden ja asianajajien perustamat yritykset, joiden avulla he pystyvät tällä hetkellä käytännössä katsoen muuntamaan ansiotulonsa pääomatuloiksi ja maksamaan selvästi pienempää veroprosenttia. Ongelma ei ole tällä hetkellä vielä kovin laaja, mutta nämä ammattiryhmät ovat ilmeisesti vasta jäävuoren huippu ja on hyvinkin mahdollista, että monet muut alkavat tekemään samoin. Siksi varmasti myös valtiovarainministeriö on asian suhteen varpaillaan. Lisäksi käynnissä oleva sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä olisi järkevää muuttaa verojärjestelmää, sillä se on myös sosiaaliturvan uudistamisen kannalta olennaista.

Uudistus ei ole kuitenkaan ongelmaton sillä, vaikka ajatus ansioverotuksen keventämisestä ja ympäristöverojen ja välillisten verojen nostosta kuullostaa sinänsä ajattelemisen arvoiselta. Esimerkiksi monien välillisten verojen reipas nostaminen kurjistaa yleensä eniten kaikista pienituloisempia, esimerkiksi eläkeläisiä ja opiskelijoita, sillä heidän tulonsa eivät yleensä siinä määrin lisäänny niin paljon palkkatulojen kasvaessa. Tietysti verojärjestelmän muutos vaatisi vastaavasti sosiaaliturvaan suuria muutoksia, mutta näiden molempien järjestelmien yhteensovittaminen ei ole helppoa.

SAK:n pääekonomisti Pertti Parmanne pitää Kataisen esityksiä ihan "Epäuskottavina" (Uusisuomi.fi 26.5.). Kommentti ei sinänsä yllätä, mutta Parmanne ei kuitenkaan tyydy vain Kataisen linjausten kommentointiin, vaan hämmentää soppaansa vielä omilla ideoillaan. Ideat tosin kuulostavat siltä, että kuin ne olisi tilattu SDP puoluetoimistolta mittatilaustyönä. Parmanne ehdottaakin haastattelussaan, että metsämaan kiinteistöverotusta tulisi harkita etenkin siksi, koska varallisuusvero on poistettu. Pitää vain toivoa, että ideoiden ollessa tuota tasoa, hänen ja muut SAK:n tekemät ideat verotuksen uudistamisen suhteen eivät pääse koskaan Valtioneuvoston ulko-ovea pidemmälle. Metsää omistavien rinnastaminen suoraan varakkaisiin on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista.

Toivottavasti veroreformi ei jää kuitenkaan vain puheen asteelle. Saa nähdä, millaisen avauksen valtiovarainministeriö asian suhteen tekee ja missä aikataulussa. Keskustan Opiskelijaliitolla (KOL) on oma perusturvatyöryhmä, joka on pohtinut sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista. KOL esittelee työryhmän raporttia Keskustan puoluekokouksessa Joensuussa 13-15.6. Raportti tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Sen voin luvata.

Eero Lehden omistama Taloustutkimus Oy vei tilat Sininauhasäätiöltä

2008-05-28T12:28:00.001+03:00

Tämän aamun järisyttävin uutinen oli ehdottomasti se, että Helsingin pitkäaikaisasunnottomille kaavailtu ja jo valtuustonkin maaliskuussa siunaama tukiasuntolahanke Mäkelänkatu 56:een vesittyi.

Helsinki ja valtio on tehnyt aiesopimuksen pitkäaikaisasunnottomien määrän vähentämisestä pääkaupunkiseudulla. Asuntolan rakentaminen Mäkelänkadulle on mainittuna tässä sopimuksessa, joka on tällä hetkellä sosiaalilautakunnan käsittelyssä. Asuntolahankkeen kustannuksista puolet olisi langennut valtion maksettavaksi.

Poliitikoilla on asunnottomien tilan parantamiseksi tällä hetkellä vahvaa tahtoa yli puoluerajojen. On siksi perin hämmästyttävää, kuinka kokoomuksen Eero Lehti toimi tässä tapauksessa. Voi vain kysyä, onko tämä sitä kokoomuslaista "koko kansan puolueen" politiikkaa? Politiikkojen uskottavuus on ollut koetuksella viime aikoina vaalirahoitusasioiden johdosta. Tällainen kansanedustajan toiminta ei ainakaan paranna sitä.

Olen tutustunut Kalevankadulla olevaan Kovaosaisten ystävät ry:n omistamaan ja ylläpitämään Arvid-kotiin, joka on asunnottomien miesten tukiasuntola. Elämä siellä oli hyvin tavallista ottaen huomioon, minkälaisista taustoista asuntolan asukkaat tulevat. Nämä asuntolat panostavat aidosti turvallisen ja kodinomaisen ilmapiirin luomiseen. Sen kautta asukkaiden on mahdollista alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen ja mahdollisesti muuttaa jonakin päivänä asuntolasta pois ja takaisin työelämään. Tällaista asuntolatoimintaa on ehdottomasti tuettava niin taloudellisesti kuin asenteellisestikin.

Joukkuelajeissa puhutaan, että joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin yksilö. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Yhteiskunnan henkinen hyvinvointi ilmenee siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan ja vähäosaisimmistaan.

Kalle Peltokangas

Styrman HYYn uudeksi pääsihteeriksi

2008-05-20T15:52:00.004+03:00

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi eilen kevään viimeisessä kokouksessaan ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi HuK:n Katariina Styrmanin. Ainejärjestöjen ehdokas 28-vuotias HYY:n hallituksen viimevuotinen puheenjohtaja Styrman tervehti edustajistoa ja muuta paikalla ollut HYY:n väkeä videon välityksellä. Kiireinen opiskelija oli näet opintomatkalla Euroopassa.

Edustajisto oli sinänsä myönteisen haasteen edessä, sillä sen oli valittava pääsihteeri kolmen todella tasaväkisen ehdokkaan joukosta. Styrmanin lisäksihän ehdolla uudeksi pääsihteeriksi olivat Ville Väärälä ja Ville Sinnemäki. Omassa kannatuspuheenvuorossani toin esille Väärälän laajaa kokemusta ja korkeaa motivaatiota, mutta se ei tällä kertaa riittänyt valintaan asti. Tulos oli itse asiassa melko selvä Styrmanin eduksi. Toisella kierroksella, mikä merkitsi Styrmanin valintaa, hän sai 58:a äänestä 32, kun Sinnemäki sai 15 ja Väärälä 10. Yksi ääni hylättiin.

Toivotan valitulle uudelle pääsihteerille menestystä ja intoa haastavaan tehtäväänsä seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2008-2011!

Kalle Peltokangas, HeKO:n hallituksen pj ja HYYn edustajiston jäsen

Matalan torpan maisterit

2008-05-13T22:17:00.003+03:00

Tieteiden talo Kirkkokatu 6:ssa tarjosi tänään hienot puitteet korkeakoulujen tulevaisuutta luodanneelle seminaarille. Yliopistolakiesitys lähtee lausuntokierrokselle ensi syksyllä. Sitä ennen kaikki uudistusta seuraavat odottavat vesi kielellä, mitä ja milloin Opetusministeriö seuraavaksi julkaisee uutta yliopistolainuudistamisesta. Suomen Kuvalehden numerossa 9.5.2008 oli myös kaksi artikkelia yliopistouudistuksesta. Nyt on meneillään muutosten aalto. Mutta mitä tehdään ja kenen ehdoilla uudistuksia pitäisi tehdä?

Seminaari oli monella tapaa avartava kokemus. Esimerkiksi Matti Niiranen toi näin opiskelijan näkökulmasta ilouutisen, kun hän totesi painokkaasti, että opiskelijoiden edustus on säilytettävä korkeakoulujen hallinnossa. Niiranen edusti seminaarissa elinkeinoelämän näkökulmaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa myös elinkeinoelämän piirissä suhtautuminen yliopistolakiuudistukseen on yhtä kirjavaa kuin se on yliopistojen sisällä. Niiranen herätti kuulijoissa hyväksyvää hyminää toteamalla, että kaikki pelot "bisnesmaailman" yliopistojen tai muiden korkeakoulujen kaappauksesta ovat turhia. Se 200 miljoonaa euroa, jotka uusi innovaatioyliopisto, tai Niirasen sanojen mukaan Espoon yliopisto, saa yksityiseltä sektorilta valtion 500 miljoonan lisäksi, eivät ole kuin muodostettavan Itä-Suomen yliopiston yhden vuoden budjetin kokoinen summa. Sillä ei yliopistoja tai mitään muutakaan kyllä "kaapata". On huomattava, että muut yliopistot saavat tästä summasta vain murto-osan.

Niiranen totesi esityksessään myös, että valtion on huolehdittava hyvinvoivasta korkeakouluverkosta. Tässä verkossa yliopistojen sisäinen hallinto kuuluu ainoastaan sille itselleen. On myös elinkeinoelämän intressien mukaista, että perustutkimukseen panostetaan, joka on soveltavan tutkimuksen ehdoton edellytys.

Seminaarissa oli keskustaväriä. Kansaedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Tuomo Puumala kiteytti Keskustan korkeakoulupolitiikan kliseeseen, joka toimii: "Ei niin matalaa torppaa, ettei sieltä voisi tulla maisteria." Juustohöylääminen ei enää auta. Se johtaa vain korkeakouluverkon näivettymiseen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja korkeakoulujen profiloitumista. Niirala totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että Suomessa jokainen yliopisto on omalla alueellaan innovaatioyliopisto. Ja vaikka täällä etelässä, Kehä 3. sisäpuolella on yhdeksän yliopistoa koko maan kahdestakymmenestä, niin jokainen yliopisto on aidosti myös maakuntayliopisto.

1960, 70- ja 80-luvuilla korkeakouluverkon laajentamisessa kantavana ajatuksena oli maakuntien nuorten koulutuksen järjestäminen. Nyt painopiste näyttää siirtyneen ainakin retoriikassa huippututkimuksen pariin. Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa tehdään huippuinnovaatioita ja huippuosaajia. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan muistetaan se, että Suomen kilpailukyky on riippuvainen laajasta ja korkeasta osaamisesta. Matalankin torpan maisterilla paperit pitäisi olla mahdollisimman hyvät.

Puumalan sanoin Keskustan kanta on ollut selkeästi se, että korkeakoulu-uudistus tulee toteuttaa alueiden lähtökohdista käsin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston menestystarina. Korkeakoulujen tulee olla itse aktiivisia. -Menestyvä korkeakoulu, yliopisto on paikka, jossa tehdään sekä huippututkimusta että annetaan laadukasta opetusta, tavoitellaan kansainvälistä kilpailukykyä ja panostetaan myös alueelliseen kehittämiseen.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen

Julkisesti, minä sanon teille!

2008-05-09T02:24:00.000+03:00

Vappupäivänä Kyösti Kallion patsaalla sai taas kuulla puheita. Onneksi Matti Vanhanen ja kuntaministeri Mari Kiviniemi olivat molemmat ymmärtäneet yhden tärkeän hyvän vappujuhlan periaatteen - puheet eivät saa olla liian pitkiä. Kymmeneen minuuttiin mahtuu paljon asiaa, mutta paljon jää myös sanomatta. Vanhasen puheesta mieleen jäi vaatimus yhdestä julkisen liikenteen matkakortista, jolla voisi liikkua koko maassa ja kaikilla liikennevälineillä takseja myöten. Hieno ajatus, jota ei teknologian puolesta ainakaan pitäisi olla mahdoton toteuttaa.

Itselläni on kahden kaupungin julkisen liikenteen matkakortit, joista vähintäänkin toinen on aina hukassa. Yhä useampi suomalainen matkustaa kotimaassakin säännöllisesti ja käteisen käyttö on vähenemässä kovaa vauhtia. Pankkikortilla maksaminen vaikkapa busseissa ei useimmissa kaupungeissa ole mahdollista, eikä nopeutensa puolesta toivottavaakaan. Kännykällä maksaminen taas vaatii käytännössä oman palvelunumeron joka kaupunkiin, koska muutoin ei voi tietää minkä kaupungin hinnoilla viestistä velotetaan. Yksi yhteinen kortti välttäisi tämänkin karikon - kaupungit voisivat säilyttää päätäntävallan julkisen liikenteensä hinnoitteluun. Toivottavasti Vanhasen ehdotus ottaa tulta alleen ja uudistusta aletaan viemään eteenpäin.

Julkisen liikenteen käyttö ei kuitenkaan lisäänny kaupungeissa, joissa bussilinjat on huonosti suunniteltu tai vuorot ovat riittämättömät. Huonosti toimiva julkinen liikenne on erityisesti opiskelijoiden ongelma, sillä heillä on harvemmin varaa auton ostoon. Hyvin järjestetty julkinen liikenne parantaa koko kaupungin viihtyisyyttä liikkumisen helpottamisesta aina ilmanlaadun paranemiseen saakka. Joukkoliikenne tulisikin valtuustoista nähdä entistä enemmän kokonaistavaltaisesti kaupungin imagoa parantavana tekijänä pakollisen kuluerän sijaan.

Ja tähänhän on taas mahdollisuus vaikuttaa ensisyksynä kuntavaaleissa.

Juha Iso-Aho
Keskustan Opiskelijaliiton pj

Gaudeamus, vappu!

2008-04-30T08:41:00.005+03:00

Vappu on täällä taas. Kohta koko kaupunki vilkkuu väriloistossa, kun opiskelijat valtaavat kadut ja puistot kirjavine haalareineen ja valkoisine lakkeineen. Havis Amanda saa lakin päähänsä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja vie opiskelijoiden terveiset tasavallan presidentille. Ylioppilaskunnan laulajat, Akademiska Sångförening, Polyteknikkojen kuoro ja monet muut kuorot kohottavat esityksillään isänmaallista tuntoa.

Vappu on opiskelijoiden rakastama juhla. Tänäkin vuonna vappua saadaan viettää varsin lämpimissä olosuhteissa. Aurinko hellii lukuvuoden opiskeluitaan päätteleviä. Yhdellä jos toisella ajatukset saattavat karata hetkittäin jo tulevaan kesään ja sen tuomiin uusiin haasteisiin tai ansaittuun lomaan.

Vapun viettoon kuuluu myös opiskelijoilla väkevä juominen. Suomalaisten alkoholinkulutus on viime vuosien onnettoman alkoholiveropolitiikan johdosta kasvanut hälyttävän korkeaksi. Vuodesta 2003, jolloin veroalennus tehtiin, alkoholin tilastoitu kulutus on kasvanut 15 prosentilla. Parin vuoden ajan alkoholisyyt ovat olleet työikäisten, 15–64-vuotiaiden miesten ja naisten, yleisin kuolinsyy. Suomalaisten alkoholitottumuksissa on huolestuttavia piirteitä. Humalahakuinen juominen on yleistynyt yhä nuorempien keskuudessa. On perusteltua kysyä, voisiko asiat olla toisinkin? Voisiko vappua juhlia maltillisemmin, kohtuullisemmin, raittiimmin, vai onko sosiaalinen paine liian kova?

Kannustan juomisessa vähintään kohtuullisuuteen. Jokainen meistä kantaa tietenkin itsestään vastuun päättäen, juoko vai eikö. Mutta kohtuullisuus ja raittius on suositeltavaa, jos haluaa, että vapusta jää aivokalvolle muutakin kuin päänsärky.

Vappu on universaali juhla. Se on työn juhla. Suomalaiset ovat olleet maailmalla tunnettuja juuri korkeasta työmoraalistaan. Meillä on halu tehdä työssämme parhaamme. Tämän tahdon toivoisi säilyvän tulevaisuudessakin. Siitä on viime kädessä kiinni koko Suomen menestys globaalissa markkinataloudessa. Tänä vappuna saamme iloita maamme korkeasta elintasosta. Meillä nuoremmilla sukupolvilla on painava vastuu kehittää edelleen tätä maata.

Työssä palkitaan ennen kaikkea ahkeruus ja rehellisyys. Erityisesti bisnesmaailmassa luotettavuus on ehdoton vaatimus. Kerran voi huijaaminen ja pettäminen onnistua, mutta toista kertaa ei enää tulekaan. Sama pätee politiikkaan ja yleensä elämään. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Se on totta edelleen.

Opiskelu on opiskelijan päätoimi. Se on useimmalle meistä täysipäiväistä työtä, pitkiä iltoja ja varhaisia aamuja. Monella on myös sivutoimia omalta tai muulta alalta. Opiskeluaika on osittain myös aikaa, jolloin luodaan suhteita lähestyvään työelämään.

