Korkein Hallinto-oikeus on tämän vuoden ensimmäisessä ratkaisussaan hylännyt Helsingin ja Sipoon alueliitosta koskevat valitukset. Asia, joka on ollut vireillä ja puhututtanut reilun puolen vuoden ajan on saanut päätöksen. Nyt osa Länsi-Sipoosta tullaan liittämään Helsinkiin.
Valtioneuvoston mietinnössä kuntarajojen muuttamista perusteltiin mm. Että nykyinen kuntajako vaikeuttaa pk-seudulla asumista, liikennejärjestelyjä ja elinkeinoelämää. Helpottuuko meidän pk- seudulla asuvien elämä nyt, kun sipoolaisten vahvasti vastustama liitos toteutuukin?

Ymmärrän kyllä hyvin ajatukset pk-seudun kehittämiseksi. Mikään ei ole koskaan täydellistä eikä valmista, siksi kaikenlainen uudistustyö on hyvinkin tarpeellista ja usein myös taloudellisesti tuottavaa. Pk-seudulla asuu paljon ihmisiä, mutta harvemmin tulee mietittyä, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan asu Helsingissä tai sen lähikunnissa. Myös muiden kuntien ja alueiden kehittämiseen tulisi kiinnittää mielestäni erityistä huomiota, ettei kaikkien tarvitsisi asua pk-seudulla saadakseen työtä ja palveluja.

Helsingissä asuminen on tunnetusti kallista, työmatkat pitkiä ja talvikaanei ole täällä kunnon talvi. Eikö asuminen jossakin muualla Suomessa olisi paljon houkuttelevampaa? Yksi todella tärkeä tekijä, joka ohjaa ihmisten asumista on työ. Missä on työpaikkoja, siellä asuu myös ihmisiä. Mielestäni Suomessa ei tulisi niinkään pyrkiä ratkaisemaan ongelmia asumisesta,
liikennejärjestelyistä jne. Pääkaupunkiseudulla, vaan aktiivisin toimin ohjata ihmisiä muuttamaan muualle Suomeen ja kannustaa niitä, jotka edelleen asuvat pienen maamme eri kolkissa. Tämä olisi mahdollista siirtämällä työpaikkoja pois Helsingin niemeltä ympäröiviin maakuntiin. Suomessa ainakin tilaa riittää, joskaan Helsingin keskustassa sitä ei uskoisi. Työvoimapolitiikalla on merkittävä rooli tässä tehtävässä, joskin elinkeinoelämä olisi saatava mukaan hajauttamistalkoisiin.

Nykyisin, kun tieto liikkuu nopeasti, ei luulisi keskittämisen olevan ainoa mahdollinen keino tehokkaaseen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon. Tärkeää olisi pitää koko Suomi elinvoimaisena. Uskallan väittää, että myös elämänlaatu olisi monilla parempi, kun ei tarvitse joka aamu seistä puolta tuntia täydessä junassa, hengittää tuhansien autojen pakokaasuja ja asua tiiviisti kerrostaloissa, jossa omaa reviiriä on vain 40 neliömetrin kokoinen huoneisto.

Tehokkuudesta puhutaan nykyään hyvin yleisesti myös opiskelijoiden ja oppilaitosten keskuudessa. Oppiminen täytyisi olla entistä tehokkaampaa ja valmistuminen nopeampaa. Tuntuu, kuin ainoa keino tuohon tavoitteeseen pääsemiseen on keskittää korkeakouluopintoja yhä suurempiin yksiköihin. Opiskellakseen mieleistä alaa täytyy muuttaa suurempiin kaupunkeihin. Tämä osaltaan keskittää myös tulevaisuuden työmarkkinoita samoille alueille. Mahdollisuus koko Suomen tasaisempaan asuttamiseen voisi olla jo opiskelupaikkojenkin hajauttamisessa pienempiin kaupunkeihin. Uusia yliopistoja ei varmasti kannata pieniin kaupunkeihin perustella, mutta esimerkiksi joidenkin yksiköiden siirtäminen suuremmasta yliopistosta olisi hyvin mahdollista.

