Karkauspäivä opiskelijoiden kaamosmasennuksen karkottamiseksi!

Miten voit, opiskelija? Onko lumeton talvi puristanut mehut opiskelulihaksista? Millä mielin lähdet kohti kevättä?

YTHS:n vuoden 2006 vuosikatsauksen mukaan mielenterveyden oireet kuuluvat yleisimpiin syihin käydä yleislääkärin vastaanotolla. Kaikista yleislääkärillä käyneistä 8 % vuonna 2005 ja 10 % vuonna 2006 kävi YTHS:llä juuri mielenterveydellisistä syistä.

Kaamosmasennus on oireyhtymä, johon tavallisesti yhdistetään masentuneisuus, ahdistuneisuus ja yleinen alavireisyys, ja joka johtuu auringonvalon puutteesta talviaikaan pohjoisilla leveyspiireillä. Ihmisillä ja eläimillä on havaittu tutkimuksissa muutoksia käytöksessä, aineenvaihdunnassa sekä yleisessä mielenvireessä eri vuodenaikoina. Joillakin oireet saattavat esiintyä niin voimakkaina, että ne vaikuttavat huomattavasti jokapäiväiseen elämään. Huomattavaa on, että yli 10 %:a pohjoiseurooppalaisista tuntee pimeimpien kuukausien aikana alavireisyyttä. Kaamosmasennus koskettaa siis opiskelijoitakin.

Kevät tulee olemaan opiskelijoilla pitkä ja kesään on vielä matkaa.
Useat pakertavat opiskelujen lisäksi myös töissä ja muissa askareissa. Kesä tuo harvalle
vapautta, sillä monet toivovatkin olevansa työssä elättäen itsensä kesäkauden,
keräten rahaa ja työkokemusta tulevaisuutta varten. Mikä auttaisi
sinua rentoutumaan ja keskittymään opiskeluun? Olisiko se uusi harrastus tai
enempi aika läheisten parissa?

Kevät sisältää paljon odotuksia ollen samalla myös aika, jolloin väsymys ja uupumus iskevät
kaikkein voimakkaimmin. Kevät ja luonnon herääminen tuovat lisäkontrastin siihen,
miltä oma arki näyttää. Opiskelijoiden jaksaminen, niin fyysinen kuin psyykkinen, on tärkeää. Opiskelu on yksinäistä puurtamista useimmissa tiedekunnissa siitäkin huolimatta, että luennoille ahtautuu entistä suurimpi määrä opiskelijoita. Pitäisi jaksaa paiskia pitkiä päiviä kirjastossa ja iltaisin tai viikonloppuisin työpaikalla sekä hoitaa kunnialla
muutkin toimet ja tehtävät. Ajatus omasta mielestä ja kehosta osana heräävää luontoa ahdistaa. Aamuisin herääminen on vielä vaikeampaa kuin illalla nukahtaminen.

Mistä siis löytää voima kevään siirtymävaiheeseen? Ehkä siitä, että pimeä talvi on vihdoinkin väistynyt. Nauti kevään valoisuudesta! Kaiva siis esiin ne viimekesäiset Ray Banit ja löysää hieman tahtia. Enää ei tarvitse kiihdyttää opiskelutahtia, kevät menee jo omalla painollaan.

Karkauspäivänä tahdomme herätellä kaikkia opiskelijoita muistamaan itseään.
Karkaa hetkeksi pois kaikesta ja keskity itseesi ja läheisiisi! Varaa aikaa ystäville. Karatkaa yhdessä johonkin piristävään paikkaan! Vauhti kyllä riittää kevään loppuun saakka.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
Teol. yo

Poliittista aivopesua, osa2

Helsingin Sanomissa Sunnuntai-sivulla (HS 17.2.2008) pohditaan poliittisten nuorisojärjestöjen nykytilaa otsikolla "Jäseniä rahalla ja vallalla". Jutussa tuodaan esille poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärän lasku sekä samojen järjestöjen kasvaneet valtionavustukset. Kirjoituksessa kysellään nuorten passiivisuuden perään ja ihmetellään osin myös sitä, miksi poliittinen järjestötoiminta pitää sisällään myös muuta kuin perinteistä politikointia. Nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääminen ja osallistumiseen kannustaminen lienee kaikille yhteinen tavoite, minkä HS:n toimituskin on tiedostanut. Peruskysymyksen HS on muotoillut seuraavasti: Täyttävätkö poliittiset nuorisojärjestöt tehtävänsä? Tämä pitänee lukea siten, että menevätkö valtionavustukset sinne Kankkulan kuuluisaan kaivoon poliittisten nuorisojärjestöjen räpiköidessä vähenevien jäsenmääriensä kanssa ja yrittäessään kalastella nuoria mukaan politiikkaan.