Kaikella työllä me rakennamme tätä yhteiskuntaa, pidämme pyörät pyörimässä. Porvarihallitus on onnistunut hyvin työllistämispolitiikassaan. Kiitokset siitä! Tätä kehitystä on edelleen ruokittava. Mutta on myös muistettava, että maassamme on edelleen työttömiä ja suuri joukko pätkätyöläisiä. Sosiaaliturvan perusuudistuksessa on mahdollisuus korjata inflaation ja palkankorotusten aiheuttaman sosiaaliturvan ostovoiman romahdus. Meidän on muistettava myös heikompia ja vähäosaisia yhteiskunnassamme. Periaatteeksi pitäisi tulla "naapuria ei jätetä". Tällöin ideaalissa tapauksessa jokaisella suomalaisella taloudella olisi turvaverkko ympärillään.

Kohtuullista ja iloista vappua 2008!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden Pj

Informaatioähky (Oli: Kainuun järvien happitilanne)

2008-04-17T15:28:00.001+03:00

Kainuun ympäristökeskus tiedotti 14.4.2008 Kainuun järvien happitilanteesta. Tiedotteen mukaan järvet jäätyivät Kainuussa tänä talvena keskimääräiseen aikaan, mutta koska jäätyminen tapahtui nopeasti, jäi järvien pohjalle normaalia lämpimämpää vettä. Biologinen toiminta on ollut aktiivisempaa jään alla ja se on kuluttanut happea keskimääräistä enemmän, jolloin järvien happitilanne on mennyt keskimääräistä huonommaksi ja alusvesi on useassa järvessä lähes hapetonta.

Sähköpostini täyttyy päivittäin mitä ihmeellisimmillä tiedotteilla milloin mistäkin. Välillä mietin, mitä mieltä on roikkua erilaisten viranomaisten tiedotelistoilla ja saada informaatiota Vuokkijärven vesitilanteesta tai torjunta-aineiden ympäristövaikutuksista. Kainuun ympäristökeskuksen lisäksi saan tiedotteita sähköpostiini myös Uudenmaan ympäristökeskukselta ja valtakunnallisia tiedotteita Ympäristöministeriöstä sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriö muistaa minua miltei päivittäin tiedotteilla, eikä Eduskuntakaan jää paljoa jälkeen. Lisäksi erilaiset järjestöt tiedottavat jatkuvasti tapahtumistaan ja lähettävät kannanottojaan julkisuuteen, jotka päätyvät sähköpostilokeroihin. Tämän lisäksi on mahdollista tilata lisää luettavaa RSS-syöitteinä tai vastaavina – mikäli siis on riittävän näppärä tietokoneensa kanssa. Surfaaminen netissä ei riitä, kun pitäisi lukea lehtiä ja seurata ajankohtaisohjelmia televisiotakin. Lisäksi olisi syytä sivistää itseään lukemalla myös kirjallisuutta ja katsomalla elokuvia tai ainakin jotain saippuasarjaa, jotta kykenisi osallistumaan pikkukeskusteluihin cocktail-tilaisuudessa.

Hyvällä tahdollakaan kaiken mahdollisen seuraamiseen ei jää aikaa tai energiaa. Oppimateriaalin kasaaminen ja sen päähän takominen vie jo tolkuttomasti aikaa. Vähäisestä vapaa-ajasta pitäisi nipistää aikaa unelle ja liikkumiselle tai edes ystävien tapaamiseen. Unohtamatta tietysti sellaisia velvoitteita kuin työ tai järjestötoiminta. Kysymys ei liene vielä ihan informaatioähkystä (sen tieteellisen näkemyksen mukaan), mutta melkoisesta informaatiotulvasta. Joka tapauksessa saatavilla olevaa tietoa, jopa äärimmäisen mielenkiintoista materiaalia, on maailma pullollaan. Kanssaihmisten silmissä pitäisi näyttää aikaansa ja yhteiskuntaansa seuraavalta, mutta myös omaa alaa seuraavalta ja tietysti globaaleja kysymyksiä seuraavalta. Onhan se nyt perin outoa, jos yhteiskunnalliset asiat kiinnosta. Kaikkeen pitäisi olla aina kanta ja näkemys. Jotenkin alan ymmärtää ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ehdi seurata politiikkaa tai muutakaan ympärillään tapahtuvaa. Kysymys ei välttämättä ole kiinnostuksen puutteesta, vaan siitä informaatiomäärästä ja informaation laaja-alaisuudesta. Asioiden hallinta jo omassa työssä tai opiskelun osalta voi vaatia paljon pohdiskelua, jolloin aikaa ja energiaa ei kerta kaikkiaan ole enempää.

Onneksi tulossa on kesä ja mahdollisuus lomailuun. Saa muuttaa maalle syljeksimään kattoon ja raapimaan mahaansa, jolloin aikaa pitäisi riittää myös riippumatossa loikoiluun ja muuhun laiskotteluun.

Imperialismin uudet kasvot

2008-04-08T22:08:00.001+03:00

Palasin juuri viime viikonloppuna Keskustan Opiskelijaliiton järjestämältä Brysseliin suuntautuneelta opintomatkalta, jota voisi kuvailla onnistuneeksi: reissulta jäi käteen muutakin kuin käsintehtyä suklaata ja aimo annos väsymystä – olihan matkan kohteena sentään Euroopan Unionin pääkaupunki. Tapasimme europarlamentaarikot Anneli Jäätteenmäen ja Samuli Pohjamon, tutustuimme Euroopan parlamentin ja komission toimintaan sekä katsastimme tärkeimmät nähtävyydet, pikkuruista Manneken Pisiä unohtamatta. Sukelsimme muutaman päivän aikana hieman pintaa syvemmälle eurooppalaisen päätöksenteon maailmaan, ja opimme niitä lainalaisuuksia ja syy-seuraus-suhteita, jotka ovat varsin merkityksellisiä meidän suomalaistenkin kannalta.

Brysselin matka herätti monenlaisia ajatuksia; Belgian kansainvälinen pääkaupunki ei upeasta julkisivustaan huolimatta edusta niin puhtoisia aatteita, kuin voisi erehtyä luulemaan. Belgian historia kertoo nimittäin kaikkea muuta kuin puhtoista tarinaa: Belgian vauraus on aikanaan saavutettu pitkälti siirtomaan Kongon luonnonkumilla, kadut on kivetty kongolaisten verellä ja siirtomaavallan hallinnon harjoittaman terrorin katsotaan täyttävän jopa kansanmurhan mittasuhteet. Mutta onko tämäntapainen imperialismi vain historiaa? Mistä talouskasvumme nykyään kumpuaa?

Kuten taannoisella Kirkon Ulkomaanavun vierailulla saimme järkyttyneinä kuulla, ja välillä saamme lehtiartikkeleistakin lukea, on esimerkiksi Kongon asema luonnonvaroineen käytännössä edelleen siirtomaa-ajankaltainen. Köyhimpien maiden riisto ei ole siis vieläkään valitettavasti jäänyt historiaan; imperialismi on nyt vain saanut uudet kasvot ja uuden nimen. Itse asiassa nykypäivän imperialismi on kasvotonta ja se luetaan vain globalisaation välttämättömiin ”lieveilmiöihin”, jotka toimivat nimettömästi ja salakavalasti vailla vastuunottajia. Ylikansalliset yhtiöt, monet johtavat suomalaisyritykset mukaan luettuina, toimivat kylmästi markkinatalouden ehdoin, ajattelevat vain parempaa tulosta jokaisen vuosineljänneksen jälkeen keinoja kaihtamatta ja näin aiheuttavat suuria sisäisiä ongelmia ja mittavaa inhimillistä kärsimystä monissa kolmannen maailman valtioissa.

Globaali oikeudenmukaisuus ei saa olla vain kaunis aikomus vaan sen tulee olla vähintäänkin yhtä itsestään selvä asia, kuten globaalit markkinat jo on. Tässä riittääkin työsarkaa niin YK:lle ja EU:lle kuin avustusjärjestöille ja tavallisille kansalaisille. Onneksi me voimme kuitenkin vaikuttaa yllättävänkin paljon kuluttajina. Ensin on vain tunnistettava – ja tunnustettava – maailmanlaajuiset epäkohdat, joihin moni meistä on syyllinen aivan tietämättään. Mistähän sinunkin tietokoneesi ja kännykkäsi komponenttien materiaalit ovat peräisin? Entä kenenhän taskuihin myyntivoitot ovatkaan päätyneet? Ihmisoikeuskysymyksistä ja ympäristövaikutuksista on varmasti turha tässä yhteydessä puhuakaan.

Sini Luokkanen
Filosofian ylioppilas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry:n hallituksen jäsen
Järjestö- ja kv-vastaava

Miltä näyttävät ETYJ:n tulevaisuuden haasteet?

2008-03-31T00:56:00.001+03:00

Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) järjesti yhdessä Eurooppanaisten ja Eurooppalaisen Suomen kanssa viime viikon keskiviikkona seminaariin nimellä "Helsingistä Helsinkiin - ETYKistä ETYJiin". Seminaari oli hyvin mielenkiintoinen. Paikalla puhumassa olivat ministeri Elisabeth Rehn, kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Lisäksi paneelissa olivat keskustelemassa ministeri Jaakko Iloniemi, suurlähettiläs Klaus Törnudd, suurlähettiläs Markku Reimaa ja valtiosihteeri Pertti Torstila.

Seminaari herätti pohtimaan Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Onhan Suomi kaiken lisäksi tämän vuoden ETYJ:n puheenjohtajamaa! Vuoden 1975 ETYK-kokous oli Kekkosen johtajakauden suursaavutus ja se osaltaan aloitti kehityskulun, joka lopulta johti loppujen lopuksi Neuvostoliiton ja koko itä-blokin luhistumiseen. Toisaalta on myös sanottu, että se asetti lopullisesti rautaesiripun Euroopan läpi. Oli miten oli, mutta on kuitenkin fakta, että kokouksella oli suuri merkitys sen ajan ulkopoliittisen tilanteen kannalta: Toihan se ensimmäistä kertaa lähes kaikki Euroopan maat saman neuvottelupöydän ääreen.

Ajat ovat kuitenkin tuosta ajasta muuttuneet mutta nykyisellä ETYJillä on edessään monia haasteita, jotka liittyvät pääosin edelleen ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. ETYJ:n ehkä näkyvin toiminnan osa ovat vaalitarkkailumatkat, jotka ovat nousseet esiin usein myös mediassa. ETYJ:llä onkin valitettavan paljon tehtävää demokratian edistämisessä. Esimerkiksi Valko-Venäjällä vallitsee lähes täydellinen diktatuuri. Itänaapurissamme demokratia on puolestaan määritelty ”hieman eri tavalla” kuin mitä Kööpenhaminan vuoden 1990 sopimuksessa maat olivat sopineet ns. demokratian ja vaalien pelisäännöistä.

ETYJ:n vaalitarkkailu ei saa kuitenkaan juuri kiitoksia tarkkailtavista maista. Esimerkiksi ETYJ:n tehtyä vaaleista raportin Venäjän vuoden 2004 presidentin vaaleista oli kommenttina vain, ”että ei tarvitse tulla uudelleen enää neuvomaan”. Kirgisian vaaleissa taas ETYJ sai Kimmo Kiljusen johdolla syyt niskaansa maan hallinnolta ”vallankumoukseen yllyttämisestä” ETYJ:n hyvin kriittisen vaaliraportin vuoksi. Esimerkit osoittavat, että ETYJ:n rooli ei ole helppo. Kaiken lisäksi Ivy-maat ovat perustaneet Venäjän johdolla oman aika lailla ETYJ:a vastaavan organisaation, joka tekee myös vaaleista raportteja, jotka aika eri linjoilla ETYJ:n kanssa.

Mielestäni ehkä huvittavinta on, että myös kiinalaiset ovat tehneet myös oman vaalitarkkailujärjestelmän, vaikka he eivät demokratiasta mitään tiedäkään.

Venäjä on esittänyt vaalitarkkailussa kritiikin kovimman kärkensä siihen, että vaalitarkkailua pitäisi harjoittaa myös muualla Euroopassa kuin vain entisissä Neuvostoliiton maissa. Mielestäni se on argumenttina sinänsä pätevä, että loppujen lopuksi kaikilla mailla voi olla aina välillä aina tarkasteltavaa omissa hallintojärjestelmissään. Esimerkiksi Suomikin on saanut EU:lta huomautuksia kansanedustajien vaalirahoituksesta, joka ei ole riittävän avoin. Vaalitarkkailulla on itseasiassa vastustusta jopa rapakon toisella puolella, jossa republikaanit eivät halua maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Demokraatit pitävät taas niitä todella tarpeellisina, jotta vuoden 2000 presidentin vaalin skandaali ei pääsisi toistumaan. Mielestäni Yhdysvallat näyttää kehittyville demokratioille todella huonoa esimerkkiä, jos se ei päästä vaalitarkkailijoita maahansa. (ETYJ:n 55 maan joukosta näitä kehittyviä demokratioitakin löytyy aika monta) Se ei myöskään edesauttaisi Venäjän avautumista vaalitarkkailulle ja kansainvälisten pelisääntöjen parempalle kunnioittamiselle. Tämä olisi Suomen ja koko EU:n kannalta todella huono kehityssuunta, joka saattaa vielä valitettavasti realisoitua.

KOL on STETE:n jäsenjärjestö

Opiskelija mukana yliopiston muutoksessa

2008-03-19T10:32:00.001+02:00

Koulutuspolitiikka puhututtaa, ei ainoastaan opiskelijoita, vaan myös valtiomme johtajia. Yliopistolain uudistus ja uusi innovaatioyliopisto ovat tällä hetkellä erittäin paljon erilaisia mielipiteitä herättäviä asioita. Viime torstaina 13.3. eduskunnan kyselytunnilla uusi innovaatioyliopisto aiheutti kiivaan keskustelun eduskunnan ja hallituksen välillä. Kysymyksiä nousi erityisesti opposition taholta runsaasti. Ne käsittelivät mm. Yliopistoilla tehtävän tutkimustyön säilymistä riippumattomana, lakiuudistuksen vaikutusta yliopistojen taloudelliseen asemaan, sekä eri yliopistojen joutumista epätasa- arvoiseen asemaan kilpaitaessa elinkeinoelämältä tulevista panostuksista. Paljon keskusteltiin yliopistojen rahoituksen järjestämisestä. Takaako valtio yliopistoille perusrahoituksen? Jäävätkö muut yliopistot uuden innovaatioyliopiston jalkoihin?

Näkökulma, jota hallitsee vain raha, herättää minussa vahvoja tunteita meidän opiskelijoiden asemasta. Onko raha ainoa keino, jolle voidaan antaa mitään merkitystä? Kaikkea mitataan rahassa ja tuottavuus pitää olla korkea. Opiskelijoista pitäisi tulla pikavauhtia työvoimaa elinkeinoelämälle, jotta opiskelu olisi tehokasta. Elinkeinoelämältä toivotaan rahaa yliopistoille, jotta näin tapahtuisi. Jo yliopistoissa keskityttäisiin tutkimaan ja siitä seuraten luultavasti myös opettamaan niitä asioita, jotka ovat tuottavat runsasta taloudellista hyötyä. Tämä ei voi olla meidän, opiskelijoiden, etu. Miten arvotetaan sellaista yliopistotutkimusta, joka taloudellisesti ei ehkä olekaan kovin tuottavaa? Ihmistutkimus ja sen tulokset näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa, mutta niitä ei voi mitata suoraan millään taloudellisilla mittareilla. Entä onko niin, että halutessani opiskella vaikkapa meriargeologiaa, se ei olekaan mahdollista vaan tärkeämpää on valmistua nopeasti jollekin taloudellisesti arvokkaalle alalle työvoimaksi tuottamaan takaisin niitä rahoja, jotka elinkeinoelämä on suunnannut yliopistolle. Eikö yliopistojen yksi tärkeä tehtävä olekin kansansivistysksen ylläpito? Tämä ajatus kansansivistyksestä sisältää paljon enemmän kuin rahalla pystytään määrittelemään.

