Näin ei sanonut vain Antti Kurvinen - vastavalittu puheenjohtaja vuodelle 2009 - vaan kyseinen lause tuntui olevan yleinen puheenaihe liittokokousedustajille Aakenus-hotellilla Rovaniemellä viime viikonloppuna käydyssä Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) liittokokouksessa. Keskeinen kysymys onkin, mikä on se yhtenäinen Keskusta, jota rummutetaan? KOL:n keihäänkärjet määrittelivät sen. Se on suvaitsevaisempi Keskusta, se on eurooppalaisempi Keskusta, se on demokraattisempi Keskusta.
Keskustan ministerit ja eduskuntaryhmä toteuttavat nyt sitä politiikkaa, jota olivat
muotoilemassa 80-luvulla opiskelijapoliitikkoina. Mitä opiskelijat tänään sitä Keskusta 10-15 vuoden kuluttua.
Poliittisessa keskustelussa todettiin lauantaina, että kunnallisvaalien tappio todisti järjestökoneen tilan. Järjestöllisen tilan parantaminen on aloitettava välittömästi. Sitä varten tarvitaan kriittinen strateginen selvitys. Keskustan on löydettävä jälleen yhdessä tekemisen meininki. Tätä saimme kokea liittokokouksessa, onneksi. Nuorissa ja opiskelijoissa on puolueen tulevaisuus. Opiskelijat edustavat eri tieteen aloja. Tämä antaa mahdollisuuden käsitellä yhteiskunnallisia asioita eri näkökulmista, jonka avulla voidaan tuoda esiin uusia näkökantoja sekä ennen kaikkea asiantuntemusta poliittiseen keskusteluun. Tieteen maailma tarjoaa hyvät valmiudet ennakkoluulottomaan ja kriittiseen keskusteluun.
Koulutuspolitiikassa keskeistä on kaikkien koulutusasteiden kehittäminen. Peruskoulussa luodaan valmiudet ja perustaidot. Esimerkiksi luokkakokojen tulisi olla nykyistä pienemmät ja pidemmällä tähtäimellä tavoitteena tulisi olla 20 oppilaan maksimikoko. Toinen aste puolestaan tarjoaa jo urapolkuja ja yhdistelmiä, jossa oppilaanohjaus on keskeistä. Oppilaanohjaus tulee varmistaa jokaiseen opinahjoon tarvittavalle tasolle, jotta maamme resurssit saadaan ohjattua oikeille aloille. Lisäksi oppilashuoltoa on kehitettävä, jotta kouluihin saadaan lisää terveydenhoitajia ja muuta ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä. Korkeakouluaste perustuu duaali-mallille, jota ei kuitenkaan tule nähdä tiukan hallinnollisesta näkökulmasta. Olennaisinta on tutkintojen sisältö ja laatu.
Sosiaalipolitiikassa KOL ajaa lapsilisän ulottamista 17-ikävuoteen saakka. Kyseinen ikä merkitsee monelle nuorelle ammottavaa tuloloukkua. Opintotuen puolestaan pitää seurata elinkustannuksia, jotta päätoiminen opiskelu olisi mahdollista. Opiskelu ja omien lasten hoito tulisi erityisesti huomioida sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Hyvä opiskelukyky on opintopisteiden tasaisen kertymisen tae. Se on opiskelutaitoja, se on hyvää fyysistä, henkistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa ja hyvinvointia.
Keskustassakin vastakkainasettelun aika tulisi olla ohi. Kaksilla vankkureilla ei voi ajaa - tai sitten kuski on todellinen akrobaatti. Suomi kaupungistuu, kuitenkin varsin kevyellä tavalla "suuren maailman" mittakaavassa. Keskustan kannattajakunta muuttuu vääjäämättä tässä kehityksessä. Se ei estä tukemasta esimerkiksi kotimaista
ruuantuotantoa. Omavaraisuus on sekä turvallisuutta luova asia että arvostuskysymys -
haluamme syödä terveellistä ja puhdasta kotimaista ruokaa. Mutta, tämän lisäksi on
osattava siis toimia realistisesti myös kaupunkimaisissa ympäristöissä. Siihen
tarvitsemme pitkäjänteistä ja tuloksekasta strategiatyötä, jonka avulla Keskusta pärjää tulevaisuudessa koko maassa!
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
maanantai 1. joulukuuta 2008
tiistai 25. marraskuuta 2008
KOL:n liittokokous lähestyy
Keskustan Opiskelijaliiton liittokokous järjestetään tulevana viikonloppuna 29-30.11. Rovaniemellä. Kokouksessa valitaan ensi vuoden hallitus sekä linjataan KOL:n politiikkaa mm ohjelmien, aloitteiden ja kannanottojen kautta. Poliittisista ohjelmista uusitaan kaikki muut paitsi periaateohjelma eli liiton koulutus, sosiaali, ympäristö, kansainvälisten asioiden ohjelmat. Lisäksi käsitellään sääntömääräiset asiat, kuten ensi vuoden talousarvio ja toimintasuunnitelma.
Rovaniemen Keskustaopiskelijat ovat tänä vuonna kokouksen järjestelyvastuussa. Osasto onkin järjestänyt itse kokouksen lisäksi paljon muutakin ohjelmaa, joista odotetuin tapahtuma on varmasti lauantai-iltana kaupungin vastaanotto Rovaniemen kaupungintalolla.
Rovaniemen Keskustaopiskelijat ovat tänä vuonna kokouksen järjestelyvastuussa. Osasto onkin järjestänyt itse kokouksen lisäksi paljon muutakin ohjelmaa, joista odotetuin tapahtuma on varmasti lauantai-iltana kaupungin vastaanotto Rovaniemen kaupungintalolla.
Liiton puheenjohtajaehdokkaiksi ovat tähän mennessä ilmoittautuneet Otaniemen Keskustaopiskelijoiden pj Tuomas Paasonen ja Rovaniemen Keskustaopiskelijoista Antti Kurvinen. Molemmat ehdokkaat ovat toimineet kuluneen vuoden myös KOL:n liittohallituksessa. Kokous päättyy sunnuntaina iltapäivällä, jolloin käsitellään päätösasioita sekä henkilövalinnat uuteen liittohallitukseen ja muihin luottamustehtäviin.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Syyskokouksen kannanotto: Opiskelijoiden ja kotivanhempien verotus oikeudenmukaiseksi!
Helsingin Keskustaopiskelijat vaatii, että päätoimista opiskelua ja omien lasten hoitoa on verrattava verotuksessa palkkatyöhön.
Yhteiskuntamme kohtelee opiskelijoita ja kotivanhempia eriarvoisesti verotuksessa verrattuna muihin sosiaaliryhmiin: he muun muassa maksavat samansuuruisista tuloista suurempaa veroprosenttia kuin palkansaajat. Päätoimisesti opiskelevien ja omia lapsia hoitavien veroprosentin tulisi olla samalla tasolla kuin palkansaajien. Tämä parantaisi erityisesti perheellisten opiskelijoiden taloudellista tilannetta.
Tällä hetkellä pienimpiä sosiaalietuuksia verotetaan jopa yli kolminkertaisesti vastaavansuuruiseen palkkatuloon verrattuna. Pienimpien sosiaalietuuksien saajat ovat juuri opiskelijoita ja kotivanhempia. On ymmärrettävää, että sosiaalietuuksia verotetaan tiukemmin kuin palkkatuloja ja eläkkeitä puhuttaessa esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Näin kannustetaan työhön, mikä on oikein.
Yhteiskunnan tulisi kuitenkin kannustaa myös muuhun positiiviseen, palkkatyöhön verrattavaan toimintaan. Päätoimiselle opiskelulle ja omien lasten hoidolle tuleekin antaa sama asema ja arvostus kuin mille tahansa muulle työlle edes veroprosentin määräytymisen osalta. Nykyisin arvokkaaseen, säästöjä yhteiskunnalle tuovaan ja tulevaisuuteen suuntaavaan työhön ei kannusteta vaan siitä rangaistaan verotuksessakin. Näin ollen opintotukea, vanhempainpäivärahaa ja kotihoidon tukea tulee verottaa saman veroportaikon mukaan kuin palkkatuloa.
Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta
Sini Luokkanen, hallituksen jäsen (050 5142741)
Yhteiskuntamme kohtelee opiskelijoita ja kotivanhempia eriarvoisesti verotuksessa verrattuna muihin sosiaaliryhmiin: he muun muassa maksavat samansuuruisista tuloista suurempaa veroprosenttia kuin palkansaajat. Päätoimisesti opiskelevien ja omia lapsia hoitavien veroprosentin tulisi olla samalla tasolla kuin palkansaajien. Tämä parantaisi erityisesti perheellisten opiskelijoiden taloudellista tilannetta.
Tällä hetkellä pienimpiä sosiaalietuuksia verotetaan jopa yli kolminkertaisesti vastaavansuuruiseen palkkatuloon verrattuna. Pienimpien sosiaalietuuksien saajat ovat juuri opiskelijoita ja kotivanhempia. On ymmärrettävää, että sosiaalietuuksia verotetaan tiukemmin kuin palkkatuloja ja eläkkeitä puhuttaessa esimerkiksi työttömyyskorvauksista. Näin kannustetaan työhön, mikä on oikein.
