Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kulunut vuosi on ollut mitä mielenkiintoisin järjestömme kannalta: kahdet vaalit sekä Keskustan Opiskelijaliiton 70-vuotisjuhlavuosi ovat täyttäneet vuoden tapahtumilla. Nyt kuitenkin huomasin kalenteristani, että siinä on lähipäivinä harvinaisen paljon tyhjää tilaa! Ei enää kokouksia, seminaareja tai muuta vastaavaa vähään aikaan. Tästä voin vain kiittää joulua. Toki Jouluun liittyy paljon muuta tekemistä, jota ei tarvitse sinänsä kalenteriin edes merkitä, kuten joulusiivous ja joulukuusen hakeminen ja joulukirkko, mutta toisaalta ne eivät ainakaan minulle ole siinä mielessä enää niin "stressaavia asioita" vaan lähinnä pidän niitä vain luonnollisena osana joulun jokavuotista perinnettä. Samalla toivon, että kaikilla muillakin jää edes hetken aikaa rauhoittua jouluun ja olla lähimmäistensä kanssa. Itse ainakin arvostan joulussa entistä enemmän lähimmäisten kanssa yhdessä olemista. Etenkin näin kiireisen vuoden jälkeen. Sen verran tiivis vuosi on politiikan saralla ja muutenkin ollut.

Ensi vuonna on taas "uusi vuosi ja uudet kujeet". Järjestöllämme ja Keskustan Opiskelijaliitolla ja keskustapuolueella on paljon tapahtumia luvassa. Vuoden avaa tapahtumien osalta Keskustan valtakunnallinen kuntapäivä lauantaina 12.1. Tapahtuma järjestetään Hämeenlinnassa ja sinne odotetaan mukaan satoja keskustavaikuttajia ympäri maata. Keskustan Opiskelijaliiton toiminnan avaa liittohallituksen osalta 4-6.1.08 järjestettävä hallituksenvaihtoviikonloppu, jossa vanha ja uusi liittohallitus alkavat käynnistämään liiton toimintaa uuden vuoden osalta. Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen työskentely tulee käynnistymään myös tammikuun aikana hallituksen järjestäytymiskokouksella.

Odotan ensi vuotta suurella innolla, sillä politiikan saralla siitä on tulossa varsin mielenkiintoinen. Esimerkiksi kunnallisvaalit ja yliopistolain muutos tulevat pitämään siitä huolen. Etenkin yliopistolakiin vaikuttaminen siten, että opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet yliopistojen päätöksenteossa säilyvät edelleen, tulee vaatimaan kovaa vaikuttamistyötä. Yliopistolain uudistuksesta ja monista muista asioista tulee riittämään varmasti keskustelua ensi vuonna.

Helsingin keskustaopiskelijoiden puolesta haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista Joulua sekä onnellista uutta vuotta 2008!

Budjettiedarissa perinteistä vääntöä

Onko kuudessa ja puolessa tunnissa kylliksi? Uusi HYY:n edustajisto päätti eilen pitkän väännön jälkeen HYY:n ensi vuoden budjetista. Eläkkeelle ensi vuoden alusta jäävä Ylioppilaskunnan talousjohtaja ja HYY Yhtymän toimitusjohtaja Linnea Meder totesi illan viimeisessä puheenvuorossa puoli kahdentoista aikaan, että illan "budjettiedari" oli hyvin samanlainen kuin edellisetkin. Äänestyksissä oli selkeästi kaksi puolta, poliittiset sekä ainejärjestöt ja osakunnat.

Mederille edustajiston kokous oli 37., minulle ja monelle muulle vasta toinen. Puheessaan Meder kiitti edustajistoa ja puheenjohtajaa hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja lähetti terveiset nykyisten edustajien kautta kaikille hänen aikanaan edustajistossa istuneille. Edustajisto nousi osoittamaan seisaaltaan suosiota Mederille tämän päättäessä puheensa. Mederin kausi kesti viisi vuotta. Nyt hänen paikkansa ottaa Heikki Härö, joka myöskin oli kokouksessa läsnä alusta loppuun saakka. Härö esitteli edustajistolle HYY Yhtymän kiinteistötaloutta ja nosti ensi vuoden tärkeimmiksi tavoitteiksi investointien loppuun saattamisen, kuten kolmannen ylioppilastalon rakentamisen, asiakkuuksien jatkuvuuden varmistamisen sekä kiinteistöstrategian tarkastamisen siitä näkökulmasta, että pitkänaikavälin kassavirrat turvataan ja että niitä myös kasvatetaan.

Tiukimmat väännöt käytiin yllätys, yllätys, pääluokan 25., "Järjestöjen toiminnan tukeminen ja muut avustukset", kohdalla. HyVih:t esittivät, että osakuntien toiminta-avustuksesta olisi otettu 2000 euroa pois, jolloin summa olisi pudonnut 16000 14000:een euroon. Äänestyksessä päädyttiin yllättäen tasatulokseen, minkä johdosti pääsihteeri kaivoi povitaskustaan virallisen äänestyskolikon, jonka toisella puolella komeilee V.I.Leninin pää ja toisella puolella tekstiä, jotka viittaavat suureen ja mahtavaan. Onnettareksi pääsi edustajiston vanhin, joka on tällä erää Johanna Nuorteva. Nuorteva nappasi kiinni puheenjohtaja W. Rydmannin heittämän ruplan ja onni päätyi suosimaan tällä kertaa osakuntia.
No. Luonnollisesti HyVih:n Erkki Perälä esitti poliittisten opiskelijajärjestöjen(jolla on edustajistossa yksi tai useampi edustaja) toimintalisään 1000 euron korotusta, jota ainejärjestöjen Launonen ei suinkaan voinut sulattaa. Toimintalisää jaetaan edustajistossa toimiville poliittisille opiskelijajärjestöille, joilla on paljon toimintaa myös edustajistossa vaikuttamisen lisäksi. Launosen mielestä Perälän esitys asettaisi poliittiset järjestöt eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla poliittisilla ei ole edustajaa edustajistossa. Launonen esitti myös epäilynsä siitä, että rahat eivät välttämättä menisi suoraan muuhun toimintaan, vaan esimerkiksi vaalityöhön. Launonen vaati, että vaaleissa kaikilta järjestöiltä vaadittaisiin tarkka selvitys vaalirahoituksestaan. Perälän esitys kaatuikin hallituksen pohjaa vasten. Avustussumma pysyi talousarviossa 2000 eurossa, mikä oli tietenkin meidän kannalta harmillista. Avustukset herättivätkin suuria tunteita ja äänekkäimmät aplodit illan aikana.

Järjestöjen avustusmäärärahojen ohella keskustelu Kehy-projektien määrärahan prosentista oli myös kuuma. HeKO:n linjan mukaisesti HELP:n Mikko Nuotto esitti, että talouden säästökuurin johdosta 0,7 % viime vuotisesta periaatepäätöksestä joustettaisiin ja päätettäisiin prosentiksi 0,35. Maamme hallitus on ottanut tavoitteekseen 0,7 % Bkt:sta, mutta todellisuudessa ollaan päästy vasta noin 0,35 %:n tuntumaan. Nuotto perusteli päätöstään taloudellisen tilanteemme lisäksi sillä, että 0,35 prosentillakin Kehy-projektien määrärahat olisivat nousseet viime vuodesta kokonaisella 2850 eurolla, jolloin summa olisi ollut 14750 e. Tämä olisi meidän opposition mielestä ollut aivan riittävä määräraha ja myöskin maamme hallituksen politiikan mukaista. Pitkällä tähtäimellä on tietenkin pidettävä kiinni 0,7 %:n tavoitteesta ja päätöksestä. Mutta edustajisto arvotti kuitenkin tässä kireässä taloudellisessa tilanteessakin Kehy-projektit niin arvokkaiksi ja ylioppilaskunnan tässä asiassa suunnannäyttäjäksi, minkä johdosta Nuoton esitys ei mennyt äänestyksessä läpi.

Jos jostakin asiasta edustajisto oli kovin kahtia jakaantunut, niin lapsiparkin ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoille näytettiin vihreää valoa ihailtavan yksimielisesti. Lapsiparkille löytyy nykyisestä edustajistosta todella suuri kannatus, mikä on varmasti merkittävä uutinen perheellisille opiskelijoille. Lapsiparkin toimintaa halutaan vahvasti tukea koko edustajiston toimesta. Edustajisto päätti lähes yksimielisesti myös ns. avoimen lähdekoodin ohjelmistojen(esim. Linux) käyttöönoton selvityksen tekemisestä. Selvitys on tehty edustajiston toimesta jo kahdesti, mutta kummallakin kerralla silloiset hallitukset ovat jättäneet hankeen siihen. Olisiko kolmas kerta nyt oikea hetki. Jo periaatteellisista syistä hallituksen toistuva edustajiston ylikäyminen tässä asiassa on vähintäänkin hämmästyttävää. Kokouksessa käytettyjen puheenvuorojen mukaan ylioppilaskunnan siirtyminen avoimen lähdekoodien ohjelmistojen käyttäjäksi toisi huomattavia säästöjä pitkällä aikavälillä. Huomattakoon, että useat kaupungit Suomessa ovat jo siirtyneet näiden ohjelmistojen käyttäjäksi, joten kyse ei ole enää mistään uudesta ja oudosta asiasta. Kuriositeettina voi sanoa, että kyseisen asian on edustajistossa pannut vireille ensi kertaa Linus Lång ns. "Linux-paperilla" vuonna 2004.

Näillä sanoilla terveiset edustajistosta, joka eilen oli koolle kutsuttuna. Vaikka ylioppilaskuntamme talous on tulevina vuosina tiukempi ja leikkauksia joudutaan tekemään, niin ylioppilaskunta voi ja hengittää siitä huolimatta tulevina, ja erityisesti tulevana 140 v. juhlavuona täysin rinnoin! Ylioppilaskunta on aina jäseniensä näköinen. Tällä hetkellä on menossa mm. valiokuntiin ilmoittautuminen. Osallistu ja vaikuta ylioppilaskuntasi elämään!

Miten synkkaa opettajan kanssa?

Syksy hurahti huomaamatta taakseen ja alkaa olla pienen breikin paikka. Tentit on tentitty ahmimishäiriöineen, ja opiskelijoilta voisikin kysyä, onko kaikki nyt hyvin. Mikäli poloiset ovat toenneet lukutransseistaan. Voisi kysyä myös, mitä luentosaliin kuuluu. Tai miten opettajan kanssa synkkaa?