Keskustelua tulee varmasti myös herättämään tulevat korkeakoulu- uudistukset. Yksikkökoon kasvattaminen ja pieten yksiköiden lakkauttaminen ovat toisaalta hyvin ymmärrettäviä. Rahaa ei kannata heittää hukkaan. Jos opettaminen ja tutkiminen tulee halvemmaksi ja tehokkaammaksi suuremmissa yksiköissä, niin se kuulostaa aivan järkevältä. Entä opiskelijoiden asuminen, terveydenhuolto, oppiminen sekä oppimisympäristö? Onko järkevää rakentaa uusia opiskelija- asuntoja? onko järkevää keskittää opiskelijoita suurempiin keskuksiin? Tuleeko suurista yksiköistä ulos entistä viisaampia insinöörejä tai maistereita? Tehokkuus ei aina tarkoita sitä, että opiskelijoilla ja opettajilla asiat olisivat paremmin. Pienissä yksiköissä ilmapiiri ja opiskelijoiden olot voivat olla jopa paremmat kuin suuremmissa. Toiset tykkäävät, että ympärillä on paljon tekemistä ja ihmisiä, mutta monet viihtyvät myös rauhallisessa ympäristössä, eivätkä kaipaa aktiviteettivyöryä. Monesti erilaiset toiminnot, kuten terveydenhuolto toimivat selvästi paremmin pienissä yksiköissä. Ja joskus pieni yksikkö saattaa olla jopa taloudellisesti tehokkaampi.

Tärkeää olisi muutosten myllyjen pyöriessä, että opiskelijoiden mielipide kuuluisi. Vaikka on tärkeää olla tehokas, on myös pidettävä mielessä opiskelijoiden halu toteuttaa ja sivistää itseään eri tavoin. Näennäinen taloudellinen tehokkuus ei aina välttämättä olekaan tehokas. Opiskelijoiden ja tutkijoiden tulee myös jaksaa istua työpaikallaan ilman loppuunpalamisen oireita. Mielestäni tehokkuus on sitä, että oppilaitoksissa kasvaa älykkäitä, omaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä yksilöitä, joita ei ole ajettu tehotuotannon muottiin. Näin monipuolinen sivistys säilyy yhteiskunnassamme.

Jouko Hämäläinen
Oik. YO

Pätkätyösukupolven syntyminen vain tilastoharhaa?

2008-03-13T18:54:00.017+02:00

Helsingin Sanomat kirjoitti viime sunnuntaina (9.3.2008) sunnuntai-osiossaan pätkätöistä ja siitä kuinka tutkija Roope Uusitalo kumosi ainakin joiltain osin käsityksen pätkätyösukupolven syntymisestä pelkkänä tilastoharhana. Edelliseen viitaten määräaikaiset työsuhteet eivät olisikaan yleistyneet 1990-luvun lamavuosina, vaan niitä olisi ollut jo aiemminkin. Käsitys pätkätyösukupolven syntymisestä johtuu Uusitalon mukaan tilastoharhasta ja siitä että tilastoja on tulkittu väärin tai tilastot eivät ole olleet vertailukelpoisia. Tilastointitapa muuttui vuonna 1997, sillä muun muassa aiemmin tutkimus tehtiin vain syksyisin, kun vuodesta 1997 lähtien sitä alettiin tehdä kuukausittain, näin ollen 1990-luvun lopulta alkaen määräaikaisten työntekijöiden osuus näytti lisääntyvän, sillä tilastoissa näkyivät myös kesätyöntekijät.

Uusitalon argumentti eroaa suurelta osin yleisestä mielipiteestä, sillä aiemmin eri tahot ovat olleet yllättävänkin yksimielisiä pätkätyöyhteiskunnan syntymisestä. Helsingin Sanomissa muut pätkätyötä tutkineet ja siitä paljon puhuneet kritisoivat Uusitalon näkemystä mm. siitä syystä, että osa-aikaisia työsuhteita ja vuokratyötä ei ole huomioitu tässä yhteydessä lainkaan, vaikka vuokrattuja työntekijöitä vuonna 2005 oli yli 100 000 ja osa-aikaisia työntekijöitä lähes 300 000. Edellisen lisäksi olisi huomioitava, että vaikka pätkätyöt eivät olisi lisääntyneet viime vuosien aikana, epävarmuus on kohdentunut toisin kuin ennen. Nykyisin määräaikaisia töitä tekevät eniten nuoret akateemiset naiset, nimittäin työvoimatutkimusten mukaan vuonna 2006 lähes puolet alle 25-vuotiaista naispuolisista palkansaajista oli määräaikaisessa työsuhteessa. Muun muassa akatemiatutkija Raija Julkunen ja helsinkiläinen tuottaja Osku Pajamäki mainitsevat, että työsuhteet ovat ylipäänsä muuttuneet aiempaa epävarmemmiksi, eikä tässä yhteydessä tarkoiteta vain palvelualoilla lisääntyvää osa-aika- sekä vuokratyötä, vaan lisääntyvää pelkoa ylipäänsä työtehtävistä selviämisessä. Määräaikainen työ ei enää olekaan tietty välivaihe siirryttäessä vakinaiseen työsuhteeseen, vaan siitä on Pajamäen mukaan tullut pysyvä tila. Epäilemättä yhä useampi on saanut edellisen kokea myös omakohtaisesti. Toisaalta Uusitalo ei myöskään kiistä, että hänen tekemänsä havainto tilastoharhasta poistaisi itse pätkätyön ongelmaa, sillä muihin Euroopan valtioihin verrattaessa Suomessa tehdään varsin paljon pätkätyötä. Suomen koko vuoden keskiarvo on tällä hetkellä 16,4 prosenttia työsuhteista, EU:n keskiarvon ollessa 14,4.

Ulrich Beck puhui jo parisenkymmentä vuotta sitten joustavan, hajautetun, riskialttiin alityöllisyyden lisääntymisestä ja sen alan valtaamisesta täystyöllisyydestä. Epätyypillisten vähemmän standardoitujen työnmuotojen, kuten osa- ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntyessä, vastaavasti tyypillinen ja normalisoitu palkkatyö on alkanut haurastua. Normalisoidun työnteon haurastumisen taustalla on nähty monia tekijöitä, kuten runsas työttömyys, yritysten alihankinta- ja kilpailustrategiat, ammatillisen järjestäytymisen väheneminen sekä naisten ja opiskelijoiden tulo työmarkkinoille. 2000-luvun alkua on saanut kuulla usein kuvattavan jälkiteolliseksi, globaaliksi ja verkostoituneeksi ajanjaksoksi. Suomi on edennytkin vauhdilla kehittyneimpien ja kilpailukykyisempien tietoyhteiskuntien joukkoon, mikä on lisännyt osaltaan epävarmuutta työelämässä. Tässä yhteydessä on puhuttu usein tietotyöstä, johon on liitetty erilaisten positiivisten odotusten lisäksi myös kielteisiä ajatuksia. Positiivista ovat olleet mm. ajatukset yksipuolisten töiden poistumisesta, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista ja työn palkitsevuudesta. Kun vastaavasti ainakin Suomessa negatiivisina kommentteina keskusteluissa on kuullut puhuttavan työelämään liittyen juuri ihmisten kokemasta epävarmuudesta, kiireestä, uupumuksesta ja niin sanotuista epätyypillisistä työsuhteista, kuten pätkätöistä.

Ruokkivatko työtätekevät opiskelijat pätkätyöllisyyden kasvua? Kieltämättä viime aikoina olen kuullut monia tapauksia, joissa henkilöt eivät edes ole kiinnostuneita vakituisesta työstä, vaan ottavat vastaan mieluummin lyhyempiä määräaikaisuuksia, harrastavat näin ollen eräänlaista työelämän surffailua ja en tässä yhteydessä suinkaan tarkoita pelkästään opiskelijoita. Toisaalta kesätyöntekijöistä käydään jo eräänlaista kamppailua eri työnantajien kesken, yritykset ovat aikaistaneet rekrytointejaan ja hakevat kesätyöntekijöitä näkyvämmillä sekä laajemmilla kampanjoilla. Mutta edellisistä seikoista huolimatta tosiasia on myös se, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen toteaa Helsingin Sanomissa, että määräaikaisuuteen syynä kahdessa tapauksessa kolmesta on se, että vakituista työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Yleensä siis Suomessakaan pätkätyö ei ole työntekijän oma valinta. Tutustuessa avoimiin työpaikkoihin ja virkoihin, voi hyvin nopeasti todeta, että nykyään ei ainoastaan yksityinen sektori ”syyllisty” määräaikaisten työsuhteiden solmimiseen laatiessaan kilpailustrategioitaan, vaan yhä enemmän pätkätöistä tehdään kuntien ja valtioiden palveluksessa. Tuntuu, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että julkisella puolella on avoimena määräaikaisia virkoja, vaikkakin ne saattavat kestää joissakin tapauksissa useamman vuoden. Toisaalta ketkä tekevät ylipäänsä tulevaisuuden Suomessa muun muassa pätkätyöt, sillä huolenaiheena on ollut pitemmän aikaan työmarkkinoiden epätasapaino eli kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, jolloin työelämästä syrjäytymistä ja työvoimapulaa esiintyy samanaikaisesti. Työvoiman rekrytointi ulkomailta oli julkisuudessa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin uutisoitiin kymmenien tuhansien filippiiniläisten tuomisesta Suomeen vuoteen 2015 mennessä, tarkoituksena työllistää heitä muun muassa terveydenhoidon erilaisiin tehtäviin. Työvoiman houkuttelu Suomeen tuo esiin monia kysymyksiä, aiemmin mainitussa tapauksessa esimerkiksi törmättiin epärehellisiin yhteistyökumppaneihin työntekijöiden lähtömaassa, toisaalta Suomi ei ole myöskään kovin vetovoimainen maa ilmaston ja kaukaisen sijaintinsa vuoksi, varsinkin kun samaa työvoimaa houkuttelevat ja havittelevat monet muutkin valtiot.

Kaikesta huolimatta onnea kesätöiden hakuun!

Ilmastonmuutosta ilmassa?

2008-03-09T18:12:00.001+02:00

Helsingin keskustaopiskelijoista koostuva iskuryhmä pääsee ensi viikolla seuraamaan Eduskunnan kyselytuntia ja tutustumaan samalla lakeja säätävän eduskuntalaitoksen toimintaan. Piipahdamme kansanedustaja Mirja Vehkaperän vieraana. Vierailuamme odotetaan kovin, joten toivon, että kaikki ilmoittautuneet ovat tahoillaan valmistautuneet ja pohtineet visaisia kysymyksiä kansanedustaja Vehkaperän pään menoksi.

Eduskunta ei lepää laakereillaan ja odottele meidän vierailua tai torstaina televisioitavaa kyselytuntia. Eduskunnan työjärjestyksen mukaan tiistaina 12.3. aloitetaan EU:n ilmasto- ja energiastrategiasta täysistuntokeskustelu. Tammikuussa Euroopan komissio antoi jo silloin paljon huomiota saaneen tiedonannon ilmasto- ja energiastrategiasta. EU:n ilmasto- ja energiastrategia tulee olemaan merkittävä kokonaisuus, josta Suomen kantaa pohjustavat useat eri valiokunnan. Käsiteltävänä oleva strategiakokonaisuus yltää lonkeronsa useille eri yhteiskunnan osa-alueille. Ainakin näin lupaillaan Eduskunnan nettisivuilla, enkä epäile asiaa yhtään.

Onhan kysymys ehkä tunteita herättävimmästä asiasta sitten NATO-keskustelun. Toinen väittää, ettei mitään ilmastonmuutosta ole tulossa ja rajoitukset energiantuhlailuun ovat tarpeettomia. Toinen on vaihtanut lamppunsa aikapäiviä sitten energiansäästölampuksi ja siltikään ei polta sitä juuri koskaan. Toisaalta energiantuotannon osalta keskustelua käydään hiilidioksidivapaan ja uusiutuvan energian välillä, samalla kun metsäteollisuus kantaa huolta puun riittävyydestä. Yksi uskoo tuulivoimaan ja toinen ydinenergiaan, ja kolmas luonnollisestikin kannattaa Vuotosta. Kemijärvi-case ja Venäjän puutullit vain lisäävät vettä myllyyn, jonka tehosta toivoisi voitavan siirtää jotain sähköverkkoonkin. Samalla yksityiset ihmiset kantavat huolta omien elintottumustensa vaikutuksista luontoon ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Taitaapa joku kantaa huolta myös siitä, millainen ympäristö jää tuleville sukupolville. Näyttää siltä siis, että ilmasto- ja energiakeskustelu koskettaa jokaista meistä – aina kotitaloudesta suuryritykseen.

Tammikuun puolivälin jälkeen EU:n komissio antoi ilmasto- ja energiapaketin, joka sisältää muutokset EU:n päästökauppajärjestelmään, kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet päästökaupan piiriin kuulumattomilla sektoreilla ja uusiutuvan energian käytön lisäämisen. Taustana tälle ovat viimekeväiset Eurooppa-neuvoston päätökset, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä lisätä energiaomavaraisuutta unionin alueella. Komissio esittää Suomelle uusiutuvan energian käytön lisäämistä 38 %:iin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 16 %:lla päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla. Vähennys lasketaan vuoden 2005 tasosta. Päästökaupan piiriin lisätään uusia toimialoja ja uusia kaasuja. Merkittävintä lienee kuitenkin, että kansallisista päästöoikeuksien jakomenetelmistä on tarkoitus luopua ja päästöoikeuksien kokonaismäärä päätetään yhteisötasolla. Komissio esittää, että jatkossa päästöoikeudet huutokaupattaisiin. Suomen osalta kaikki tavoitteet ovat haastavia ja vaativat taloudellisten ponnistelujen helpottamiseksi myös asennemuutosta. Ja sen tosiasian hyväksymistä, että ilmastotalkoot maksavat. Mutta ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hajautettu energiantuotanto voivat tuoda meille myös uusia työpaikkoja. Ilmasto- ja energiastrategian tuomilla lainsäädäntömuutoksilla on vaikutuksia meidän kaikkien elämään. Päätökset voivat näyttäytyä rangaistuksina ja arkea vaikeuttavina ilkeyksinä. Päätösten avoin valmistelu ja perustelu auttavat ymmärtämään ja hyväksymään lainsäädäntömuutokset helpommin. Tässä toivon, että kukaan ei sorru selittelemään EU:n vaatimuksilla näitä vaikutuksia. Olemme mielestäni vastuussa energiankulutuksen vähentämisestä ja muista toimista kuten uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotosta sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä jo sen perusteella, että ilmastonmuutos on todellisuutta. Olemme osana unioni sidottuja yhteisiin päätöksiin, mutta ilmastonmuutos ei ole EU:n vika. Avoin ja rehellinen keskustelu aiheista ja ympäristötiedon saaminen ovat mielestäni ratkaisevaa asenteiden muuttumiseen.

Kuluneella viikolla kokoontuneet EU:n ympäristöministerit vaativat, että ilmasto- ja energiapaketti olisi saatava valmiiksi ja hyväksytyksi mahdollisimman pian, viimeistään alkuvuodesta 2009. Suomessa tämä käsittely siis alkaa lähetekeskustelulla tiistaina ja Eurooppa-neuvosto käsitellee asiaa heti seuraavana päivänä. Ilmasto- ja energia-asioiden osalta on tulossa superviikko? Toivottavasti asiat etenevät ja kaikki osapuolet ymmärtävät, että ilmasto- ja energiastrategia vaatii rajujakin ratkaisuja.

Lisää lukemista:

Työ- ja elinkeinoministeriö - http://www.tem.fi/index.phtml?s=2542

Ympäristöministeriö - http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=84&lan=fi

Nykykoulu osaksi lapsen ja nuoren todellista elämää

2008-03-04T16:06:00.002+02:00

Sanotaan, että meillä on maailman paras peruskoulu. Näin me olemme saaneet uskoa jo pitkän aikaa. Erityisen ansioituneita suomalaiset oppilaat ovat olleet matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Koulujen väliset tasoerotkaan eivät ole nimellisiä. Vau! Sallisiko koulutuspolitiikka siis tässä vaiheessa pienen tuuletuksen? Hetkinen. Kysyisin sitä ennen vielä muutaman kysymyksen meidän lapsista.

Miksi suomalainen peruskoulu ei ole ollut koskaan käytönnön osaajia varten? Miksi yrittäjät eivät menestyneet koskaan peruskoulussa? Miksi meidän kouluissa ei kysytä? Olemmeko huomioneet tasapuolisesti erilaisilla lahjakkuuksilla varustetut lapset ja nuoret? Uskaltaisin väittää, että Suomessa oppilaat menestyvät ennen muuta ulkoluvulla ja kuuliaisella kirjauskolla. Tämä takaa tietysti laadukkuuden. Mutta sanoisin, että vain joillekin ja vain johonkin asti. Missä mätää? Mikä koulujen työskentelyä raamittaa? Tehkäämme katsaus perusopetuksen opetusuunnnitelman historiaan.