Yhteiskunnan tulisi kuitenkin kannustaa myös muuhun positiiviseen, palkkatyöhön verrattavaan toimintaan. Päätoimiselle opiskelulle ja omien lasten hoidolle tuleekin antaa sama asema ja arvostus kuin mille tahansa muulle työlle edes veroprosentin määräytymisen osalta. Nykyisin arvokkaaseen, säästöjä yhteiskunnalle tuovaan ja tulevaisuuteen suuntaavaan työhön ei kannusteta vaan siitä rangaistaan verotuksessakin. Näin ollen opintotukea, vanhempainpäivärahaa ja kotihoidon tukea tulee verottaa saman veroportaikon mukaan kuin palkkatuloa.
Helsingin Keskustaopiskelijoiden puolesta
Sini Luokkanen, hallituksen jäsen (050 5142741)
maanantai 17. marraskuuta 2008
Marraskuun pimeydessä loistaa Keskustan vihreä valo
On ehkä syytä pieneen jälkipuintiin koettujen kunnallisvaalien osalta. Etäisyyttä vaaleihin on jo riittävästi, joten mahdollisuus kriittiseen arviointiin on sen johdosta paremmat. Helsingissä tulos oli karmea. Menetimme neljännen paikkamme valtuustossa. Sanomaamme kotivaaleista ei kuultu tai sitä ei uskottu. Miksi näin?
Tarkastelen kysymystä lähinnä omasta kokemuksestani vaalikentältä kuluneiden kuukausien ajalta, en syyttäen, vaan asioita kriittisesti pohtien. Mielestäni ehdokkaiden tekemä vaalityö oli Helsingissä erittäin hyvää. Teimme porukalla hienoa työtä hyvässä yhteishengessä. Oli todella kyse talkoista! Keskustalla oli ehdokkaita ympäri kaupunkia ja ehdokkailla kattavasti erilaisia teemoja. Kantavana teemana oli kotien merkityksen esiin nostaminen. Mielestäni teimme parhaamme.
Tappion pomminvarmaksi syyksi erityisesti Helsingissä näen Keskustan valtakunnallisen kuvan heikentymisen kevään vaalirahoitusjutun sekä juuri vaalien alla julkisuuteen tuotujen alueellistamishankkeiden johdosta. Lisäksi, Vanhasen puutarhakaupunki-malli tyrmättiin median taholta ja Soininvaara keräsi äänet. Keskusta koettiin ehkä muutosta vastustavaksi voimaksi, vaikka me olemme perusarvoiltamme reformistinen puolue.
Yhtenä suurimapana tappion syynä Keskustan valtakunnaliseen sukellukseen näkisin valtakunnallisen mainonnan vähyyden. TV-mainonnasta luovuttiin täysin, mitä voitaneen pitää virheellisenä päätöksenä. Nykymaailmassa vaalien voittajaksi selviytyy todennäköisimmin se, joka käyttää vaaleihin eniten rahaa ja nimenomaan mainontaan. Suomalaiselle yhteiskunnalle pitää tarjota vihreää valoa!
Keskustan ansioksi vaaleissa näen kodin arvostamisen lisäksi yhteisöllisyyden korostamisen. Vaalit osoittivat Keskustalle, että alueellistamispolitiikka on tullut tiensä päähän, ellei sitä tehdä aidosti alueen omia vahvuuksia tukien - ei pelkästään hallinnollisesti laitoksia ja virastoja siirrellen. Koko maata on kehitettävä, mutta luovasti ja inhimillisesti. Vaalit osoittivat myös, että Keskusta tarvitsee erityisen kaupunki-strategian. Työ on aloitettava välittömästi. Toivon puoluevaltuuskunnalta innostuneisuutta asiaa kohtaan.
Vaaleista sisuuntuneena,
T. puheenjohtaja Kalle
Tarkastelen kysymystä lähinnä omasta kokemuksestani vaalikentältä kuluneiden kuukausien ajalta, en syyttäen, vaan asioita kriittisesti pohtien. Mielestäni ehdokkaiden tekemä vaalityö oli Helsingissä erittäin hyvää. Teimme porukalla hienoa työtä hyvässä yhteishengessä. Oli todella kyse talkoista! Keskustalla oli ehdokkaita ympäri kaupunkia ja ehdokkailla kattavasti erilaisia teemoja. Kantavana teemana oli kotien merkityksen esiin nostaminen. Mielestäni teimme parhaamme.
Tappion pomminvarmaksi syyksi erityisesti Helsingissä näen Keskustan valtakunnallisen kuvan heikentymisen kevään vaalirahoitusjutun sekä juuri vaalien alla julkisuuteen tuotujen alueellistamishankkeiden johdosta. Lisäksi, Vanhasen puutarhakaupunki-malli tyrmättiin median taholta ja Soininvaara keräsi äänet. Keskusta koettiin ehkä muutosta vastustavaksi voimaksi, vaikka me olemme perusarvoiltamme reformistinen puolue.
Yhtenä suurimapana tappion syynä Keskustan valtakunnaliseen sukellukseen näkisin valtakunnallisen mainonnan vähyyden. TV-mainonnasta luovuttiin täysin, mitä voitaneen pitää virheellisenä päätöksenä. Nykymaailmassa vaalien voittajaksi selviytyy todennäköisimmin se, joka käyttää vaaleihin eniten rahaa ja nimenomaan mainontaan. Suomalaiselle yhteiskunnalle pitää tarjota vihreää valoa!
Keskustan ansioksi vaaleissa näen kodin arvostamisen lisäksi yhteisöllisyyden korostamisen. Vaalit osoittivat Keskustalle, että alueellistamispolitiikka on tullut tiensä päähän, ellei sitä tehdä aidosti alueen omia vahvuuksia tukien - ei pelkästään hallinnollisesti laitoksia ja virastoja siirrellen. Koko maata on kehitettävä, mutta luovasti ja inhimillisesti. Vaalit osoittivat myös, että Keskusta tarvitsee erityisen kaupunki-strategian. Työ on aloitettava välittömästi. Toivon puoluevaltuuskunnalta innostuneisuutta asiaa kohtaan.
Vaaleista sisuuntuneena,
T. puheenjohtaja Kalle
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Vaikuttamista vaalipäivän allakin
Helsingin keskustaopiskelijat kävi tänään Helsingin Keskustan valtuustoryhmän vieraana. Välittömän ja antoisan tapaamisen jälkeen siirryimme seuraamaan valtuuston kokousta, joka alkoi hallituksen kyselytunnilla.
Nostimme esille vierailun aikana muun muassa seuraavat asiat: kaupungin on otettava luovasti huomioon Helsingin huomattava musiikin ammattilaisten ja harrastajien määrä vanhus- ja erilaisten kuntouttamisryhmien palveluissa. Esimerkiksi sairaaloissa, terveyskeskuksissa, palvelukodeissa ja avohoitolaitoksissa voitaisiin aloittaa säännöllinen, esimerkiksi viikottainen musiikkihetkien sarja, jonne osallistuminen olisi vapaaehtoista ja jossa voisi myös toivoa omaa mielimusiikkia elävästi esitettynä.
Musiikki on tutkimuksien mukaan erittäin terapeuttista ja voimaanuttavaa. Musiikin on todettu nopeuttavan parantumista monissa tapauksissa. Kustannuksiin nähden siitä koituva ilo ja elämänmakuisuus on aivan todella huomattava. Reservejä on Helsingissä valmiina, ne täytyy vain ottaa käyttöön. Kaupungissa on esimerkiksi yli 400 kuoroa. Musiikkielämän keskuksena on Sibelius-Akatemia, jonka laajoja yhteyksiä kannattanee tässäkin hankkeessa hyödyntää. Lisäksi meillä on Metrolpolian musiikin opiskelijat, musiikkilukio, konservatorio ja kansalaisopistot. Musiikkihetkien toteuttaminen tulee ehdottomasti olla kunnallista, jotta palvelulla on varma jatkuvuus.
Toisena asiana nostimme esille kaupungin panostuksen lähidemokratian kehittämiseen. Lähidemokratia on huomioitava jo kaavoitusvaiheessa suunnittelemalla asuialueet siten, että asuialueiden keskelle rakennetaan avoin tila asukastoiminnalle ja kaupunginosayhdistyksille. Asuinalueilla on oltava yhteistä tilaa, jolla järjestää yhteisöllisyyttä lisääviä tapahtumia ja joilla valtuutetut, virkamiehet, yrittäjät ja asukkaat voivat kohdata "matalan kynnyksen" mukaisesti. Keskeistä on, että alueella kuin alueella on tila, jossa kokoontua ja järjestää yhteisöä koskettavia tapahtumia ja tilaisuuksia.
