Hei kaikille. Vaikka blogi ymmärrettävistä syistä keskittyy pitkälle yliopisto-opiskelijan elämän tarkasteluun, ajattelin kirjoittaa myös hieman yhdestä ammattikorkeakoulujärjestelmän epäkohdasta. Viime aikoina on ollut paljon puhetta nuorisotyöttömyydestä, mihin myös hallitus on vastannut antamalla lisärahaa sen hoitoon esimerkiksi työllisyyssetelin muodossa. Pakollisen työharjoittelun tuomat ongelmat ovat kuitenkin jääneet hämärän peittoon.
Suomessa ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu tietty määrä pakollista työharjoittelua, yleensä 5 kuukautta (30 opintopistettä). Tätä perustellaan aivan asiallisesti opintojen käytännönläheisyydellä, mutta nyt heikomman taloustilanteen aikana ainakin liiketalouden opiskelijoiden mahdollisuudet saada työharjoittelupaikka ovat heikentyneet. Työnantajat ovat tietoisia harjoittelun pakollisuudesta, ja ovat kasvavissa määrin käyttäneet alan työharjoittelijoita ilmaisena työvoimana. Eri aloilla ongelmat ovat kuitenkin erilaisia, ja keskustellessani eri aloja edustavien opiskelijoiden kanssa monenlaisia ongelmia on tullut eteen, esimerkiksi sosiaalialalla harjoittelijalle ei edes saa maksaa palkkaa. Osalla aloista työntekijöiden tarve taas on niin suuri, että työharjoittelupaikka löytyy helpommin.
Kysymykseksi nouseekin miten opiskelijoiden työharjoittelun väärinkäyttöä estettäisiin. Samaan aikaan kun nuorisotyöttömyys huitelee korkeimmissa lukemissa tällä vuosituhannella, monet työnantajat eivät toteuta sosiaalista vastuutaan vaan hyväksikäyttävät järjestelmää surutta. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat opiskelijat joutuvat samaan aikaan töitä tehdessään nostamaan lainaa edes maksaakseen vuokransa ja ruokansa, kun 8 tunnin työharjoittelun ohessa sivutöiden tekeminen voi olla mahdotonta. Ei liene ihme jos nuoremmilla sukupolvilla ei riitä lojaalisuutta työnantajia kohtaan jotka tällaisella toiminnalla mustaavat oman maineensa.
Ratkaisuna asiaan tarvittaisiin selkeä asennemuutos työnantajien taholta. Myös valtion pitää tulevaisuudessa harkita tarkasti pakollisen työharjoittelun tarvetta ja kestoa, mikäli tällainen tilanne jatkuu. Tarvitaanko kaikilla aloilla oikeasti viiden kuukauden ”työharjoittelua”, mikäli yrityksistä ei löydy selkeä intoa kouluttaa opiskelijoita työelämään tai edes maksaa teettämästään työstä harjoittelijan palkkaa. Ja jos ei löydy, niin voitaisiinko työharjoittelu korvata tavallisella työllä tai tehdä valinnaiseksi osaksi tutkintoa.
Muualla maailmassa palkatonta työtä kutsutaan orjatyöksi. Suomessa se kulkee aivan liian usein nimellä pakollinen työharjoittelu.