Istutin itseäni kuluneen syksyn aikana yhden kurssin verran 450 opiskelijan massaluennolla. Voisin sanoa, ettei siitä istutuksesta ikävä kyllä paljon versonnut. Hajanainen sapluuna juoksutettiin läpi monologilla yksitoikkoisine opetusmenetelmineen. Myös opiskelijoiden kommentit leikkasivat kurssin runkoa lyhyemmäksi, vaikka ne synnyttivät myös vireää ja tarpeellista opetuskeskustelua. Onni onnettomuudessa kuitenkin, ettei se kurssi kestänyt koko syksyä.

On irvikuvallista, että toisaalta yliopiston oma opetusperinne on vaalinut yksipuolisesti totuttuja perinteisiä opetusmenetelmiä, mutta samanaikaisesti se peräänkuuluttaa omassa opettajankoulutuksessaan sitä, miten nämä vanhat totutut tulisi korvata nykyaikaisilla opetusmuodoilla mitä pikemmin. Yliopisto-opettajat työskentelevät nykyisin sekä hyvin monentyyppisissä työ- ja vastuutehtävissä että äärimmäisten tehokkuuspaineiden alla. Opetukseen heillä kuluu muikeat 43 % työajasta, tutkimukseen 39 % ja muihin tehtäviin 18 %. (Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen lukuvuonna 2004-2005 tekemään ajankäytön seurantatutkimukseen.) Tällä monitahoisella työkentällä toimiessaan opettaja saisi laajentaa tutkivan otteensa koskemaan paremmin myös omaa opetustyötään. Nykyisin opettajuudessa painottuvat entistä vahvemmin opettajan vuorovaikutussuhteet opiskelijoihin ja muuhun tiedeyhteisöön. Halu jakaa ajatus suurelle yleisölle onkin toimivan opetuksen kulmakivi.

Mitä luentosarjoilla käytettyihin opetusmenetelmiin tulee, niitä tulisi soveltaa näkyvämmin suhteessa luennon ryhmäkokoon. Erityisesti massaopetuksen metodisiin haasteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Didaktinen ja sosiaalinen suoriutuminen nostetaan uuteen puntariin, kun niitä arvostelee samanaikaisesti puolisen tuhatta ylioppilasta. Opetusmiljöössä ei ole ainakaan minun puoleltani valittamisen varaa. Koen pikemminkin, että olisi aika kiinnittää huomiota psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön restaurointiin. Heittäisin pallon nimenomaan opettajille.

Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö järjestää kyllä tälläkin hetkellä henkilöstökoulutusta sitä tarvitseville. Yliopistopedagogiikka I – III on kokonaislaajuudeltaan huikeat 60 opintopistettä. Mutta nämä kasvatustieteen laitoksen tarjoamat kurssit eivät ole pakollisia edes yliopiston opetusvelvolliselle henkilöstölle. Sivutoimisista tuntiopettajista puhumattakaan.

Mikäli opiskelijapolot ovat tosiaan heränneet jo lukutransseistaan, heiltä voisi kysyä, mitä luentosaliin kuuluu. Miten synkkaa opettajan kanssa?

Laura Kallio

Kohti uusia haasteita

Marraskuun loppu ja Joulukuun alku on perinteisesti järjestötasolla muutoksen aikaa kun seuraavan vuoden vastuunkantajia valitaan. Osittain vanhat jatkavat mutta aina on myös uusia kasvoja uusine toimintatapoineen. Näin on ollut myös Helsingin Keskustaopiskelijoiden kohdalla kuten koko keskustalaisessa opiskelijaliikkeessä.

Helsingin Keskustaopiskelijat saivat uudistuneen johdon kun itse jäin varapuheenjohtajan pestistä ja samalla koko hallituksen ulkopuolelle. Samalla kaksi vuotta menestyksellisesti Helsingin osastoa johtanut Asko Autelo jäi hallituksen rivijäseneksi. Hänen tieto- ja taitopohjansa on siis edelleen uuden hallituksen täysimääräisessä käytössä. Tämä luo jatkuvuutta toimintaan ja edesauttaa uusia välttämään vanhojen virheet. Uskon, että Helsingin Keskustaopiskelijoiden toiminnan aktivoiminen jatkuu ja luo pohjaa tulevaisuuden menestymiselle myös ylioppilaskunnassa. Tulevaisuus näyttää valoisalta Kalle Peltokankaan ja Laura Kallion ottaessa johdon yhdistyksessä.

Keskustaopiskelijoiden liittokokous pidettiin Helsingissä viime viikonloppuna. Täytyy myöntää, että liike on hyvässä vauhdissa. Kokous keräsi osallistujia Suomen kaikista kolkista, niin idästä kuin lännestä, pohjoisesta, etelästä, keskeltä, rannikolta kuin sisämaasta. Ennalta mielenkiintoisin kisa oli jälleen taistelu puheenjohtajuudesta. Tämän vuoden liikettä johtanut Iso-Aho oli viime metreillä ilmoittanut pyrkivänsä uudelle kaudelle. Näin ennakkoveikkailuissa vahva, SYL:n tämän vuoden jälkeen jättävä, Liisa Ansala sai kovan vastuksen. Iso-Ahon viime hetken mukaan lähtö kuohutti monien liittokokousedustajien tunteita, sillä se koettiin epäreiluksi tavaksi toimia. Iso-Aho tunnisti kentän tunteet ja pyysi puheenvuorossaan anteeksi toimintaansa. Iso-Ahon vuosi on ollut Keskustaopiskelijoille menestyksekäs ja puheenjohtaja on ollut kentän tukena joka käänteessä. Siten voitto tuli Iso-Aholle ansaitusti selvin numeroin.

Helsingin Keskustaopiskelijoiden kannalta riemua tuotti väistyvän puheenjohtajan Asko Autelon valinta Keskustan opiskelija liiton varapuheenjohtajaksi. Menestystä täydensi Riitta-Liisa Kemppaisen varajäsenyys liittohallituksessa. Itse jatkan Maaseudun Sivistysliiton edustajistossa, jossa haasteena ensi vuonna on liiton sääntöjen uudistustyö.

Ensi vuosi tuo mukanaan uudet haasteet niin paikallisella kuin liittotasolla. Keskeisiä teemoja tulevat olemaan yliopistolain uudistus ja kuntavaalit. Keskustaopiskelijat pyrkivät aktivoimaan jäseniään niin ottamaan osaa vaaleihin ehdokkuuden muodossa kuin myös tekemään vaalityötä ehdokkaiden eteen.

Keskustaopiskelijaliike voi hyvin! Ensi vuonna edessä on jälleen työntäyteinen vuosi. Menestys ei tule itsestään. Pystymme vielä parempaan. Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta haluan toivottaa kaikille oikein hyvää Joulun aikaa.

Kimmo Kamppari

HYY:n edustajiston hallitus valittu - HeKO oppositiossa!

Terveiset uuden edustajiston ensimmäisestä kokouksesta! Vaalien taisto on lopultakin tauonnut, sillä edustajistoryhmät "pääsivät" tänään iltapäivällä kuuden jälkeen sopuun vuoden 2008 hallituksesta. Helsingin keskustaopiskelijoille oli aikaisemmin neuvottelujen aikana tarjolla paikka hallitukseen koulutuspolitiikan saralta, kun Asko Autelo oli tyrkyllä koulutuspolitiikkavastaavaksi, mutta viime hetkillä tilanne kääntyikin meikäläisittäin tappiolliseksi. Tämä ei tietenkään ole meidän kannaltamme tyydyttävä ratkaisu, joten opposition jälleen kutsuessa katseet on suunnattava jo vuoden päähän, jolloin uusi hallitus valitaan.

Mutta itse hallituksen edustajiin. Uuden hallituksen puheenjohtajana aloittaa siis 1.1.2008 fil. yo. Ulla Hemminki osakunnista. Tätä voi pitää omalla tavalla merkillisenä lopputuloksena, sillä kyseessähän on vaalien suurimman häviäjän eli osakuntien edustaja! Toivotamme tietenkin Hemmingille onnea ja menestystä tehtävässään.

Fil.yo. Pasi Hario sai vastuulleen järjestöt sekä tuutorointi-asiat, pol.stud. AnneSophie Hokkanen puolestaan HYY:n kansainväliset- ja kaksikielisyysasiat. Rita Jailo (fil. yo.) perehtynee seuraavan vuoden ajan tiukasti koulutuspolitiikkaan. Maat. ja metsät. yo. Emma Karin huolena ovat sen sijaan sosiaalipolitiikka- sekä ympäristöasiat. Viestintä ja strategia sälytettiin valtiot. yo. Aura Kostiaisen harteille.

Teol. yo. Hannu-Matias Nurmi sai kontolleen HYY Yhtymän hallitus-suhteet. Maat. ja metsät. yo. Antti Palmu puolestaan kiinteistöjohtokunnan sekä yhdenvertaisuusasiat.
Teol. yo. Leena Pihlajamäki vastaa HYY:n edustajiston uuden hallituksen sosiaalipolitiikasta ja kaupunkipolitiikasta.

LuK Petrus Revon vastuualueena on talousjohtokunta. Jokaista opiskelijaa koskevat Helsingin yliopistossa harjoitettava koulutuspolitiikka. Samoin jokaisen opiskelijan kannalta on merkityksellistä, miten hänen oikeusturvansa laita on Helsingin yliopistossa. Näitä asioita lähtee HYY:n puolesta ajamaan oikeust. yo. Liisa Reunanen. Fil. yo. Martti Tulenheimo nostettiin hallitukseen vastaamaan sen kulttuuri- ja ravintola-asia -politiikasta. Martti lupasi esittely- ja kiitospuheessaan tarjota opiskelijoille syötävää ruokaa. Nähtäväksi jää, toteutuuko annettu lupaus.