Kotivaalien ennakkoäänestys päättyi eilen tiistaina. Ennakkoäänestys on ollut viime vaaleja vilkkaampaa, mikä toivottavasti ennakoi myös varsinaisen vaalipäivän äänestysaktiivisuuden nousua. Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että nuori ja opiskelija voi myös olla pätevä ehdokas ajamaan kaupunkilaisten asioita. Nuoret katsovat elämää pitkälle eteen päin ja tekevät siksi kestäviä päätöksiä. Opiskelijat tietävät sivistyksen arvon ja pitävät siksi kaupungin elinvoimaisuudesta huolta panostamalla koulutukseen sen kaikilla asteilla. Kannustan siis kaikkia tämän lukijoita sunnuntaina vaalikopeille nauttimaan äänestysoikeudesta!
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
tiistai 14. lokakuuta 2008
Opiskelijat valtaavat kaupungit ympäri maan
Opiskelijat valtaavat päivällä maan kaupungintalot ja katuja ympäri Suomea kansallisten opiskelijajärjestöjen (SYL ja SAMOK) ja ylioppilaskuntien sekä opiskelijakuntien yhteisessä tempauksessa. Tempauksen tarkoituksena on viestittää siitä, että nuoria tarvitaan enemmän kuntiin päättäviin elimiin ja että ehdolla on paljon nuoria ja fiksuja henkilöitä näihin tehtäviin. Helsingissä tämä kaupunkien “valloitus” tapahtuu klo 13.00. Saa nähdä ennakoivatko nämä “valtaukset” myös vaalien lopputulosta, sillä viimeisten tutkimusten mukaan nuorten äänestysaktiivisuus olisi selvässä kasvussa. Tosin läheskään kaikki nuoret eivät äänestä nuoria. Tämä tuli samaisesta tutkimuksesta hyvin myös esille.
Tänään järjestetään myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaalitapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla. Illassa on luvassa vaalipaneeli, ehdokkaiden esittelyjä ja lisäksi illalla esiintyy yhtye Kiki Pau. Tilaisuus alkaa klo 19.00. Tule mukaan tapahtumaan ja käymään myös Helsingin Keskustaopiskelijoiden ständillä!
Tänään järjestetään myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaalitapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla. Illassa on luvassa vaalipaneeli, ehdokkaiden esittelyjä ja lisäksi illalla esiintyy yhtye Kiki Pau. Tilaisuus alkaa klo 19.00. Tule mukaan tapahtumaan ja käymään myös Helsingin Keskustaopiskelijoiden ständillä!
Valtasivatpa nuoret sitten oikeasti kaupungin- ja kunnantalot vaaleissa sitten tai ei, niin ilman kovaa työtä ei sinne kuitenkaan pääse: ei siis muuta kuin jatkamaan mainosten luukuttamista taas. Eilen ja sunnuntaina niitä jo muutama sata meni, joten siinä oli hyvä alku…
Asko Autelo
KOL:n vpj
Hekon hallituksen jäsen
Kunnallisvaaliehdokas numero 85 Vihdissä
www.askoautelo.net
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
"EI" syrjinnälle
Viime viikolla tapahtunut Lapin kansan tulevan päätoimittajan erottaminen jo ennen tehtävien alkamista herättää kysymyksen siitä, kuinka hyvin tasa- arvo sekä syrjintäkiellot Suomessa todella toteutuvat. Jo pitkään on puhuttu palkkatasa- arvosta miesten ja naisten välillä, mutta myös muunlainen tasa- arvon ja syrjimättömyyden huomioiminen lienee paikallaan.
Syrjintä työelämässä ja työnsaannissa voi näkyä ihmisten työn tekemiseen vaikuttamattomien seikkojen kuten sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai muun vastaavan seikan perusteella tapahtuvana henkilöiden eriarvoistamisena. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan minkään tällaisen ominaisuuden takia. Tätä periaatetta noudattaen työntekijää ei missään tapauksessa saa irtisanoa tapauksessa, jossa hänen seksuaalinen suuntautumisensa on valtaväestöstä poikkeava. Tällaisen, henkilön yksityiselämään liittyvän asian tuominen työnteon esteeksi ei saa olla perusteena työsuhteen irtisanomiseen.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen tai toteutumattomuutta on monesti vaikea todeta yritysmaailmassa. Esimerkiksi työntekijöitä valitessa on vaikea näyttää toteen, että työnantaja olisi käyttänyt syrjiviä perusteita työntekijöitä valitessa. Tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa ei voida kuitenkaan suvaita minkäänlaista yhdenvertaisuuden vastaista toimintaa. Siksi olisikin tärkeää puuttua jo pienempiinkin syrjintään viittaaviin toimiin. Mm. ulkomaalaistaustaisten henkilöiden vaikeudet saada töitä saattavat osittain johtua siitä, että suomalaiset juuret omaavat ovat muka parempia ja siten etusijalla, vaikka näennäisesti minkäänlaista syrjintää ja epäyhdenvertaisuutta ei olisikaan tapahtunut.
Johanna Korhosen tapauksessa tarkat faktatiedot eivät ole selvinneet, koska molemmat osapuolet väittävät irtisanomisen johtuvan eri perusteista. Kuitenkin tuntuu siltä, että Korhosen sukupuolisen suuntautumisen tullessa ilmi työnantajapuoli on päättänyt irtisanoa hänen työsuhteensa. Jos näin on tapahtunut, tapauksessa on rikottu selkeästi yhdenvertaisuusperiaatetta ja tällainen toiminta ei ole hyväksyttävää. Siksi olisikin tärkeää, että asia selvitettäisiin ja yhdenvertaisuuden toteutuminen taattaisiin.
Jouko Hämäläinen
Syrjintä työelämässä ja työnsaannissa voi näkyä ihmisten työn tekemiseen vaikuttamattomien seikkojen kuten sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai muun vastaavan seikan perusteella tapahtuvana henkilöiden eriarvoistamisena. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan minkään tällaisen ominaisuuden takia. Tätä periaatetta noudattaen työntekijää ei missään tapauksessa saa irtisanoa tapauksessa, jossa hänen seksuaalinen suuntautumisensa on valtaväestöstä poikkeava. Tällaisen, henkilön yksityiselämään liittyvän asian tuominen työnteon esteeksi ei saa olla perusteena työsuhteen irtisanomiseen.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen tai toteutumattomuutta on monesti vaikea todeta yritysmaailmassa. Esimerkiksi työntekijöitä valitessa on vaikea näyttää toteen, että työnantaja olisi käyttänyt syrjiviä perusteita työntekijöitä valitessa. Tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa ei voida kuitenkaan suvaita minkäänlaista yhdenvertaisuuden vastaista toimintaa. Siksi olisikin tärkeää puuttua jo pienempiinkin syrjintään viittaaviin toimiin. Mm. ulkomaalaistaustaisten henkilöiden vaikeudet saada töitä saattavat osittain johtua siitä, että suomalaiset juuret omaavat ovat muka parempia ja siten etusijalla, vaikka näennäisesti minkäänlaista syrjintää ja epäyhdenvertaisuutta ei olisikaan tapahtunut.
Johanna Korhosen tapauksessa tarkat faktatiedot eivät ole selvinneet, koska molemmat osapuolet väittävät irtisanomisen johtuvan eri perusteista. Kuitenkin tuntuu siltä, että Korhosen sukupuolisen suuntautumisen tullessa ilmi työnantajapuoli on päättänyt irtisanoa hänen työsuhteensa. Jos näin on tapahtunut, tapauksessa on rikottu selkeästi yhdenvertaisuusperiaatetta ja tällainen toiminta ei ole hyväksyttävää. Siksi olisikin tärkeää, että asia selvitettäisiin ja yhdenvertaisuuden toteutuminen taattaisiin.
Jouko Hämäläinen
torstai 2. lokakuuta 2008
Miksi poliittisten opiskelijajärjestöjen toiminnan mainostamista rajoitetaan?
Helsingin yliopistossa ja monessa muussa maamme korkeakoulussa toimitaan vastoin yliopistolain henkeä ja kirjainta. Nykyisen lain mukaan yliopiston yleinen tehtävä on ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta." Kuulostaa hyvältä, mutta.
Todellisuus on kuitenkin sitä, että esimerkiksi poliittisten opiskelijajärjestöjen järjestämien tapahtumien mainostaminen on käytännössä voimakkaasti rajoitettua. Ilmoitustilaa on ensinnäkin aivan liian vähän ja toisekseen ilmoitustaulut eivät aina sijaitse paikoilla, joista ne tavoittaisivat opiskelijat. Viimeksi kuluneella viikolla edustamani järjestön, Helsingin Keskustaopiskelijoiden tämän viikon tapahtumien mainokset revittiin pois Viikin kampuksella. Keskustassa näin ei onneksi toimittu.
