Gaudeamus, vappu!

Vappu on täällä taas. Kohta koko kaupunki vilkkuu väriloistossa, kun opiskelijat valtaavat kadut ja puistot kirjavine haalareineen ja valkoisine lakkeineen. Havis Amanda saa lakin päähänsä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja vie opiskelijoiden terveiset tasavallan presidentille. Ylioppilaskunnan laulajat, Akademiska Sångförening, Polyteknikkojen kuoro ja monet muut kuorot kohottavat esityksillään isänmaallista tuntoa.

Vappu on opiskelijoiden rakastama juhla. Tänäkin vuonna vappua saadaan viettää varsin lämpimissä olosuhteissa. Aurinko hellii lukuvuoden opiskeluitaan päätteleviä. Yhdellä jos toisella ajatukset saattavat karata hetkittäin jo tulevaan kesään ja sen tuomiin uusiin haasteisiin tai ansaittuun lomaan.

Vapun viettoon kuuluu myös opiskelijoilla väkevä juominen. Suomalaisten alkoholinkulutus on viime vuosien onnettoman alkoholiveropolitiikan johdosta kasvanut hälyttävän korkeaksi. Vuodesta 2003, jolloin veroalennus tehtiin, alkoholin tilastoitu kulutus on kasvanut 15 prosentilla. Parin vuoden ajan alkoholisyyt ovat olleet työikäisten, 15–64-vuotiaiden miesten ja naisten, yleisin kuolinsyy. Suomalaisten alkoholitottumuksissa on huolestuttavia piirteitä. Humalahakuinen juominen on yleistynyt yhä nuorempien keskuudessa. On perusteltua kysyä, voisiko asiat olla toisinkin? Voisiko vappua juhlia maltillisemmin, kohtuullisemmin, raittiimmin, vai onko sosiaalinen paine liian kova?

Kannustan juomisessa vähintään kohtuullisuuteen. Jokainen meistä kantaa tietenkin itsestään vastuun päättäen, juoko vai eikö. Mutta kohtuullisuus ja raittius on suositeltavaa, jos haluaa, että vapusta jää aivokalvolle muutakin kuin päänsärky.

Vappu on universaali juhla. Se on työn juhla. Suomalaiset ovat olleet maailmalla tunnettuja juuri korkeasta työmoraalistaan. Meillä on halu tehdä työssämme parhaamme. Tämän tahdon toivoisi säilyvän tulevaisuudessakin. Siitä on viime kädessä kiinni koko Suomen menestys globaalissa markkinataloudessa. Tänä vappuna saamme iloita maamme korkeasta elintasosta. Meillä nuoremmilla sukupolvilla on painava vastuu kehittää edelleen tätä maata.

Työssä palkitaan ennen kaikkea ahkeruus ja rehellisyys. Erityisesti bisnesmaailmassa luotettavuus on ehdoton vaatimus. Kerran voi huijaaminen ja pettäminen onnistua, mutta toista kertaa ei enää tulekaan. Sama pätee politiikkaan ja yleensä elämään. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Se on totta edelleen.


Opiskelu on opiskelijan päätoimi. Se on useimmalle meistä täysipäiväistä työtä, pitkiä iltoja ja varhaisia aamuja. Monella on myös sivutoimia omalta tai muulta alalta. Opiskeluaika on osittain myös aikaa, jolloin luodaan suhteita lähestyvään työelämään.

Kaikella työllä me rakennamme tätä yhteiskuntaa, pidämme pyörät pyörimässä. Porvarihallitus on onnistunut hyvin työllistämispolitiikassaan. Kiitokset siitä! Tätä kehitystä on edelleen ruokittava. Mutta on myös muistettava, että maassamme on edelleen työttömiä ja suuri joukko pätkätyöläisiä. Sosiaaliturvan perusuudistuksessa on mahdollisuus korjata inflaation ja palkankorotusten aiheuttaman sosiaaliturvan ostovoiman romahdus. Meidän on muistettava myös heikompia ja vähäosaisia yhteiskunnassamme. Periaatteeksi pitäisi tulla "naapuria ei jätetä". Tällöin ideaalissa tapauksessa jokaisella suomalaisella taloudella olisi turvaverkko ympärillään.