Siitä saakka, kun maalaiskansakoulu syntyi tuoreen Suomen koulukenttään, koulujärjestelmää on ohjattu kuuden erilaisen opetussuunnitelman puitteissa. Vuoden 1925 opetussuunnitelma painotti tavoitteita ja systemaattista opetusta. Sen jälkeläinen, vuoden 1952 kehotti karsimaan oppiainesta kulttuuriarvoja painottavalla tavalla. Ehkäistäkseen kansallista kahtiajakoa 70-luvun versio luopui rinnakkaisista oppi- ja kansakoulujärjestelmistä. Opetussuunnitelma sisälsi jo tuolloin myös ylimitoitettuja oppiainekohtaisia oppimääriä. Minun syntymävuonna 1985 asiakirjaa uusittiin mm. siten, että opetusminiteriö siirsi vastuuta enemmän kuntakohtaisille ratkaisuille. Silti 4/5 osaa opetusuunnitelmasta täyttyi edelleen ainekohtaisista sisältö- ja tavoiteluetteloista. Myöhemmin laadintaa hajautettiin entisestään siirtyen koulukohtaisiin opetusuunnitelmiin.

Tänään perusopetuksen raamit tulevat vuoden 2004 versiosta. Samalla kun kokonaissuunnitelman perusteita uudistettiin, oppiaineiden sisältöjä ja tavoitteita kasvatettiin. Voidaaan sanoa, että uusimmassa suunnitelmassa raamien velvoittavuus on vahvistunut. Samanaikaisesti oppilas suhteutettiin kirjattuun "hyvän osaamisen" kuvaukseen.

Kysyisin, miksi oppilas ensinnäkin normitetaan? Samalla, kun painotetaan yhteistyön ja ryhmämuotoisen työskentelyn tärkeyttä, numeroarvosteluun perustuva järjestelmä leikkaa korvia tältä keskustelulta. Se tuo tilalle kilpailun, ja vaarana on, että varsinaiset oppisisällöt jäävät toisarvoiselle huomiolle. Vieläpä vanhemmatkin lähtevät tähän mukaan ja tulevat kukkaroidensa kanssa hakemaan lapsiaan koulun kevätjuhlasta. Konkreettinen esimerkki lapsen oppimisen ehdollistamisesta. Tai pikemminkin todellisuuden vangitsemisesta.

Olen sitä mieltä, että maailman parhaan peruskoulun opetussuunnitelma vaatisi remontin. Siellä pitäisi olla edes yksi tyhjä sivu oppilaiden omalle suunnittelulle. Sen tulisi antaa tilaa myös oppilaan omalle luovuudelle, sillä ihmiskunnan luovinta osaa ovat ehdottomasti lapset! Järstelmän takana oleva ideologia tarvitsee muutosta sekä tietokäsityksessä että ihmiskäsityksessä. Tietoa teknisenä komponentiina ei ole olemassakaan. Me käytämme aineistoa ja luomme itse tietoa ympäröivästä maailmasta. Koetamme valloittaa maailmaa.

Koulun tarvitsisi huomata ja ottaa vakavasti lasten erilaisuus. Lapsen oma perimä ei ole muutettavissa, mutta lasta kehittävä koulu on! On todistettu, että vaikuttamalla itse omaan kouluun, sekä sen tavoitteisiin että muotoihin, oppilaan tulokset, vastuu ja pitkäjänteisyys parantuvat. Tämän voisi kuvitella vaikuttavan suotuisasti myös käytöshäiriöihin ja koulupudokkaisiin.

Mitä koulutuspolitiikan tuuletukseen tulee, soisin pikemminkin tuuletettavan päitä opetushallituksessa. Olisi jo korkea aika siirtyä kontrollista varsinaisen oppimisen edistämiseen.

Laura Kallio

HeKO:n varapuheenjohtaja
Teol. yo

Karkauspäivä opiskelijoiden kaamosmasennuksen karkottamiseksi!

2008-02-24T23:56:00.003+02:00

Miten voit, opiskelija? Onko lumeton talvi puristanut mehut opiskelulihaksista? Millä mielin lähdet kohti kevättä?

YTHS:n vuoden 2006 vuosikatsauksen mukaan mielenterveyden oireet kuuluvat yleisimpiin syihin käydä yleislääkärin vastaanotolla. Kaikista yleislääkärillä käyneistä 8 % vuonna 2005 ja 10 % vuonna 2006 kävi YTHS:llä juuri mielenterveydellisistä syistä.

Kaamosmasennus on oireyhtymä, johon tavallisesti yhdistetään masentuneisuus, ahdistuneisuus ja yleinen alavireisyys, ja joka johtuu auringonvalon puutteesta talviaikaan pohjoisilla leveyspiireillä. Ihmisillä ja eläimillä on havaittu tutkimuksissa muutoksia käytöksessä, aineenvaihdunnassa sekä yleisessä mielenvireessä eri vuodenaikoina. Joillakin oireet saattavat esiintyä niin voimakkaina, että ne vaikuttavat huomattavasti jokapäiväiseen elämään. Huomattavaa on, että yli 10 %:a pohjoiseurooppalaisista tuntee pimeimpien kuukausien aikana alavireisyyttä. Kaamosmasennus koskettaa siis opiskelijoitakin.

Kevät tulee olemaan opiskelijoilla pitkä ja kesään on vielä matkaa.
Useat pakertavat opiskelujen lisäksi myös töissä ja muissa askareissa. Kesä tuo harvalle
vapautta, sillä monet toivovatkin olevansa työssä elättäen itsensä kesäkauden,
keräten rahaa ja työkokemusta tulevaisuutta varten. Mikä auttaisi
sinua rentoutumaan ja keskittymään opiskeluun? Olisiko se uusi harrastus tai
enempi aika läheisten parissa?

Kevät sisältää paljon odotuksia ollen samalla myös aika, jolloin väsymys ja uupumus iskevät
kaikkein voimakkaimmin. Kevät ja luonnon herääminen tuovat lisäkontrastin siihen,
miltä oma arki näyttää. Opiskelijoiden jaksaminen, niin fyysinen kuin psyykkinen, on tärkeää. Opiskelu on yksinäistä puurtamista useimmissa tiedekunnissa siitäkin huolimatta, että luennoille ahtautuu entistä suurimpi määrä opiskelijoita. Pitäisi jaksaa paiskia pitkiä päiviä kirjastossa ja iltaisin tai viikonloppuisin työpaikalla sekä hoitaa kunnialla
muutkin toimet ja tehtävät. Ajatus omasta mielestä ja kehosta osana heräävää luontoa ahdistaa. Aamuisin herääminen on vielä vaikeampaa kuin illalla nukahtaminen.

Mistä siis löytää voima kevään siirtymävaiheeseen? Ehkä siitä, että pimeä talvi on vihdoinkin väistynyt. Nauti kevään valoisuudesta! Kaiva siis esiin ne viimekesäiset Ray Banit ja löysää hieman tahtia. Enää ei tarvitse kiihdyttää opiskelutahtia, kevät menee jo omalla painollaan.

Karkauspäivänä tahdomme herätellä kaikkia opiskelijoita muistamaan itseään.
Karkaa hetkeksi pois kaikesta ja keskity itseesi ja läheisiisi! Varaa aikaa ystäville. Karatkaa yhdessä johonkin piristävään paikkaan! Vauhti kyllä riittää kevään loppuun saakka.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
Teol. yo

Poliittista aivopesua, osa2

2008-02-18T01:30:00.001+02:00

Helsingin Sanomissa Sunnuntai-sivulla (HS 17.2.2008) pohditaan poliittisten nuorisojärjestöjen nykytilaa otsikolla "Jäseniä rahalla ja vallalla". Jutussa tuodaan esille poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärän lasku sekä samojen järjestöjen kasvaneet valtionavustukset. Kirjoituksessa kysellään nuorten passiivisuuden perään ja ihmetellään osin myös sitä, miksi poliittinen järjestötoiminta pitää sisällään myös muuta kuin perinteistä politikointia. Nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääminen ja osallistumiseen kannustaminen lienee kaikille yhteinen tavoite, minkä HS:n toimituskin on tiedostanut. Peruskysymyksen HS on muotoillut seuraavasti: Täyttävätkö poliittiset nuorisojärjestöt tehtävänsä? Tämä pitänee lukea siten, että menevätkö valtionavustukset sinne Kankkulan kuuluisaan kaivoon poliittisten nuorisojärjestöjen räpiköidessä vähenevien jäsenmääriensä kanssa ja yrittäessään kalastella nuoria mukaan politiikkaan.

Asiaa sivusin jo kirjoituksessani Keskustan opiskelijaliiton blogissa (julkaistu 9.2.2008) otsikolla Poliittista aivopesua? Kirjoituksessani pohdin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen sysääviä tekijöitä. Tai paremminkin sitä yhtä, jonka uskon olevan rahaa tai valtaa tärkeämpi tekijä. Uskon edelleenkin, että kansalaisten aktiivisuus ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa ovat riippuvaisia heidän tiedoista ja taidoista yhteiskunnasta sekä vaikuttamisesta. Tämä koskee siis sekä nuoria että vanhoja yhtälailla kuin erilaisen koulutustaustan omaaviakin. Raha mahdollistaa erilaisten toimintamuotojen ylläpitämistä ja tapahtumien järjestämistä. Tällaista toimintaa voi mielestäni perustellusti olla juuri HS:n listaamat kilpailut ja kerhot. Yhtälailla tällaisissa hieman epävirallisemmissakin tilanteissa syntyy keskustelua ja vääntöä – parhaassa tapauksessa juuri jostain omaa lähiympäristöä koskettavasta epäkohdasta tai yhteiskuntaa yleisemmin puhuttavasti asiasta. Kiivaimmat ja antoisimmat keskustelut syntyvät usein spontaanisti ilman suuria ennakkojärjestelyjä. Osana poliittista nuoriso- tai opiskelijajärjestöä tällainen keskustelu voi päätyä vielä eteenpäinkin. En näe mitään pahaa siinä, että kansalainen "on osa poliittista koneistoa". Minä ymmärrän tämän tarkoittavan nimenomaan sitä, että yhteiskunnallinen aktiivisuus ilmenee haluna vaikuttaa ja osallistua demokratian rakentamiseen, ja konkretisoituu sellaisenakin ihmeellisenä "pakkoliikkeenä" kuin äänestämisenä. Itsenäisesti ajattelevaa, kenties kuitenkin jossain määrin kompromisseihin pyrkivää ja konsensushaluistakin ihmistä ei voi väkisin pitää minkään koneiston osana. Ihmetyttää tällainen halu pelotella ihmisiä sillä, että osallistuminen poliittiseen toimintaan olisi vaarallista ja johtaisi aivopesuun. Tällainen perusteeton pelottelu johtaa siihen, että entistä harvemmat lähtevät mukaan vaikuttamaan.

Riitta-Liisa Kemppainen

Helsingin keskustaopiskelijat

hallituksen jäsen

Keskustan opiskelijaliitto

liittohallituksen varajäsen

Opiskelijaperheet unohdettuja väliinputoajia

2008-02-05T09:28:00.000+02:00

Valtioneuvosto asetti sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA) toteuttamaan hallitusohjelmaan kirjattua sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, joka koskettaa myös meitä opiskelijoita. Meidän tehtävämme onkin huolehtia, etteivät opiskelijoiden asiat pääse tällä kertaa unohtumaan, vaikka korjausta vaativia epäkohtia riittääkin runsaasti. Tinkimätön lähtökohta tulee olla kaikkien ihmisten tasavertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Opiskelijoiden tämänhetkinen kohtelu on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasavertainen ja oikeudenmukainen suhteessa muihin sosiaaliryhmiin eikä kannustavuudesta työhön ja perheen perustamiseen ole tietoakaan. Erityisesti opiskelijalapsiperheillä onkin nykyisin kohtuuttoman heikko asema; he elävät todellisessa köyhyysloukussa.

Sosiaaliturvauudistusta mietittäessä onkin otettava huomioon opiskelijoiden eri elämän tilanteet: opiskelijat tarvitsevat kokonaisvaltaisen, kattavan ja oikeudenmukaisen sosiaaliturvan, mikä tällä hetkellä ei valitettavasti toteudu. Esimerkiksi työttömyyspäivärahan päälle maksetaan lapsikorotus, mutta elatusvelvollisilla opiskelijoilla tällaista asiaankuuluvaa korotusta ei ole. Tulee myös muistaa, että työttömien jo pelkkä peruspäiväraha on huomattavasti opintotukea suurempi.

Mistä johtuu tällainen eriarvoisuus? Kun opiskelijalla, varsinkin perheellisellä, on jopa turvattomampi taloudellinen asema kuin työttömällä, ei opintojen ja perheen eteen tehtävää työtä nähdä minkään arvoisena eikä opiskelijaa tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Jotain on pahasti pielessä. Opiskelu, työnteko ja lasten hoitaminen ovat palkittavia asioita – eivät rangaistavia.

Samaan aikaan puhutaan kuitenkin syntyvyyden nostamisesta tasolle, jolloin väestö uusiutuu. Opiskelijoiden tulisi myös hankkia mahdollisimman paljon työkokemusta jo opiskelujensa rinnalla ja luoda suhteita tuleviin työnantajiin. Miten tämä kaikki onnistuu? Vanhempainrahajärjestelmä ei sekään suosi lasten saamista opiskeluaikana, mikä osaltaan on lykkäämässä monien perheen perustamista. Varsinkaan pienten lasten opiskelevilla vanhemmilla ei myöskään ole mahdollisuutta ilta- tai viikonlopputöihin ja siten nostaa tulotasoaan, sillä tuskin kukaan vanhempi haluaa olla erossa lapsistaan 24/7!

Elämänlaatuun vaikuttavat toki monet muutkin kuin taloudelliset seikat kuten hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet. Epäoikeudenmukaisessa kohtelussa ja riittämättömässä perustoimentulossa on kuitenkin siemen uupumukseen, masennukseen ja onnettomaan elämään – mutta myös muutokseen. Ensiaskel kohti kokonaisvaltaista uudistusta on epäkohtien tiedostaminen ja halu oikeudenmukaisempaan ja kannustavampaan yhteiskuntaan. Emmehän halua, että yhteiskuntamme enää rankaisee vastuullisuudesta, vaan kannustaa siihen!

Sini Luokkanen
Filosofian ylioppilas
HeKo:n hallituksen jäsen

2008-01-22T23:04:00.000+02:00

Korkein Hallinto-oikeus on tämän vuoden ensimmäisessä ratkaisussaan hylännyt Helsingin ja Sipoon alueliitosta koskevat valitukset. Asia, joka on ollut vireillä ja puhututtanut reilun puolen vuoden ajan on saanut päätöksen. Nyt osa Länsi-Sipoosta tullaan liittämään Helsinkiin.
Valtioneuvoston mietinnössä kuntarajojen muuttamista perusteltiin mm. Että nykyinen kuntajako vaikeuttaa pk-seudulla asumista, liikennejärjestelyjä ja elinkeinoelämää. Helpottuuko meidän pk- seudulla asuvien elämä nyt, kun sipoolaisten vahvasti vastustama liitos toteutuukin?

Ymmärrän kyllä hyvin ajatukset pk-seudun kehittämiseksi. Mikään ei ole koskaan täydellistä eikä valmista, siksi kaikenlainen uudistustyö on hyvinkin tarpeellista ja usein myös taloudellisesti tuottavaa. Pk-seudulla asuu paljon ihmisiä, mutta harvemmin tulee mietittyä, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan asu Helsingissä tai sen lähikunnissa. Myös muiden kuntien ja alueiden kehittämiseen tulisi kiinnittää mielestäni erityistä huomiota, ettei kaikkien tarvitsisi asua pk-seudulla saadakseen työtä ja palveluja.

Helsingissä asuminen on tunnetusti kallista, työmatkat pitkiä ja talvikaanei ole täällä kunnon talvi. Eikö asuminen jossakin muualla Suomessa olisi paljon houkuttelevampaa? Yksi todella tärkeä tekijä, joka ohjaa ihmisten asumista on työ. Missä on työpaikkoja, siellä asuu myös ihmisiä. Mielestäni Suomessa ei tulisi niinkään pyrkiä ratkaisemaan ongelmia asumisesta,
liikennejärjestelyistä jne. Pääkaupunkiseudulla, vaan aktiivisin toimin ohjata ihmisiä muuttamaan muualle Suomeen ja kannustaa niitä, jotka edelleen asuvat pienen maamme eri kolkissa. Tämä olisi mahdollista siirtämällä työpaikkoja pois Helsingin niemeltä ympäröiviin maakuntiin. Suomessa ainakin tilaa riittää, joskaan Helsingin keskustassa sitä ei uskoisi. Työvoimapolitiikalla on merkittävä rooli tässä tehtävässä, joskin elinkeinoelämä olisi saatava mukaan hajauttamistalkoisiin.