Viikin vahtimestarin mukaan kaikki poliittinen mainonta tai esimerkiksi kunnalisvaaleihin liittyvä mainostaminen on kiellettyä. Järjestävän tahon näkökulmasta tällainen suhtautuminen tuntuu suorastaan järjettömältä. Lain mukaan yliopiston tulisi olla kannustamassa opiskelijoitaan aktiivisiksi kansalaisiksi ja ottamaan vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta. Yliopiston tulisi lisäksi olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa - onko poliittisten järjestöjen toiminnan hankaloittaminen sitä? Tässä kyseisessä tapauksessaha kyse oli vain aivan tavallisesta keskustelutilaisuudesta ja kyselytunnista. Mainokset eivät todellakaan olleet niin sanottuja vaalimainoksia, vaan kutsuja opiskelijoillekin ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta tapahtumasta eli kunnallisvaaleista reflektointiin.
Yliopiston suhtautuminen poliittisesti aktiivisten opiskelijoiden toimintaan rikkoo olennaisesti myös sananvapautta. Mielipiteenilmaisunvapaus on aivan keskeisiä yksilön perusoikeuksia. Toivon todella, että Suomen korkeakouluissa suhtautuminen politiikkaan paranisi, sillä tällä hetkellä tilanne on varsin hälyttävä. Olemme kaukana 1960-luvun radikalismin vuosista. Nuoret ovat poliittisia tänäänkin, mutta myönteisellä tavalla. Yliopiston kasvatustehtävä on jäänyt lapsipuolen asemaan viime vuosikymmeninä yhteiskunnallisen elämän saralla. Nuoret ovat edelleen isänmaamme toivo. Yliopiston on toimittava vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. On nähtävä rikkautena ja mahdollisuutena se, että yliopisto voi opiskelijapoliitikkojen ja politiikasta kiinnostuneiden opiskelijoidensa kautta toimia elävässä vuorovaikutuksessa puolueiden ja muun yhteiskunnan kanssa.
Kunnallisvaalit tulevat onneksi yliopistolle ylioppilaskunnan kautta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri järjestää kunnallisvaalipaneelin Vanhalla ylioppilastalolla 14.10. klo 19. En itse ole tällä kertaa paneelissa, mutta olen paikalla esittelemässä Helsingin Keskustaopiskelijoiden toimintaa kaikille kiinnostuneille. Samalla minua voi tulla tapaamaan sinne myös kunnallisvaalien tiimoilta. Nuori idealisti ei väsy taistelemaan aatteen ja tärkeiden asioiden puolesta! Nähdään.
Todellisuus on kuitenkin sitä, että esimerkiksi poliittisten opiskelijajärjestöjen järjestämien tapahtumien mainostaminen on käytännössä voimakkaasti rajoitettua. Ilmoitustilaa on ensinnäkin aivan liian vähän ja toisekseen ilmoitustaulut eivät aina sijaitse paikoilla, joista ne tavoittaisivat opiskelijat. Viimeksi kuluneella viikolla edustamani järjestön, Helsingin Keskustaopiskelijoiden tämän viikon tapahtumien mainokset revittiin pois Viikin kampuksella. Keskustassa näin ei onneksi toimittu.
Viikin vahtimestarin mukaan kaikki poliittinen mainonta tai esimerkiksi kunnalisvaaleihin liittyvä mainostaminen on kiellettyä. Järjestävän tahon näkökulmasta tällainen suhtautuminen tuntuu suorastaan järjettömältä. Lain mukaan yliopiston tulisi olla kannustamassa opiskelijoitaan aktiivisiksi kansalaisiksi ja ottamaan vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta. Yliopiston tulisi lisäksi olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa - onko poliittisten järjestöjen toiminnan hankaloittaminen sitä? Tässä kyseisessä tapauksessaha kyse oli vain aivan tavallisesta keskustelutilaisuudesta ja kyselytunnista. Mainokset eivät todellakaan olleet niin sanottuja vaalimainoksia, vaan kutsuja opiskelijoillekin ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta tapahtumasta eli kunnallisvaaleista reflektointiin.
Yliopiston suhtautuminen poliittisesti aktiivisten opiskelijoiden toimintaan rikkoo olennaisesti myös sananvapautta. Mielipiteenilmaisunvapaus on aivan keskeisiä yksilön perusoikeuksia. Toivon todella, että Suomen korkeakouluissa suhtautuminen politiikkaan paranisi, sillä tällä hetkellä tilanne on varsin hälyttävä. Olemme kaukana 1960-luvun radikalismin vuosista. Nuoret ovat poliittisia tänäänkin, mutta myönteisellä tavalla. Yliopiston kasvatustehtävä on jäänyt lapsipuolen asemaan viime vuosikymmeninä yhteiskunnallisen elämän saralla. Nuoret ovat edelleen isänmaamme toivo. Yliopiston on toimittava vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. On nähtävä rikkautena ja mahdollisuutena se, että yliopisto voi opiskelijapoliitikkojen ja politiikasta kiinnostuneiden opiskelijoidensa kautta toimia elävässä vuorovaikutuksessa puolueiden ja muun yhteiskunnan kanssa.
Kunnallisvaalit tulevat onneksi yliopistolle ylioppilaskunnan kautta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri järjestää kunnallisvaalipaneelin Vanhalla ylioppilastalolla 14.10. klo 19. En itse ole tällä kertaa paneelissa, mutta olen paikalla esittelemässä Helsingin Keskustaopiskelijoiden toimintaa kaikille kiinnostuneille. Samalla minua voi tulla tapaamaan sinne myös kunnallisvaalien tiimoilta. Nuori idealisti ei väsy taistelemaan aatteen ja tärkeiden asioiden puolesta! Nähdään.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Raskaan viikon jälkeen
Viime tiistainen Kauhajoen ampumavälikohtaus jätti suomalaiset perimmäisten kysymysten äärelle. Minkä takia näin tapahtui? Onko tapahtumaan etsittävä syyllistä? Mitä minä ja me voimme asialle tehdä? Kotipaikkakunnaltani tragedia vaati neljä uhria ja pientä paikkakuntaa tällainen koskettaa syvästi. Ihmiset tuntevat toisensa, mikä toisaalta antaa voimaa selviytyä yhdessä. En voi kuvitellakaan, miten suuri suru uhrien lähiomaisilla on. Lämmin osanotto heidän suruunsa.
Olin hämmästynyt, kun nelivuotias sukulaistyttökin oli täysin perillä tapahtumista ja puhui Kauhajoen onnettomuudesta asiantuntevaan sävyyn. Mikään ei jää lapsilta huomaamatta, vaikka niin joskus luulemmekin.
Media on jo kovasti puinut kysymystä, miksi. Eikä siihen todennäköisesti ole yksiselitteistä vastausta. Jälkiviisaushan on aina parasta viisautta, mutta tapahtuneesta on myös opittava. Syyllisiä on nyt turha lähteä hakemaan, koska pahin on jo tapahtunut. Nyt täytyy korjata se, mikä on vielä korjattavana.
Mistä siis lähteä korjaamaan tilannetta? Aselaista on käyty kiivasta keskustelua, ja on tärkeää, että aselaki laitetaan kerralla kuntoon. Toivon kuitenkin, ettei se jää ainoaksi keskustelun aiheeksi. Ase nimittäin ei ammu itsestään. Siihen tarvitaan ihminen.
Suomalaiset nuoret pärjäävät kaiken maailman tietotaitotesteissä ympäri maailmaa, monesti jopa ihan ykkössijoituksille. Me siis tiedämme paljon ja hallitsemme teorian. Mutta miten on ihan oikean elämän laita? Ei teoria, ei nettitodellisuus, vaan käytännön elämä. Sillä saralla näyttäisi olevan tarvetta laittaa muutama perusjuttu kuntoon. Miten voivat tänä päivänä perheet? Onko koti paikka, jossa on turvallista? Normaalissa arjessa piilee elämän salaisuus. Elämä on arkea, ja arjesta voi tehdä onnellista. Mutta jos nuori ei tunne oloaan turvalliseksi, on arjesta vaikea tehdä mukavaa. He tarvitsevat turvaverkon ympärilleen. Tässä aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia.
Täytyy tapahtua näin äärimmäisiä tapahtumia, että ymmärrämme pysähtyä. Hengähtää hetkeksi. Ehkä pitää katsoa peiliin. Välitänkö minä lähimmäisistäni? Huomaanko, jos ympärilläni joku voi huonosti? Aina ei tarvitse muuta kuin kysyä toisen kuulumisia ja olla myös valmis kuuntelemaan, miten toinen oikeasti voi. Luin kuluneen viikon lehdistä eri ihmisten haastatteluja, ja eräässä niistä luki, että vastuu tapahtuneesta kuuluu aina ministereistä virkamiehiin. Olen myös sitä mieltä, että vastuu täytyy ottaa. Toisista välittäminen kuuluu kuitenkin kaikille. Mehän istumme samassa veneessä, koko kansa.
Olin hämmästynyt, kun nelivuotias sukulaistyttökin oli täysin perillä tapahtumista ja puhui Kauhajoen onnettomuudesta asiantuntevaan sävyyn. Mikään ei jää lapsilta huomaamatta, vaikka niin joskus luulemmekin.
