Helsingin yliopiston opiskelijat ovat varsin tyytyväisiä sähköisen viestinnän tarjoamiin palveluihin

Avajaiskarnevaalit olivat suorastaan menestys. Tunnelma oli korkealla ja myös kyselyyn vastattiin varsin aktiivisesti. Tiedustelimme kyselyssämme opiskelijoiden mielipiteitä sähköisestä viestinnästä yliopistolla, ja kokemuksia opinto-ohjauksen riittävyydestä.

Yli puolet kyselyyn vastanneista koki yliopisto tarjoaman sähköisen opetuksen, tiedotuksen ja neuvonnan myönteisesti. Loput suhtautuivat lähinnä neutraalisti (eivät osanneet sanoa) ja vain noin 17 % suhtautui sähköisiin palveluihin kielteisesti. Kielteisenä koettiin lähinnä sähköisten järjestelmien sekavuus ja niiden opettelemisen vaikeus.

Tiedustelimme kyselyssämme myös opiskelijoiden kokemusta opintojen ohjauksesta yliopistolla, ja noin kaksi kolmasosaa vastanneista ilmoitti saaneensa riittävästi ohjausta opiskelunsa tueksi. Kokemukset siis olivat ylipäätään varsin positiivisia. Kyselyä tulkitessa tulee kuitenkin ottaa huomioon suhteellisen suuri fuksien osuus vastanneista. Heidän kokemuksensa kun perustuvat lähinnä orientoivan viikon pohjalle. Jokseenkin tämän perusteella voidaan päätellä, että yliopistomme opiskeluorientointi on onnistunut kiitettävästi ainakin tämän syksyn osalta.

Mielenkiintoista olisi tutkintouudistuksen kannalta selvittää, kuinka opinnoissaan pidemmälle ehtineet opiskelijat kokivat aikanaan orientoivan jaksonsa. Käsitykseni mukaan uudistuksessa painotetaan erityisesti opintojaan aloittavien opiskelijoiden perehdyttämiseen yliopistomaailmaan. Avajaiskarnevaalikyselyn perusteella asiasta ei voida kuitenkaan vetää johtopäätöksiä tutkintouudistuksen tuottamiin tuloksiin. Voidaan kuitenkin todeta, että sähköiset palvelut eivät ole tuottaneet juurikaan ongelmia, vaan lähinnä helpottaneet yliopisto-opiskelijoiden arkea.

Suvi Pääkkönen

Pysyykö keskusta kehityksen mukana?

Mikäli kaupunginvaltuutettuun, professori, Laura Kolbeen on uskominen, Keskusta puolueelta on urbaani elämänmeno hukassa. Puoluesihteeri Korhoselle osoittamassaan avoimessa kirjeessä (Suomenmaa 17.8.2007), Kolbe tuo esille huolensa keskustan tulevaisuudesta. Kolben näkemyksen mukaan, puolue on perinteisesti alistanut pääkaupungin kehittämisen aluepolitiikalle. Suomen (pää-) kaupungistuminen on siten asettanut sen vaikeaan tilanteeseen. Voiko entisellä linjalla enää jatkaa vai onko omaksuttava paremmin urbaaniin elämänmenoon sopiva poliittinen identiteetti?

Kolben oma valinta vaikuttaa selvältä. Mikäli uusia avauksia ei synny, Suomen kaupungistuminen tulee hänen mielestään vähentämään keskustan poliittista painoarvoa. Onko Kolben huoleen aihetta? Mielestäni on. Pääkaupunkiseutu on nykymuotoiselle keskusta politiikalle haasteellinen ympäristö. Edellisissä kunnallisvaaleissa puolue sai Helsingissä 5,4 % ja Uudellamaalla 10,3 % äänistä. Koko maan äänisaalis kohosi 22,8 %. Eduskuntavaaleissakin tänä keväänä Helsingistä meni läpi yksi ehdokas! Itse sain havaita haasteellisuuden viimeksi Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla syyskuun 10. päivä, kun eräs vieras puki sanoiksi sen, mitä kymmenet (tai ehkä sadat) muut vieraat ajattelivat: ”Mitä keskusta täällä tekee, sehän on maalaisten puolue.” Onko keskusta vain maalaisten puolue? Onko keskellä tilaa myös kaupunkilaisuudelle?

Ymmärrän, että monissa muissa kaupungeissa nämä kysymykset herättävät ristiriitaisia tunteita. Mutta faktat ovat selvät: keskustalta puuttuu poliittinen näkemys, joka puhuttelisi 1.070.896 Helsingissä ja Uudellamaalla asuvaa äänestäjää. Heitä, jotka siis eivät äänestäneet keskustaa viime kunnallisvaaleissa 2004. Vertailun vuoksi mainittakoon, että luku vastaa Varsinais-Suomen, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan vaalipiirien kaikkia äänestäjiä yhteensä. Keskusta on siis auttamattomasti altavastaajana alueella, joka on vuosina 1990-2006 ollut Suomen nopeimmin väestömäärältään kasvanut alue ja jonne suuri osa taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta vallasta on keskittynyt. Käsi ylös jokainen, jonka mielestä näin tulisi olla myös tulevaisuudessa! Demarit, kokoomuslaiset, vihreät ja rkp:läiset voivat laskea kätensä.