Jouko Hämäläinen
Oikeustieteen yo
Hekon hallituksen jäsen

Täyttä vauhtia kuntavaaleihin!

– Tavoitteena vaaleissa ei enempää eikä vähempää kuin ykkössija!

Kuntavaalikampanjointiin saatiin heti hyvä alku Keskustan kuntapäivässä Hämeenlinnassa viime lauantaina. Vaikka uutisointi tapahtumasta oli hieman vaihtelevaa, ei se silti muuta sitä faktaa, että paikalla oli pitkälti yli 500 henkeä keskustelemassa arjen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Vain todellinen kansanliike pystyy kokoamaan yhteen vastaavanlaisen määrän ihmisiä! Edellisen kommentin tarkoituksena ei ole todellakaan vähätellä muita puolueita ja heidän toimintakulttuuria, vaan pikemminkin muistuttaa siitä, että Keskustassa moninainen laajaan ihmisjoukkoon perustuva demokratia toimii. Mielestäni Keskustan on jatkossakin huolehdittava siitä, että tulevaisuudessakin jokaisella on tässä maassa, riippumatta siitä missä päin asuu, mahdollisuus vaikuttaa erityisesti lähialueensa tulevaisuuteen. Vain siten kuntalainen kokee, että hänellä on mahdollista vaikuttaa kunnan ja maan tulevaisuuteen. Siten saamme myös viime kuntavaalien varsin häpeällisen alhaisen äänestysprosentin nousemaan.

Hämeenlinnassa oli hienoa huomata, että paikalle oli saapunut väkeä joka puolelta Suomea aina Utsjoelta asti. Ministeritentissä he kertoivat terveiset Keskustan ministereille. Tällainen avoin ja laaja keskustelu tuo hyvin esille asioita maan eri kolkista. Siten Keskusta voi puolueenakin vaikuttaa aidosti koko maan tulevaisuuteen.

Matti Vanhanen avasi tilaisuuden esitelmien osuuden kertomalla kuntataloudesta ja hallituksen toimista kuntasektorilla. Vaikka hallitus on tehnyt paljon uudistuksia, tulee kuntasektorin palveluiden toteuttamisessa silti riittämään haasteita: väestön ikääntyminen ja sitä kautta terveydenhoitopalveluiden kysynnän kasvaminen tulee olemaan niistä suurin. Vaikka sairaanhoitajien koulutuspaikkoja on reilussa kymmenessä vuodessa tullut kymmeniä prosentteja lisää ja hoitajia työmarkkinoille paljon enemmän, niin on kuitenkin huomattava, että muutaman vuoden sisällä 25000 hoitajaa tulee jäämään eläkkeelle! Tämä aiheuttaa huomattavia haasteita kuntien päättäjille.

Toisaalta tilannetta ei pidä nähdä niin huononakaan. Vanhasen hallitus tulee jakamaan kunnille vuonna 2008 755 miljoonaa euroa enemmän valtionapuja kuin viime vuonna. Se on huomattava lisäys, joten kuntien kurjistamisesta ei voida puhua toisin kuin oppositio väittää. Lisäksi monia muita kuntataloutta parantavia toimenpiteitä tullaan tekemään.

Hämeenlinnassa keskusteluun nousivat monet muutkin teemat. Tapahtumassa luennoimassa ollut Jari Sarasvuo toi esille omia näkemyksiään yhteiskunnasta ja Keskustasta. Näkemykset olivat mielenkiintoisia ja esiintyminen retoriikaltaan todella hyvää. Erityisen mielenkiintoinen oli Sarasvuon esittämä kysymys siitä, koska luovumme peräänkuuluttamasta oikeuksiemme ja alamme kiinnittämään enemmän huomiota velvollisuuksiin. Sarasvuon mielestä yhteiskunnassamme menee varsin hyvin, mutta sitä uhkaa väestön ikääntymisen myötä kriisi, joka tulee olemaan ennennäkemättömän raju. Siksi ei voida vaan vaatia yhteiskunnalta enemmän ja enemmän vaan ihmisten on alettava asennoitumaan asioihin yhteiskunnassamme uudella tavalla. Kampanjoinnissa Sarasvuo kehotti positiiviseen kampanjointiin: negatiivinen ja mustamaalaava mainostus ei tutkitusti toimi.