Media on jo kovasti puinut kysymystä, miksi. Eikä siihen todennäköisesti ole yksiselitteistä vastausta. Jälkiviisaushan on aina parasta viisautta, mutta tapahtuneesta on myös opittava. Syyllisiä on nyt turha lähteä hakemaan, koska pahin on jo tapahtunut. Nyt täytyy korjata se, mikä on vielä korjattavana.
Mistä siis lähteä korjaamaan tilannetta? Aselaista on käyty kiivasta keskustelua, ja on tärkeää, että aselaki laitetaan kerralla kuntoon. Toivon kuitenkin, ettei se jää ainoaksi keskustelun aiheeksi. Ase nimittäin ei ammu itsestään. Siihen tarvitaan ihminen.
Suomalaiset nuoret pärjäävät kaiken maailman tietotaitotesteissä ympäri maailmaa, monesti jopa ihan ykkössijoituksille. Me siis tiedämme paljon ja hallitsemme teorian. Mutta miten on ihan oikean elämän laita? Ei teoria, ei nettitodellisuus, vaan käytännön elämä. Sillä saralla näyttäisi olevan tarvetta laittaa muutama perusjuttu kuntoon. Miten voivat tänä päivänä perheet? Onko koti paikka, jossa on turvallista? Normaalissa arjessa piilee elämän salaisuus. Elämä on arkea, ja arjesta voi tehdä onnellista. Mutta jos nuori ei tunne oloaan turvalliseksi, on arjesta vaikea tehdä mukavaa. He tarvitsevat turvaverkon ympärilleen. Tässä aikuisten pitää uskaltaa olla aikuisia.
Täytyy tapahtua näin äärimmäisiä tapahtumia, että ymmärrämme pysähtyä. Hengähtää hetkeksi. Ehkä pitää katsoa peiliin. Välitänkö minä lähimmäisistäni? Huomaanko, jos ympärilläni joku voi huonosti? Aina ei tarvitse muuta kuin kysyä toisen kuulumisia ja olla myös valmis kuuntelemaan, miten toinen oikeasti voi. Luin kuluneen viikon lehdistä eri ihmisten haastatteluja, ja eräässä niistä luki, että vastuu tapahtuneesta kuuluu aina ministereistä virkamiehiin. Olen myös sitä mieltä, että vastuu täytyy ottaa. Toisista välittäminen kuuluu kuitenkin kaikille. Mehän istumme samassa veneessä, koko kansa.
tiistai 23. syyskuuta 2008
Kauhajoen tapahtumat järkyttävät Suomea
On vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Ainakin 11 nuorta on kuollut ammattikorkeakoulussa tapahtuneessa ammuskelussa Kauhajoella. Jokelan tapahtumat vyöryvät jälleen mieleen. Suomalainen yhteiskunta on tilanteessa, jossa aseiden hallussapitoon on puututtava siten, että kansalaisten perusturvallisuus voidaan taata.
Esitän syvimmät osanottoni kaikille omaisille. Meidän kaikkien tehtävänä on tukea teitä surussanne. Meidän kaikkien tehtävänä on ponnistella suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämiseksi.
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajisto, jäsen
Esitän syvimmät osanottoni kaikille omaisille. Meidän kaikkien tehtävänä on tukea teitä surussanne. Meidän kaikkien tehtävänä on ponnistella suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämiseksi.
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajisto, jäsen
perjantai 12. syyskuuta 2008
Syksyn korkeakoulupolitiikkaa
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ulla Hemminki piti yliopiston avajaisissa merkittävän puheen perinteisen sivistysyliopiston puolesta. Toivottavasti puheen kuuli ja lukee mahdollisimman moni. Kysyn sinulta opiskelija, millaisessa yliopistossa sinä haluat opiskella?
Lainaan tässä osan Hemmingin puheesta, jota myös osittain kommentoin. Puheenjohtaja toteaa korkeakoulupolitiikan muuttuneesta ilmastosta: "Suomen korkeakoulumaailmaan on ilmestynyt täysin uusi kieli. Koulutusta on alettu tuotteistaa markkinatavaraksi, jotta pysyttäisiin mukana “kansainvälisessä kehityksessä”. Nyt puhutaan markkinasegmentoinneista, ennusteista, rekrytoinnista, vuosiraporteista ja yliopistojen SWOT-analyysistä. Korkeakoulumaailmasta on tullut taistelukenttä: nyt käydään kilpailua opiskelijoista, opettajista ja rahoituksesta. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suuntaviivoihin tuntuukin vaikuttavan enemmän yhden intressiryhmän, elinkeinoelämän, painostus kuin suomalaisen yhteiskunnan tasapainoinen kehitys." Mistä nyt puhaltaa? Kärjistämättä voidaan sanoa, että korkeakoulujen toimintaa ollaan muuttamassa paremmin elinkeinoelämän intressien mukaisiksi. Näkyvimpänä ennakkotapauksena on Aalto-korkeakoulu Espoossa, joka toimii säätiöpohjaisena. En lähde tässä yhteydessä arvioimaan säätiömallin erinomaisuutta tai heikkouksia, vaan keskityn peruskysymykseen, tieteen vapauteen.
Tieteen olemukseen kuuluu itseymmärrys vahvasta autonomiasta. Autonomia merkitsee itsehallintoa niin kuin Suomelle tsaarin Suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla. Tämä ajattelu on universaalia maailman tiedeyhteisöissä Yealesta Tokioon. Helsinki on ollut perinteisesti puhdas esimerkki vapaasta sivistysyliopistosta. Suhteutettuna Suomen väkilukuun Helsingin yliopisto kipuaa ehdottomaan kärkeen maailman huippuyliopistoista. Helsingin yliopistossa opiskelee yli 2000 vaihto-opiskelijaa. Yliopistomme on aidosti kansainvälinen.
Uskallan veikata, että suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista tuntee ylpeyttä siitä, että saa opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Opiskelijoina kuulumme tiedeyhteisöön, jonka "äiti" yliopisto on. Me tunnemme talon tavat ja tavoitteet paremmin kuin ulkopuoliset. Miksi uskoa heitä ja antaa heidän päättää, mitä yliopistossa saa opiskella ja tutkia? Yliopistolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on vaikuttamisen aika. Opiskelijaedustus on säilytettävä jatkossakin yliopiston hallinnossa. Yliopiston hallinnossa ulkopuolisten rahoittajien ei saa muodostaa enemmistöä. Sivistysyliopisto on suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimanlähde ja menestyksen sekä hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Luovuus ja tuottavuus on korkeaa siellä, missä vallitsee vapaus ajatella ja tavoitella ennakoluulottomasti itse asetettuja päämääriä osana kriittistä tiedeyhteisöä.
Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille!
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto, jäsen
Lainaan tässä osan Hemmingin puheesta, jota myös osittain kommentoin. Puheenjohtaja toteaa korkeakoulupolitiikan muuttuneesta ilmastosta: "Suomen korkeakoulumaailmaan on ilmestynyt täysin uusi kieli. Koulutusta on alettu tuotteistaa markkinatavaraksi, jotta pysyttäisiin mukana “kansainvälisessä kehityksessä”. Nyt puhutaan markkinasegmentoinneista, ennusteista, rekrytoinnista, vuosiraporteista ja yliopistojen SWOT-analyysistä. Korkeakoulumaailmasta on tullut taistelukenttä: nyt käydään kilpailua opiskelijoista, opettajista ja rahoituksesta. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suuntaviivoihin tuntuukin vaikuttavan enemmän yhden intressiryhmän, elinkeinoelämän, painostus kuin suomalaisen yhteiskunnan tasapainoinen kehitys." Mistä nyt puhaltaa? Kärjistämättä voidaan sanoa, että korkeakoulujen toimintaa ollaan muuttamassa paremmin elinkeinoelämän intressien mukaisiksi. Näkyvimpänä ennakkotapauksena on Aalto-korkeakoulu Espoossa, joka toimii säätiöpohjaisena. En lähde tässä yhteydessä arvioimaan säätiömallin erinomaisuutta tai heikkouksia, vaan keskityn peruskysymykseen, tieteen vapauteen.
Tieteen olemukseen kuuluu itseymmärrys vahvasta autonomiasta. Autonomia merkitsee itsehallintoa niin kuin Suomelle tsaarin Suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla. Tämä ajattelu on universaalia maailman tiedeyhteisöissä Yealesta Tokioon. Helsinki on ollut perinteisesti puhdas esimerkki vapaasta sivistysyliopistosta. Suhteutettuna Suomen väkilukuun Helsingin yliopisto kipuaa ehdottomaan kärkeen maailman huippuyliopistoista. Helsingin yliopistossa opiskelee yli 2000 vaihto-opiskelijaa. Yliopistomme on aidosti kansainvälinen.
Uskallan veikata, että suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista tuntee ylpeyttä siitä, että saa opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Opiskelijoina kuulumme tiedeyhteisöön, jonka "äiti" yliopisto on. Me tunnemme talon tavat ja tavoitteet paremmin kuin ulkopuoliset. Miksi uskoa heitä ja antaa heidän päättää, mitä yliopistossa saa opiskella ja tutkia? Yliopistolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on vaikuttamisen aika. Opiskelijaedustus on säilytettävä jatkossakin yliopiston hallinnossa. Yliopiston hallinnossa ulkopuolisten rahoittajien ei saa muodostaa enemmistöä. Sivistysyliopisto on suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimanlähde ja menestyksen sekä hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Luovuus ja tuottavuus on korkeaa siellä, missä vallitsee vapaus ajatella ja tavoitella ennakoluulottomasti itse asetettuja päämääriä osana kriittistä tiedeyhteisöä.
Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille!
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto, jäsen
keskiviikko 27. elokuuta 2008
HYY:n järjestötilajaossa päästävä sivistyneesti ratkaisuun
"todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan"
Helsingin Keskustaopiskelijat vaativat HYAL:a ja Osakuntia pikapikaa neuvottelupöydän ääreen tulehtuneen HYY:n järjestötilajako-prosessin ratkaisemiseksi. Aina valtakunnan medioita myöten julkisuutta saaneessa keskustelussa on pidettävä suhteellisuuden taju mukana. Minkä kuvan haluamme antaa ylioppilaskunnastamme maineikkaassa yliopistossamme aloittaville uusille "hyyläisille"?
Viime syksyn edustajistovaaleissa ainejärjestöt nousivat suurimmaksi ryhmäksi. Valta vaihtui. Tätä valtaa on käytetty varsin ronskin ottein viime aikoina. Järjestötilajakokysymyksestä on muodostunut napit vastakkain -asetelma HYAL:n ja Osakuntien välille. Tästä ikävästä vastakkainasettelusta kärsivät ennen pitkää koko ylioppilaskunta. On ollut jo huomattavissa, että se on vaikeuttanut ylioppilaskunnan hallituksen työskentelyä. Kaiken lisäksi ylioppilaskunnan ulkopuolelle on muodostumassa yleinen mielipide toisiaan ymmärtämättömistä ylioppilaskunta-aktiiveista. Jos HYAL:n esittämä alustava malli tilajaosta vahvistetaan hallituksessa, merkitsee se muun muassa elävän kaksikielisyyden ahdistamista "omista" tiloista muiden nurkkiin.
Sekä ainejärjestöt, harrastejärjestöt että osakunnat saavat toimia historiallisesti merkittävissä ja arvokkaissa tiloissa Helsingin ydinkeskustassa. Olemme lähtökohtaisesti hyvin etuoikeutetussa asemassa. Koko opiskelijaliikkeen näkökulmasta nykyinen uutisointi tilajaosta lienee vähintäänkin haitallista. Yliopistolain kokonaisuudistus sekä opiskelijoitakin koskettava sosiaaliturvan uudistus etenevät ensi talven aikana ja ovat sen luokan haasteita, joissa vain yhtenäinen opiskelijaliike voi saavuttaa parhaimman lopputuloksen. Tilajaon "keskustelut" ovat vieneet aivan suhteettoman paljon energiaa ylioppilaskunta-aktiiveilta.
Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että ei ole mitään järkeä lähteä sille tielle, että kahden vuoden välein pidettävien edustajistovaalien myötä järjestöt joutuisivat aina muuttamaan, koska valta vaihtui. Järjestötilat on pystyttävä jakamaan siten, että kriteereinä käytetään järjestötilan monipuolista käyttöä, käyttöastetta sekä järjestön historiallista merkittävyyttä ylioppilaskunnassa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Pitkäjänteisyys toiminnan suunnittelussa on järjestötoiminnassa keskeinen menestyksen tae. Siksi on sovittava mahdollisimman pitkäaikaisia sopimuksia tilojen käytöstä.
HYAL ja Osakunnat: Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Isoahon sanoin "teette suunnattoman palveluksen tuleville ylioppilaskuntasukupolville, kun solmitte kaikkia tyydyttävän ratkaisun tilojen jakamisesta." Haluan muistuttaa, että todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan.
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajiston jäsen
Helsingin Keskustaopiskelijat vaativat HYAL:a ja Osakuntia pikapikaa neuvottelupöydän ääreen tulehtuneen HYY:n järjestötilajako-prosessin ratkaisemiseksi. Aina valtakunnan medioita myöten julkisuutta saaneessa keskustelussa on pidettävä suhteellisuuden taju mukana. Minkä kuvan haluamme antaa ylioppilaskunnastamme maineikkaassa yliopistossamme aloittaville uusille "hyyläisille"?
Viime syksyn edustajistovaaleissa ainejärjestöt nousivat suurimmaksi ryhmäksi. Valta vaihtui. Tätä valtaa on käytetty varsin ronskin ottein viime aikoina. Järjestötilajakokysymyksestä on muodostunut napit vastakkain -asetelma HYAL:n ja Osakuntien välille. Tästä ikävästä vastakkainasettelusta kärsivät ennen pitkää koko ylioppilaskunta. On ollut jo huomattavissa, että se on vaikeuttanut ylioppilaskunnan hallituksen työskentelyä. Kaiken lisäksi ylioppilaskunnan ulkopuolelle on muodostumassa yleinen mielipide toisiaan ymmärtämättömistä ylioppilaskunta-aktiiveista. Jos HYAL:n esittämä alustava malli tilajaosta vahvistetaan hallituksessa, merkitsee se muun muassa elävän kaksikielisyyden ahdistamista "omista" tiloista muiden nurkkiin.
Sekä ainejärjestöt, harrastejärjestöt että osakunnat saavat toimia historiallisesti merkittävissä ja arvokkaissa tiloissa Helsingin ydinkeskustassa. Olemme lähtökohtaisesti hyvin etuoikeutetussa asemassa. Koko opiskelijaliikkeen näkökulmasta nykyinen uutisointi tilajaosta lienee vähintäänkin haitallista. Yliopistolain kokonaisuudistus sekä opiskelijoitakin koskettava sosiaaliturvan uudistus etenevät ensi talven aikana ja ovat sen luokan haasteita, joissa vain yhtenäinen opiskelijaliike voi saavuttaa parhaimman lopputuloksen. Tilajaon "keskustelut" ovat vieneet aivan suhteettoman paljon energiaa ylioppilaskunta-aktiiveilta.
Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että ei ole mitään järkeä lähteä sille tielle, että kahden vuoden välein pidettävien edustajistovaalien myötä järjestöt joutuisivat aina muuttamaan, koska valta vaihtui. Järjestötilat on pystyttävä jakamaan siten, että kriteereinä käytetään järjestötilan monipuolista käyttöä, käyttöastetta sekä järjestön historiallista merkittävyyttä ylioppilaskunnassa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Pitkäjänteisyys toiminnan suunnittelussa on järjestötoiminnassa keskeinen menestyksen tae. Siksi on sovittava mahdollisimman pitkäaikaisia sopimuksia tilojen käytöstä.
HYAL ja Osakunnat: Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Isoahon sanoin "teette suunnattoman palveluksen tuleville ylioppilaskuntasukupolville, kun solmitte kaikkia tyydyttävän ratkaisun tilojen jakamisesta." Haluan muistuttaa, että todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan.
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajiston jäsen
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Kadotetut nuoret
Tällä viikolla olemme saaneet kuulla uutisia, joissa on peräänkuulutettu kadonneita tai paremminkin sanottuna kadotettuja nuoria. Uutisointi perustuu siihen tosiseikkaan, että tilastojen mukaan opiskelupaikan, työn tai muun toimen ulkopuolella arvioidaan olevan tällä hetkellä jopa 20 000 - 30 000 nuorta. Näiden nuorten syrjäytymisriskiä pidetään erityisen suurena. Todellisuus voi olla kuitenkin tätä vieläkin karumpaa, sillä kaikki kadonneet nuoret eivät edes näy tilastoissa, mistä syystä myös arviot heidän määrästään vaihtelevat jopa 100 000 saakka. Suomen mittakaavassa luvut kuulostavat häkellyttävän ja ennen kaikkea pelottavan suurilta.
Siis näin opiskeluteemalla tässäkin kuukaudessa jatkaen. Tänä syksynä ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jäi toistakymmentätuhatta peruskoulun päättänyttä suomalaista nuorta. Ammattikouluun on näinä päivänä entisestään vaikeampaa päästä ja toisaalta kaikkia nuoria ei vaan edes houkuttele lukio-opinnot. Tähänkin saamme taas vahvistusta tilastoista, sillä esimerkiksi tänä vuonna ammatilliseen koulutukseen oli nuoria hakijoita enemmän kuin mitä lukioon pyrkijöitä. Tähän moniulotteiseen ongelmaan on nyt alettu reagoimaan näkyvämmin myös viranomaisten ja päättäjien taholla. Viimeksi tänään saimme kuulla siitä, kuinka pääministeri Matti Vanhanen haluaa lisätä ainakin määräaikaisesti aloituspaikkoja juuri nuorten ammatilliseen koulutukseen. Vanhanen perustelee kantaansa sillä, että koulutuspaikkoja tarvitaan lisää työvoiman saatavuuden turvaamisen lisäksi myös juuri syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Taistoon näiden kadotettujen nuorten löytämiseksi on jo nyt käyty monilla alueilla, sillä tällä hetkellä näitä nuoria yritetään etsiä monissa kunnissa ja lähiöissä erilaisten projektien ja työpajojen voimin. Esimerkiksi Vantaan lastensuojelusuunnitelmassa ehdotetaan nuorisotalojen toiminnan kehittämistä entistä enemmän ehkäisevän työn keskukseksi ja ns. matalan kynnyksen paikoiksi. Tämä mahdollistaisi myös sen, että myös muut viranomaiset voisivat tuoda palveluitaan nuorisotaloille ja toisaalta tällä tavoin etsiä asiakkaita nuorisopalveluista varhaisen tuen ja puuttumisen periaatteella. Tämä on perusteltua, sillä esimerkiksi on saatu viitteitä siitä, että jos nuori joutuu kohtaamaan vaikeuksia koulussa tai perhesuhteissaan, ongelmat voivat näkyä usein ensin vapaa-ajalla ja vasta myöhemmin koulussa. Nuorisotyöntekijä voikin olla joskus ainoa turvallinen ja luotettava aikuinen nuoren elämässä.