Asiaa sivusin jo kirjoituksessani Keskustan opiskelijaliiton blogissa (julkaistu 9.2.2008) otsikolla Poliittista aivopesua? Kirjoituksessani pohdin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen sysääviä tekijöitä. Tai paremminkin sitä yhtä, jonka uskon olevan rahaa tai valtaa tärkeämpi tekijä. Uskon edelleenkin, että kansalaisten aktiivisuus ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa ovat riippuvaisia heidän tiedoista ja taidoista yhteiskunnasta sekä vaikuttamisesta. Tämä koskee siis sekä nuoria että vanhoja yhtälailla kuin erilaisen koulutustaustan omaaviakin. Raha mahdollistaa erilaisten toimintamuotojen ylläpitämistä ja tapahtumien järjestämistä. Tällaista toimintaa voi mielestäni perustellusti olla juuri HS:n listaamat kilpailut ja kerhot. Yhtälailla tällaisissa hieman epävirallisemmissakin tilanteissa syntyy keskustelua ja vääntöä – parhaassa tapauksessa juuri jostain omaa lähiympäristöä koskettavasta epäkohdasta tai yhteiskuntaa yleisemmin puhuttavasti asiasta. Kiivaimmat ja antoisimmat keskustelut syntyvät usein spontaanisti ilman suuria ennakkojärjestelyjä. Osana poliittista nuoriso- tai opiskelijajärjestöä tällainen keskustelu voi päätyä vielä eteenpäinkin. En näe mitään pahaa siinä, että kansalainen "on osa poliittista koneistoa". Minä ymmärrän tämän tarkoittavan nimenomaan sitä, että yhteiskunnallinen aktiivisuus ilmenee haluna vaikuttaa ja osallistua demokratian rakentamiseen, ja konkretisoituu sellaisenakin ihmeellisenä "pakkoliikkeenä" kuin äänestämisenä. Itsenäisesti ajattelevaa, kenties kuitenkin jossain määrin kompromisseihin pyrkivää ja konsensushaluistakin ihmistä ei voi väkisin pitää minkään koneiston osana. Ihmetyttää tällainen halu pelotella ihmisiä sillä, että osallistuminen poliittiseen toimintaan olisi vaarallista ja johtaisi aivopesuun. Tällainen perusteeton pelottelu johtaa siihen, että entistä harvemmat lähtevät mukaan vaikuttamaan.

 

Riitta-Liisa Kemppainen

Helsingin keskustaopiskelijat

hallituksen jäsen

Keskustan opiskelijaliitto

liittohallituksen varajäsen

Opiskelijaperheet unohdettuja väliinputoajia

Valtioneuvosto asetti sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA) toteuttamaan hallitusohjelmaan kirjattua sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, joka koskettaa myös meitä opiskelijoita. Meidän tehtävämme onkin huolehtia, etteivät opiskelijoiden asiat pääse tällä kertaa unohtumaan, vaikka korjausta vaativia epäkohtia riittääkin runsaasti. Tinkimätön lähtökohta tulee olla kaikkien ihmisten tasavertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Opiskelijoiden tämänhetkinen kohtelu on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasavertainen ja oikeudenmukainen suhteessa muihin sosiaaliryhmiin eikä kannustavuudesta työhön ja perheen perustamiseen ole tietoakaan. Erityisesti opiskelijalapsiperheillä onkin nykyisin kohtuuttoman heikko asema; he elävät todellisessa köyhyysloukussa.

Sosiaaliturvauudistusta mietittäessä onkin otettava huomioon opiskelijoiden eri elämän tilanteet: opiskelijat tarvitsevat kokonaisvaltaisen, kattavan ja oikeudenmukaisen sosiaaliturvan, mikä tällä hetkellä ei valitettavasti toteudu. Esimerkiksi työttömyyspäivärahan päälle maksetaan lapsikorotus, mutta elatusvelvollisilla opiskelijoilla tällaista asiaankuuluvaa korotusta ei ole. Tulee myös muistaa, että työttömien jo pelkkä peruspäiväraha on huomattavasti opintotukea suurempi.

Mistä johtuu tällainen eriarvoisuus? Kun opiskelijalla, varsinkin perheellisellä, on jopa turvattomampi taloudellinen asema kuin työttömällä, ei opintojen ja perheen eteen tehtävää työtä nähdä minkään arvoisena eikä opiskelijaa tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Jotain on pahasti pielessä. Opiskelu, työnteko ja lasten hoitaminen ovat palkittavia asioita – eivät rangaistavia.

Samaan aikaan puhutaan kuitenkin syntyvyyden nostamisesta tasolle, jolloin väestö uusiutuu. Opiskelijoiden tulisi myös hankkia mahdollisimman paljon työkokemusta jo opiskelujensa rinnalla ja luoda suhteita tuleviin työnantajiin. Miten tämä kaikki onnistuu? Vanhempainrahajärjestelmä ei sekään suosi lasten saamista opiskeluaikana, mikä osaltaan on lykkäämässä monien perheen perustamista. Varsinkaan pienten lasten opiskelevilla vanhemmilla ei myöskään ole mahdollisuutta ilta- tai viikonlopputöihin ja siten nostaa tulotasoaan, sillä tuskin kukaan vanhempi haluaa olla erossa lapsistaan 24/7!

Elämänlaatuun vaikuttavat toki monet muutkin kuin taloudelliset seikat kuten hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet. Epäoikeudenmukaisessa kohtelussa ja riittämättömässä perustoimentulossa on kuitenkin siemen uupumukseen, masennukseen ja onnettomaan elämään – mutta myös muutokseen. Ensiaskel kohti kokonaisvaltaista uudistusta on epäkohtien tiedostaminen ja halu oikeudenmukaisempaan ja kannustavampaan yhteiskuntaan. Emmehän halua, että yhteiskuntamme enää rankaisee vastuullisuudesta, vaan kannustaa siihen!

Sini Luokkanen
Filosofian ylioppilas
HeKo:n hallituksen jäsen