Monia muitakin hyviä ja mielenkiintoisia keskustelunavauksia tuli päivän mittaan esille. Europarlamentaarikko Jäätteenmäki korosti kuntien itsehallinnon merkitystä ja vaati, että Keskustan on otettava kuntien puolustajana entistä aktiivisempi rooli. Lisäksi Jäätteenmäki pohti erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen siirtämistä kunnilta valtiolle. Muutos olisi toteutuessaan todella merkittävä, mutta itse pidän sen toteutumista todella epätodennäköisenä, enkä välttämättä kovin kannattavanakaan.

Kunta- ja alueministeri Mari Kiviniemi toi esille ajatuksen lautakuntien kasvattamisesta kasvavissa kunnissa. Itse kannatan ajatusta lämpimästi. Olen huomannut, että joissain kunnissa on päässyt etenkin virkamiesjohdossa vallalle ideologia, jossa kaikkia vähänkään pienempiä lautakuntia, kuten kulttuuri- ja liikuntalautakuntaa, haluttaisiin laittaa yhteen, vaikka kuntaan tulee aina vain lisää ihmisiä. Mielestäni pienet lautakunnat eivät ole mikään itseisarvo, mutta käytännössä pienemmissä lautakunnissa tehty harkittu päätöksenteko tuo todennäköisesti pidemmällä aikavälillä säästöä parempien harkittujen päätösten vuoksi. Luottamushenkilöistä koituvat kustannukset ovat loppujen lopuksi varsin pieniä. Lisäksi pitäisi ajatella myös luottamushenkilöitä: on esimerkiksi aivan eri asia mennä uutena luottamushenkilönä monen lautakunnan yhdistelmälautakuntaan kuin että menisi yhteen uuteen lautakuntaan. Etenkin nuorilla mielenkiinto pysyy myös paremmin yllä, jos ei heti lyödä eteen ihan älyttömän suurta nivaskaa paperia.

Yksi asia, josta kaikkien puolueiden tulisi olla erityisesti huolissaan, on kuitenkin kunnallinen demokratia. Etenkin nuorten heikko äänestysaktiivisuus on huolestuttavaa ja merkki siitä, että kunnallinen demokratia ei toimi aivan siten kuin sen pitäisi.

Keskustan tavoitteena on saada vaaleissa mukaan suuri joukko nuoria: tavoitteena on, että viidennes ehdokkaista olisi alle 30-vuotiaita. Se tarkoittaa siten Keskustan osalta noin 2000 nuorta ehdokasta! Yksi keino Keskustalla nuorten aktiivisuuden kasvattamiseen tulee olemaan todella aktiivinen nettikampanjointi. Lisäksi luonnollisesti nuoria lähellä olevat teemat tulevat olemaan esillä. Nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnassa tapahtuvista asioista ja ilmiöistä, mutta he eivät toteuta kiinnostustaan niinkään poliittisen toiminnan kautta. Se on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Tähän saadaan toivottavasti näissä vaaleissa muutosta. Tulevaisuudessa nettiäänestys voisi olla myös yksi keino lisätä äänestysaktiivisuutta.

Toivon, että tulevat kuntavaalit tuovat lisää nuoria vaikuttajia kaikista puolueista Suomen valtuustoihin. Tässä tavoitteessa ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa nuoret itse, sillä se tulee vaatimaan heiltä todella paljon työtä. Työtä emme kuitenkaan ainakaan KOL:ssa pelkää! KOL lähtee kunnallisvaaleihin omalla ohjelmalla ja omalla kampanjalla. Luonnollisesti kampanjoinnissa tullaan tekemään vahvasti yhteistyötä Suomen Keskustanuorten ja puolueen muiden sisarjärjestöjen kanssa Uskonkin, että tulevissa vaaleissa saamme todella hyvän tuloksen!

Asko Autelo

KOL:n varapuheenjohtaja
KOL:n kunnallisvaalipäällikkö
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Mikä on puhututtanut vuoden 2008 toisella viikolla?