Keskustaopiskelijat ovat siis uudessa edustajistossa oppositiossa. Oppositioedustajien suhde hallitusryhmien edustajiin on 10/50. Nämä numerot merkitsevät onneksi sitä, että onnistuneella välikysymyksellä oppositio saattaa kyetä kaatamaan hallituksen, mikäli hallitusrintama vakavasti repeää. Olemme oppositiossa (KansY, HeKO, Opiskelijademarit ja Tsemppi-group) jo lyöneet alkutahteja tahdokkaalle oppositiopolitiikalle! Opposition on pyrittävä luomaan varteenotettavia vaihtoehtoja hallituksen esityksille ja saamaan aikaan rakentavaa keskustelua HYY:tä hyödyttäen. Opposition suurimman ryhmän eli KansY:n puheenjohtaja Minni Tarkkanen valittiin tämän päiväisessä edustajiston kokouksessa myös valmisteluvaliokunnan puheenjohtajaksi. Valmisteluvaliokunta on tulevana vuonna 14-jäseninen, jossa meitä Keskustaopiskelijoita edustaa allekirjoittanut. Valmisteluvaliokunnan rooli HYY:n päätöksenteossa on olla eräänlainen keskustelufoorumi. Siellä ryhmät tapaavat muutamaa päivää ennen varsinaista edustajiston kokousta, tuovat omat kantansa toisten kuultaviksi, jotta voivat vielä paremmin linjata omia näkemyksiään kokouksessa käsiteltäväksi tulevista asioista.

Vuoden 2008 erityisiä haasteita ovat HYY:n taloudesta huolehtiminen mittavien investointien aikana sekä opiskelijoiden aseman turvaaminen uuden yliopistolain valmistelun aikana. Tämän lisäksi innovaatioyliopistohanke, opiskelijoiden hyvinvointipalvelut, opiskelija-asunnot ja opettaja-opiskelija -suhteen parantaminen ovat asioita, joista tullaan vääntämään kättä moneen kertaan. Myös ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys ja kuntavaalit 2008 ovat tärkeitä teemoja tulevana vuonna.

Haluan lopuksi vieläkin henkilökohtaisesti kiittää kaikkia meitä keskustaopiskelijoita äänestäneitä! Äänten tarkistuslaskennan jälkeen tulos oli se, että meikäläinen sai 47 ääntä, Janne Rasi hienosti 37 ääntä ja pitkään ääntenlaskennassa johdossa ollut Juha Eskelinen sai puolestaan 34 ääntä. Valitettava tosiasia on se, että emme jääneet tavoittelemastamme kahdesta edustajistopaikasta kuin 14 ääntä! Tätä tulosta lähdetään muuttamaan sitten kahden vuoden päästä eli vuoden 2009 vaaleissa. Sinnikäs työ palkitaan silloin.

Edeltäjäni Mikko Hintsalan linja edustajistossa on ollut "rakentavaa yhteistyötä yli ryhmärajojen". Samaa linjaa aion noudattaa itsekin parhaani mukaan. Yhden edustajan kokoisen "ryhmän" on helppo luovia ja tehdä yllättäviäkin käänteitä.:)Suhteita on oltava joka suuntaan. Tällä hetkellä yhteistyö sujuu KansY:n ja Tsemppi:n kanssa jo lupaavasti.

Siis: Onnea hallitukselle - voimia oppositiolle! Tappiota on pureskeltava, mutta joskus se on myös uskallettava nielaista. 17.11. edustajisto päättää HYY:n ensi vuoden budjetista. Silloin on ensimmäinen todellinen paikka rakentavan oppositiopolitiikan toimille.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen
HYY:n edustajiston jäsen 2007-2009
Teol. yo

KOL:n liittokokous Helsingissä 1.-2.12.2007

Kuluneena viikonloppuna kokoontuivat keskustaopiskelijat Helsinkiin vuoden 2007 liittokokoukseen. Liittokokous on paikka, missä liiton toiminnasta ja poliittisista linjauksista päätetään sekä valitaan tietysti luottamushenkilöt seuraavalle vuodelle. Keskustan opiskelijaliiton säännöissä todetaan seuraavaa: " Liitossa on päätösvalta liiton kokouksella ja liiton asioita hoitaa sekä sitä edustaa lainmukaisena hallituksena liittokokouksen valitsema liittohallitus. Liiton tulee vuosittain kokoontua liittokokoukseen, joka pidetään loka-, marras- tai joulukuun aikana."

Liittokokous alkoi lauantaina ja jo heti aamusta paikalla oli runsaasti liittokokousedustajia – sekä varsinaisia, äänioikeutettuja että epävirallisia nauttimassa liittokokoustunnelmasta. Paikalla oli edustajia melkein kaikista liiton osastoista, mikä kertoo osastojen aktiivisesta toiminnasta ja opiskelijoiden kiinnostuksesta poliittiseen toimintaan. Lauantai-illan ehkä odotetuin ohjelmanumero oli puheenjohtajistoehdokkaiden vaalipaneeli. Liiton puheenjohtajistoon oli tyrkyllä puheenjohtajaksi Juha Iso-Aho ja Liisa Ansala. Varapuheenjohtajia oli tarjolla vielä enemmän – Asko, Autelo, Anna-Kaisa Rinkinen, Jenni Kentala, Teemu Karttunen ja Matias Ollila.

Sunnuntaina jännitys alkoi sitten kohota. Aamusta käsittelyssä olleet toimintasuunnitelma ja talousarvio eivät ehkä aiheuttaneet niin suurta mielenkiintoa kuin iltapäivälle sijoittuneet henkilövalinnat. Koulutuspoliittisesta ja sosiaalipoliittisesta ohjelmasta käytiin välillä kipakkaa keskustelua, ja useista kohdista äänestettiinkin. Lounaan aikana oli mahdollisuus vielä tehdä viimehetken vaikutus äänestäjiin. Tunnelma oli jännittävästä ennakkoasetelmasta huolimatta rauhallinen.

Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi äänestettiin Juha Iso-Aho ja varapuheenjohtajaksi tulivat Anna-Kaisa Rinkinen Oulusta ja Asko Autelo Helsingistä. Anna-Kaisa Rinkinen on toiminut aiemmin muun muassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana, KOL:n liittohallituksen jäsenenä sekä Oulun Keskustanopiskelijoiden puheenjohtajana. Asko Autelo puolestaan on vaikuttanut Helsingin Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana, KOL:n liittohallituksen jäsenenä sekä HYY:n talousjohtokunnassa. Liittohallituksen jäseniksi valittiin Jussi Sallinen Joensuusta, Matias Ollila Turusta, Antti Kurvinen Rovaniemeltä, Teemu Karttunen Joensuusta, Laura Kantomaa Oulusta, Tuomas Paasonen Otaniemestä. Liittohallituksen varajäseniksi Sami Korpela Tampereelta, Riitta-Liisa Kemppainen Helsingistä, Marjaana Hoikkala Turusta sekä Hennamari Toiviainen Jyväskylästä. Lisäksi valittiin luottamushenkilöt edustamaan Keskustaopiskelijoita mm. Maaseudun sivistysliittoon.

Liittokokouksen koulutuspoliittiset kannanotot löytyvät KOL:n nettisivuilta kohdasta Kannanotot.

Helsingin keskustaopiskelijoiden puolesta onnittelen kaikkia luottamustehtäviin valittuja ja kiitän kaikkia kokousvieraita mukavasti viikonvaihteesta. Erityiskiitokset liittokokouksessa kokouksen puheenjohtajina toimineille Mika Sivulalla, Mari Kokolle ja Johanna Tikanmäelle sekä kokouksen sihteereinä toimineille Panu Litmaselle ja Juha Alanderille. Ja tietysti myös kaikille tavalla toisella liittokokousjärjestelyissä mukana olleille. Ainakin itselleni viikonloppu oli oikein mukava kokemus ja saamamme palautteen perusteella mitään kovin pahaa mokaa emme onnistuneet aikaansaamaan.

Sateisesta Helsingistä mukavaa alkanutta adventtia ja mukavaa vuoden viimeistä kuukautta kaikille! Osan teistä tapaan toivottavasti Keskusta-risteilyllä tulevana viikonloppuna.

RiLi

Tervetuloa 70-vuotisjuhlaliittokokoukseen!

Tänä viikonloppuna linjataan KOL:n tulevaisuuden politiikkaa ja valitaan ensi vuoden liittohallitus, kun keskustaopiskelijat kokoontuvat Keskustan puoluetoimistolle liittokokoukseeen. Kokous alkaa lauantaina klo 10 ja päättyy sunnuntai-iltapäivällä. Kokouksessa käsitellään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi käsitellään mm poliittisia ohjelmia sekä aloitteet, joita on tullut varsin runsaasti.

Kokouksessa päästään äänestelemään oikein kunnolla. Tällä hetkellä puheenjohtajaksi on kaksi ehdokasta ja varapuheenjohtajiksikin (valitaan kaksi) viisi ehdokasta. Liittohallitukseen (valitaan kuusi varsinaista ja neljä varaedustajaa) ehdokkaita on runsaasti, joten kilpailu on paikoista on tiukkaa. Se on hyvä, sillä siten saamme liitolle varmasti ensi vuodellekin motivoituneen hallituksen!

Helsingin Keskustaopiskelijoiden uusi hallitus ja liittohallitusehdokkaat valittu

Helsingin Keskustaopiskelijoiden syyskokous valitsi uudet suunnannäyttäjät ensi vuodelle. Kokous alkoi kuitekin jättiyllätyksellä, kun kokoukseen vierailulle tullut Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Iso-Aho ilmoitti, että pyrkii jatkokaudelle. Iso-Ahon lähteminen mukaan puheenjohtajakisaan tekee siitä todella mielenkiintoisen ja todellisen. Mukaan puheenjohtajakilpailuun on ilmoittautunut myös Liisa Ansala, joka toimii tällä hetkellä SYL:n liittohallituksessa. Tänä viikonloppuna pidettävästä liittokokouksessa ratkeaa, kenestä tulee uusi puheenjohtaja.

Kokouksessa päätettiin asettaa Helsingin keskustaopiskelijoiden ehdokkaat Keskustan Opiskelijaliiton liittohallitukseen. Ehdokkaaksi liiton varapuheenjohtajaksi valittiin Asko Autelo ja ehdokkaaksi liittohallituksen jäseneksi Riitta-Liisa Kemppainen.