Kehittäminen ja toisaalta teorian ja käytännön yhteen sitominen on kuitenkin usein vaikeaa. Parissa vuodessa ei pystytä tekemään mitään taikatemppuja ja poistamaan laajamittaisia ongelmia. Kehittäminen, käytäntö ja tulokset näkyvät vasta pitemmällä aikavälillä, kuten meidän ihmisten elämä vielä nykyäänkin suurimmaksi osaksi kulkee, pitkissä sykleissä. Vaikkakin nyt olemme saaneet jo esimakua siitä, että esimerkiksi ensi vuoden budjetissa oltaisiin varaamassa edellisiä vuosia enemmän rahaa mm. puutteellisiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä erilaisiin lasten, nuorten ja perheiden henkistä hyvinvointia parantaviin hankkeisiin. Niin todellisuudessa tämä vaatii kuitenkin eittämättä vielä entistä enemmän kärsivällisyyttä ja strategista silmää myös viranomaisilta ja päättäjiltä. Kaivataan yhä pitempiä ja pitkäjänteisempiä panostuksia erilaisiin projekteihin, eikä vain tyytymistä avaamaan rahakirstua muutamaksi vuodeksi. Kylmä tosiasia on se, että eivät nämä ongelmatkaan ole syntyneet parissa kolmessa vuodessa.
Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.
Siis näin opiskeluteemalla tässäkin kuukaudessa jatkaen. Tänä syksynä ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle jäi toistakymmentätuhatta peruskoulun päättänyttä suomalaista nuorta. Ammattikouluun on näinä päivänä entisestään vaikeampaa päästä ja toisaalta kaikkia nuoria ei vaan edes houkuttele lukio-opinnot. Tähänkin saamme taas vahvistusta tilastoista, sillä esimerkiksi tänä vuonna ammatilliseen koulutukseen oli nuoria hakijoita enemmän kuin mitä lukioon pyrkijöitä. Tähän moniulotteiseen ongelmaan on nyt alettu reagoimaan näkyvämmin myös viranomaisten ja päättäjien taholla. Viimeksi tänään saimme kuulla siitä, kuinka pääministeri Matti Vanhanen haluaa lisätä ainakin määräaikaisesti aloituspaikkoja juuri nuorten ammatilliseen koulutukseen. Vanhanen perustelee kantaansa sillä, että koulutuspaikkoja tarvitaan lisää työvoiman saatavuuden turvaamisen lisäksi myös juuri syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Taistoon näiden kadotettujen nuorten löytämiseksi on jo nyt käyty monilla alueilla, sillä tällä hetkellä näitä nuoria yritetään etsiä monissa kunnissa ja lähiöissä erilaisten projektien ja työpajojen voimin. Esimerkiksi Vantaan lastensuojelusuunnitelmassa ehdotetaan nuorisotalojen toiminnan kehittämistä entistä enemmän ehkäisevän työn keskukseksi ja ns. matalan kynnyksen paikoiksi. Tämä mahdollistaisi myös sen, että myös muut viranomaiset voisivat tuoda palveluitaan nuorisotaloille ja toisaalta tällä tavoin etsiä asiakkaita nuorisopalveluista varhaisen tuen ja puuttumisen periaatteella. Tämä on perusteltua, sillä esimerkiksi on saatu viitteitä siitä, että jos nuori joutuu kohtaamaan vaikeuksia koulussa tai perhesuhteissaan, ongelmat voivat näkyä usein ensin vapaa-ajalla ja vasta myöhemmin koulussa. Nuorisotyöntekijä voikin olla joskus ainoa turvallinen ja luotettava aikuinen nuoren elämässä.
Kehittäminen ja toisaalta teorian ja käytännön yhteen sitominen on kuitenkin usein vaikeaa. Parissa vuodessa ei pystytä tekemään mitään taikatemppuja ja poistamaan laajamittaisia ongelmia. Kehittäminen, käytäntö ja tulokset näkyvät vasta pitemmällä aikavälillä, kuten meidän ihmisten elämä vielä nykyäänkin suurimmaksi osaksi kulkee, pitkissä sykleissä. Vaikkakin nyt olemme saaneet jo esimakua siitä, että esimerkiksi ensi vuoden budjetissa oltaisiin varaamassa edellisiä vuosia enemmän rahaa mm. puutteellisiin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä erilaisiin lasten, nuorten ja perheiden henkistä hyvinvointia parantaviin hankkeisiin. Niin todellisuudessa tämä vaatii kuitenkin eittämättä vielä entistä enemmän kärsivällisyyttä ja strategista silmää myös viranomaisilta ja päättäjiltä. Kaivataan yhä pitempiä ja pitkäjänteisempiä panostuksia erilaisiin projekteihin, eikä vain tyytymistä avaamaan rahakirstua muutamaksi vuodeksi. Kylmä tosiasia on se, että eivät nämä ongelmatkaan ole syntyneet parissa kolmessa vuodessa.
Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Mistä kaikille uusille opiskelijoille katto pään päälle?
Kaksi vuotta sitten elokuussa minunkin postilaatikkoni kolahti. Sieltä tuli paksu kirje, jonka vasemmassa yläkulmassa komeili Helsingin yliopiston logo. Jes! Mahtavaa! Olin kuullut, että jos kirje on paksu, on saanut opiskelupaikan. Ja vanhat merkit pitivät paikkansa.
Seuraavassa hetkessä täytyi lähteä kiivaasti asuntokilpaan. Monesti nopeus on valttia, näin minulle oli kerrottu. Edessä olisi muutto kotoa, Etelä-Pohjanmaalta, kaupunkiin. Ja vielä pääkaupunkiin. Mistä katto pään päälle? Sen paksun kirjekuoren mukana tuli onneksi mainio esite, missä oli lueteltu eri vaihtoehtoja, mistä sitä kattoa saattoi lähteä hakemaan. Ensimmäiseksi surffailin Hoasin sivuille ja ei muuta kuin hakemus menemään. Iloisesti pääsin jonon hännille; ennen minua taisi olla satoja hakijoita. Siinä vaiheessa ymmärsin, että asuntoa kannattaa etsiä muualtakin.
Muistin, että osakunta, johon olin jo liittynyt, välitti myös asuntoja. Niinpä hain myös sinne. Saamastani esitteestä pilkisti silmiini kohta, jossa tarjottiin soluasumista erityisesti teologian opiskelijoille, jollainen minusta juuri oli tullut. Kirjoitin yhteen niistä vapaamuotoisen hakemuksen oikein suosituksineen. Ja sieltä sitten tärppäsikin. Sittemmin muutin poikaystäväni kämppään ja tällä hetkellä asustelemme osakunnan vuokraamassa asunnossa.
Tässä on vain yksi tarina siitä, miten asunnon voi Helsingistä saada. Tällä hetkellä opiskelijoilla on 2000-luvun kovin kamppailu asunnoista pääkaupunkiseudulla. Hoas on vastaanottanut peräti 6000 hakemusta, mikä lyö laudalta aikaisempien vuosien lukemat. Kasvu on kymmenen prosentin luokkaa. Ylipäätään vuokra-asuntoihin olisi tulossa monikymmenkertainen määrä asukkaita tarjolla oleviin nähden. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Ja mitä asialle voisi tehdä?
Tilanne on tällä hetkellä se, että asuntoja vuokrakäyttöön ei kertakaikkisesti ole, koska niitä on myyty omistusasunnoiksi. Opiskelija-asuntoja täytyisi kertakaikkisesti rakentaa lisää. Hoas rakensi viime vuonna 230 uutta asuntoa ja tulossa on yhteensä 400 asuntoa Espoossa Matinkylään ja Helsingissä Viikkiin ja Toukorantaan. Opiskelijalla, joka tulee tänä syksynä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, tilanne on kuitenkin päällä nyt, juuri tällä hetkellä. Kannustaisinkin uusia opiskelijoita hakemaan moniin paikkoihin. Tärkeintä on kuitenkin päästä ensin edes jonkinlaiseen kämppään. Ja kun syksyn ruuhka on laskeutunut, kannattaa pitää silmät auki ja ehkä pitää hakemusta sisällä esimerkiksi osakuntien asuntolistoilla. Näin tein itse ja se toimi hyvin. Hätävarana toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä siskonpeti-majoitus Kampissa. Kokemushan sekin tietysti olisi, vaikkakin aika karu.