Nykyisin, kun tieto liikkuu nopeasti, ei luulisi keskittämisen olevan ainoa mahdollinen keino tehokkaaseen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon. Tärkeää olisi pitää koko Suomi elinvoimaisena. Uskallan väittää, että myös elämänlaatu olisi monilla parempi, kun ei tarvitse joka aamu seistä puolta tuntia täydessä junassa, hengittää tuhansien autojen pakokaasuja ja asua tiiviisti kerrostaloissa, jossa omaa reviiriä on vain 40 neliömetrin kokoinen huoneisto.

Tehokkuudesta puhutaan nykyään hyvin yleisesti myös opiskelijoiden ja oppilaitosten keskuudessa. Oppiminen täytyisi olla entistä tehokkaampaa ja valmistuminen nopeampaa. Tuntuu, kuin ainoa keino tuohon tavoitteeseen pääsemiseen on keskittää korkeakouluopintoja yhä suurempiin yksiköihin. Opiskellakseen mieleistä alaa täytyy muuttaa suurempiin kaupunkeihin. Tämä osaltaan keskittää myös tulevaisuuden työmarkkinoita samoille alueille. Mahdollisuus koko Suomen tasaisempaan asuttamiseen voisi olla jo opiskelupaikkojenkin hajauttamisessa pienempiin kaupunkeihin. Uusia yliopistoja ei varmasti kannata pieniin kaupunkeihin perustella, mutta esimerkiksi joidenkin yksiköiden siirtäminen suuremmasta yliopistosta olisi hyvin mahdollista.

Jouko Hämäläinen
Oikeustieteen yo
Hekon hallituksen jäsen

Täyttä vauhtia kuntavaaleihin!

2008-01-16T00:55:00.000+02:00

– Tavoitteena vaaleissa ei enempää eikä vähempää kuin ykkössija!

Kuntavaalikampanjointiin saatiin heti hyvä alku Keskustan kuntapäivässä Hämeenlinnassa viime lauantaina. Vaikka uutisointi tapahtumasta oli hieman vaihtelevaa, ei se silti muuta sitä faktaa, että paikalla oli pitkälti yli 500 henkeä keskustelemassa arjen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Vain todellinen kansanliike pystyy kokoamaan yhteen vastaavanlaisen määrän ihmisiä! Edellisen kommentin tarkoituksena ei ole todellakaan vähätellä muita puolueita ja heidän toimintakulttuuria, vaan pikemminkin muistuttaa siitä, että Keskustassa moninainen laajaan ihmisjoukkoon perustuva demokratia toimii. Mielestäni Keskustan on jatkossakin huolehdittava siitä, että tulevaisuudessakin jokaisella on tässä maassa, riippumatta siitä missä päin asuu, mahdollisuus vaikuttaa erityisesti lähialueensa tulevaisuuteen. Vain siten kuntalainen kokee, että hänellä on mahdollista vaikuttaa kunnan ja maan tulevaisuuteen. Siten saamme myös viime kuntavaalien varsin häpeällisen alhaisen äänestysprosentin nousemaan.

Hämeenlinnassa oli hienoa huomata, että paikalle oli saapunut väkeä joka puolelta Suomea aina Utsjoelta asti. Ministeritentissä he kertoivat terveiset Keskustan ministereille. Tällainen avoin ja laaja keskustelu tuo hyvin esille asioita maan eri kolkista. Siten Keskusta voi puolueenakin vaikuttaa aidosti koko maan tulevaisuuteen.

Matti Vanhanen avasi tilaisuuden esitelmien osuuden kertomalla kuntataloudesta ja hallituksen toimista kuntasektorilla. Vaikka hallitus on tehnyt paljon uudistuksia, tulee kuntasektorin palveluiden toteuttamisessa silti riittämään haasteita: väestön ikääntyminen ja sitä kautta terveydenhoitopalveluiden kysynnän kasvaminen tulee olemaan niistä suurin. Vaikka sairaanhoitajien koulutuspaikkoja on reilussa kymmenessä vuodessa tullut kymmeniä prosentteja lisää ja hoitajia työmarkkinoille paljon enemmän, niin on kuitenkin huomattava, että muutaman vuoden sisällä 25000 hoitajaa tulee jäämään eläkkeelle! Tämä aiheuttaa huomattavia haasteita kuntien päättäjille.

Toisaalta tilannetta ei pidä nähdä niin huononakaan. Vanhasen hallitus tulee jakamaan kunnille vuonna 2008 755 miljoonaa euroa enemmän valtionapuja kuin viime vuonna. Se on huomattava lisäys, joten kuntien kurjistamisesta ei voida puhua toisin kuin oppositio väittää. Lisäksi monia muita kuntataloutta parantavia toimenpiteitä tullaan tekemään.

Hämeenlinnassa keskusteluun nousivat monet muutkin teemat. Tapahtumassa luennoimassa ollut Jari Sarasvuo toi esille omia näkemyksiään yhteiskunnasta ja Keskustasta. Näkemykset olivat mielenkiintoisia ja esiintyminen retoriikaltaan todella hyvää. Erityisen mielenkiintoinen oli Sarasvuon esittämä kysymys siitä, koska luovumme peräänkuuluttamasta oikeuksiemme ja alamme kiinnittämään enemmän huomiota velvollisuuksiin. Sarasvuon mielestä yhteiskunnassamme menee varsin hyvin, mutta sitä uhkaa väestön ikääntymisen myötä kriisi, joka tulee olemaan ennennäkemättömän raju. Siksi ei voida vaan vaatia yhteiskunnalta enemmän ja enemmän vaan ihmisten on alettava asennoitumaan asioihin yhteiskunnassamme uudella tavalla. Kampanjoinnissa Sarasvuo kehotti positiiviseen kampanjointiin: negatiivinen ja mustamaalaava mainostus ei tutkitusti toimi.

Monia muitakin hyviä ja mielenkiintoisia keskustelunavauksia tuli päivän mittaan esille. Europarlamentaarikko Jäätteenmäki korosti kuntien itsehallinnon merkitystä ja vaati, että Keskustan on otettava kuntien puolustajana entistä aktiivisempi rooli. Lisäksi Jäätteenmäki pohti erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen siirtämistä kunnilta valtiolle. Muutos olisi toteutuessaan todella merkittävä, mutta itse pidän sen toteutumista todella epätodennäköisenä, enkä välttämättä kovin kannattavanakaan.

Kunta- ja alueministeri Mari Kiviniemi toi esille ajatuksen lautakuntien kasvattamisesta kasvavissa kunnissa. Itse kannatan ajatusta lämpimästi. Olen huomannut, että joissain kunnissa on päässyt etenkin virkamiesjohdossa vallalle ideologia, jossa kaikkia vähänkään pienempiä lautakuntia, kuten kulttuuri- ja liikuntalautakuntaa, haluttaisiin laittaa yhteen, vaikka kuntaan tulee aina vain lisää ihmisiä. Mielestäni pienet lautakunnat eivät ole mikään itseisarvo, mutta käytännössä pienemmissä lautakunnissa tehty harkittu päätöksenteko tuo todennäköisesti pidemmällä aikavälillä säästöä parempien harkittujen päätösten vuoksi. Luottamushenkilöistä koituvat kustannukset ovat loppujen lopuksi varsin pieniä. Lisäksi pitäisi ajatella myös luottamushenkilöitä: on esimerkiksi aivan eri asia mennä uutena luottamushenkilönä monen lautakunnan yhdistelmälautakuntaan kuin että menisi yhteen uuteen lautakuntaan. Etenkin nuorilla mielenkiinto pysyy myös paremmin yllä, jos ei heti lyödä eteen ihan älyttömän suurta nivaskaa paperia.

Yksi asia, josta kaikkien puolueiden tulisi olla erityisesti huolissaan, on kuitenkin kunnallinen demokratia. Etenkin nuorten heikko äänestysaktiivisuus on huolestuttavaa ja merkki siitä, että kunnallinen demokratia ei toimi aivan siten kuin sen pitäisi.

Keskustan tavoitteena on saada vaaleissa mukaan suuri joukko nuoria: tavoitteena on, että viidennes ehdokkaista olisi alle 30-vuotiaita. Se tarkoittaa siten Keskustan osalta noin 2000 nuorta ehdokasta! Yksi keino Keskustalla nuorten aktiivisuuden kasvattamiseen tulee olemaan todella aktiivinen nettikampanjointi. Lisäksi luonnollisesti nuoria lähellä olevat teemat tulevat olemaan esillä. Nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnassa tapahtuvista asioista ja ilmiöistä, mutta he eivät toteuta kiinnostustaan niinkään poliittisen toiminnan kautta. Se on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Tähän saadaan toivottavasti näissä vaaleissa muutosta. Tulevaisuudessa nettiäänestys voisi olla myös yksi keino lisätä äänestysaktiivisuutta.

Toivon, että tulevat kuntavaalit tuovat lisää nuoria vaikuttajia kaikista puolueista Suomen valtuustoihin. Tässä tavoitteessa ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa nuoret itse, sillä se tulee vaatimaan heiltä todella paljon työtä. Työtä emme kuitenkaan ainakaan KOL:ssa pelkää! KOL lähtee kunnallisvaaleihin omalla ohjelmalla ja omalla kampanjalla. Luonnollisesti kampanjoinnissa tullaan tekemään vahvasti yhteistyötä Suomen Keskustanuorten ja puolueen muiden sisarjärjestöjen kanssa Uskonkin, että tulevissa vaaleissa saamme todella hyvän tuloksen!

Asko Autelo

KOL:n varapuheenjohtaja
KOL:n kunnallisvaalipäällikkö
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Mikä on puhututtanut vuoden 2008 toisella viikolla?

2008-01-14T07:42:00.000+02:00

Alkaneen vuoden uutisotsikoissa esiin ovat nousseet niin huoli hyvinvointierojen kasvamisesta kuin ilmastonmuutoskin. Tammikuun toisella viikolla otsikoissa on ollut muun muassa sosiaaliturvajärjestelmä, joka tulevaisuudessa tulee kohtaamaan mittavia uudistuksia, joiden kokonaisuudessaan pitäisi olla valmiita vuonna 2017. Sosiaaliturvaremonttia pohtimaan asetetun Sata-komitean lähtökohtana on ollut Suomen taloudellisen huoltosuhteen uhkaava kurjistuminen. Työvoiman määrä on pysähtymässä, mutta sitä vastoin sen liikkuvuus lisääntymässä. Mittareiden mukaan huollettavien määrä suhteessa työssäkäyviin alkaakin kasvaa voimakkaasti 2010-luvun alussa.

Henkilökohtaisesti mielenkiintoni herätti tällä viikolla uutisointi Helsingin seudun asumisen kalleudesta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi työn vastaanottamiseen. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) tekemän tutkimuksen mukaan asumisen kalleus rajoittaa jo työttömien muuttoa Helsingin seudulle, jossa tällä hetkellä olisi kuitenkin tarjolla paljon vapaita työpaikkoja. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan mukaan asumisen kalleus on johtanut jopa siihen, että Uudellamaalla yhtä avointa työpaikkaa kohti on vain yksi työtön työnhakija. Vaikka työttömyysastetta voidaan pitää yhä korkeana verrattaessa sekä parhaisiin maihin että Suomessa ennen lamaa vallinneeseen tilanteeseen, niin työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannosta on tullut yhä tärkeämpi kysymys. Helsingissä vuokrat ovat noin kolmanneksen korkeampia kuin monissa pienemmissä kaupungeissa, edellisen lisäksi työllistyvä menettää useimmiten asumistuen saatuaan työpaikan. Nämä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat osaltaan pääkaupunkiseudulle työllistymiseen. Toisaalta tällä viikolla olemme saaneet lukea, että Helsingin seutu lisää asuntorakentamistaan tavoitteenaan saada seudulle joka vuosi 2 500 uutta ja kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Osa näistä asunnoista olisi tarkoitus suunnata esimerkiksi opiskelijoille ja vanhuksille. Itsekin opiskelijana olen saanut kohdata haasteita ja ongelmia etsiessäni kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Vapaista asunnoista on pulaa erityisesti syksyisin opiskelujen alkaessa ja/tai jatkuessa. Ainakin suurimmissa opiskelijakaupungeissa etenkin kohtuuhintaisten asuntojen löytäminen on vaikeaa, miltei mahdotonta. Tässä yhteydessä on usein kuultu myös puhuttavan opiskelijoiden vaatimustason noususta, mutta henkilökohtaisesti en usko, että opiskelijoilla ainakaan yleisesti ottaen olisi vaatimustaso noussut yhtään sen enempää kuin muullakaan väestöllä.

Ympäristöongelmat, ilmastonmuutos ja ylipäänsä ympäristöasiat tuntuvat olevan nykyisin ns. kestopuheenaiheita ja hyvä niin. Helsingin kaupungin julkaisema ympäristökatsauksen mukaan kasvavat liikennemäärät ja energiankulutus aiheuttavat merkittävimmät haasteet Helsingin ympäristölle. Liikenteen melu ja saasteet ovat kaupungin suurimpia ympäristöongelmia. Henkilöauton käyttö sekä niin sanottu työmatkasukkulointi on lisääntynyt etenkin kaupungin rajoilla ja hengitysilman laatu on ollutkin ajoittain heikkoa Helsingissä. Raportin mukaan helsinkiläisten asenne ympäristösuojeluun on hyvin myönteinen, mutta asenteet eivät vain aina näy tekoina, mikä mielestäni ikävä kyllä ei ole ainoastaan helsinkiläisten ongelma. Pääministeri Vanhanen otti tällä viikolla kantaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Helsingin energiapoliittisiin linjauksiin ja siihen miten ne ovat ristiriidassa Suomen ilmastopolitiikan haasteiden kanssa. Vanhanen toi esille muun muassa epäkohdan siitä, kuinka kivihiileen panostava Helsinki voisi samanaikaisesti ottaa osaa myös kansallisiin ilmastotalkoisiin. Kaupungin virkamiesten laatimassa selvityksessä painotetaan fossiilisten polttoaineiden kustannustehokkuutta verrattaessa vaihtoehtoisiin ympäristöystävällisempiin energiamuotoihin. Vanhanen esittääkin kirjoituksessaan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että sallittaisiinko Helsingin saada jatkossakin energiansa halvalla kivihiilellä, kun samanaikaisesti maakunnat kehittäisivät ja käyttäisivät kalliimpaa uusiutuvaa energiaa. Vanhanen painottaakin sitä, että aktiivinen ilmastontorjunta vaatii muutoksia niin Helsingissä kuin koko Suomessa. Ympäristötalkoisiin tarvitaan kaikkien aktiivista osallistumista, pelkkä myönteinen asenne ei enää riitä, jos se ei näy myös konkreettisina tekoina jokaisen omassa toiminnassa.

Hyvää ja aktiivista alkanutta vuotta 2008 toivotellen!

Terhi Saarinen

Uuden puheenjohtajan ajatuksia alkaneelle vuodelle 2008

2008-01-04T22:54:00.000+02:00

Vuosi 2007 on historiaa. Vuosi 2008 on täynnä mahdollisuuksia. Vanhat ja viisaat ovat sanoneet, että maailma ei tule valmiiksi koskaan. Tuo ajatus saattaa hiipiä myös kokeneen poliitikon mieleen pitkien työpäivien päätteeksi. Lähestyisin asiaa myös toiselta kantilta: sehän merkitsee sitä, että maailmassa, ympärillämme, on aina tarjolla tehtäviä ja epäkohtia, joihin puuttua. Meillä nuorilla on nuoruuden intoa tarttua tehtäviin ja työhön. Tätä viestiä haluan olla toivottamassa näin vuoden ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä. Tarttukaamme ilolla ja sydämen palolla niihin haasteisiin ja tehtäviin, jotka tulevat meidän eteemme tänä vuonna!