Hallituksen valinta meni äänestyksiin. Puheenjohtajaksi valittiin tiukkojen äänestyksien jälkeen teol.yo Kalle Peltokangas. Varapuheenjohtajaksi myös tiukan äänestyksen jälkeen teol. yo Laura Kallio. Helsingin Keskustaopiskelijoiden uudessa hallituksessa istuvat tulevana vuonna oik.tiet. yo Jouko Hämäläinen, mm. yo Jaakko Huhtanen, fil. yo Sini Luokkanen, valtiot. kand. Asko Autelo ja oik. yo Riitta-Liisa Kemppainen.

Kokouksessa keskusteltiin ensi vuoden toiminnasta, jota tulee olemaan runsaasti. Uutena asiana tullaan aloittamaan mm. keskustelutilaisuuksien järjestäminen yhdessä Otaniemen keskustaopiskelijoiden kanssa. Ensi vuosi tulee vaikutustyössä painottumaan paljolti koulutuspolitiikkaan yliopistolain muutoksen vuoksi. Sosiaalipolitiikassa asumisasiat tulevat olemaan tärkeinpiä edunvalvonnan suhteen.

SYL:n liittokokous on taas täällä

Tänään alkoi Suomen Ylioppilaskuntien liiton kaksipäiväinen liittokokous Espoon Korpilammella. Kokouksessa luodaan taas suuntaviivoja liiton ensi vuoden toiminnalle. Ensi vuodelle haasteita riittääkin. Siitä pitää huolen yliopistolain muutos, innovaatioyliopisto ja monet muut hankkeet koulutuspolitiikan saralla.

Kokouksessa valitaan myös liiton uusi hallitus. Keskustan Opiskelijaliitosta on ehdolla SYLn hallitukseen Turun ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen Tuomas Vanhanen. Tuomas olisi mainio valinta hallitukseen jo senkin puolesta, että hän on todellinen koulutuspolitiikan asiantuntija. Kuten sanottua, koulutuspoliittista osaamista SYL:ssa tullaan ensi vuonna tarvitsemaan.

Tuomaksesta on tehty käsittääkseni kautta aikain ensimmäin "tyrkkyvideo". Video on katseltavissa youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=yJE2S74ckSs

Suuri kiitos kaikille äänestäjille!

Vaalit ovat nyt takana. Keskustan Opiskelijaliitto saavutti muutaman lisäpaikan valtakunnallisesti. Helsingissä emme kuitenkaan saavuttaneet toista paikkaa tälläkään kertaa. Tulos ei ole ihan tyydyttävä ottaen huomioon, kuinka paljon teimme työtä. Vaalitulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aktiivinen vaikuttamistyö jatkuisi HYY:ssa. Se tulee varmasti jatkumaan entistä väkevämpänä.

Lämpimät onnittelut Kalle Peltokankaalle edustajistoon pääsystä! 42 ääntä on hieno äänisaalis. Loistava vaalityö toi tulosta. Keskustaopiskelijat voi olla ylpeä edaattoristaan!

Ainejärjestöt menivät suorastaan huikeaan voittoon saavuttaessaan 17 paikkaa HYYn kuudestakymmenestä edustajistopaikasta. Ainejärjestöt olivat tehneet hienoa vaalityötä. Siitä ei pääse mihinkään. Poliittisista ryhmistä vain vihreät kasvattivat paikkalukuaan yhdellä. Muuten poliittisilla ryhmillä oli vaikeaa. Hieman samanlainen trendi vallitsi muissakin ylioppilaskunnissa.

Nyt on aika vetää hieman henkeä, mutta vuosi ei ole politiikan saralla vielä lähelläkään ohi. Edessä on vielä Syln liittokokous sekä KOLn 70-vuotisjuhlaliittokokous 1-2.12., jonka olemme saaneet järjestettäväksi. Loppuvuodestakin tulee siten todella mielenkiintoinen.

Vaaleja tulee ja menee. Seuraaviin edustajistovaaleihin ei ole loppujen lopuksi kuin kaksi vuotta. Sitä ennen ovat vielä kuntavaalitkin ensi vuonna. Politiikka ei ole kuitenkaan vain vaaleja, vaan se on vaikuttamista ihmisten arkipäiväisiin asioihin. Hoitamalla ne hyvin ansaitaan ihmisten luottamus. Sen näimme eduskuntavaaleissakin, vaikkakin edustajistovaaleja ei voi siinä mielessä eduskuntavaaleihin verratakaan, koska edustajistovaaleissa politiikka jää sivuosaan ehdokasmäärien ratkaistessa suurimman osan äänimääristä.

Valtavan suuri kiitos vielä kaikille, jotka annoitte tukenne keskustaopiskelijoille. Voin vakuuttaa, että äänenne ei mennyt hukkaan. Jatkamme työtämme opiskelijoiden ja koko yhteiskuntamme paremman tulevaisuuden puolesta!

Lisätietoja vaaleista: http://www.syl.fi/asiakirjat/edarivaalitulokset_2007/view?cf=news <http://www.syl.fi/asiakirjat/edarivaalitulokset_2007/view?cf=news>.

HYYn vaaleista: www.hyy.fi/vaalit

Vielä pari päivää

Huomenna ja ylihuomenna on ylioppilaskuntien edustajistovaalien varsinaiset äänestyspäivät. Silloin päätetään myös HYY:n ja kaikkien muidenkin yo-kuntien edustajistojen voimasuhteista tuleviksi kahdeksi vuodeksi.

Joskus kuulee sanottavan, että opiskelijapolitiikka on pelkkää leikkiä, ettei sillä ole mitään merkitystä. Totta on, että opiskelijapolitiikassa ihmiset ovat verrattain kokemattomia ja suurin osa on siinä mukana osa-aikaisesti. Kokematon tekee helposti virheitä ja siitä osaltaan juontunee myös yo-politiikan vähättely. Opiskelijapolitiikassa ihmiset vaihtuvat nopeasti ja osa koko homman juonta on tekemällä oppiminen. Olla edustajiston tai hallituksen kokouksessa, miettiä yo-kunnan budjettia, koulutuspolitiikan linjoja, opiskelija-asumisen kehittämistä omalla paikkakunnalla ja kaikkea muuta opiskeluun liittyvää.

Kokemattomuuden mieltäminen merkityksettömyydeksi on kuitenkin virhe. Ylioppilaskunnat tekevät erittäin tärkeää työtä yliopiston ja sen opiskelijoiden puolesta. Vaikuttaminen yliopiston koulutussuunnitelmaan, paikkakunnan opiskelija-asumiseen ja vaikkapa paikallisen joukkoliikenteen kehittämiseen ovat yo-kuntien kiinnostuksen kohteina. Edustajisto vaalien jujuna onkin sitten valita ne parhaat henkilöt näitä asioita ajamaan. Tai ainakin valitsemaan henkilöt jotka näitä asioita ajavat. Menkää siis kaikki äänestämään tiistaina tai keskiviikkona ja ottakaa kaverinnekin mukaan. Jos ei vielä tiedä ketä äänestää, niin käykää SYL:n vaalikoneella osoitteessa www.edustajistovaalit.fi. Jos valinta osuu johonkin keskustalaisen maailmankatsomuksen omaavaan ihmiseen, niin aina parempi.

Monella keskustaopiskelijalla tiistai ja keskiviikko merkitsevät myös pitkän vaalikauden huipennusta. Tiedän, että osa aktiiveistamme on tehnyt tai suunnitellut kampanjaa (omaa tai jonkun toisen) jo vuoden verran. Edarivaalien miettiminen aloitettiin KOL:ssa jo kevättalvella, heti eduskuntavaalien jälkeen. Olemme omalta osaltamme myös pitäneet hyvin meteliä näistä vaaleista. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, nimittäin ennakkoäänestäminen on ollut aikaisempia vaaleja suositumpaa monessa yliopistossa. Nyt pitää vielä pari päivää jaksaa, jotta saadaan koko vaalien äänestysaktiivisuus nousuun.

Keskiviikkoiltana nähdään sitten Vanhalla vaalivalvojaisissa. Ja puhelimella pidetään yhteyttä muihin yliopistoihin. Vielä pari päivää jäljellä. Sitten juhlitaan vaalivoittoa.

Juha Iso-Aho

Puheenjohtaja,
Keskustan Opiskelijaliitto

HYY:n edustajistovaaleissa ennätysmäärä ennakkoäänestäjiä

HYY:n edustajistovaalien ennakkoäänestys on päättynyt! Ennakkoon on äänestänyt 2169 äänioikeutettua, mikä prosentteina on vajaa seitsemän. Tätä on pidetä erittäin hyvänä tuloksena, kuten HYY:n tiedotteessa todetaankin. Lisää äänestysaktiivisuudesta ja vaaleista HYY:n nettisivuilta.

Onneksi äänestäminen ei jää pelkästään ennakkoäänestyspäiviin, vaan varsinaiset vaalipäivät ovat vielä edessä. Ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona (6.-7.11.2007) voi vielä käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa. Äänestyspaikkoja on kaikilla kampuksilla ja oman äänestyspaikkasi voit tarkistaa HYY:n nettisivuilta. Ainakin Ylioppilasaukion Unicafessa, Yliopiston päärakennuksella ja Porthaniassa voi keskustakampuksella äänestää. Kumpulassa äänestyspaikat ovat Physicum, Chemicum ja Exactum. Meilahden-Ruskeasuon alueella äänestää voi Terveystieteiden keskuskirjaston, Hammaslääketieteen laitoksen, Svenska social- och kommunalhögskolanin äänestyspaikoilla. Viikissä äänestyspaikat ovat Biokeskus 3, Infokeskus sekä EE-talo. Äänestyspaikat ovat avoinna kello 10–18. Tarkempia tietoja paikoista saat HYY:n nettisivuilta.

HYY:n jäseniä opiskelee myös Kouvolassa, Lahdessa sekä Vaasassa. Kouvolassa äänestämään pääsee Käännöstieteen laitoksella, Lahdessa Ympäristöekologian laitoksella sekä Vaasan yliopistolla. Äänestyspaikat ovat avoinna poikkeuksellisesti vain kello 10-16.

Keskustaopiskelijoiden vaaliliiton ehdokkaat esittäytyvät osoitteesta www.edarivaalit.net, mikäli et ole vielä ehtinyt äänestämään. Helsingin keskustaopiskelijat järjestävät kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen kyselytunnin maanantaina 5.11.2007 kello 13–14 Uudella Ylioppilastalolla, Mannerheim-salissa. Paikalla on myös ehdokkaitamme, joten tule tapaamaan ministeri Pekkarista ja haastamaan myös ehdokkaamme. Maanantai on hyvä päivä tehdä valinta ja tiistaina mennä äänestämään!

