Raskaan viikon jälkeen

Viime tiistainen Kauhajoen ampumavälikohtaus jätti suomalaiset perimmäisten kysymysten äärelle. Minkä takia näin tapahtui? Onko tapahtumaan etsittävä syyllistä? Mitä minä ja me voimme asialle tehdä? Kotipaikkakunnaltani tragedia vaati neljä uhria ja pientä paikkakuntaa tällainen koskettaa syvästi. Ihmiset tuntevat toisensa, mikä toisaalta antaa voimaa selviytyä yhdessä. En voi kuvitellakaan, miten suuri suru uhrien lähiomaisilla on. Lämmin osanotto heidän suruunsa.

Olin hämmästynyt, kun nelivuotias sukulaistyttökin oli täysin perillä tapahtumista ja puhui Kauhajoen onnettomuudesta asiantuntevaan sävyyn. Mikään ei jää lapsilta huomaamatta, vaikka niin joskus luulemmekin.

Media on jo kovasti puinut kysymystä, miksi. Eikä siihen todennäköisesti ole yksiselitteistä vastausta. Jälkiviisaushan on aina parasta viisautta, mutta tapahtuneesta on myös opittava. Syyllisiä on nyt turha lähteä hakemaan, koska pahin on jo tapahtunut. Nyt täytyy korjata se, mikä on vielä korjattavana.

Mistä siis lähteä korjaamaan tilannetta? Aselaista on käyty kiivasta keskustelua, ja on tärkeää, että aselaki laitetaan kerralla kuntoon. Toivon kuitenkin, ettei se jää ainoaksi keskustelun aiheeksi. Ase nimittäin ei ammu itsestään. Siihen tarvitaan ihminen.

Suomalaiset nuoret pärjäävät kaiken maailman tietotaitotesteissä ympäri maailmaa, monesti jopa ihan ykkössijoituksille. Me siis tiedämme paljon ja hallitsemme teorian. Mutta miten on ihan oikean elämän laita? Ei teoria, ei nettitodellisuus, vaan käytännön elämä. Sillä saralla näyttäisi olevan tarvetta laittaa muutama perusjuttu kuntoon. Miten voivat tänä päivänä perheet? Onko koti paikka, jossa on turvallista? Normaalissa arjessa piilee elämän salaisuus. Elämä on arkea, ja arjesta voi tehdä onnellista. Mutta jos nuori ei tunne oloaan turvalliseksi, on arjesta vaikea tehdä mukavaa. He tarvitsevat turvaverkon ympärilleen. Tässä aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia.

Täytyy tapahtua näin äärimmäisiä tapahtumia, että ymmärrämme pysähtyä. Hengähtää hetkeksi. Ehkä pitää katsoa peiliin. Välitänkö minä lähimmäisistäni? Huomaanko, jos ympärilläni joku voi huonosti? Aina ei tarvitse muuta kuin kysyä toisen kuulumisia ja olla myös valmis kuuntelemaan, miten toinen oikeasti voi. Luin kuluneen viikon lehdistä eri ihmisten haastatteluja, ja eräässä niistä luki, että vastuu tapahtuneesta kuuluu aina ministereistä virkamiehiin. Olen myös sitä mieltä, että vastuu täytyy ottaa. Toisista välittäminen kuuluu kuitenkin kaikille. Mehän istumme samassa veneessä, koko kansa.

Kauhajoen tapahtumat järkyttävät Suomea

On vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Ainakin 11 nuorta on kuollut ammattikorkeakoulussa tapahtuneessa ammuskelussa Kauhajoella. Jokelan tapahtumat vyöryvät jälleen mieleen. Suomalainen yhteiskunta on tilanteessa, jossa aseiden hallussapitoon on puututtava siten, että kansalaisten perusturvallisuus voidaan taata.

Esitän syvimmät osanottoni kaikille omaisille. Meidän kaikkien tehtävänä on tukea teitä surussanne. Meidän kaikkien tehtävänä on ponnistella suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämiseksi.

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajisto, jäsen

Syksyn korkeakoulupolitiikkaa

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ulla Hemminki piti yliopiston avajaisissa merkittävän puheen perinteisen sivistysyliopiston puolesta. Toivottavasti puheen kuuli ja lukee mahdollisimman moni. Kysyn sinulta opiskelija, millaisessa yliopistossa sinä haluat opiskella?

Lainaan tässä osan Hemmingin puheesta, jota myös osittain kommentoin. Puheenjohtaja toteaa korkeakoulupolitiikan muuttuneesta ilmastosta: "Suomen korkeakoulumaailmaan on ilmestynyt täysin uusi kieli. Koulutusta on alettu tuotteistaa markkinatavaraksi, jotta pysyttäisiin mukana “kansainvälisessä kehityksessä”. Nyt puhutaan markkinasegmentoinneista, ennusteista, rekrytoinnista, vuosiraporteista ja yliopistojen SWOT-analyysistä. Korkeakoulumaailmasta on tullut taistelukenttä: nyt käydään kilpailua opiskelijoista, opettajista ja rahoituksesta. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suuntaviivoihin tuntuukin vaikuttavan enemmän yhden intressiryhmän, elinkeinoelämän, painostus kuin suomalaisen yhteiskunnan tasapainoinen kehitys." Mistä nyt puhaltaa? Kärjistämättä voidaan sanoa, että korkeakoulujen toimintaa ollaan muuttamassa paremmin elinkeinoelämän intressien mukaisiksi. Näkyvimpänä ennakkotapauksena on Aalto-korkeakoulu Espoossa, joka toimii säätiöpohjaisena. En lähde tässä yhteydessä arvioimaan säätiömallin erinomaisuutta tai heikkouksia, vaan keskityn peruskysymykseen, tieteen vapauteen.

Tieteen olemukseen kuuluu itseymmärrys vahvasta autonomiasta. Autonomia merkitsee itsehallintoa niin kuin Suomelle tsaarin Suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla. Tämä ajattelu on universaalia maailman tiedeyhteisöissä Yealesta Tokioon. Helsinki on ollut perinteisesti puhdas esimerkki vapaasta sivistysyliopistosta. Suhteutettuna Suomen väkilukuun Helsingin yliopisto kipuaa ehdottomaan kärkeen maailman huippuyliopistoista. Helsingin yliopistossa opiskelee yli 2000 vaihto-opiskelijaa. Yliopistomme on aidosti kansainvälinen.

Uskallan veikata, että suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista tuntee ylpeyttä siitä, että saa opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Opiskelijoina kuulumme tiedeyhteisöön, jonka "äiti" yliopisto on. Me tunnemme talon tavat ja tavoitteet paremmin kuin ulkopuoliset. Miksi uskoa heitä ja antaa heidän päättää, mitä yliopistossa saa opiskella ja tutkia? Yliopistolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on vaikuttamisen aika. Opiskelijaedustus on säilytettävä jatkossakin yliopiston hallinnossa. Yliopiston hallinnossa ulkopuolisten rahoittajien ei saa muodostaa enemmistöä. Sivistysyliopisto on suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimanlähde ja menestyksen sekä hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Luovuus ja tuottavuus on korkeaa siellä, missä vallitsee vapaus ajatella ja tavoitella ennakoluulottomasti itse asetettuja päämääriä osana kriittistä tiedeyhteisöä.

Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille!

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto, jäsen