Mutta, millaisessa Suomessa elämme, kun elämme sitä nyt tammikuussa 2008? Tilastokeskuksen arvion mukaan meitä on nyt 5,3 miljoonaa - kasvua 23000. Presidentti Tarja Halonen ilmaisi uudenvuodenpuheessaan huolestuneisuutensa kansaamme uhkaavasta kahtiajakautumisesta köyhiin ja rikkaisiin, heikkoihin ja vahvoihin. Tuloerot ovat kasvaneet. Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan 90 vuotisen valtiollisen historiansa aikana, niin suhteellista köyhyyttä on maassamme aivan liian paljon. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2005 638000 pienituloista henkilöä. Pienituloinen on henkilö, jonka kotitalouden tulot ovat vähemmän kuin 60 % väestön mediaanitulosta. Pienituloisia oli vuonna 2005 12,3 % suomalaisista, mikä on jonkin verran enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten määrä onkin kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös pienituloisuusaste alle 18-vuotiaiden lasten kohdalla on noussut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 1995. Köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat asioita, joihin päättäjien ja meidän kaikkien tulee uskaltaa puuttua entistä voimakkaammin. Erityisesti nuorten kasvavat mielenterveysongelmat on asia, jota vastaan tulee taistella yhtenäisenä rintamana. Näin kunnallisvaalivuotena kunnallisen perusterveydenhuollon kysymykset tulevat epäilemättä olemaan läpi vuoden tapetilla. Kuntaliitokset, PARAS-hanke ja perusturvauudistus tekevät alkaneesta vuodesta kunnallispoliittisesti erittäin mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan. Edellä mainitut asiat vaikuttavat luonnollisesti myös opiskelijan elämään ja arkeen. On ensiarvoisen tärkeää, että olemme opiskelijaliikkeenä vahvasti mukana päätöksentekoprosesseissa niin paljon kuin mahdollista.

Aamun Helsingin Sanomien, joka käytti runsaasti palstatilaa kertoakseen pääkaupunkimme romanialaisista kerjäläisistä, lisäksi käteeni tarttui tuore Suomen Kuvalehti(SK), joka oli jälleen tehnyt koosteen kuluneesta vuodesta. Ilmastonmuutos, Kirka, Susan Kurosen Pääministerin morsian, maalisvaalien sinivihreä vallankumous jne. Sauli Niinistö sai eduskuntavaalien historian suurimman äänisaaliin, 60 498. Matti Vanhasen "kakkosessa" tehtiin ainakin kahdenlaista historiaa kun ensimmäistä kertaa hallituksessa oli naisenemmistö, mutta myös kaksi Kekkosen ajan miestä, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen. Vuoden sanoina SK oli koonnut muun muassa seuraavia: etäministeri(ministerintointaan etätyönä hoitava ministeri), huippuyliopisto(suunnitteilla oleva ns. innovaatioyliopisto), mustamultahallitus(kokoomus-ja keskustavetoinen hallitus), natottaa(tuntea vetoa Natoon), putinokratia(Venäjän ns. ohjatusta demokratiasta), superministeriö(uusi työ-ja elinkeinoministeriö eli temmi), totuuskomissio(Sdp:n vaalitappion syitä arvioinut työryhmä).

Meidän Helsingin Keskustaopiskelijoissa on keskusteltava, miten me näemme ja koemme nykyisen Suomen. Miltä se näyttää aate- ja arvomaailmastamme käsin? Tätä keskustelua ja pohdintaa me olemmekin koko ajan tehneet, mutta yhdistyksen perustehtäviä ja arvoja on myös hyvä välillä sanoa ihan ääneen. Keskustan Opiskelijaliitto ry:n (KOL) osastojen mallisäännöissä todetaankin, että osaston tarkoituksena on ennen kaikkea herättää opiskelevassa nuorisossa yhteiskunnallisten ja valtiollisten asioiden harrastusta, kasvattaa heidän yhteiskunnallista vastuuntuntoaan sekä kehittää heidät kykeneviksi valvomaan oikeuksiaan valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä niin kansan kuin isänmaan parasta silmällä pitäen. Lisäksi, osaston tarkoituksena on kasvattaa jäsentensä aatteellista tietoisuutta, toimia kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän kehittämiseksi, kansanvallan laajentamiseksi sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Näiden tärkeiden tehtävien ohella osaston tarkoitus on kehittää opiskelijoiden yleisiä taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oloja KOL:n ohjelmien sekä periaatteiden mukaisesti. Osaston toimintaa ohjaa myös kestävän kehityksen periaatteet. Osastossa edistetään opiskelijoiden henkistä ja fyysistä kansalaiskuntoa.

Näitä tehtäviä vasten uskallan sanoa uudessa tehtävässäni, että me Helsingin Keskustaopiskelijat haluamme tehdä Suomesta oikeudenmukaisemman. Haluamme tehdä Suomesta yhä turvallisemman ja toisistaan huolta pitävän maan. Haluamme kertoa muillekin, että on tärkeää ottaa osaa valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, esimerkiksi äänestämällä syksyn kunnallisvaaleissa. Haluan, että osastomme on paikka, jossa opitaan laajasti kansalaistaitoja, demokratian pelisääntöjä jne. Haluamme yhdessä tehdä töitä sen eteen, että Helsingin Keskustaopiskelijoiden kautta voi entistä tehokkaammin vaikuttaa. Seppo Kääriäinen on pitkään puhunut keskusta-aatteen kulmakivenä "mahdollisuuksien tasa-arvosta". Osastomme toiminta on rakennettu tämän periaatteen varaan. Haluamme olla myös laajemmin ajamassa asioita niin, että Suomessa olisi kaikilla tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttaa itseään, sivistää itseään sekä huolehtia omasta toimeentulostaan että virkistää itseään. Hyvää alkanutta vuotta 2008!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan edustajiston jäsen
Teol. yo

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

2007-12-22T14:38:00.000+02:00

Kulunut vuosi on ollut mitä mielenkiintoisin järjestömme kannalta: kahdet vaalit sekä Keskustan Opiskelijaliiton 70-vuotisjuhlavuosi ovat täyttäneet vuoden tapahtumilla. Nyt kuitenkin huomasin kalenteristani, että siinä on lähipäivinä harvinaisen paljon tyhjää tilaa! Ei enää kokouksia, seminaareja tai muuta vastaavaa vähään aikaan. Tästä voin vain kiittää joulua. Toki Jouluun liittyy paljon muuta tekemistä, jota ei tarvitse sinänsä kalenteriin edes merkitä, kuten joulusiivous ja joulukuusen hakeminen ja joulukirkko, mutta toisaalta ne eivät ainakaan minulle ole siinä mielessä enää niin "stressaavia asioita" vaan lähinnä pidän niitä vain luonnollisena osana joulun jokavuotista perinnettä. Samalla toivon, että kaikilla muillakin jää edes hetken aikaa rauhoittua jouluun ja olla lähimmäistensä kanssa. Itse ainakin arvostan joulussa entistä enemmän lähimmäisten kanssa yhdessä olemista. Etenkin näin kiireisen vuoden jälkeen. Sen verran tiivis vuosi on politiikan saralla ja muutenkin ollut.

Ensi vuonna on taas "uusi vuosi ja uudet kujeet". Järjestöllämme ja Keskustan Opiskelijaliitolla ja keskustapuolueella on paljon tapahtumia luvassa. Vuoden avaa tapahtumien osalta Keskustan valtakunnallinen kuntapäivä lauantaina 12.1. Tapahtuma järjestetään Hämeenlinnassa ja sinne odotetaan mukaan satoja keskustavaikuttajia ympäri maata. Keskustan Opiskelijaliiton toiminnan avaa liittohallituksen osalta 4-6.1.08 järjestettävä hallituksenvaihtoviikonloppu, jossa vanha ja uusi liittohallitus alkavat käynnistämään liiton toimintaa uuden vuoden osalta. Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen työskentely tulee käynnistymään myös tammikuun aikana hallituksen järjestäytymiskokouksella.

Odotan ensi vuotta suurella innolla, sillä politiikan saralla siitä on tulossa varsin mielenkiintoinen. Esimerkiksi kunnallisvaalit ja yliopistolain muutos tulevat pitämään siitä huolen. Etenkin yliopistolakiin vaikuttaminen siten, että opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet yliopistojen päätöksenteossa säilyvät edelleen, tulee vaatimaan kovaa vaikuttamistyötä. Yliopistolain uudistuksesta ja monista muista asioista tulee riittämään varmasti keskustelua ensi vuonna.

Helsingin keskustaopiskelijoiden puolesta haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista Joulua sekä onnellista uutta vuotta 2008!

Budjettiedarissa perinteistä vääntöä

2007-12-18T12:01:00.000+02:00

Onko kuudessa ja puolessa tunnissa kylliksi? Uusi HYY:n edustajisto päätti eilen pitkän väännön jälkeen HYY:n ensi vuoden budjetista. Eläkkeelle ensi vuoden alusta jäävä Ylioppilaskunnan talousjohtaja ja HYY Yhtymän toimitusjohtaja Linnea Meder totesi illan viimeisessä puheenvuorossa puoli kahdentoista aikaan, että illan "budjettiedari" oli hyvin samanlainen kuin edellisetkin. Äänestyksissä oli selkeästi kaksi puolta, poliittiset sekä ainejärjestöt ja osakunnat.

Mederille edustajiston kokous oli 37., minulle ja monelle muulle vasta toinen. Puheessaan Meder kiitti edustajistoa ja puheenjohtajaa hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja lähetti terveiset nykyisten edustajien kautta kaikille hänen aikanaan edustajistossa istuneille. Edustajisto nousi osoittamaan seisaaltaan suosiota Mederille tämän päättäessä puheensa. Mederin kausi kesti viisi vuotta. Nyt hänen paikkansa ottaa Heikki Härö, joka myöskin oli kokouksessa läsnä alusta loppuun saakka. Härö esitteli edustajistolle HYY Yhtymän kiinteistötaloutta ja nosti ensi vuoden tärkeimmiksi tavoitteiksi investointien loppuun saattamisen, kuten kolmannen ylioppilastalon rakentamisen, asiakkuuksien jatkuvuuden varmistamisen sekä kiinteistöstrategian tarkastamisen siitä näkökulmasta, että pitkänaikavälin kassavirrat turvataan ja että niitä myös kasvatetaan.

Tiukimmat väännöt käytiin yllätys, yllätys, pääluokan 25., "Järjestöjen toiminnan tukeminen ja muut avustukset", kohdalla. HyVih:t esittivät, että osakuntien toiminta-avustuksesta olisi otettu 2000 euroa pois, jolloin summa olisi pudonnut 16000 14000:een euroon. Äänestyksessä päädyttiin yllättäen tasatulokseen, minkä johdosti pääsihteeri kaivoi povitaskustaan virallisen äänestyskolikon, jonka toisella puolella komeilee V.I.Leninin pää ja toisella puolella tekstiä, jotka viittaavat suureen ja mahtavaan. Onnettareksi pääsi edustajiston vanhin, joka on tällä erää Johanna Nuorteva. Nuorteva nappasi kiinni puheenjohtaja W. Rydmannin heittämän ruplan ja onni päätyi suosimaan tällä kertaa osakuntia.
No. Luonnollisesti HyVih:n Erkki Perälä esitti poliittisten opiskelijajärjestöjen(jolla on edustajistossa yksi tai useampi edustaja) toimintalisään 1000 euron korotusta, jota ainejärjestöjen Launonen ei suinkaan voinut sulattaa. Toimintalisää jaetaan edustajistossa toimiville poliittisille opiskelijajärjestöille, joilla on paljon toimintaa myös edustajistossa vaikuttamisen lisäksi. Launosen mielestä Perälän esitys asettaisi poliittiset järjestöt eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla poliittisilla ei ole edustajaa edustajistossa. Launonen esitti myös epäilynsä siitä, että rahat eivät välttämättä menisi suoraan muuhun toimintaan, vaan esimerkiksi vaalityöhön. Launonen vaati, että vaaleissa kaikilta järjestöiltä vaadittaisiin tarkka selvitys vaalirahoituksestaan. Perälän esitys kaatuikin hallituksen pohjaa vasten. Avustussumma pysyi talousarviossa 2000 eurossa, mikä oli tietenkin meidän kannalta harmillista. Avustukset herättivätkin suuria tunteita ja äänekkäimmät aplodit illan aikana.

Järjestöjen avustusmäärärahojen ohella keskustelu Kehy-projektien määrärahan prosentista oli myös kuuma. HeKO:n linjan mukaisesti HELP:n Mikko Nuotto esitti, että talouden säästökuurin johdosta 0,7 % viime vuotisesta periaatepäätöksestä joustettaisiin ja päätettäisiin prosentiksi 0,35. Maamme hallitus on ottanut tavoitteekseen 0,7 % Bkt:sta, mutta todellisuudessa ollaan päästy vasta noin 0,35 %:n tuntumaan. Nuotto perusteli päätöstään taloudellisen tilanteemme lisäksi sillä, että 0,35 prosentillakin Kehy-projektien määrärahat olisivat nousseet viime vuodesta kokonaisella 2850 eurolla, jolloin summa olisi ollut 14750 e. Tämä olisi meidän opposition mielestä ollut aivan riittävä määräraha ja myöskin maamme hallituksen politiikan mukaista. Pitkällä tähtäimellä on tietenkin pidettävä kiinni 0,7 %:n tavoitteesta ja päätöksestä. Mutta edustajisto arvotti kuitenkin tässä kireässä taloudellisessa tilanteessakin Kehy-projektit niin arvokkaiksi ja ylioppilaskunnan tässä asiassa suunnannäyttäjäksi, minkä johdosta Nuoton esitys ei mennyt äänestyksessä läpi.

Jos jostakin asiasta edustajisto oli kovin kahtia jakaantunut, niin lapsiparkin ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoille näytettiin vihreää valoa ihailtavan yksimielisesti. Lapsiparkille löytyy nykyisestä edustajistosta todella suuri kannatus, mikä on varmasti merkittävä uutinen perheellisille opiskelijoille. Lapsiparkin toimintaa halutaan vahvasti tukea koko edustajiston toimesta. Edustajisto päätti lähes yksimielisesti myös ns. avoimen lähdekoodin ohjelmistojen(esim. Linux) käyttöönoton selvityksen tekemisestä. Selvitys on tehty edustajiston toimesta jo kahdesti, mutta kummallakin kerralla silloiset hallitukset ovat jättäneet hankeen siihen. Olisiko kolmas kerta nyt oikea hetki. Jo periaatteellisista syistä hallituksen toistuva edustajiston ylikäyminen tässä asiassa on vähintäänkin hämmästyttävää. Kokouksessa käytettyjen puheenvuorojen mukaan ylioppilaskunnan siirtyminen avoimen lähdekoodien ohjelmistojen käyttäjäksi toisi huomattavia säästöjä pitkällä aikavälillä. Huomattakoon, että useat kaupungit Suomessa ovat jo siirtyneet näiden ohjelmistojen käyttäjäksi, joten kyse ei ole enää mistään uudesta ja oudosta asiasta. Kuriositeettina voi sanoa, että kyseisen asian on edustajistossa pannut vireille ensi kertaa Linus Lång ns. "Linux-paperilla" vuonna 2004.

Näillä sanoilla terveiset edustajistosta, joka eilen oli koolle kutsuttuna. Vaikka ylioppilaskuntamme talous on tulevina vuosina tiukempi ja leikkauksia joudutaan tekemään, niin ylioppilaskunta voi ja hengittää siitä huolimatta tulevina, ja erityisesti tulevana 140 v. juhlavuona täysin rinnoin! Ylioppilaskunta on aina jäseniensä näköinen. Tällä hetkellä on menossa mm. valiokuntiin ilmoittautuminen. Osallistu ja vaikuta ylioppilaskuntasi elämään!

Miten synkkaa opettajan kanssa?

2007-12-14T22:42:00.000+02:00

Syksy hurahti huomaamatta taakseen ja alkaa olla pienen breikin paikka. Tentit on tentitty ahmimishäiriöineen, ja opiskelijoilta voisikin kysyä, onko kaikki nyt hyvin. Mikäli poloiset ovat toenneet lukutransseistaan. Voisi kysyä myös, mitä luentosaliin kuuluu. Tai miten opettajan kanssa synkkaa?

Istutin itseäni kuluneen syksyn aikana yhden kurssin verran 450 opiskelijan massaluennolla. Voisin sanoa, ettei siitä istutuksesta ikävä kyllä paljon versonnut. Hajanainen sapluuna juoksutettiin läpi monologilla yksitoikkoisine opetusmenetelmineen. Myös opiskelijoiden kommentit leikkasivat kurssin runkoa lyhyemmäksi, vaikka ne synnyttivät myös vireää ja tarpeellista opetuskeskustelua. Onni onnettomuudessa kuitenkin, ettei se kurssi kestänyt koko syksyä.