ÄLÄ UNOHDA ÄÄNESTÄÄ!

RiLi - NUMERO 149

Riitta-Liisa Kemppainen

Sihteeri ja KOL-vastaava,

Helsingin keskustaopiskelijat ry

Kampuskampanjointi käynnistyi tuulisessa Viikissä

"Hei! Oletko jo äänestänyt vaaleissa? Tässä olisi lehteä ja karkkia."

"Moi. En vielä, mutta kiitos vain. Voisinpa mennäkkin."

"Moi. Karkkia? Lehteä? Otappa vielä tästä heijastinkin iltalenkeille. Muista äänestää vaaleissa."

etc.

Helsingin Keskustaopiskelijat aloittivat tiistaipäivän reippaasti kampuskampanjoinnilla Viikissä. Paikalla olivat HeKO:n puheenjohtaja Asko Autelo, sihteeri ja KOL-vastaava Riitta-Liisa Kemppainen sekä hallitukset jäsenet Jaakko Huhtanen ja allekirjoittanut. Lisäksi hetken seurassamme oli myös Janne Rasi, joka on ehdokkaamme Viikistä samoin kuin Jaakko. Janne on pitkän linjan hekolaisia.

Sää oli todella tuulinen ja kolea, mutta se ei meidän innokasta porukkaa lannistanut. Päinvastoin, se vain lisäsi taistelutahtoa. Olimme valinneet kampanjointipaikaksi "ympyrätalon" pihan, mikä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Opiskelijoita kulki ohitsemme jatkuvalla syötöllä. Kylmässä säässä mieltä lämmitti se, kun opintoihinsa kiirehtivä pysähtyi hetkesi vaihtamaan pari sanaa ja lupasi äänestää saaden palkaksi Keskustelija-lehden, karkkia ja heijastimen. Moni innostui. Toiset kävelivät ohi.

Mielestäni parasta kampanjoinnissa ovat ystävälliset hymyt ja sanat. Toisaalta tympeät vastaukset ovat haaste: miten esitän sanomani selkeämmin, miten herätän kiinnostuksen ja luottamuksen.

Tiivistahtinen kampanjointi loppuu, kun kampanjamateriaali loppuu. Niin tänäänkin. Tarkalleen ottaen kello 13 reikäleipä.

Väliviikon tunnelmia

Yliopistolla vietetään kuluvalla viikolla väliviikkoa. Opetusta ei (tiettävästi) järjestetä, joten jokainen voi käyttää viikkonsa kirjastossa tai lomaillen. Tai tehden jotain muuta mukavaa tai itselle tärkeää. Väliviikko tulee sopivaan saumaan ennen edustajistovaaleja ja loppurutistusta vaalikampanjoinnissa. Edustajistovaaliehdokkaiden kuvia on ilmestynyt näkyville paikoille ja opiskelijoita muistutetaan tulevista vaaleista. Äänestysprosentin nostaminen on varmasti kaikkien vaaleissa ehdolla olevien tavoitteena. Sen lisäksi tietysti, että oma porukka saa kerättyä mahdollisimman suuren kannatuksen.

Opiskelukyvyn ylläpitäminen vaatii panostusta omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Tälläkin kerralla SYL:n vaalikoneessa oli kysymyksiä niin opiskelijaruokailuista kuin liikunnasta ja terveyspalveluistakin. Näiden peruspilareiden varaan opiskelijan jaksaminen ja tuloksentekokyky nojaa. Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta syömällä, nukkumalla ja liikkumalla. Edustajistovaaleissa voi myös äänestämällä ottaa kantaa siihen, millaista politiikkaa näiden osa-alueiden suhteen tehdään. Opiskelupäivän aikana on tärkeää saada ja ehtiä syödä monipuolista ja terveellistä ruokaa. Sairastuessa on päästävä lääkärin tai terveydenhoitajan puheille. Yliopistoliikunnan tarjoamat liikuntapalvelut tuovat myös lisäpuhtia opiskeluun. Liikuntapalveluiden tuottamisessa pitäisi keskittyäkin perusliikuntamuotoihin, sellaisiin matalankynnyksen ryhmäliikuntamuotoihin, joihin liikuntaa ehkä vähemmänkin harrastanut pääsisi helposti mukaan ilman pelkoa tulla jyrätyksi heti alkuunsa. Päivän mittaan istumme kumarassa luennolla ja kirjastossa. Vaatisimme päivittäin annoksen liikuntaa – olipa se siten jumppaa tai lenkkeilyä. Säännöllinen liikunta virkistää – erityisesti ulkona tehty reippailu.

Opiskelukyvyn ylläpitämisessä myös järjestötoiminta ja muut sosiaaliset aktiviteetit korostuvat. Yliopistolla opiskelu voi olla yksinäistä puurtamista, missä toisen opiskelijan kohtaaminen voi olla epävarmaa. Jokainen istuu korvatulpat korviin tungettuina kirjastossa, ja pienikin risahdus saa aikaan mulkoilua äänen perään. Keskustelua luennoillakin on syytä välttää, sillä vähäisiä opetustuokioita ei raaski tuhlata vierustoverin kanssa puhumiseen. Opiskelijajärjestöjen parissa voi osaltaan tyydyttää tarvetta sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Viime lauantaina kokoontui Keskustan puoluetoimistolle parisenkymmentä opiskelijaa läheltä ja kaukaa tutustumaan niin Keskustaopiskelijoiden kuin Keskustankin toimintaan ja aatteisiin. Aamusta ohjelma oli enemmän muodollista, kun saimme tuhdin annoksen ajankohtaisesta politiikasta pääministeri Vanhasen erityisavustaja Sanna Rauhansalon välityksellä. Keskusta-aatteesta meille oli kertomassa Keskustan suunnittelupäällikkö Ilkka Miettinen. Hieman myöhäiseksi venähtäneen lounaan jälkeen innokkaimmat osallistujat jatkoivat vielä keilaamaan. Iltaa kohden ohjelma hieman epämuodollistui mahdollistaen vapaamman mutinan jopa valtakunnan päivänpolitiikasta. Juuri tällainen kenties ohjaamaton ajatustenvaihto on sitä tärkeintä antia erilaisissa keskustaopiskelijoiden tilaisuuksissa. Keskustelu ei tahdo loppua millään. Viimeiset hiillostamiset taisivat tapahtua puoluetoimiston saunanlauteilla.

Saunankaan merkitystä opiskelukyvyn ylläpitämisessä ei siis pidä väheksyä!

Riitta-Liisa Kemppainen
Sihteeri ja KOL-vastaava,
Helsingin keskustaopiskelijat ry

Yliopistot uudistuvat - Miten käy opiskelijan?

Yliopistojen perusrahoitusta ollaan lisäämässä ensi vuonna noin 20 miljoonalla ei se kuitenkaan riitä kattamaan kasvia tarpeita. 20 miljoonaan on yli puolet vähemmän, mitä opetusministeriö on budjettiin ehdottanut.

Pelkkä rahan ” lappaaminen” yliopistoon ei kuitenkaan riitä. Siitä ei ole iloa, jos se rouhiintuu yliopiston byrokratian rattaisiin tai että sen lisääminen vastaavasti näy opetuksen tasossa tms. Tarvitaan myös muutoksia yliopiston toiminnassa. Yliopistojen pitää pystyä tehokkaampaan toimintaan. Yliopistolakia ollaankin muuttamassa. Opetusministeriö:
“Hallitusohjelman (15.4.2007) mukaan yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoille julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön asema. Samanaikaisesti uudistetaan yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää. Tämän lisäksi toteutetaan tutkimuksen ja koulutuksen innovaatioyliopisto.”

Etenkin “innovaatioyliopisto” on huomattava muutos suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa. Toisaalta on pidettävä mielessä se, että innovaatioyliopiston kaltaiset säätiöpohjaiset yliopistot/korkeakoulut eivät ole kuitenkaan mikään uusi asia: Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulu valtiollistettiin vasta 1970-luvulla. Sitä ennen se oli toiminut säätiönä. Myös muita korkeakouluja toimi samalla periaatteella. Näen siksi tässä hankkeessa mahdollisuuksia jo pelkästään huomioiden sen historialliset taustat. Mielestäni kuitenkin opiskelijoiden osallisuus päätöksentekoon pitäisi ottaa huomattavasti paremmin huomioon. Itseäni ainakin osaltaan harmittaa se, että opiskelijoita ei olla ilmeisesti ottamassa säätiön ns. ulkopuolisen hallituksen jäseniksi.

Yliopistolain muutos on osaltaan merkitsevä mutta osin myös tilastollinen. Yliopisto saa entistä autonomisemman roolin ja sen rahoituksesta annetaan erillissäädökset.

Yliopiston opetuksen tason kannalta merkittävin muutos saattaa olla yliopiston virkojen muuttuminen palvelussuhteiksi. Tämä toivottavasti luo dynaamisuutta yliopiston toimintaan ja edesauttaa pätevämmän opettajakunnan valikoitumista. Toisaalta ei ole toivottavaa missään määrin, että tämä lisää entisestään yliopiston pätkätyökulttuuria. Toivon sen päin vastoin parantavan yliopiston henkilöstöhallinnointia, joka ei käsitykseni mukaan (mitä olen kuullut siellä töissä olevilta) toimi ollenkaan hyvin.

Lisäksi myös yliopiston hallinto muuttuu. Tällä hetkellä opiskelijoilla on edustus esimerkiksi yliopiston konsistorissa, joka on yliopiston korkein päättävin elin. Opiskelijat on otettava huomioon eli opiskelijoille on taattava riittävät vaikuttamismahdollisuudet myös tulevaisuuden yliopistojen hallinnossa, miten se sitten tarkalleen ottaen määräytyykään.

Lisätietoja ja keskustelua aiheesta mm. opetusministeriön sivuilla: http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/

Millainen on ihannekansalainen?