Yhdyn Kolben näkemykseen kaupungistumisen peruuttamattomuudesta ja siitä, että keskustan painoarvo lepää liikaa Helsinki-Uusimaa akselin ulkopuolella. Keskusta tarvitsee poliittisen linjan, jossa yhdistetään sujuvasti niin kaupunkilaisuus kuin maaseutu. Onko joku eri mieltä?

fil yo.
Kimmo Kamppari
Varapuheenjohtaja,
Helsingin Keskustaopiskelijat

Pari sanaa akateemisesta vastuusta

Haluaisin kuulla, mitä akateemisen vapauden käsite tuo sinun mieleesi. Perinteisesti sen on nähty olevan vapauden ja vastuun antamista opiskelijoille, jotka voisivat omaksua näin itsenäisen vakaumuksen. Oma mielikuvani vapaudesta sisältää positiivisessa mielessä vallankäytön ja riippumattomuuden käsitteet. Vastuullisesti käytettynä vapaus voi kantaa hyvän hedelmän, kun taas väärin ymmärrettynä se voi koitua ehkä jopa kiroukseksi. Osaatko sanoa, mitä akateeminen vapaus merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

Yliopisto-opiskelijoina meidän akateeminen vapautemme on karrikoiden siinä, mitä haluamme opiskella ja kuinka pitkään. Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mitä sinun mielestäsi on mielekäs, tarkoituksenmukainen opiskelu? Itselleni se on ollut parhaimmillaan henkistä ravintoa, tavoitteellisuutta ja itsekasvamista. Tahdon jakaa oppimaani myös ympäröivän yhteiskunnan palvelukseen. Jaksamisen kannalta opinnoissa on keskeistä myös suhteellisuuden taju ja makuelämykset valmiista suorituksista.

Nyky-Suomessa yliopistoille on sälyttynyt laaja-alainen koulutusvastuu. Tehtävien lisääntymisen ja vaihtuvien vuosien välillä ilmenee selvä positiivinen korrelaatio. Opiskelijat saavatkin yhä enenevässä määrin avartavaa tiedekasvatusta, jonka näen luku- ja kirjoitustaitoon verrattavissa olevana välttämättömyytenä 2000-luvun Suomessa. Parhaimmillaan tiede voi luoda kokemuksia elämänhallinnasta, sillä tutkimustieto säätelee oikeastaan yhteiskuntamme kaikkia elämänaloja. Koska tiede on saanut tällaisen monopoliaseman yhteiskuntamme monitahoisena kehittäjänä, on ilmeistä, että opiskelijat tarttuvat opiskelun vapauteen yhä intohimoisemmin. Ja hyvä niin!

Niin, mutta miten sinä käytät akateemista vapauttasi? Miksi tulit yliopistoon? Eräs ystäväni kertoi opiskelevansa pelkästä oppimisen ilosta tietämättä lainkaan, mikä hänestä tulisi isona. Jäin pohtimaan silloin kysymystä, kuuluuko akateemiseen vapauteen todella myös tällaisen orientaation mahdollisuus. Ystäväni perusteli tätä elämäntapaopiskeluaan tutkimuksellisen tiedon itseisarvolla. Tämä poiki tietysti kysymyksen siitä, millaisia odotuksia itse yliopisto asettaa opiskelijoilleen. Tiivistyykö sen tavoite yleiseen sivistysihanteeseen?
Vastaisin, että kyllä ja ei.

Yliopiston nykyisen strategian mukaan tämä instituutio vaalii herkeämättä sivistystä sivistysvaltiossa. Helsingin yliopiston avajaistilaisuudessa rehtori Ilkka Niiniluoto teroittikin yliopiston perustehtävää yhteiskunnan henkisenä uudistajana. Toisaalta yhteiskunnan tulee tukea sen toimintaa, ja vastaavasti tieteen tehtävänä on vastata yhteiskunnan ja ihmiskunnan odotuksiin. Millaista tehtävää tämä merkitsee sitten meille ahkerille opiskelijoille?

Käytännöllisesti katsoen me opiskelijat haemme opinnoiltamme varmasti henkivakuutusta tulevaisuuteen. Tarvitsemme yksinkertaisesti ammatin saadaksemme työtä ja ollaksemme näin tuotteliaita. Ja yhteiskunta tarvitsee meitä jokaista. Ratkaisevaa on lopulta eri alojen kysyntä työmarkkinoilla. Kannattaa pitää huolta, ettei elämäntapaopiskelusta tulisi kansakunnan voimavarojen tuhlaamista. Yliopiston julistama sivistys palvelee siis kaikkea elämää, ja työssä käyvän ihmisen elämää kaikkein parhaimmillaan.