On irvikuvallista, että toisaalta yliopiston oma opetusperinne on vaalinut yksipuolisesti totuttuja perinteisiä opetusmenetelmiä, mutta samanaikaisesti se peräänkuuluttaa omassa opettajankoulutuksessaan sitä, miten nämä vanhat totutut tulisi korvata nykyaikaisilla opetusmuodoilla mitä pikemmin. Yliopisto-opettajat työskentelevät nykyisin sekä hyvin monentyyppisissä työ- ja vastuutehtävissä että äärimmäisten tehokkuuspaineiden alla. Opetukseen heillä kuluu muikeat 43 % työajasta, tutkimukseen 39 % ja muihin tehtäviin 18 %. (Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen lukuvuonna 2004-2005 tekemään ajankäytön seurantatutkimukseen.) Tällä monitahoisella työkentällä toimiessaan opettaja saisi laajentaa tutkivan otteensa koskemaan paremmin myös omaa opetustyötään. Nykyisin opettajuudessa painottuvat entistä vahvemmin opettajan vuorovaikutussuhteet opiskelijoihin ja muuhun tiedeyhteisöön. Halu jakaa ajatus suurelle yleisölle onkin toimivan opetuksen kulmakivi.

Mitä luentosarjoilla käytettyihin opetusmenetelmiin tulee, niitä tulisi soveltaa näkyvämmin suhteessa luennon ryhmäkokoon. Erityisesti massaopetuksen metodisiin haasteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Didaktinen ja sosiaalinen suoriutuminen nostetaan uuteen puntariin, kun niitä arvostelee samanaikaisesti puolisen tuhatta ylioppilasta. Opetusmiljöössä ei ole ainakaan minun puoleltani valittamisen varaa. Koen pikemminkin, että olisi aika kiinnittää huomiota psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön restaurointiin. Heittäisin pallon nimenomaan opettajille.

Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö järjestää kyllä tälläkin hetkellä henkilöstökoulutusta sitä tarvitseville. Yliopistopedagogiikka I – III on kokonaislaajuudeltaan huikeat 60 opintopistettä. Mutta nämä kasvatustieteen laitoksen tarjoamat kurssit eivät ole pakollisia edes yliopiston opetusvelvolliselle henkilöstölle. Sivutoimisista tuntiopettajista puhumattakaan.

Mikäli opiskelijapolot ovat tosiaan heränneet jo lukutransseistaan, heiltä voisi kysyä, mitä luentosaliin kuuluu. Miten synkkaa opettajan kanssa?

Laura Kallio

Kohti uusia haasteita

2007-12-06T19:56:00.000+02:00

Marraskuun loppu ja Joulukuun alku on perinteisesti järjestötasolla muutoksen aikaa kun seuraavan vuoden vastuunkantajia valitaan. Osittain vanhat jatkavat mutta aina on myös uusia kasvoja uusine toimintatapoineen. Näin on ollut myös Helsingin Keskustaopiskelijoiden kohdalla kuten koko keskustalaisessa opiskelijaliikkeessä.

Helsingin Keskustaopiskelijat saivat uudistuneen johdon kun itse jäin varapuheenjohtajan pestistä ja samalla koko hallituksen ulkopuolelle. Samalla kaksi vuotta menestyksellisesti Helsingin osastoa johtanut Asko Autelo jäi hallituksen rivijäseneksi. Hänen tieto- ja taitopohjansa on siis edelleen uuden hallituksen täysimääräisessä käytössä. Tämä luo jatkuvuutta toimintaan ja edesauttaa uusia välttämään vanhojen virheet. Uskon, että Helsingin Keskustaopiskelijoiden toiminnan aktivoiminen jatkuu ja luo pohjaa tulevaisuuden menestymiselle myös ylioppilaskunnassa. Tulevaisuus näyttää valoisalta Kalle Peltokankaan ja Laura Kallion ottaessa johdon yhdistyksessä.

Keskustaopiskelijoiden liittokokous pidettiin Helsingissä viime viikonloppuna. Täytyy myöntää, että liike on hyvässä vauhdissa. Kokous keräsi osallistujia Suomen kaikista kolkista, niin idästä kuin lännestä, pohjoisesta, etelästä, keskeltä, rannikolta kuin sisämaasta. Ennalta mielenkiintoisin kisa oli jälleen taistelu puheenjohtajuudesta. Tämän vuoden liikettä johtanut Iso-Aho oli viime metreillä ilmoittanut pyrkivänsä uudelle kaudelle. Näin ennakkoveikkailuissa vahva, SYL:n tämän vuoden jälkeen jättävä, Liisa Ansala sai kovan vastuksen. Iso-Ahon viime hetken mukaan lähtö kuohutti monien liittokokousedustajien tunteita, sillä se koettiin epäreiluksi tavaksi toimia. Iso-Aho tunnisti kentän tunteet ja pyysi puheenvuorossaan anteeksi toimintaansa. Iso-Ahon vuosi on ollut Keskustaopiskelijoille menestyksekäs ja puheenjohtaja on ollut kentän tukena joka käänteessä. Siten voitto tuli Iso-Aholle ansaitusti selvin numeroin.

Helsingin Keskustaopiskelijoiden kannalta riemua tuotti väistyvän puheenjohtajan Asko Autelon valinta Keskustan opiskelija liiton varapuheenjohtajaksi. Menestystä täydensi Riitta-Liisa Kemppaisen varajäsenyys liittohallituksessa. Itse jatkan Maaseudun Sivistysliiton edustajistossa, jossa haasteena ensi vuonna on liiton sääntöjen uudistustyö.

Ensi vuosi tuo mukanaan uudet haasteet niin paikallisella kuin liittotasolla. Keskeisiä teemoja tulevat olemaan yliopistolain uudistus ja kuntavaalit. Keskustaopiskelijat pyrkivät aktivoimaan jäseniään niin ottamaan osaa vaaleihin ehdokkuuden muodossa kuin myös tekemään vaalityötä ehdokkaiden eteen.

Keskustaopiskelijaliike voi hyvin! Ensi vuonna edessä on jälleen työntäyteinen vuosi. Menestys ei tule itsestään. Pystymme vielä parempaan. Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta haluan toivottaa kaikille oikein hyvää Joulun aikaa.

Kimmo Kamppari

HYY:n edustajiston hallitus valittu - HeKO oppositiossa!

2007-12-05T21:07:00.000+02:00

Terveiset uuden edustajiston ensimmäisestä kokouksesta! Vaalien taisto on lopultakin tauonnut, sillä edustajistoryhmät "pääsivät" tänään iltapäivällä kuuden jälkeen sopuun vuoden 2008 hallituksesta. Helsingin keskustaopiskelijoille oli aikaisemmin neuvottelujen aikana tarjolla paikka hallitukseen koulutuspolitiikan saralta, kun Asko Autelo oli tyrkyllä koulutuspolitiikkavastaavaksi, mutta viime hetkillä tilanne kääntyikin meikäläisittäin tappiolliseksi. Tämä ei tietenkään ole meidän kannaltamme tyydyttävä ratkaisu, joten opposition jälleen kutsuessa katseet on suunnattava jo vuoden päähän, jolloin uusi hallitus valitaan.

Mutta itse hallituksen edustajiin. Uuden hallituksen puheenjohtajana aloittaa siis 1.1.2008 fil. yo. Ulla Hemminki osakunnista. Tätä voi pitää omalla tavalla merkillisenä lopputuloksena, sillä kyseessähän on vaalien suurimman häviäjän eli osakuntien edustaja! Toivotamme tietenkin Hemmingille onnea ja menestystä tehtävässään.

Fil.yo. Pasi Hario sai vastuulleen järjestöt sekä tuutorointi-asiat, pol.stud. AnneSophie Hokkanen puolestaan HYY:n kansainväliset- ja kaksikielisyysasiat. Rita Jailo (fil. yo.) perehtynee seuraavan vuoden ajan tiukasti koulutuspolitiikkaan. Maat. ja metsät. yo. Emma Karin huolena ovat sen sijaan sosiaalipolitiikka- sekä ympäristöasiat. Viestintä ja strategia sälytettiin valtiot. yo. Aura Kostiaisen harteille.

Teol. yo. Hannu-Matias Nurmi sai kontolleen HYY Yhtymän hallitus-suhteet. Maat. ja metsät. yo. Antti Palmu puolestaan kiinteistöjohtokunnan sekä yhdenvertaisuusasiat.
Teol. yo. Leena Pihlajamäki vastaa HYY:n edustajiston uuden hallituksen sosiaalipolitiikasta ja kaupunkipolitiikasta.

LuK Petrus Revon vastuualueena on talousjohtokunta. Jokaista opiskelijaa koskevat Helsingin yliopistossa harjoitettava koulutuspolitiikka. Samoin jokaisen opiskelijan kannalta on merkityksellistä, miten hänen oikeusturvansa laita on Helsingin yliopistossa. Näitä asioita lähtee HYY:n puolesta ajamaan oikeust. yo. Liisa Reunanen. Fil. yo. Martti Tulenheimo nostettiin hallitukseen vastaamaan sen kulttuuri- ja ravintola-asia -politiikasta. Martti lupasi esittely- ja kiitospuheessaan tarjota opiskelijoille syötävää ruokaa. Nähtäväksi jää, toteutuuko annettu lupaus.

Keskustaopiskelijat ovat siis uudessa edustajistossa oppositiossa. Oppositioedustajien suhde hallitusryhmien edustajiin on 10/50. Nämä numerot merkitsevät onneksi sitä, että onnistuneella välikysymyksellä oppositio saattaa kyetä kaatamaan hallituksen, mikäli hallitusrintama vakavasti repeää. Olemme oppositiossa (KansY, HeKO, Opiskelijademarit ja Tsemppi-group) jo lyöneet alkutahteja tahdokkaalle oppositiopolitiikalle! Opposition on pyrittävä luomaan varteenotettavia vaihtoehtoja hallituksen esityksille ja saamaan aikaan rakentavaa keskustelua HYY:tä hyödyttäen. Opposition suurimman ryhmän eli KansY:n puheenjohtaja Minni Tarkkanen valittiin tämän päiväisessä edustajiston kokouksessa myös valmisteluvaliokunnan puheenjohtajaksi. Valmisteluvaliokunta on tulevana vuonna 14-jäseninen, jossa meitä Keskustaopiskelijoita edustaa allekirjoittanut. Valmisteluvaliokunnan rooli HYY:n päätöksenteossa on olla eräänlainen keskustelufoorumi. Siellä ryhmät tapaavat muutamaa päivää ennen varsinaista edustajiston kokousta, tuovat omat kantansa toisten kuultaviksi, jotta voivat vielä paremmin linjata omia näkemyksiään kokouksessa käsiteltäväksi tulevista asioista.

Vuoden 2008 erityisiä haasteita ovat HYY:n taloudesta huolehtiminen mittavien investointien aikana sekä opiskelijoiden aseman turvaaminen uuden yliopistolain valmistelun aikana. Tämän lisäksi innovaatioyliopistohanke, opiskelijoiden hyvinvointipalvelut, opiskelija-asunnot ja opettaja-opiskelija -suhteen parantaminen ovat asioita, joista tullaan vääntämään kättä moneen kertaan. Myös ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys ja kuntavaalit 2008 ovat tärkeitä teemoja tulevana vuonna.

Haluan lopuksi vieläkin henkilökohtaisesti kiittää kaikkia meitä keskustaopiskelijoita äänestäneitä! Äänten tarkistuslaskennan jälkeen tulos oli se, että meikäläinen sai 47 ääntä, Janne Rasi hienosti 37 ääntä ja pitkään ääntenlaskennassa johdossa ollut Juha Eskelinen sai puolestaan 34 ääntä. Valitettava tosiasia on se, että emme jääneet tavoittelemastamme kahdesta edustajistopaikasta kuin 14 ääntä! Tätä tulosta lähdetään muuttamaan sitten kahden vuoden päästä eli vuoden 2009 vaaleissa. Sinnikäs työ palkitaan silloin.

Edeltäjäni Mikko Hintsalan linja edustajistossa on ollut "rakentavaa yhteistyötä yli ryhmärajojen". Samaa linjaa aion noudattaa itsekin parhaani mukaan. Yhden edustajan kokoisen "ryhmän" on helppo luovia ja tehdä yllättäviäkin käänteitä.:)Suhteita on oltava joka suuntaan. Tällä hetkellä yhteistyö sujuu KansY:n ja Tsemppi:n kanssa jo lupaavasti.

Siis: Onnea hallitukselle - voimia oppositiolle! Tappiota on pureskeltava, mutta joskus se on myös uskallettava nielaista. 17.11. edustajisto päättää HYY:n ensi vuoden budjetista. Silloin on ensimmäinen todellinen paikka rakentavan oppositiopolitiikan toimille.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen
HYY:n edustajiston jäsen 2007-2009
Teol. yo

KOL:n liittokokous Helsingissä 1.-2.12.2007

2007-12-03T16:19:00.001+02:00

Kuluneena viikonloppuna kokoontuivat keskustaopiskelijat Helsinkiin vuoden 2007 liittokokoukseen. Liittokokous on paikka, missä liiton toiminnasta ja poliittisista linjauksista päätetään sekä valitaan tietysti luottamushenkilöt seuraavalle vuodelle. Keskustan opiskelijaliiton säännöissä todetaan seuraavaa: " Liitossa on päätösvalta liiton kokouksella ja liiton asioita hoitaa sekä sitä edustaa lainmukaisena hallituksena liittokokouksen valitsema liittohallitus. Liiton tulee vuosittain kokoontua liittokokoukseen, joka pidetään loka-, marras- tai joulukuun aikana."

Liittokokous alkoi lauantaina ja jo heti aamusta paikalla oli runsaasti liittokokousedustajia – sekä varsinaisia, äänioikeutettuja että epävirallisia nauttimassa liittokokoustunnelmasta. Paikalla oli edustajia melkein kaikista liiton osastoista, mikä kertoo osastojen aktiivisesta toiminnasta ja opiskelijoiden kiinnostuksesta poliittiseen toimintaan. Lauantai-illan ehkä odotetuin ohjelmanumero oli puheenjohtajistoehdokkaiden vaalipaneeli. Liiton puheenjohtajistoon oli tyrkyllä puheenjohtajaksi Juha Iso-Aho ja Liisa Ansala. Varapuheenjohtajia oli tarjolla vielä enemmän – Asko, Autelo, Anna-Kaisa Rinkinen, Jenni Kentala, Teemu Karttunen ja Matias Ollila.

Sunnuntaina jännitys alkoi sitten kohota. Aamusta käsittelyssä olleet toimintasuunnitelma ja talousarvio eivät ehkä aiheuttaneet niin suurta mielenkiintoa kuin iltapäivälle sijoittuneet henkilövalinnat. Koulutuspoliittisesta ja sosiaalipoliittisesta ohjelmasta käytiin välillä kipakkaa keskustelua, ja useista kohdista äänestettiinkin. Lounaan aikana oli mahdollisuus vielä tehdä viimehetken vaikutus äänestäjiin. Tunnelma oli jännittävästä ennakkoasetelmasta huolimatta rauhallinen.

Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi äänestettiin Juha Iso-Aho ja varapuheenjohtajaksi tulivat Anna-Kaisa Rinkinen Oulusta ja Asko Autelo Helsingistä. Anna-Kaisa Rinkinen on toiminut aiemmin muun muassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana, KOL:n liittohallituksen jäsenenä sekä Oulun Keskustanopiskelijoiden puheenjohtajana. Asko Autelo puolestaan on vaikuttanut Helsingin Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana, KOL:n liittohallituksen jäsenenä sekä HYY:n talousjohtokunnassa. Liittohallituksen jäseniksi valittiin Jussi Sallinen Joensuusta, Matias Ollila Turusta, Antti Kurvinen Rovaniemeltä, Teemu Karttunen Joensuusta, Laura Kantomaa Oulusta, Tuomas Paasonen Otaniemestä. Liittohallituksen varajäseniksi Sami Korpela Tampereelta, Riitta-Liisa Kemppainen Helsingistä, Marjaana Hoikkala Turusta sekä Hennamari Toiviainen Jyväskylästä. Lisäksi valittiin luottamushenkilöt edustamaan Keskustaopiskelijoita mm. Maaseudun sivistysliittoon.