Alkaneen vuoden uutisotsikoissa esiin ovat nousseet niin huoli hyvinvointierojen kasvamisesta kuin ilmastonmuutoskin. Tammikuun toisella viikolla otsikoissa on ollut muun muassa sosiaaliturvajärjestelmä, joka tulevaisuudessa tulee kohtaamaan mittavia uudistuksia, joiden kokonaisuudessaan pitäisi olla valmiita vuonna 2017. Sosiaaliturvaremonttia pohtimaan asetetun Sata-komitean lähtökohtana on ollut Suomen taloudellisen huoltosuhteen uhkaava kurjistuminen. Työvoiman määrä on pysähtymässä, mutta sitä vastoin sen liikkuvuus lisääntymässä. Mittareiden mukaan huollettavien määrä suhteessa työssäkäyviin alkaakin kasvaa voimakkaasti 2010-luvun alussa.

Henkilökohtaisesti mielenkiintoni herätti tällä viikolla uutisointi Helsingin seudun asumisen kalleudesta ja sen vaikutuksesta esimerkiksi työn vastaanottamiseen. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen (PTT) tekemän tutkimuksen mukaan asumisen kalleus rajoittaa jo työttömien muuttoa Helsingin seudulle, jossa tällä hetkellä olisi kuitenkin tarjolla paljon vapaita työpaikkoja. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan mukaan asumisen kalleus on johtanut jopa siihen, että Uudellamaalla yhtä avointa työpaikkaa kohti on vain yksi työtön työnhakija. Vaikka työttömyysastetta voidaan pitää yhä korkeana verrattaessa sekä parhaisiin maihin että Suomessa ennen lamaa vallinneeseen tilanteeseen, niin työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannosta on tullut yhä tärkeämpi kysymys. Helsingissä vuokrat ovat noin kolmanneksen korkeampia kuin monissa pienemmissä kaupungeissa, edellisen lisäksi työllistyvä menettää useimmiten asumistuen saatuaan työpaikan. Nämä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat osaltaan pääkaupunkiseudulle työllistymiseen. Toisaalta tällä viikolla olemme saaneet lukea, että Helsingin seutu lisää asuntorakentamistaan tavoitteenaan saada seudulle joka vuosi 2 500 uutta ja kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Osa näistä asunnoista olisi tarkoitus suunnata esimerkiksi opiskelijoille ja vanhuksille. Itsekin opiskelijana olen saanut kohdata haasteita ja ongelmia etsiessäni kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Vapaista asunnoista on pulaa erityisesti syksyisin opiskelujen alkaessa ja/tai jatkuessa. Ainakin suurimmissa opiskelijakaupungeissa etenkin kohtuuhintaisten asuntojen löytäminen on vaikeaa, miltei mahdotonta. Tässä yhteydessä on usein kuultu myös puhuttavan opiskelijoiden vaatimustason noususta, mutta henkilökohtaisesti en usko, että opiskelijoilla ainakaan yleisesti ottaen olisi vaatimustaso noussut yhtään sen enempää kuin muullakaan väestöllä.

Ympäristöongelmat, ilmastonmuutos ja ylipäänsä ympäristöasiat tuntuvat olevan nykyisin ns. kestopuheenaiheita ja hyvä niin. Helsingin kaupungin julkaisema ympäristökatsauksen mukaan kasvavat liikennemäärät ja energiankulutus aiheuttavat merkittävimmät haasteet Helsingin ympäristölle. Liikenteen melu ja saasteet ovat kaupungin suurimpia ympäristöongelmia. Henkilöauton käyttö sekä niin sanottu työmatkasukkulointi on lisääntynyt etenkin kaupungin rajoilla ja hengitysilman laatu on ollutkin ajoittain heikkoa Helsingissä. Raportin mukaan helsinkiläisten asenne ympäristösuojeluun on hyvin myönteinen, mutta asenteet eivät vain aina näy tekoina, mikä mielestäni ikävä kyllä ei ole ainoastaan helsinkiläisten ongelma. Pääministeri Vanhanen otti tällä viikolla kantaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Helsingin energiapoliittisiin linjauksiin ja siihen miten ne ovat ristiriidassa Suomen ilmastopolitiikan haasteiden kanssa. Vanhanen toi esille muun muassa epäkohdan siitä, kuinka kivihiileen panostava Helsinki voisi samanaikaisesti ottaa osaa myös kansallisiin ilmastotalkoisiin. Kaupungin virkamiesten laatimassa selvityksessä painotetaan fossiilisten polttoaineiden kustannustehokkuutta verrattaessa vaihtoehtoisiin ympäristöystävällisempiin energiamuotoihin. Vanhanen esittääkin kirjoituksessaan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että sallittaisiinko Helsingin saada jatkossakin energiansa halvalla kivihiilellä, kun samanaikaisesti maakunnat kehittäisivät ja käyttäisivät kalliimpaa uusiutuvaa energiaa. Vanhanen painottaakin sitä, että aktiivinen ilmastontorjunta vaatii muutoksia niin Helsingissä kuin koko Suomessa. Ympäristötalkoisiin tarvitaan kaikkien aktiivista osallistumista, pelkkä myönteinen asenne ei enää riitä, jos se ei näy myös konkreettisina tekoina jokaisen omassa toiminnassa.

Hyvää ja aktiivista alkanutta vuotta 2008 toivotellen!

Terhi Saarinen

Uuden puheenjohtajan ajatuksia alkaneelle vuodelle 2008

Vuosi 2007 on historiaa. Vuosi 2008 on täynnä mahdollisuuksia. Vanhat ja viisaat ovat sanoneet, että maailma ei tule valmiiksi koskaan. Tuo ajatus saattaa hiipiä myös kokeneen poliitikon mieleen pitkien työpäivien päätteeksi. Lähestyisin asiaa myös toiselta kantilta: sehän merkitsee sitä, että maailmassa, ympärillämme, on aina tarjolla tehtäviä ja epäkohtia, joihin puuttua. Meillä nuorilla on nuoruuden intoa tarttua tehtäviin ja työhön. Tätä viestiä haluan olla toivottamassa näin vuoden ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä. Tarttukaamme ilolla ja sydämen palolla niihin haasteisiin ja tehtäviin, jotka tulevat meidän eteemme tänä vuonna!

Mutta, millaisessa Suomessa elämme, kun elämme sitä nyt tammikuussa 2008? Tilastokeskuksen arvion mukaan meitä on nyt 5,3 miljoonaa - kasvua 23000. Presidentti Tarja Halonen ilmaisi uudenvuodenpuheessaan huolestuneisuutensa kansaamme uhkaavasta kahtiajakautumisesta köyhiin ja rikkaisiin, heikkoihin ja vahvoihin. Tuloerot ovat kasvaneet. Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan 90 vuotisen valtiollisen historiansa aikana, niin suhteellista köyhyyttä on maassamme aivan liian paljon. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2005 638000 pienituloista henkilöä. Pienituloinen on henkilö, jonka kotitalouden tulot ovat vähemmän kuin 60 % väestön mediaanitulosta. Pienituloisia oli vuonna 2005 12,3 % suomalaisista, mikä on jonkin verran enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten määrä onkin kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös pienituloisuusaste alle 18-vuotiaiden lasten kohdalla on noussut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 1995. Köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat asioita, joihin päättäjien ja meidän kaikkien tulee uskaltaa puuttua entistä voimakkaammin. Erityisesti nuorten kasvavat mielenterveysongelmat on asia, jota vastaan tulee taistella yhtenäisenä rintamana. Näin kunnallisvaalivuotena kunnallisen perusterveydenhuollon kysymykset tulevat epäilemättä olemaan läpi vuoden tapetilla. Kuntaliitokset, PARAS-hanke ja perusturvauudistus tekevät alkaneesta vuodesta kunnallispoliittisesti erittäin mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan. Edellä mainitut asiat vaikuttavat luonnollisesti myös opiskelijan elämään ja arkeen. On ensiarvoisen tärkeää, että olemme opiskelijaliikkeenä vahvasti mukana päätöksentekoprosesseissa niin paljon kuin mahdollista.

Aamun Helsingin Sanomien, joka käytti runsaasti palstatilaa kertoakseen pääkaupunkimme romanialaisista kerjäläisistä, lisäksi käteeni tarttui tuore Suomen Kuvalehti(SK), joka oli jälleen tehnyt koosteen kuluneesta vuodesta. Ilmastonmuutos, Kirka, Susan Kurosen Pääministerin morsian, maalisvaalien sinivihreä vallankumous jne. Sauli Niinistö sai eduskuntavaalien historian suurimman äänisaaliin, 60 498. Matti Vanhasen "kakkosessa" tehtiin ainakin kahdenlaista historiaa kun ensimmäistä kertaa hallituksessa oli naisenemmistö, mutta myös kaksi Kekkosen ajan miestä, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen. Vuoden sanoina SK oli koonnut muun muassa seuraavia: etäministeri(ministerintointaan etätyönä hoitava ministeri), huippuyliopisto(suunnitteilla oleva ns. innovaatioyliopisto), mustamultahallitus(kokoomus-ja keskustavetoinen hallitus), natottaa(tuntea vetoa Natoon), putinokratia(Venäjän ns. ohjatusta demokratiasta), superministeriö(uusi työ-ja elinkeinoministeriö eli temmi), totuuskomissio(Sdp:n vaalitappion syitä arvioinut työryhmä).

Meidän Helsingin Keskustaopiskelijoissa on keskusteltava, miten me näemme ja koemme nykyisen Suomen. Miltä se näyttää aate- ja arvomaailmastamme käsin? Tätä keskustelua ja pohdintaa me olemmekin koko ajan tehneet, mutta yhdistyksen perustehtäviä ja arvoja on myös hyvä välillä sanoa ihan ääneen. Keskustan Opiskelijaliitto ry:n (KOL) osastojen mallisäännöissä todetaankin, että osaston tarkoituksena on ennen kaikkea herättää opiskelevassa nuorisossa yhteiskunnallisten ja valtiollisten asioiden harrastusta, kasvattaa heidän yhteiskunnallista vastuuntuntoaan sekä kehittää heidät kykeneviksi valvomaan oikeuksiaan valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä niin kansan kuin isänmaan parasta silmällä pitäen. Lisäksi, osaston tarkoituksena on kasvattaa jäsentensä aatteellista tietoisuutta, toimia kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän kehittämiseksi, kansanvallan laajentamiseksi sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Näiden tärkeiden tehtävien ohella osaston tarkoitus on kehittää opiskelijoiden yleisiä taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oloja KOL:n ohjelmien sekä periaatteiden mukaisesti. Osaston toimintaa ohjaa myös kestävän kehityksen periaatteet. Osastossa edistetään opiskelijoiden henkistä ja fyysistä kansalaiskuntoa.

Näitä tehtäviä vasten uskallan sanoa uudessa tehtävässäni, että me Helsingin Keskustaopiskelijat haluamme tehdä Suomesta oikeudenmukaisemman. Haluamme tehdä Suomesta yhä turvallisemman ja toisistaan huolta pitävän maan. Haluamme kertoa muillekin, että on tärkeää ottaa osaa valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, esimerkiksi äänestämällä syksyn kunnallisvaaleissa. Haluan, että osastomme on paikka, jossa opitaan laajasti kansalaistaitoja, demokratian pelisääntöjä jne. Haluamme yhdessä tehdä töitä sen eteen, että Helsingin Keskustaopiskelijoiden kautta voi entistä tehokkaammin vaikuttaa. Seppo Kääriäinen on pitkään puhunut keskusta-aatteen kulmakivenä "mahdollisuuksien tasa-arvosta". Osastomme toiminta on rakennettu tämän periaatteen varaan. Haluamme olla myös laajemmin ajamassa asioita niin, että Suomessa olisi kaikilla tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttaa itseään, sivistää itseään sekä huolehtia omasta toimeentulostaan että virkistää itseään. Hyvää alkanutta vuotta 2008!

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan edustajiston jäsen
Teol. yo