Suomalaisopiskelijoina saamme iloita aidosti tasavertaisesta koulutusjärjestelmästämme. Saamme iloita aidosti myös siitä, että keskustalaisella aluepolitiikalla on ollut merkittävä vaikutuksensa nykyiseen kehitykseen. Parannusehdotukset eivät kuitenkaan lopu, eikä niiden pidäkään. Paljon keskustelua on herättänyt viime aikoina mm. yliopiston perusrahoitukseen ja autonomiaan liittyvät kysymykset. Muistuttaisin kuitenkin, että Suomessa tutkimukseen suunnataan julkisia varoja aika merkittävästi. Tutkimus- ja kehittämisvarat ovat tällä hetkellä OECD-maiden huippua, jollemme huomioi Ruotsin tilannetta. Ja mitä tulee yliopiston autonomiaan, yliopistolakimme on harvinaisen lyhyt ja selvä suhteessa muihin vastaaviin Euroopassa. Tietääkseni tämä suomalainen versio sallii yliopistoillemme enemmän autonomisia ratkaisuja kuin millekään toiselle yliopistolle Euroopassa.

Korkeakoulupolitiikan muuttuvat haasteet edellyttävät kuitenkin jatkuvaa uudelleen arviointia. Akateeminen vapautemme sallii ja suosittelee sitä meille. Jotta voimme arvioida rehellisesti tiedekuntiemme opetuksessa käytettäviä tiloja, varoja, resursseja ja opetustarjontaa, se edellyttää itsenäistä ajattelua eli oman näkemyksen luomista. Tämä on juuri sitä akateemista vapautta. Vastuullista sellaista.

Laura Kallio
Hallituksen jäsen,
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Helsingin Keskustaopiskelijat – Rehellisesti poliittinen blogi

Ajatuksia opiskelijapolitiikasta sekä koko yhteiskunnastamme ilman pelkoa leimautumisesta poliitikoksi. Blogimme ottaakin kantaa. Poliittinen päätöksenteko ja politiikka ylipäänsä kietoutuvat meidän kaikkien elämään tavalla tai toisella. Vaikka politiikka ei ehkä olekaan tällä hetkellä niin suosittua kuin esimerkiksi 60- tai 70-luvulla, ei sen merkitys ole vähentynyt mihinkään: joku päättää aina yhteisistä asioistamme. Halusimme sitä tai emme.

Vaikka kaikki eivät aina voi luonnollisestikaan osallistua suoraan päätöksentekoon, on enemmän kuin tärkeää, että asioista kuitenkin keskustellaan. Julkiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen blogit ovat todella hyvä väline, johon lähes jokainen meistä pystyy helposti osallistumaan. Vaikka yleensä ketään ei tunnu politiikka kiinnostavan, löytyy jokaiselta loppujen lopuksi mielipiteitä melkein asiasta kuin asiasta, kun pintaa ”syvemmältä raaputtaa.” Pyrimme tämän julkisen blogin avulla edistämään ylioppilaskuntamme ja ylipäänsä yhteiskuntamme keskustelukulttuuria. Blogimme ei tule tarjoamaan valmiita ”patenttivastauksia ” yhteiskuntamme kiperiin kysymyksiin. Jokainen tietää, että politiikassa on harvoin helppoja ratkaisuja. Ennemminkin toivomme, että blogimme onnistuu nostamaan keskusteluun asioita joista ei aina keskustella ja osoittaa sen, että asioilla on aina monta puolta, realismia ja konkretiaa unohtamatta. Kirjoitukset tulevat käsittelemään pääosin opiskelijapolitiikkaa, mutta tulemme käsittelemään myös ajankohtaisia ja yleispoliittisia asioita.

Asko Autelo
Puheenjohtaja,
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Helsingin keskustaopiskelijat

Tervetuloa seuraamaan Helsingin keskustaopiskelijoiden blogia. Pitkän vääntämisen tuloksena saimme vihdoin ja viimein omankin blogin.

Helsingin Keskustaopiskelijat (HeKO) on poliittinen opiskelijajärjestö, joka vaikuttaa erityisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY). Pyrimme politiikan keinoin vaikuttamaan kaikkiin opiskelijan keskeisimpiin kysymyksiin. HeKO kuuluu paikallisosastona Keskustan Opiskelijaliittoon (KOL), joka taas on Suomen Keskustan sisarjärjestö. Omaamme siis suorat vaikutuskanavat suoraan valtakunnan huipulle.

Riitta-Liisa Kemppainen, Helsingin keskustaopiskelijat ry, sihteeri ja KOL-vastaava