“My fellow citizens…

Uusi aika, Obamania, Washingtonin uudet tuulet jne. Barack Obamaa on suitsutettu lehtien otsikoissa ympäri maailmaa. Virkaanastujaisissa oli ainutkertaista tunnelmaa ja historian siipien havinaa: Martin Luther King olisi varmasti iloinen näkemästään, jos olisi ollut paikalla Barack Obaman vannottua virkavalansa Yhdysvaltojen 44. presidenttinä. Obama on elävä todiste siitä, että menneiden vuosien uhraukset eivät ole olleet turhia vaan Yhdysvallat ja koko maailma voivat nähdä uuden ajan koittavan.
Obaman puhe, kuten niin monet yhdysvaltojen presidenttien virkaanastujaispuheet, oli todellista puheretoriikan näytöstä. Puhe oli samalla todellisen johtajan aito puhe, joka kertoi kansalle kovien aikojen olevan tulossa, mutta että niistä selvittäsiin kovalla työllä., mutta puheessa ei silti viitattu juurikaan mihinkään talouslukuihin. Lähinnä koko puheen tarkoitus oli antaa yhdysvaltalaisille ja koko maailmalle uskoa tulevaisuuteen suuren taloudellisen kriisin aikana. Lisäksi puhe korosti myös selvästi Yhdysvaltojen historiaa ja koko maan ainutlaatuisuutta ja sen poikkeavuutta muista maista.

Kuuntelin tänään radiota (YLE Suomi) ja siellä keskusteltiin Obaman puheesta: sen tyylistä, viesteistä ja siitä miltä se suomalaisten korvaan kuullosti. Kuten odottaa sopii, suurin osa kuuntelijoista piti kuulemastaan ja erityisesti Obaman voimakkaasta retoriikasta, karismasta ja selkeästä kielestä ja viesteistä kansalaisille. Kuuntelijoilta kysyttiin myös, onko vastaavia yhtä hyviä puhujia Suomessa. Ei ollut yllättävää vastaus oli aina jo, joko “Ei” tai “no olihan meillä Kekkonen”. Olen samaa mieltä siinä mielessä siitä poliitikkojen kapulakielisyydestä, joka hankaloittaa äänestäjien ja poliitikkojen vuorovaikutusta. Voidaan myös sanoa, että ihmiset voivat antaa hyväksyntänsä vaikeillekin päätöksille, jos ne vain perustellaan riittävän hyvin. No, toisaalta vaikeiden päätösten puolesta puhuminen on aina helppoa, mutta toteutus sitäkin vaikeampaa. Sen varmasti Obamakin tulee huomaamaan. Kaikesta huolimatta varmasti jokainen poliitikko voi Obaman suosion syistä oppia jotain.

Puheessaan Obama korosti myös muutosta ulkopolitiikassa ja Yhdysvaltojen ystävyyttä kaikkiin demokratiaa ja rauhaa haluaviin maihin. Obama on erittäin suosittu myös Yhdysvaltojen ulkopuolella ja kaikki Euroopan päättäjät odottavat jo innoissaan sitä, koska Obama tulee vierailemaan ja mihin valtioihin ensimmäisenä. Hyvin todennäköisesti ensimmäinen matka suuntautuu perinteisesti Iso-Britanniaan, jonne edellistenkin presidenttien ensimmäiset ulkomaan valtiovierailut ovat suuntautuneet. Aika näyttää osuuko Obaman matka myös joskus Suomeen asti.

Kohti yhtenäisempää Keskustaa

Näin ei sanonut vain Antti Kurvinen - vastavalittu puheenjohtaja vuodelle 2009 - vaan kyseinen lause tuntui olevan yleinen puheenaihe liittokokousedustajille Aakenus-hotellilla Rovaniemellä viime viikonloppuna käydyssä Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) liittokokouksessa. Keskeinen kysymys onkin, mikä on se yhtenäinen Keskusta, jota rummutetaan? KOL:n keihäänkärjet määrittelivät sen. Se on suvaitsevaisempi Keskusta, se on eurooppalaisempi Keskusta, se on demokraattisempi Keskusta.

