29 päivää äänestyksiin

Voiko päivä ihanammin alkaa, kun keskustalainen saa herätä äänestämään puolueelle uutta johtoa? Tähän aamuun ei ole kuulkaa enää kuin 29 päivää.

Mistä sitten tullaan äänestämään? Lauantaina puoluejohdosta, ykkösnyrkistä. Sunnuntaina puolestaan uudella johdolla politiikan sisällöstä seuraaville vuosille. Sinne on tähtäys. Toivon, että me puoluekokousedustajat yllämme Keskustan pitkän historian arvoiseen arvokeskusteluun. On uskallettava puhua vaikeistakin asioista. On sovittava yhteisistä linjoista, joilla puoluetta kehitetään ja varustaudutaan kevään 2011 eduskuntavaaleihin. On perin harmillista, että esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista ei nähty tarpeeksi tärkeäksi asiaksi nostaa puolueväen punnittavaksi. Tätä voisi nimittää jopa demokratiavajeeksi, niin isosta asiasta todellisuudessa on kyse. Puoluekokousta on kunnioitettava puoluejohdonkin.

Keskusta on ollut historiansa aikana rakentavan yhteistyön puolue. Nykyisessä mielenosoitusten aikana Keskustan tulee edelleen pyrkiä rakentavaan keskusteluun koko Suomen kehittämiseksi jokaisen kansalaisen parhaaksi. Populismilla on lyhyet jäljet, niin kuin SDP on viime päivien Kreikka-keskustelussa saanut kokea. Politiikka on vastuun kantamista eikä vastuun väistämistä tai siirtämistä seuraavalle vaalikaudelle. Mitä tulee eduskunnan keskusteluun tästä asiasta, kansanedustaja on jalossa toimessa ja tulisi puheenparrellaan sen myös osoittaa.

Kesäkuun puoluekokouksessa Lahdessa äänestämme mm. Keskustan tavoiteohjelman sisällöstä. Tärkein tavoite, jonka jokaisen puoluekokousedustajan tulee itselleen asettaa, on halu nostaa raikkaille ajatuksille vihreää JAAta. Keskusta on aina onnistunut uudistumaan kun vastustajat ovat käyneet päälle kuin yleinen syyttäjä. Emme ole auringonlaskun, vaan auringon nousun puolue!

Kalle Peltokangas
KOL:n liittohallituksen jäsen

Ps. Päivän kysymys: "Mitä tekee Jarmo Korhonen?" Toivottavasti puoluesihteerikisaan tulee lisää kandidaatteja. Koska on vain 29 päivää äänestyksiin..:)

Ammattikorkeiden pakollisesta työharjoittelusta pari sanaa

Hei kaikille. Vaikka blogi ymmärrettävistä syistä keskittyy pitkälle yliopisto-opiskelijan elämän tarkasteluun, ajattelin kirjoittaa myös hieman yhdestä ammattikorkeakoulujärjestelmän epäkohdasta. Viime aikoina on ollut paljon puhetta nuorisotyöttömyydestä, mihin myös hallitus on vastannut antamalla lisärahaa sen hoitoon esimerkiksi työllisyyssetelin muodossa. Pakollisen työharjoittelun tuomat ongelmat ovat kuitenkin jääneet hämärän peittoon.

Suomessa ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu tietty määrä pakollista työharjoittelua, yleensä 5 kuukautta (30 opintopistettä). Tätä perustellaan aivan asiallisesti opintojen käytännönläheisyydellä, mutta nyt heikomman taloustilanteen aikana ainakin liiketalouden opiskelijoiden mahdollisuudet saada työharjoittelupaikka ovat heikentyneet. Työnantajat ovat tietoisia harjoittelun pakollisuudesta, ja ovat kasvavissa määrin käyttäneet alan työharjoittelijoita ilmaisena työvoimana. Eri aloilla ongelmat ovat kuitenkin erilaisia, ja keskustellessani eri aloja edustavien opiskelijoiden kanssa monenlaisia ongelmia on tullut eteen, esimerkiksi sosiaalialalla harjoittelijalle ei edes saa maksaa palkkaa. Osalla aloista työntekijöiden tarve taas on niin suuri, että työharjoittelupaikka löytyy helpommin.

Kysymykseksi nouseekin miten opiskelijoiden työharjoittelun väärinkäyttöä estettäisiin. Samaan aikaan kun nuorisotyöttömyys huitelee korkeimmissa lukemissa tällä vuosituhannella, monet työnantajat eivät toteuta sosiaalista vastuutaan vaan hyväksikäyttävät järjestelmää surutta. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat opiskelijat joutuvat samaan aikaan töitä tehdessään nostamaan lainaa edes maksaakseen vuokransa ja ruokansa, kun 8 tunnin työharjoittelun ohessa sivutöiden tekeminen voi olla mahdotonta. Ei liene ihme jos nuoremmilla sukupolvilla ei riitä lojaalisuutta työnantajia kohtaan jotka tällaisella toiminnalla mustaavat oman maineensa.

Ratkaisuna asiaan tarvittaisiin selkeä asennemuutos työnantajien taholta. Myös valtion pitää tulevaisuudessa harkita tarkasti pakollisen työharjoittelun tarvetta ja kestoa, mikäli tällainen tilanne jatkuu. Tarvitaanko kaikilla aloilla oikeasti viiden kuukauden ”työharjoittelua”, mikäli yrityksistä ei löydy selkeä intoa kouluttaa opiskelijoita työelämään tai edes maksaa teettämästään työstä harjoittelijan palkkaa. Ja jos ei löydy, niin voitaisiinko työharjoittelu korvata tavallisella työllä tai tehdä valinnaiseksi osaksi tutkintoa.

Muualla maailmassa palkatonta työtä kutsutaan orjatyöksi. Suomessa se kulkee aivan liian usein nimellä pakollinen työharjoittelu.