Muun muassa tätä kysymystä pohdimme kuluneen viikonlopun aikana käynnistyneessä Vaikuta.Nyt-koulutuksessa. Vaikuta.Nyt on Maaseudun Sivistysliiton(MSL) ja Suomen Keskustan järjestämä 15-35-vuotiaille suunnattu koulutus, jonka tavoitteena on kasvattaa osallistujien tietoja yhteiskunnallisista asioista, sekä parantaa taitoja ja tahtoa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttamistyöhön. Koulutus rakentuu neljästä lähiopetusjaksosta, etä- ja itsenäisestä opiskelusta. Tällä hetkellä koulutuksessa on mukana noin 300 vaikuttamisesta kiinnostunutta nuorta tai nuorekasta kahdeksalla eri alueella.

Mutta takaisin otsikossa esittämääni kysymykseen. Onko ihannekansalainen se, joka maksaa kuuliaisesti verot, tai synnyttää ja kasvattaa yhteiskunnalle uusia veronmaksajia? Entä ehdoton lainkuuliaisuus? "Ja kenen näkökulmasta ihannekansalainen?", voisi joku nokkela kysyä. Alustajamme, FM Seppo Niemelä, tarjosi meille nuorille oman vastauksensa: Kunnon kansalainen on sellainen, jolla on kykyä ja uskallusta ajatella itsenäisesti, tehdä eettisesti kestäviä päätöksiä toiminnassaan, ilmaista itseään ja osallistua julkiseen tai laajempaan keskusteluun.

Mitä Niemelä tällä tarkoittaa? Ainakin sitä, että ihannekansalainen ei ole ihannealamainen. Pois se meistä - meistä vapaista kansalaisista! Niemelän keskeinen "pointti" on, että suomalainen yhteiskunta kasvattaa ihmisistä alamaisia eikä kansalaisia. Tutkimusten mukaan hyvin suurella osalla suomaisista on vahva tunne siitä, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän maan asioihin. Miten tällainen tilanne on päässyt syntymään valtiossa, jossa yhtäläiseen ja yleiseen äänioikeuteen perustuvalla demokratialla on takanaan jo sadan vuoden historia, jokaista noin 26000:n kansalaisen joukkoa kohden on yksi kansanedustaja, ministereitä riittää joka maakuntaan ja presidenttikin on?

Demokratian kulmakivenä ovat aktiiviset kansalaiset. Äänestysprosentit ovat yksi selkeä aktiivisuuden mittari. Äänestäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel vaikuttamisessa. Niemelän mukaan demokratia on parhaimmillaan dialogia. Keskustelu onkin ensimmäinen askel päätöksenteossa. Kansalaisten ja kansanedustajien välistä keskustelua tulee helpottaa ja lisätä kaikin mahdollisin tavoin. Tutkimusten osoittama kansalaisten tunne vähäisistä vaikuttamisenmahdollisuuksista on otettava erittäin vakavasti. Koko edustuksellinen demokratia on vaarassa muuttua demokratian esittämiseksi. Huoli on todellinen, sillä suurten ikäluokkien painuessa unholaan äänestysprosentit laskevat todennäköisesti noin 50 %:n tuntumaan. Voidaanko silloin hyvällä tahdollakaan puhua enää demokratiasta?

Suomessa onkin aloitettava laaja kansalaiskasvattaminen kaikilla oppiasteilla, minkä tavoitteet on oltava demokratian perusoletuksen mukaiset. Näiden perusoletusten mukaan ihmiset ovat itsenäisiä ja järkeviä ja heillä on kyky keskustella, ottaa kantaa, tehdä päätöksiä ja toimia yhdessä. On tuettava pienestä pitäen itsenäistä ajattelua, yhteistyökykyä ja opetettava aktiivisen ja demokraattisen kansalaisen "pelisääntöjä". Vaikuta.Nyt-koulutus on yksi tämän tavoitteen mukaisista uusista hankkeista.

Summa summarum. Yksinkertaisesti, on elvytettävä vanha kunnon kansalaisyhteiskunta! Elinvoimaisessa kansalaisyhteiskunnassa jäsenillä on runsaasti sosiaalista pääomaa, jonka avulla he elävät pitkään ja hartaasti. - Ihannekansalainen luo omat ihanteensa toimivan demokratian ehdoilla.

Kalle Peltokangas
Teol.yo
Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen

Muunneltuna vai ei?

Helsingin yliopistolla Viikissä järjestettiin perjantaina 5.10. opiskelijoiden toimesta keskustelutilaisuus geenimuuntelusta. Todella hienoa aktiivisuutta näiltä opiskelijatytöiltä (Elisa Niemi, Janina Käyhkö ja Minna Myllykoski), jotka tilaisuuden pystyttivät. Yliopiston kursseilla asiaan ei juurikaan syvennytä, vaikka aihe ajankohtainen onkin ja päätöksiä asian suhteen kovaa vauhtia tehdään.

Paikalla asiantuntijoina keskustelemassa olivat erikoistutkija Irene Vänninen maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, luomuviljelijä Aulis Lassila, tutkija Jussi Kauppila Suomen ympäristökeskuksesta ja tutkija Tiina Silvasti yhteiskuntapolitiikan laitokselta.

Aluksi saimme kuulla luomuviljelijä ja taiteilija Osmo Rauhalan kommentit, jotka hän oli lähettänyt kirjallisessa muodossa jouduttuaan perumaan tulonsa. Rauhala toi viestissään lähinnä ilmi jyrkän vastustuksensa. Se kirvoitti heti yleisön joukosta yhden yliopiston henkilökunnan edustajan tiukkaan vastakommenttiin. Siinä näki nopeasti kuinka tunteita herättävä aihe onkaan.

Asiantuntijoiden alustuksista nousi monenlaisia mielenkiintoisia tietoja ja mielipiteitä. Ensinnäkin geenimuunnellut kasvit eroavat muuntelemattomista kasveista suurelta osin ainoastaan siinä, että ne sisältävät kasvinsuojeluaineita jo itsessään. Kasvin ominaisuuksissa ei ole suuria eroja. Gm-kasvien viljely keskittyy tällä hetkellä vielä pitkälti Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan ja Kiinaan. Viljellyimmät geenimuunnellut kasvitkin ovat siis näillä alueilla viljelyssä suosittuja. Ne ovat määrällisessä järjestyksessä soija, maissi, puuvilla ja rapsi. Suomessa ei gm-kasveja vielä viljellä kaupallisesti, mutta osittain sikojen rehuissa löytyy jo ulkomailta tuotuja geenimuunneltuja aineksia. Luomuviljelijä Aulis Lassilan mielipide oli, että jos esimerkiksi geenimuunnellun rypsin viljely aloitettaisiin Suomessa, olisi jäljellä sen jälkeen ainoastaan kahta rypsilajiketta; geenimuunneltua ja luomua. Tämä johtuu siitä, että siemenet leviävät pellolta toiselle ja näinollen tapahtuu niin sanottu kontaminaatio. Se on taas kasvilajikkeesta riippuvaista kuinka pitkät välimatkat näillä pelloilla tulisi olla kontaminaation välttämiseksi.

MTT:n Irene Vänninen nosti huomionarvoisen faktan gm-viljelyn nykytilasta. Hyöty kohdistuu vahvasti yksityisille (viljelijät ja kauppa) kun taas riskien realisoituessa koko yhteiskunta mahdollisesti joutuu käsittelemään niitä. Viljelijöiden ollessa jatkuvan taloudellisen paineen alla, heitä ei voida asettaa vastuunottajan rooliin tässä kysymyksessä.

Tutkija Tiina Silvasti toi ilmi ihmetyksensä, miksei aikoinaan käyty laajaa julkista keskustelua geenimuunnellun tuotannon nollatoleranssista meillä Suomessa. Nyt se ei periaatteessa ole edes mahdollista enää. Gm-tuotannosta ei vieläkään hänen mielestä käydä tarpeeksi kansalaiskeskustelua. Olen asiasta samaa mieltä. Ihmiset eivät ole tarpeeksi perillä mitä suuhunsa laittavat ja mikä on ruoan tulevaisuus. Suomessa geenimuuntelun kannatus on verraten suurta Euroopan alueella. Silvastin teorian mukaan se johtuu Suomen teknologiakeskeisyydestä, luottamuksesta uusiin teknologioihin, mikä on pitkään maassamme vallinnut.

Vähintä, mitä geenimuunneltuja ainesosia sisältäville tuotteille voitaisiin tehdä, olisi merkitä ne. Kaupan kanta on, että kuluttaja päättää ja näin markkinat toimisivat. Geenimuunneltuja tuotteita ei kuitenkaan suostuta merkitsemään joten markkinoiden toimiminen tässä tilanteessa geenimuunnellun tuotannon puolesta tai vastaan jää kovin heikoksi.

Jaakko Huhtanen
Viestintävastaava,
Helsingin keskustaopiskelijat ry

My Personal ERASMUS Experience

My girlfriend and I are studying here at the University of Helsinki as Erasmus-exchange students since autumn 2007 and we are probably going to stay here until May 2008. Our home university is the Johannes Gutenberg-University in Mainz, Germany. I study history and linguistics and my girlfriend German Philology and also linguistics.

We got the first impression of our host university, which is described as one of the world’s best universities, trough the website of the University of Helsinki. We realized that the internet site of this university is very complicated and it is often difficult to find the information we need. The complicated website is only one part of the organizational problems which we had with the University of Helsinki.

The worst experience so far was moving into our HOAS apartment in Pihlajamäki on a Friday at the end of August. Our flat was not just dirty, as it often is, when you move in a new flat, it was “over dirty”. The floor and shelves were dirty everywhere, we found old food and other ugly things. Some areas of the shelves looked like they haven’t been cleaned for years. The furniture looked and still looks as if it was taken from bulk rubbish. Since it was Friday afternoon and the HOAS office was already closed, we could not call them to send cleaning personnel. We also did not want to wait for Monday in a dirty apartment, so we started to clean. It took us two days to clean up our apartment, the total amount of work was about 20 hours. We had the luck that we got support and cleaning tools like a vacuum cleaner from friends and relatives who live in Helsinki. The vacuum cleaner was gold worth.

Additionally to these problems, there were and partially still is broken equipment in our flat. The windows are broken and cannot be closed completely, the flushing cistern of the toilet is dripping water and we got no furniture list. We informed HOAS immediately about these problems, but they answered after three weeks and said, that we should inform the maintenance company and not them. Well, after we informed the maintenance company, finally someone came. But the first time someone came, they did not repair anything, but they took away a spare bed we used as sofa. The broken things were not in their interest. Some days later somebody came to fix the broken stuff, but he only fixed the broken washbasin, but the other problems are still not solved.