Kohtuullista ja iloista vappua 2008!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden Pj

Informaatioähky (Oli: Kainuun järvien happitilanne)

Kainuun ympäristökeskus tiedotti 14.4.2008 Kainuun järvien happitilanteesta. Tiedotteen mukaan järvet jäätyivät Kainuussa tänä talvena keskimääräiseen aikaan, mutta koska jäätyminen tapahtui nopeasti, jäi järvien pohjalle normaalia lämpimämpää vettä. Biologinen toiminta on ollut aktiivisempaa jään alla ja se on kuluttanut happea keskimääräistä enemmän, jolloin järvien happitilanne on mennyt keskimääräistä huonommaksi ja alusvesi on useassa järvessä lähes hapetonta.

Sähköpostini täyttyy päivittäin mitä ihmeellisimmillä tiedotteilla milloin mistäkin. Välillä mietin, mitä mieltä on roikkua erilaisten viranomaisten tiedotelistoilla ja saada informaatiota Vuokkijärven vesitilanteesta tai torjunta-aineiden ympäristövaikutuksista. Kainuun ympäristökeskuksen lisäksi saan tiedotteita sähköpostiini myös Uudenmaan ympäristökeskukselta ja valtakunnallisia tiedotteita Ympäristöministeriöstä sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriö muistaa minua miltei päivittäin tiedotteilla, eikä Eduskuntakaan jää paljoa jälkeen. Lisäksi erilaiset järjestöt tiedottavat jatkuvasti tapahtumistaan ja lähettävät kannanottojaan julkisuuteen, jotka päätyvät sähköpostilokeroihin. Tämän lisäksi on mahdollista tilata lisää luettavaa RSS-syöitteinä tai vastaavina – mikäli siis on riittävän näppärä tietokoneensa kanssa. Surfaaminen netissä ei riitä, kun pitäisi lukea lehtiä ja seurata ajankohtaisohjelmia televisiotakin. Lisäksi olisi syytä sivistää itseään lukemalla myös kirjallisuutta ja katsomalla elokuvia tai ainakin jotain saippuasarjaa, jotta kykenisi osallistumaan pikkukeskusteluihin cocktail-tilaisuudessa.

Hyvällä tahdollakaan kaiken mahdollisen seuraamiseen ei jää aikaa tai energiaa. Oppimateriaalin kasaaminen ja sen päähän takominen vie jo tolkuttomasti aikaa. Vähäisestä vapaa-ajasta pitäisi nipistää aikaa unelle ja liikkumiselle tai edes ystävien tapaamiseen. Unohtamatta tietysti sellaisia velvoitteita kuin työ tai järjestötoiminta. Kysymys ei liene vielä ihan informaatioähkystä (sen tieteellisen näkemyksen mukaan), mutta melkoisesta informaatiotulvasta. Joka tapauksessa saatavilla olevaa tietoa, jopa äärimmäisen mielenkiintoista materiaalia, on maailma pullollaan. Kanssaihmisten silmissä pitäisi näyttää aikaansa ja yhteiskuntaansa seuraavalta, mutta myös omaa alaa seuraavalta ja tietysti globaaleja kysymyksiä seuraavalta. Onhan se nyt perin outoa, jos yhteiskunnalliset asiat kiinnosta. Kaikkeen pitäisi olla aina kanta ja näkemys. Jotenkin alan ymmärtää ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ehdi seurata politiikkaa tai muutakaan ympärillään tapahtuvaa. Kysymys ei välttämättä ole kiinnostuksen puutteesta, vaan siitä informaatiomäärästä ja informaation laaja-alaisuudesta. Asioiden hallinta jo omassa työssä tai opiskelun osalta voi vaatia paljon pohdiskelua, jolloin aikaa ja energiaa ei kerta kaikkiaan ole enempää.