Liittokokouksen koulutuspoliittiset kannanotot löytyvät KOL:n nettisivuilta kohdasta Kannanotot.

Helsingin keskustaopiskelijoiden puolesta onnittelen kaikkia luottamustehtäviin valittuja ja kiitän kaikkia kokousvieraita mukavasti viikonvaihteesta. Erityiskiitokset liittokokouksessa kokouksen puheenjohtajina toimineille Mika Sivulalla, Mari Kokolle ja Johanna Tikanmäelle sekä kokouksen sihteereinä toimineille Panu Litmaselle ja Juha Alanderille. Ja tietysti myös kaikille tavalla toisella liittokokousjärjestelyissä mukana olleille. Ainakin itselleni viikonloppu oli oikein mukava kokemus ja saamamme palautteen perusteella mitään kovin pahaa mokaa emme onnistuneet aikaansaamaan.

Sateisesta Helsingistä mukavaa alkanutta adventtia ja mukavaa vuoden viimeistä kuukautta kaikille! Osan teistä tapaan toivottavasti Keskusta-risteilyllä tulevana viikonloppuna.

RiLi

Tervetuloa 70-vuotisjuhlaliittokokoukseen!

2007-11-29T20:59:00.000+02:00

Tänä viikonloppuna linjataan KOL:n tulevaisuuden politiikkaa ja valitaan ensi vuoden liittohallitus, kun keskustaopiskelijat kokoontuvat Keskustan puoluetoimistolle liittokokoukseeen. Kokous alkaa lauantaina klo 10 ja päättyy sunnuntai-iltapäivällä. Kokouksessa käsitellään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi käsitellään mm poliittisia ohjelmia sekä aloitteet, joita on tullut varsin runsaasti.

Kokouksessa päästään äänestelemään oikein kunnolla. Tällä hetkellä puheenjohtajaksi on kaksi ehdokasta ja varapuheenjohtajiksikin (valitaan kaksi) viisi ehdokasta. Liittohallitukseen (valitaan kuusi varsinaista ja neljä varaedustajaa) ehdokkaita on runsaasti, joten kilpailu on paikoista on tiukkaa. Se on hyvä, sillä siten saamme liitolle varmasti ensi vuodellekin motivoituneen hallituksen!

Helsingin Keskustaopiskelijoiden uusi hallitus ja liittohallitusehdokkaat valittu

2007-11-26T15:47:00.001+02:00

Helsingin Keskustaopiskelijoiden syyskokous valitsi uudet suunnannäyttäjät ensi vuodelle. Kokous alkoi kuitekin jättiyllätyksellä, kun kokoukseen vierailulle tullut Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Iso-Aho ilmoitti, että pyrkii jatkokaudelle. Iso-Ahon lähteminen mukaan puheenjohtajakisaan tekee siitä todella mielenkiintoisen ja todellisen. Mukaan puheenjohtajakilpailuun on ilmoittautunut myös Liisa Ansala, joka toimii tällä hetkellä SYL:n liittohallituksessa. Tänä viikonloppuna pidettävästä liittokokouksessa ratkeaa, kenestä tulee uusi puheenjohtaja.

Kokouksessa päätettiin asettaa Helsingin keskustaopiskelijoiden ehdokkaat Keskustan Opiskelijaliiton liittohallitukseen. Ehdokkaaksi liiton varapuheenjohtajaksi valittiin Asko Autelo ja ehdokkaaksi liittohallituksen jäseneksi Riitta-Liisa Kemppainen.

Hallituksen valinta meni äänestyksiin. Puheenjohtajaksi valittiin tiukkojen äänestyksien jälkeen teol.yo Kalle Peltokangas. Varapuheenjohtajaksi myös tiukan äänestyksen jälkeen teol. yo Laura Kallio. Helsingin Keskustaopiskelijoiden uudessa hallituksessa istuvat tulevana vuonna oik.tiet. yo Jouko Hämäläinen, mm. yo Jaakko Huhtanen, fil. yo Sini Luokkanen, valtiot. kand. Asko Autelo ja oik. yo Riitta-Liisa Kemppainen.

Kokouksessa keskusteltiin ensi vuoden toiminnasta, jota tulee olemaan runsaasti. Uutena asiana tullaan aloittamaan mm. keskustelutilaisuuksien järjestäminen yhdessä Otaniemen keskustaopiskelijoiden kanssa. Ensi vuosi tulee vaikutustyössä painottumaan paljolti koulutuspolitiikkaan yliopistolain muutoksen vuoksi. Sosiaalipolitiikassa asumisasiat tulevat olemaan tärkeinpiä edunvalvonnan suhteen.

SYL:n liittokokous on taas täällä

2007-11-16T11:09:00.000+02:00

Tänään alkoi Suomen Ylioppilaskuntien liiton kaksipäiväinen liittokokous Espoon Korpilammella. Kokouksessa luodaan taas suuntaviivoja liiton ensi vuoden toiminnalle. Ensi vuodelle haasteita riittääkin. Siitä pitää huolen yliopistolain muutos, innovaatioyliopisto ja monet muut hankkeet koulutuspolitiikan saralla.

Kokouksessa valitaan myös liiton uusi hallitus. Keskustan Opiskelijaliitosta on ehdolla SYLn hallitukseen Turun ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen Tuomas Vanhanen. Tuomas olisi mainio valinta hallitukseen jo senkin puolesta, että hän on todellinen koulutuspolitiikan asiantuntija. Kuten sanottua, koulutuspoliittista osaamista SYL:ssa tullaan ensi vuonna tarvitsemaan.

Tuomaksesta on tehty käsittääkseni kautta aikain ensimmäin "tyrkkyvideo". Video on katseltavissa youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=yJE2S74ckSs

Suuri kiitos kaikille äänestäjille!

2007-11-08T11:41:00.000+02:00

Vaalit ovat nyt takana. Keskustan Opiskelijaliitto saavutti muutaman lisäpaikan valtakunnallisesti. Helsingissä emme kuitenkaan saavuttaneet toista paikkaa tälläkään kertaa. Tulos ei ole ihan tyydyttävä ottaen huomioon, kuinka paljon teimme työtä. Vaalitulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aktiivinen vaikuttamistyö jatkuisi HYY:ssa. Se tulee varmasti jatkumaan entistä väkevämpänä.

Lämpimät onnittelut Kalle Peltokankaalle edustajistoon pääsystä! 42 ääntä on hieno äänisaalis. Loistava vaalityö toi tulosta. Keskustaopiskelijat voi olla ylpeä edaattoristaan!

Ainejärjestöt menivät suorastaan huikeaan voittoon saavuttaessaan 17 paikkaa HYYn kuudestakymmenestä edustajistopaikasta. Ainejärjestöt olivat tehneet hienoa vaalityötä. Siitä ei pääse mihinkään. Poliittisista ryhmistä vain vihreät kasvattivat paikkalukuaan yhdellä. Muuten poliittisilla ryhmillä oli vaikeaa. Hieman samanlainen trendi vallitsi muissakin ylioppilaskunnissa.

Nyt on aika vetää hieman henkeä, mutta vuosi ei ole politiikan saralla vielä lähelläkään ohi. Edessä on vielä Syln liittokokous sekä KOLn 70-vuotisjuhlaliittokokous 1-2.12., jonka olemme saaneet järjestettäväksi. Loppuvuodestakin tulee siten todella mielenkiintoinen.

Vaaleja tulee ja menee. Seuraaviin edustajistovaaleihin ei ole loppujen lopuksi kuin kaksi vuotta. Sitä ennen ovat vielä kuntavaalitkin ensi vuonna. Politiikka ei ole kuitenkaan vain vaaleja, vaan se on vaikuttamista ihmisten arkipäiväisiin asioihin. Hoitamalla ne hyvin ansaitaan ihmisten luottamus. Sen näimme eduskuntavaaleissakin, vaikkakin edustajistovaaleja ei voi siinä mielessä eduskuntavaaleihin verratakaan, koska edustajistovaaleissa politiikka jää sivuosaan ehdokasmäärien ratkaistessa suurimman osan äänimääristä.

Valtavan suuri kiitos vielä kaikille, jotka annoitte tukenne keskustaopiskelijoille. Voin vakuuttaa, että äänenne ei mennyt hukkaan. Jatkamme työtämme opiskelijoiden ja koko yhteiskuntamme paremman tulevaisuuden puolesta!

Lisätietoja vaaleista: http://www.syl.fi/asiakirjat/edarivaalitulokset_2007/view?cf=news <http://www.syl.fi/asiakirjat/edarivaalitulokset_2007/view?cf=news>.

HYYn vaaleista: www.hyy.fi/vaalit

Vielä pari päivää

2007-11-05T09:41:00.001+02:00

Huomenna ja ylihuomenna on ylioppilaskuntien edustajistovaalien varsinaiset äänestyspäivät. Silloin päätetään myös HYY:n ja kaikkien muidenkin yo-kuntien edustajistojen voimasuhteista tuleviksi kahdeksi vuodeksi.

Joskus kuulee sanottavan, että opiskelijapolitiikka on pelkkää leikkiä, ettei sillä ole mitään merkitystä. Totta on, että opiskelijapolitiikassa ihmiset ovat verrattain kokemattomia ja suurin osa on siinä mukana osa-aikaisesti. Kokematon tekee helposti virheitä ja siitä osaltaan juontunee myös yo-politiikan vähättely. Opiskelijapolitiikassa ihmiset vaihtuvat nopeasti ja osa koko homman juonta on tekemällä oppiminen. Olla edustajiston tai hallituksen kokouksessa, miettiä yo-kunnan budjettia, koulutuspolitiikan linjoja, opiskelija-asumisen kehittämistä omalla paikkakunnalla ja kaikkea muuta opiskeluun liittyvää.

Kokemattomuuden mieltäminen merkityksettömyydeksi on kuitenkin virhe. Ylioppilaskunnat tekevät erittäin tärkeää työtä yliopiston ja sen opiskelijoiden puolesta. Vaikuttaminen yliopiston koulutussuunnitelmaan, paikkakunnan opiskelija-asumiseen ja vaikkapa paikallisen joukkoliikenteen kehittämiseen ovat yo-kuntien kiinnostuksen kohteina. Edustajisto vaalien jujuna onkin sitten valita ne parhaat henkilöt näitä asioita ajamaan. Tai ainakin valitsemaan henkilöt jotka näitä asioita ajavat. Menkää siis kaikki äänestämään tiistaina tai keskiviikkona ja ottakaa kaverinnekin mukaan. Jos ei vielä tiedä ketä äänestää, niin käykää SYL:n vaalikoneella osoitteessa www.edustajistovaalit.fi. Jos valinta osuu johonkin keskustalaisen maailmankatsomuksen omaavaan ihmiseen, niin aina parempi.

Monella keskustaopiskelijalla tiistai ja keskiviikko merkitsevät myös pitkän vaalikauden huipennusta. Tiedän, että osa aktiiveistamme on tehnyt tai suunnitellut kampanjaa (omaa tai jonkun toisen) jo vuoden verran. Edarivaalien miettiminen aloitettiin KOL:ssa jo kevättalvella, heti eduskuntavaalien jälkeen. Olemme omalta osaltamme myös pitäneet hyvin meteliä näistä vaaleista. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, nimittäin ennakkoäänestäminen on ollut aikaisempia vaaleja suositumpaa monessa yliopistossa. Nyt pitää vielä pari päivää jaksaa, jotta saadaan koko vaalien äänestysaktiivisuus nousuun.

Keskiviikkoiltana nähdään sitten Vanhalla vaalivalvojaisissa. Ja puhelimella pidetään yhteyttä muihin yliopistoihin. Vielä pari päivää jäljellä. Sitten juhlitaan vaalivoittoa.

Juha Iso-Aho

Puheenjohtaja,
Keskustan Opiskelijaliitto

HYY:n edustajistovaaleissa ennätysmäärä ennakkoäänestäjiä

2007-10-31T17:35:00.001+02:00

HYY:n edustajistovaalien ennakkoäänestys on päättynyt! Ennakkoon on äänestänyt 2169 äänioikeutettua, mikä prosentteina on vajaa seitsemän. Tätä on pidetä erittäin hyvänä tuloksena, kuten HYY:n tiedotteessa todetaankin. Lisää äänestysaktiivisuudesta ja vaaleista HYY:n nettisivuilta.

Onneksi äänestäminen ei jää pelkästään ennakkoäänestyspäiviin, vaan varsinaiset vaalipäivät ovat vielä edessä. Ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona (6.-7.11.2007) voi vielä käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa. Äänestyspaikkoja on kaikilla kampuksilla ja oman äänestyspaikkasi voit tarkistaa HYY:n nettisivuilta. Ainakin Ylioppilasaukion Unicafessa, Yliopiston päärakennuksella ja Porthaniassa voi keskustakampuksella äänestää. Kumpulassa äänestyspaikat ovat Physicum, Chemicum ja Exactum. Meilahden-Ruskeasuon alueella äänestää voi Terveystieteiden keskuskirjaston, Hammaslääketieteen laitoksen, Svenska social- och kommunalhögskolanin äänestyspaikoilla. Viikissä äänestyspaikat ovat Biokeskus 3, Infokeskus sekä EE-talo. Äänestyspaikat ovat avoinna kello 10–18. Tarkempia tietoja paikoista saat HYY:n nettisivuilta.

HYY:n jäseniä opiskelee myös Kouvolassa, Lahdessa sekä Vaasassa. Kouvolassa äänestämään pääsee Käännöstieteen laitoksella, Lahdessa Ympäristöekologian laitoksella sekä Vaasan yliopistolla. Äänestyspaikat ovat avoinna poikkeuksellisesti vain kello 10-16.

Keskustaopiskelijoiden vaaliliiton ehdokkaat esittäytyvät osoitteesta www.edarivaalit.net, mikäli et ole vielä ehtinyt äänestämään. Helsingin keskustaopiskelijat järjestävät kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen kyselytunnin maanantaina 5.11.2007 kello 13–14 Uudella Ylioppilastalolla, Mannerheim-salissa. Paikalla on myös ehdokkaitamme, joten tule tapaamaan ministeri Pekkarista ja haastamaan myös ehdokkaamme. Maanantai on hyvä päivä tehdä valinta ja tiistaina mennä äänestämään!

ÄLÄ UNOHDA ÄÄNESTÄÄ!

RiLi - NUMERO 149

Riitta-Liisa Kemppainen

Sihteeri ja KOL-vastaava,

Helsingin keskustaopiskelijat ry

Kampuskampanjointi käynnistyi tuulisessa Viikissä

2007-10-30T13:58:00.000+02:00

"Hei! Oletko jo äänestänyt vaaleissa? Tässä olisi lehteä ja karkkia."

"Moi. En vielä, mutta kiitos vain. Voisinpa mennäkkin."

"Moi. Karkkia? Lehteä? Otappa vielä tästä heijastinkin iltalenkeille. Muista äänestää vaaleissa."

etc.

Helsingin Keskustaopiskelijat aloittivat tiistaipäivän reippaasti kampuskampanjoinnilla Viikissä. Paikalla olivat HeKO:n puheenjohtaja Asko Autelo, sihteeri ja KOL-vastaava Riitta-Liisa Kemppainen sekä hallitukset jäsenet Jaakko Huhtanen ja allekirjoittanut. Lisäksi hetken seurassamme oli myös Janne Rasi, joka on ehdokkaamme Viikistä samoin kuin Jaakko. Janne on pitkän linjan hekolaisia.

Sää oli todella tuulinen ja kolea, mutta se ei meidän innokasta porukkaa lannistanut. Päinvastoin, se vain lisäsi taistelutahtoa. Olimme valinneet kampanjointipaikaksi "ympyrätalon" pihan, mikä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Opiskelijoita kulki ohitsemme jatkuvalla syötöllä. Kylmässä säässä mieltä lämmitti se, kun opintoihinsa kiirehtivä pysähtyi hetkesi vaihtamaan pari sanaa ja lupasi äänestää saaden palkaksi Keskustelija-lehden, karkkia ja heijastimen. Moni innostui. Toiset kävelivät ohi.

Mielestäni parasta kampanjoinnissa ovat ystävälliset hymyt ja sanat. Toisaalta tympeät vastaukset ovat haaste: miten esitän sanomani selkeämmin, miten herätän kiinnostuksen ja luottamuksen.

Tiivistahtinen kampanjointi loppuu, kun kampanjamateriaali loppuu. Niin tänäänkin. Tarkalleen ottaen kello 13 reikäleipä.