In Germany most people would pay less or no money for an apartment in such condition. We are paying 650€ per month for this crappy apartment, while Finnish students are obviously getting better apartments for less money. So we naturally feel abused, as if HOAS classifies international students as people of lower worth. The high rent forces us to work more and study less. We are very disappointed of this aspect of our student exchange and we are going to warn other possibly future exchange students of living in a HOAS apartment. This problem with the apartment is not only a single case! We talked with other international students and found out, that most of them had/have similar problems. The dirty flat is an experience, which almost everyone had. Others additionally have non working radiators or ants in their apartment, and HOAS does not do anything about it. If the University of Helsinki claims to be one of the world’s best and really wants to participate in international student exchange, it should really improve the housing conditions of her (international) students. A good feeling in an acceptable home is as important as good teaching! Concerning the housing conditions of international students the University of Helsinki is among world’s worst. At our home university in Mainz the international students get the same flats as German students, they pay the same price for it and they are not left alone, when moving in. Every time a student moves in, he/she is accompanied by a caretaker who checks the condition of the apartment.

Karl Schultheis
Helsingin keskustaopiskelijoiden jäsen, vaihto-opiskelija

Terveiset yhteispoliittisesta seminaarista

Järjestöaktiivin kalenteri pullistelee erilaisia tapahtumia. Usein tapahtumat järjestetään omalla porukalla – paikalla on KOL-aktiiveja ympäri Suomea. Vaihtelua ja virkistystä tarjosi yhteispoliittinen seminaari Tampereella. Viime lauantaina yhteispoliittiseen seminaariin Tampereen työväentalolle oli tiensä löytänyt kollilaisten lisäksi myös muiden poliittisten opiskelijajärjestöjen edustajia. Seminaarin aiheena oli koulutuksen tasa-arvo Suomessa. Seminaaripuhujina olivat erityisavustaja Laura Rissanen, OPM:sta, yliassistentti Marjo Vuorikoski Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden laitokselta sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen Liisa Ansala. Seminaarin päätteeksi paneelikeskustelussa olivat mukana kansanedustajat Anni Sinnemäki (vihr.), Harri Jaskari (kok.), Jutta Urpilainen (sd.) ja KOL:n puheenjohtaja Juha Iso-Aho.

Seminaarissa tuli esille hyvin monenlaisia näkökulmia koulutuksen tasa-arvoisuuteen aina perusopetuksesta korkeakouluihin. Tasa-arvokeskustelu laajeni sukupuolten välisestä tasa-arvosta aina laajemmalle esteettömyydestä alueelliseen tasa-arvoon. Enemmän olisin toivonut keskustelua – ja alustustakin – perhetaustan sekä vanhempien koulutuksen merkityksestä opiskelijoiden opintopolkuun, koska tämä on ollut esillä eri medioissa kuluneen vuoden aikana. Opintotuen ja maksuttoman koulutuksen ansiosta kaikilla on mahdollisuus opiskella haluamallaan alalla ja koulutusasteella. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla näkemyksiä nimenomaan siitä, miten vanhempien tai perheen henkinen tuki ja kannustus valita suunnaksi korkeakoulu vaikuttaa opintopolkuun. Tai kuinka suuresta vaikutuksesta on kysymys. Omalla kohdallani kouluja käymättömät vanhempani ovat aina pitäneet itsestään selvänä, että opiskelen itselleni korkeakoulututkinnon. Vanhempien tuki on ollut ehdottoman tärkeää varsinkin siinä vaiheessa, kun opiskelupaikka yliopistossa antoi odottaa. Yhteiskunnan kannalta olisi tehokasta, jos jokainen aloittaisi opintonsa heti lukion jatkeeksi ja putkahtaisi opintoputkesta maisterinpaperit kädessä säädyllisessä ajassa. Tavoitteena olisi, että mahdollisimman moni opiskelija valmistuisi – läpäisyn tehostaminen mainitaan OPM:n koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmissa. Läpäisy kuulostaa opiskelijan korvissa kovin kovalta termiltä. Olemme massaan, jota puserretaan läpi siivilän. Läpäisyprosentin nostaminen vaatii ehdottomasti myös paneutumista opiskelukäytänteisiin, opintojen ohjaukseen ja tenttikirjojen saatavuuteen. Myös tenttiakvaario voisi hyvin edistää läpäisyä – mahdollistaa opiskelijalle osallistua tenttiin itse valitsemanaan ajankohtana. Tenttiakvaarion yhdistäminen opintoputkeen, missä luentoja järjestetään ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa vain tiettynä aikana vuodesta, on mielenkiintoista. Opintojen on seurailtava opintoputkea, mikäli opiskelija haluaa hyötyä luennoista ja muusta lähiopetuksesta. Rästitenttien osalta tenttiakvaario tietysti toisia huomattavaa vapautta, ja mahdollistaisi myös kesällä useampaan tenttiin osallistumisen. Opetuksen ennakkoluuloton kehittäminen ja erilaisten oppijoiden huomioiminen myös korkeakoulussa on tärkeää.

Osallistuminen opiskelijapoliittiseen toimintaan ja erilaisiin tapahtumiin kuluttaa aikaa. Viikonlopun jälkeen kotona ovat paikat sekaisin ja paperikeräysastia ratkeaa liitoksistaan. Orientoituminen uuteen viikkoon voi tapahtua paluumatkalla junassa tai hyvin myöhään kotona reppua tyhjentäen. Kuitenkin kaikki reissut lisäävät ainakin puolituttujen määrää ja herättävät ajatuksia. Omat ajatukset saattaisivat jäädä kiertämään liiaksi kehää, jos väliin ei tunkisi uusia ja erilaisia ajatuksia. Omienkin näkemysten tarkastelu uudesta kuvakulmasta on hyväksi. Jopa itsensä tarkastelu viikonlopun aikana otetuista valokuvista.

Keskustan opiskelijaliitto (KOL) järjestää syksyn aikana vielä yhden seminaarin. Suosittelen kaikille ilmoittamista alue- ja kuntaseminaariin Vaasaan, joka järjestetään lauantaina 13.10.2007. Lisätietoja KOL:n nettisivuilta, www.keskustaopiskelijat.fi.

Riitta-Liisa Kemppainen

Helsingin keskustaopiskelijat ry

sihteeri ja KOL-vastaava

Helsingin yliopiston opiskelijat ovat varsin tyytyväisiä sähköisen viestinnän tarjoamiin palveluihin

Avajaiskarnevaalit olivat suorastaan menestys. Tunnelma oli korkealla ja myös kyselyyn vastattiin varsin aktiivisesti. Tiedustelimme kyselyssämme opiskelijoiden mielipiteitä sähköisestä viestinnästä yliopistolla, ja kokemuksia opinto-ohjauksen riittävyydestä.

Yli puolet kyselyyn vastanneista koki yliopisto tarjoaman sähköisen opetuksen, tiedotuksen ja neuvonnan myönteisesti. Loput suhtautuivat lähinnä neutraalisti (eivät osanneet sanoa) ja vain noin 17 % suhtautui sähköisiin palveluihin kielteisesti. Kielteisenä koettiin lähinnä sähköisten järjestelmien sekavuus ja niiden opettelemisen vaikeus.

Tiedustelimme kyselyssämme myös opiskelijoiden kokemusta opintojen ohjauksesta yliopistolla, ja noin kaksi kolmasosaa vastanneista ilmoitti saaneensa riittävästi ohjausta opiskelunsa tueksi. Kokemukset siis olivat ylipäätään varsin positiivisia. Kyselyä tulkitessa tulee kuitenkin ottaa huomioon suhteellisen suuri fuksien osuus vastanneista. Heidän kokemuksensa kun perustuvat lähinnä orientoivan viikon pohjalle. Jokseenkin tämän perusteella voidaan päätellä, että yliopistomme opiskeluorientointi on onnistunut kiitettävästi ainakin tämän syksyn osalta.

Mielenkiintoista olisi tutkintouudistuksen kannalta selvittää, kuinka opinnoissaan pidemmälle ehtineet opiskelijat kokivat aikanaan orientoivan jaksonsa. Käsitykseni mukaan uudistuksessa painotetaan erityisesti opintojaan aloittavien opiskelijoiden perehdyttämiseen yliopistomaailmaan. Avajaiskarnevaalikyselyn perusteella asiasta ei voida kuitenkaan vetää johtopäätöksiä tutkintouudistuksen tuottamiin tuloksiin. Voidaan kuitenkin todeta, että sähköiset palvelut eivät ole tuottaneet juurikaan ongelmia, vaan lähinnä helpottaneet yliopisto-opiskelijoiden arkea.

Suvi Pääkkönen

Pysyykö keskusta kehityksen mukana?

Mikäli kaupunginvaltuutettuun, professori, Laura Kolbeen on uskominen, Keskusta puolueelta on urbaani elämänmeno hukassa. Puoluesihteeri Korhoselle osoittamassaan avoimessa kirjeessä (Suomenmaa 17.8.2007), Kolbe tuo esille huolensa keskustan tulevaisuudesta. Kolben näkemyksen mukaan, puolue on perinteisesti alistanut pääkaupungin kehittämisen aluepolitiikalle. Suomen (pää-) kaupungistuminen on siten asettanut sen vaikeaan tilanteeseen. Voiko entisellä linjalla enää jatkaa vai onko omaksuttava paremmin urbaaniin elämänmenoon sopiva poliittinen identiteetti?

Kolben oma valinta vaikuttaa selvältä. Mikäli uusia avauksia ei synny, Suomen kaupungistuminen tulee hänen mielestään vähentämään keskustan poliittista painoarvoa. Onko Kolben huoleen aihetta? Mielestäni on. Pääkaupunkiseutu on nykymuotoiselle keskusta politiikalle haasteellinen ympäristö. Edellisissä kunnallisvaaleissa puolue sai Helsingissä 5,4 % ja Uudellamaalla 10,3 % äänistä. Koko maan äänisaalis kohosi 22,8 %. Eduskuntavaaleissakin tänä keväänä Helsingistä meni läpi yksi ehdokas! Itse sain havaita haasteellisuuden viimeksi Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla syyskuun 10. päivä, kun eräs vieras puki sanoiksi sen, mitä kymmenet (tai ehkä sadat) muut vieraat ajattelivat: ”Mitä keskusta täällä tekee, sehän on maalaisten puolue.” Onko keskusta vain maalaisten puolue? Onko keskellä tilaa myös kaupunkilaisuudelle?