Keskustan ministerit ja eduskuntaryhmä toteuttavat nyt sitä politiikkaa, jota olivat
muotoilemassa 80-luvulla opiskelijapoliitikkoina. Mitä opiskelijat tänään sitä Keskusta 10-15 vuoden kuluttua.

Poliittisessa keskustelussa todettiin lauantaina, että kunnallisvaalien tappio todisti järjestökoneen tilan. Järjestöllisen tilan parantaminen on aloitettava välittömästi. Sitä varten tarvitaan kriittinen strateginen selvitys. Keskustan on löydettävä jälleen yhdessä tekemisen meininki. Tätä saimme kokea liittokokouksessa, onneksi. Nuorissa ja opiskelijoissa on puolueen tulevaisuus. Opiskelijat edustavat eri tieteen aloja. Tämä antaa mahdollisuuden käsitellä yhteiskunnallisia asioita eri näkökulmista, jonka avulla voidaan tuoda esiin uusia näkökantoja sekä ennen kaikkea asiantuntemusta poliittiseen keskusteluun. Tieteen maailma tarjoaa hyvät valmiudet ennakkoluulottomaan ja kriittiseen keskusteluun.

Koulutuspolitiikassa keskeistä on kaikkien koulutusasteiden kehittäminen. Peruskoulussa luodaan valmiudet ja perustaidot. Esimerkiksi luokkakokojen tulisi olla nykyistä pienemmät ja pidemmällä tähtäimellä tavoitteena tulisi olla 20 oppilaan maksimikoko. Toinen aste puolestaan tarjoaa jo urapolkuja ja yhdistelmiä, jossa oppilaanohjaus on keskeistä. Oppilaanohjaus tulee varmistaa jokaiseen opinahjoon tarvittavalle tasolle, jotta maamme resurssit saadaan ohjattua oikeille aloille. Lisäksi oppilashuoltoa on kehitettävä, jotta kouluihin saadaan lisää terveydenhoitajia ja muuta ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Korkeakouluaste perustuu duaali-mallille, jota ei kuitenkaan tule nähdä tiukan hallinnollisesta näkökulmasta. Olennaisinta on tutkintojen sisältö ja laatu.

Sosiaalipolitiikassa KOL ajaa lapsilisän ulottamista 17-ikävuoteen saakka. Kyseinen ikä merkitsee monelle nuorelle ammottavaa tuloloukkua. Opintotuen puolestaan pitää seurata elinkustannuksia, jotta päätoiminen opiskelu olisi mahdollista. Opiskelu ja omien lasten hoito tulisi erityisesti huomioida sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Hyvä opiskelukyky on opintopisteiden tasaisen kertymisen tae. Se on opiskelutaitoja, se on hyvää fyysistä, henkistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa ja hyvinvointia.

Keskustassakin vastakkainasettelun aika tulisi olla ohi. Kaksilla vankkureilla ei voi ajaa - tai sitten kuski on todellinen akrobaatti. Suomi kaupungistuu, kuitenkin varsin kevyellä tavalla "suuren maailman" mittakaavassa. Keskustan kannattajakunta muuttuu vääjäämättä tässä kehityksessä. Se ei estä tukemasta esimerkiksi kotimaista
ruuantuotantoa. Omavaraisuus on sekä turvallisuutta luova asia että arvostuskysymys -
haluamme syödä terveellistä ja puhdasta kotimaista ruokaa. Mutta, tämän lisäksi on
osattava siis toimia realistisesti myös kaupunkimaisissa ympäristöissä. Siihen
tarvitsemme pitkäjänteistä ja tuloksekasta strategiatyötä, jonka avulla Keskusta pärjää tulevaisuudessa koko maassa!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj