Minun maksu – sinun eläke

Rukan hanget loistavat jälleen kirkkaana, kun puhutaan suomalaisesta eläkepolitiikasta ja tulevaisuuden työelämästä. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet eläkeiän nostamisesta pitkään, mutta turhaan. Työntekijäpuoli teki asiasta aikanaan tiukan arvovaltakysymyksen ja nämä haavat mätivät talvellakin.

Eläkeiästä puhuttaessa on hyvä muistaa kaksi asiaa: ikärajojen nostaminen ei tuo yhtään työpaikkaa lisää ja kukaan ei maksa omaa eläkettään varastoon. Bruttokansantuote supistui viime vuonna enemmän kuin kertaakaan vuosien 1917 ja 1918. Nyt orastava talouskasvu ottaa rankkaa takapakkia muutaman tuhannen ahtaajan hakiessa kuuta taivaalta. Suomen nousu menneinä vuosikymmeninä on perustunut vahvaan tuottavuuden kasvuun ja aikansa merkittäviin innovaatioihin. Uuden Nokia etsiminen on turhan usein toistettu mantra, mutta sitä kansantaloutemme juuri nyt tarvitsee. Nostamalla eläkeikää emme saa tähän maahan uusia työpaikkoja, mutta helpotamme sitä taakkaa, jonka työmarkkinat tulevat kohtaamaan: pian ihmisiä lähtee pois työelämästä enemmän kuin sinne tulee, tämä on uhka maamme teollisuudelle ja hyvinvoinnille. Ikäluokka, joka on saanut rinnalleen maailman kehittyneimmän teknologian, ei voi vaatia samoja asioita kuin 60-luvun työntekijä, enkä tarkoita tällä tämän päivän opiskelijoita. Toinen tärkeä seikka on eläkejärjestelmämme maksutapa. On väärin kuvitella, että ihminen maksaa eläkettä sukan varteen, josta se sitten vapautuu, kun eläkepäivät alkavat. Suurin osa työeläkemaksuista menee suoraan maksuun, vuonna 2008 tämä luku oli 75 prosenttia. Väännetään rautalangasta, tulevaisuuden työssä käyvät ikäluokat ovat suhteessa paljon pienempiä kuin tänä päivänä. Tämä 75 prosenttia tulee siis hoitaa huomattavasti pienemmällä joukolla.

Suomen kilpailukyky on kaikkien etu ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta muodostuu julkisesta ja yksityisestä kulutuksesta. Tästä huolehtiminen on talouden perusta. Vahvan kansantalouden on helppo pitää pystyssä laajaa julkista terveydenhuoltoa, joka palvelee etenkin iäkkäitä ihmisiä. Terveydenhuoltoon voi soveltaa elinkaarimallia, jossa nuorempana maksetaan rahaa säästöön, joka sitten vanhempana käytetään, kun vaivoja ilmaantuu. Ylisukupolvisuus on kantanut keskustalaista politiikkaa läpi sen historian ja toivottavasti tämä aatteen peruspilari ei unohdu suurilta ja keskisuurilta ikäluokilta.

Paljon puhetta, vähän tekoja - Opiskelijoiden itse pidettävä ääntä yllä

Viimeisen muutaman viikon aikana vasemmisto on pyrkinyt ryöpyttämään hallitusta kovasti opiskelijoiden opintososiaalisen aseman heikentämisestä. Näkyvimpinä hetkinä ovat olleet työryhmien julkaistua ehdotuksensa lukukausimaksujen asettamisesta EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille ja 1000 euron lukukausimaksun asettamisesta. Nämä työryhmien ehdotukset eivät sido hallitusta, ja opetusministerikin on niistä jo suorasanaisesti sanonut oman mielipiteensä. Onkin syytä uskoa, että nämä työryhmät on asettanut jo edellisen hallituksen sosialidemokraattinen opetusministeri, Antti Kalliomäki.

On ollut varsin surkuhupaisaa lukea vasemmiston syytöksiä opiskelijoiden aseman heikentämisestä. Nykyinen hallitus on ensimmäinen sitten Ahon hallituksen joka on korottanut opiskelijoiden opintorahaa (vuonna 2007). Sosialidemokraatit kurjistivat opiskelijoiden asemaa sinä 12 vuoden aikana jolloin heillä oli opetusministerin salkku ennennäkemättömästi jättämällä korottamatta opintososiaalisia etuuksia edes korvatakseen inflaatiota. Samaan aikaan sosialidemokraatit olivat pääesteenä kokonaisvaltaisen sosialiturvan uudistuksen tuomisessa eteenpäin, mikä olisi parantanut taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien tilannetta, koska he vaativat korotuksia vain ansiosidonnaisiin tukiin. Kahdessa näistä hallituksesta olivat mukana myös Vasemmistoliiton ministerit, eikä heilläkään ollut mitään aikomusta ajaa opiskelijoiden asiaa.

Nykyinen hallitus ei ole ollut toki täydellinen, mutta hyvässä hengessä se on onnistunut ajamaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa (mm. takuueläkkeen korotus, opintorahan ja asumislisän korotus). Myös ruoan arvonlisäveron alennuksella on parannettu pienituloisten asemaa. Haluan myös muistuttaa, että edellisen kerran hallitus paransi opintoetuuksia keskellä syvintä lamaa vuonna 1992. Myös tuossa hallituksessa johtavina puolueina olivat Keskusta ja Kokoomus.

Seuraavalla hallituskaudella ollaan vakavien kysymyksien edessä, kun kasvanutta valtionvelkaa pitää alkaa maksamaan takaisin samaan aikaan kun huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien marssiessa eläkkeelle. Ay-liikkeen kaltaiset voimajärjestöt ovat varmasti vaatimassa omien etujensa parantamista muista välittämättä. Tässä tilanteessa opiskelijajärjestöjen on pidettävä yllä opiskelijoiden ääntä, ettei opiskelijaetuuksista ja opetuksen laadusta tingitä.

Keskusta on aina tukenut köyhimpien asemaa ja on ollut valmis tukemaan myös opiskelijoita niin että kokopäiväinen opiskelu olisi mahdollista. Valitettavasti on myönnettävä, että edellinen keskustalainen opetusministeri on ollut hallituksessa 1970-luvulla. Tähän pitää saada vuoden 2011 vaaleissa muutos, jotta tulevaisuudessa tehtävään sosiaaliturvan kokonaisratkaisuun saadaan myös opiskelijoiden ääni kuuluviin. Asiassa ei myöskään riitä pelkästään keskustalaisten ääni, vaan kutsun kaikki opiskelijat puoluekannasta ja maailmankatsomuksesta välittämättä ajamaan opiskelijoiden aseman parantamista nyt ja tulevaisuudessa.

Keskustaopiskelijat ottivat jo tammikuussa kantaa ulkomaisia lukukausimaksuja vastaan. Lisäksi 4.3 Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat vaativat hallitusta toistamiseen esittämään suoran kantansa lukukausimaksuihin. Myös pääministeri Vanhanen on suoraan sanonut ettei hallitus ole ottanut askeltakaan kohti suomalaisten lukukausimaksuja, mutta avainministereistä valtionvarainministeri Jyrki Kataisen virallista kannanottoa odotetaan vielä.

Opiskelijat, muistakaa että vuoden 2011 vaaleissa annatte äänenne ehdokkaalle ja myös puolueelle, joka rohkeasti on valmis ottamaan kantaa ja myös ajamaan opiskelijoiden asemaa eduskunnassa. Tätä kirjoittaessa on suunniteltu mielenosoituksia maksuttoman koulutuksen puolesta 21.4 ja ympäri Suomea ollaan järjestelemässä opiskelijarähinöitä 18.3 lukukausimaksujen vastustamiseksi. Nähdään siellä suurella joukolla!