Ymmärrän, että monissa muissa kaupungeissa nämä kysymykset herättävät ristiriitaisia tunteita. Mutta faktat ovat selvät: keskustalta puuttuu poliittinen näkemys, joka puhuttelisi 1.070.896 Helsingissä ja Uudellamaalla asuvaa äänestäjää. Heitä, jotka siis eivät äänestäneet keskustaa viime kunnallisvaaleissa 2004. Vertailun vuoksi mainittakoon, että luku vastaa Varsinais-Suomen, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan vaalipiirien kaikkia äänestäjiä yhteensä. Keskusta on siis auttamattomasti altavastaajana alueella, joka on vuosina 1990-2006 ollut Suomen nopeimmin väestömäärältään kasvanut alue ja jonne suuri osa taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta vallasta on keskittynyt. Käsi ylös jokainen, jonka mielestä näin tulisi olla myös tulevaisuudessa! Demarit, kokoomuslaiset, vihreät ja rkp:läiset voivat laskea kätensä.

Yhdyn Kolben näkemykseen kaupungistumisen peruuttamattomuudesta ja siitä, että keskustan painoarvo lepää liikaa Helsinki-Uusimaa akselin ulkopuolella. Keskusta tarvitsee poliittisen linjan, jossa yhdistetään sujuvasti niin kaupunkilaisuus kuin maaseutu. Onko joku eri mieltä?

fil yo.
Kimmo Kamppari
Varapuheenjohtaja,
Helsingin Keskustaopiskelijat

Pari sanaa akateemisesta vastuusta

Haluaisin kuulla, mitä akateemisen vapauden käsite tuo sinun mieleesi. Perinteisesti sen on nähty olevan vapauden ja vastuun antamista opiskelijoille, jotka voisivat omaksua näin itsenäisen vakaumuksen. Oma mielikuvani vapaudesta sisältää positiivisessa mielessä vallankäytön ja riippumattomuuden käsitteet. Vastuullisesti käytettynä vapaus voi kantaa hyvän hedelmän, kun taas väärin ymmärrettynä se voi koitua ehkä jopa kiroukseksi. Osaatko sanoa, mitä akateeminen vapaus merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

Yliopisto-opiskelijoina meidän akateeminen vapautemme on karrikoiden siinä, mitä haluamme opiskella ja kuinka pitkään. Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mitä sinun mielestäsi on mielekäs, tarkoituksenmukainen opiskelu? Itselleni se on ollut parhaimmillaan henkistä ravintoa, tavoitteellisuutta ja itsekasvamista. Tahdon jakaa oppimaani myös ympäröivän yhteiskunnan palvelukseen. Jaksamisen kannalta opinnoissa on keskeistä myös suhteellisuuden taju ja makuelämykset valmiista suorituksista.

Nyky-Suomessa yliopistoille on sälyttynyt laaja-alainen koulutusvastuu. Tehtävien lisääntymisen ja vaihtuvien vuosien välillä ilmenee selvä positiivinen korrelaatio. Opiskelijat saavatkin yhä enenevässä määrin avartavaa tiedekasvatusta, jonka näen luku- ja kirjoitustaitoon verrattavissa olevana välttämättömyytenä 2000-luvun Suomessa. Parhaimmillaan tiede voi luoda kokemuksia elämänhallinnasta, sillä tutkimustieto säätelee oikeastaan yhteiskuntamme kaikkia elämänaloja. Koska tiede on saanut tällaisen monopoliaseman yhteiskuntamme monitahoisena kehittäjänä, on ilmeistä, että opiskelijat tarttuvat opiskelun vapauteen yhä intohimoisemmin. Ja hyvä niin!

Niin, mutta miten sinä käytät akateemista vapauttasi? Miksi tulit yliopistoon? Eräs ystäväni kertoi opiskelevansa pelkästä oppimisen ilosta tietämättä lainkaan, mikä hänestä tulisi isona. Jäin pohtimaan silloin kysymystä, kuuluuko akateemiseen vapauteen todella myös tällaisen orientaation mahdollisuus. Ystäväni perusteli tätä elämäntapaopiskeluaan tutkimuksellisen tiedon itseisarvolla. Tämä poiki tietysti kysymyksen siitä, millaisia odotuksia itse yliopisto asettaa opiskelijoilleen. Tiivistyykö sen tavoite yleiseen sivistysihanteeseen?
Vastaisin, että kyllä ja ei.

Yliopiston nykyisen strategian mukaan tämä instituutio vaalii herkeämättä sivistystä sivistysvaltiossa. Helsingin yliopiston avajaistilaisuudessa rehtori Ilkka Niiniluoto teroittikin yliopiston perustehtävää yhteiskunnan henkisenä uudistajana. Toisaalta yhteiskunnan tulee tukea sen toimintaa, ja vastaavasti tieteen tehtävänä on vastata yhteiskunnan ja ihmiskunnan odotuksiin. Millaista tehtävää tämä merkitsee sitten meille ahkerille opiskelijoille?

Käytännöllisesti katsoen me opiskelijat haemme opinnoiltamme varmasti henkivakuutusta tulevaisuuteen. Tarvitsemme yksinkertaisesti ammatin saadaksemme työtä ja ollaksemme näin tuotteliaita. Ja yhteiskunta tarvitsee meitä jokaista. Ratkaisevaa on lopulta eri alojen kysyntä työmarkkinoilla. Kannattaa pitää huolta, ettei elämäntapaopiskelusta tulisi kansakunnan voimavarojen tuhlaamista. Yliopiston julistama sivistys palvelee siis kaikkea elämää, ja työssä käyvän ihmisen elämää kaikkein parhaimmillaan.

Suomalaisopiskelijoina saamme iloita aidosti tasavertaisesta koulutusjärjestelmästämme. Saamme iloita aidosti myös siitä, että keskustalaisella aluepolitiikalla on ollut merkittävä vaikutuksensa nykyiseen kehitykseen. Parannusehdotukset eivät kuitenkaan lopu, eikä niiden pidäkään. Paljon keskustelua on herättänyt viime aikoina mm. yliopiston perusrahoitukseen ja autonomiaan liittyvät kysymykset. Muistuttaisin kuitenkin, että Suomessa tutkimukseen suunnataan julkisia varoja aika merkittävästi. Tutkimus- ja kehittämisvarat ovat tällä hetkellä OECD-maiden huippua, jollemme huomioi Ruotsin tilannetta. Ja mitä tulee yliopiston autonomiaan, yliopistolakimme on harvinaisen lyhyt ja selvä suhteessa muihin vastaaviin Euroopassa. Tietääkseni tämä suomalainen versio sallii yliopistoillemme enemmän autonomisia ratkaisuja kuin millekään toiselle yliopistolle Euroopassa.

Korkeakoulupolitiikan muuttuvat haasteet edellyttävät kuitenkin jatkuvaa uudelleen arviointia. Akateeminen vapautemme sallii ja suosittelee sitä meille. Jotta voimme arvioida rehellisesti tiedekuntiemme opetuksessa käytettäviä tiloja, varoja, resursseja ja opetustarjontaa, se edellyttää itsenäistä ajattelua eli oman näkemyksen luomista. Tämä on juuri sitä akateemista vapautta. Vastuullista sellaista.

Laura Kallio
Hallituksen jäsen,
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Helsingin Keskustaopiskelijat – Rehellisesti poliittinen blogi

Ajatuksia opiskelijapolitiikasta sekä koko yhteiskunnastamme ilman pelkoa leimautumisesta poliitikoksi. Blogimme ottaakin kantaa. Poliittinen päätöksenteko ja politiikka ylipäänsä kietoutuvat meidän kaikkien elämään tavalla tai toisella. Vaikka politiikka ei ehkä olekaan tällä hetkellä niin suosittua kuin esimerkiksi 60- tai 70-luvulla, ei sen merkitys ole vähentynyt mihinkään: joku päättää aina yhteisistä asioistamme. Halusimme sitä tai emme.

Vaikka kaikki eivät aina voi luonnollisestikaan osallistua suoraan päätöksentekoon, on enemmän kuin tärkeää, että asioista kuitenkin keskustellaan. Julkiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen blogit ovat todella hyvä väline, johon lähes jokainen meistä pystyy helposti osallistumaan. Vaikka yleensä ketään ei tunnu politiikka kiinnostavan, löytyy jokaiselta loppujen lopuksi mielipiteitä melkein asiasta kuin asiasta, kun pintaa ”syvemmältä raaputtaa.” Pyrimme tämän julkisen blogin avulla edistämään ylioppilaskuntamme ja ylipäänsä yhteiskuntamme keskustelukulttuuria. Blogimme ei tule tarjoamaan valmiita ”patenttivastauksia ” yhteiskuntamme kiperiin kysymyksiin. Jokainen tietää, että politiikassa on harvoin helppoja ratkaisuja. Ennemminkin toivomme, että blogimme onnistuu nostamaan keskusteluun asioita joista ei aina keskustella ja osoittaa sen, että asioilla on aina monta puolta, realismia ja konkretiaa unohtamatta. Kirjoitukset tulevat käsittelemään pääosin opiskelijapolitiikkaa, mutta tulemme käsittelemään myös ajankohtaisia ja yleispoliittisia asioita.

Asko Autelo
Puheenjohtaja,
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Helsingin keskustaopiskelijat

Tervetuloa seuraamaan Helsingin keskustaopiskelijoiden blogia. Pitkän vääntämisen tuloksena saimme vihdoin ja viimein omankin blogin.

Helsingin Keskustaopiskelijat (HeKO) on poliittinen opiskelijajärjestö, joka vaikuttaa erityisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY). Pyrimme politiikan keinoin vaikuttamaan kaikkiin opiskelijan keskeisimpiin kysymyksiin. HeKO kuuluu paikallisosastona Keskustan Opiskelijaliittoon (KOL), joka taas on Suomen Keskustan sisarjärjestö. Omaamme siis suorat vaikutuskanavat suoraan valtakunnan huipulle.

Riitta-Liisa Kemppainen, Helsingin keskustaopiskelijat ry, sihteeri ja KOL-vastaava