Onneksi tulossa on kesä ja mahdollisuus lomailuun. Saa muuttaa maalle syljeksimään kattoon ja raapimaan mahaansa, jolloin aikaa pitäisi riittää myös riippumatossa loikoiluun ja muuhun laiskotteluun.

Imperialismin uudet kasvot

Palasin juuri viime viikonloppuna Keskustan Opiskelijaliiton järjestämältä Brysseliin suuntautuneelta opintomatkalta, jota voisi kuvailla onnistuneeksi: reissulta jäi käteen muutakin kuin käsintehtyä suklaata ja aimo annos väsymystä – olihan matkan kohteena sentään Euroopan Unionin pääkaupunki. Tapasimme europarlamentaarikot Anneli Jäätteenmäen ja Samuli Pohjamon, tutustuimme Euroopan parlamentin ja komission toimintaan sekä katsastimme tärkeimmät nähtävyydet, pikkuruista Manneken Pisiä unohtamatta. Sukelsimme muutaman päivän aikana hieman pintaa syvemmälle eurooppalaisen päätöksenteon maailmaan, ja opimme niitä lainalaisuuksia ja syy-seuraus-suhteita, jotka ovat varsin merkityksellisiä meidän suomalaistenkin kannalta.

Brysselin matka herätti monenlaisia ajatuksia; Belgian kansainvälinen pääkaupunki ei upeasta julkisivustaan huolimatta edusta niin puhtoisia aatteita, kuin voisi erehtyä luulemaan. Belgian historia kertoo nimittäin kaikkea muuta kuin puhtoista tarinaa: Belgian vauraus on aikanaan saavutettu pitkälti siirtomaan Kongon luonnonkumilla, kadut on kivetty kongolaisten verellä ja siirtomaavallan hallinnon harjoittaman terrorin katsotaan täyttävän jopa kansanmurhan mittasuhteet. Mutta onko tämäntapainen imperialismi vain historiaa? Mistä talouskasvumme nykyään kumpuaa?

Kuten taannoisella Kirkon Ulkomaanavun vierailulla saimme järkyttyneinä kuulla, ja välillä saamme lehtiartikkeleistakin lukea, on esimerkiksi Kongon asema luonnonvaroineen käytännössä edelleen siirtomaa-ajankaltainen. Köyhimpien maiden riisto ei ole siis vieläkään valitettavasti jäänyt historiaan; imperialismi on nyt vain saanut uudet kasvot ja uuden nimen. Itse asiassa nykypäivän imperialismi on kasvotonta ja se luetaan vain globalisaation välttämättömiin ”lieveilmiöihin”, jotka toimivat nimettömästi ja salakavalasti vailla vastuunottajia. Ylikansalliset yhtiöt, monet johtavat suomalaisyritykset mukaan luettuina, toimivat kylmästi markkinatalouden ehdoin, ajattelevat vain parempaa tulosta jokaisen vuosineljänneksen jälkeen keinoja kaihtamatta ja näin aiheuttavat suuria sisäisiä ongelmia ja mittavaa inhimillistä kärsimystä monissa kolmannen maailman valtioissa.

Globaali oikeudenmukaisuus ei saa olla vain kaunis aikomus vaan sen tulee olla vähintäänkin yhtä itsestään selvä asia, kuten globaalit markkinat jo on. Tässä riittääkin työsarkaa niin YK:lle ja EU:lle kuin avustusjärjestöille ja tavallisille kansalaisille. Onneksi me voimme kuitenkin vaikuttaa yllättävänkin paljon kuluttajina. Ensin on vain tunnistettava – ja tunnustettava – maailmanlaajuiset epäkohdat, joihin moni meistä on syyllinen aivan tietämättään. Mistähän sinunkin tietokoneesi ja kännykkäsi komponenttien materiaalit ovat peräisin? Entä kenenhän taskuihin myyntivoitot ovatkaan päätyneet? Ihmisoikeuskysymyksistä ja ympäristövaikutuksista on varmasti turha tässä yhteydessä puhuakaan.

Sini Luokkanen
Filosofian ylioppilas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry:n hallituksen jäsen
Järjestö- ja kv-vastaava