Paras ratkaisu pitkällä aikavälillä toki olisi se, että kaupunki puuttuisi ongelmaan tosissaan ja kaavoittaisi lisää opiskelija-asuntoja. Mitä muutakaan järkevää vaihtoehtoa on tarjolla, koska opiskelijoilla ei kertakaikkisesti ole varaa lähteä yksityisille markkinoille. Tai ehkä on, jos käy töissä. Ja kun kaikki käyvät töissä, tutkintoajat taas pitenevät, joita juuri yritettiin rajoittaa. Sitten ollaankin taas lähtöpisteessä.
Susanna Ristimäki
Teol. yo
Seuraavassa hetkessä täytyi lähteä kiivaasti asuntokilpaan. Monesti nopeus on valttia, näin minulle oli kerrottu. Edessä olisi muutto kotoa, Etelä-Pohjanmaalta, kaupunkiin. Ja vielä pääkaupunkiin. Mistä katto pään päälle? Sen paksun kirjekuoren mukana tuli onneksi mainio esite, missä oli lueteltu eri vaihtoehtoja, mistä sitä kattoa saattoi lähteä hakemaan. Ensimmäiseksi surffailin Hoasin sivuille ja ei muuta kuin hakemus menemään. Iloisesti pääsin jonon hännille; ennen minua taisi olla satoja hakijoita. Siinä vaiheessa ymmärsin, että asuntoa kannattaa etsiä muualtakin.
Muistin, että osakunta, johon olin jo liittynyt, välitti myös asuntoja. Niinpä hain myös sinne. Saamastani esitteestä pilkisti silmiini kohta, jossa tarjottiin soluasumista erityisesti teologian opiskelijoille, jollainen minusta juuri oli tullut. Kirjoitin yhteen niistä vapaamuotoisen hakemuksen oikein suosituksineen. Ja sieltä sitten tärppäsikin. Sittemmin muutin poikaystäväni kämppään ja tällä hetkellä asustelemme osakunnan vuokraamassa asunnossa.
Tässä on vain yksi tarina siitä, miten asunnon voi Helsingistä saada. Tällä hetkellä opiskelijoilla on 2000-luvun kovin kamppailu asunnoista pääkaupunkiseudulla. Hoas on vastaanottanut peräti 6000 hakemusta, mikä lyö laudalta aikaisempien vuosien lukemat. Kasvu on kymmenen prosentin luokkaa. Ylipäätään vuokra-asuntoihin olisi tulossa monikymmenkertainen määrä asukkaita tarjolla oleviin nähden. Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? Ja mitä asialle voisi tehdä?
Tilanne on tällä hetkellä se, että asuntoja vuokrakäyttöön ei kertakaikkisesti ole, koska niitä on myyty omistusasunnoiksi. Opiskelija-asuntoja täytyisi kertakaikkisesti rakentaa lisää. Hoas rakensi viime vuonna 230 uutta asuntoa ja tulossa on yhteensä 400 asuntoa Espoossa Matinkylään ja Helsingissä Viikkiin ja Toukorantaan. Opiskelijalla, joka tulee tänä syksynä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, tilanne on kuitenkin päällä nyt, juuri tällä hetkellä. Kannustaisinkin uusia opiskelijoita hakemaan moniin paikkoihin. Tärkeintä on kuitenkin päästä ensin edes jonkinlaiseen kämppään. Ja kun syksyn ruuhka on laskeutunut, kannattaa pitää silmät auki ja ehkä pitää hakemusta sisällä esimerkiksi osakuntien asuntolistoilla. Näin tein itse ja se toimi hyvin. Hätävarana toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä siskonpeti-majoitus Kampissa. Kokemushan sekin tietysti olisi, vaikkakin aika karu.
Paras ratkaisu pitkällä aikavälillä toki olisi se, että kaupunki puuttuisi ongelmaan tosissaan ja kaavoittaisi lisää opiskelija-asuntoja. Mitä muutakaan järkevää vaihtoehtoa on tarjolla, koska opiskelijoilla ei kertakaikkisesti ole varaa lähteä yksityisille markkinoille. Tai ehkä on, jos käy töissä. Ja kun kaikki käyvät töissä, tutkintoajat taas pitenevät, joita juuri yritettiin rajoittaa. Sitten ollaankin taas lähtöpisteessä.
Susanna Ristimäki
Teol. yo
torstai 31. heinäkuuta 2008
Lähtölaukaus kansanedustajille taisteluun “milleistä” ja senteistä on annettu
Valtionvarainministeri Jyrki Katainen julkisti eilen vuoden 2009 valtiovarainministeriön talousarvioesityksen. Sen verran mielenkiintoinen se oli, että se innosti minutkin kirjoittelemaan blogiin pitkästä aikaa. Vaikka tuloveronkevennyksillä spekulointi vei suurimman huomion koko esityksestä löytyi siitä paljon muitakin asioita, jotka herättivät ainakin mielenkiintoni.
Esitys on kaikenkaikkiaan todella hyvä ja tuo parannuksen moniin epäkohtiin parantamalla yhteiskunnan turvaverkkoa. Opiskelijoiden kannalta esityksessä on myös paljon hyvää, mutta jättää myös toivomisenkin varaa. Aalto-korkeakoulun toiminnan alkaminen saa tukea 13,7 miljoonaa euroa, joka ei liene ainakaan liikaa ottaen huomioon, kuinka nopealla vauhdilla tätä koko huippu- innovaatio- yliopisto - Aalto-korkeakoulu -hanke on edennyt. Lisäksi muut yliopistot saavat 50 miljoonan euron kertamenolisäyksen toimintaedellytysten parantamiseen. Edelleen yliopistot saavat 20 miljoonaa euroa lisää perusopetuksen parantamiseksi, jotka todella näitä rahoja tulevat tarvitsemaan. Sen tietävät kaikki yliopisto-opiskelijat, jotka ovat joskus luennoilla olleet/päässet, ja opiskelleet kurssit lähinnä kirjatentteinä. 20 miljoonalla eurolla opiskelijat tuskin tulevat opettajia kovin paljoa enemmän luennoilla näkemään, mutta periaatteessa panostus on oikein kohdennettu. Tosin edelleen liian pieni. Toisaalta opiskelija-opettajasuhdetta ei saada pienenemään milllään kovin nopeasti ja toisaalta myös opiskelijamäärien tulee hieman pienentyä.
Ammattikoululaiset saavat lisää resursseja opetukseen, jotka tulevat olemaan enemmän kuin tarpeellisia. Lisäksi nuorten työpajatoimintaan kohdennetaan 0,75 miljoonaa euroa lisää. Mielestäni on hyvä, että nuorten työllisyyden edistämiseen on panostettu, mutta kuluneena vuonna traagisten nuoriin liittyvien tapahtumien vuoksi olisi toivonut nuoriin vielä suurempaa panostusta. Toisaalta monet nuoriin liittyvät asiat, kuten peruskouluopetus, ovat kuntien päätettävissä pääosin. Silti hallitus voisi miettiä nuoriin kohdistuvissa kysymyksissä uusia painotuksia. En sano, että niiden uusien keinojen keksiminen nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi olisi helppoa, mutta ainakin tähän motivoi aika lailla se, että edelleen 16,5 prosenttia nuorista 15-24-vuotiaista (Tilastokeskus 2008 ) on työttömiä! Onneksi tosin kehitys on ollut hyvin positiivista ja trendi on ollut selvästi laskemaan päin useita prosentteja vuodessa ja tulee näin toivottavasti myös pysymäänkin huolimatta siitä, että talousnäkymät ovat hieman pessimistiset tällä hetkellä.
Talousarvioesityksessä myös edelleen jäänteitä menneestä lamasta, kuten esim. se että 2,6 miljardia euroa kuluu joka vuosi valtiovelan korkomenoihin. Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha valtionvelankaan suhteen kuin monissa muissa Euroopan maissa. Lisäksi mielestäni euromäärää tärkeämpää on suhteuttaa se bruttokansantuotteen (BKT) kokoon. Ensi vuonna valtion velka tulee todennäköisesti laskemaan noin 27 prosenttiin BKT:sta, joka on alle Euroopan maiden keskitason. Siihen Suomi voi olla tyytyväinen. Ongelmana julkisen velan suhteen ovatkin enemmän kunnat, joiden velkaantuminen on ollut osin jo hälyttävää. Todennäköisesti ennätyssuuret valtionosuudet tulevat onneksi kuitenkin muuttamaan tilannetta parenpaan suuntaan. Lisäksi on myös tärkeää veronkevennykset eivät käy kuntien kukkarolle, kuten ministerit Kiviniemi ja Katainen lupasivat. Uskon, että Vanhasen toisen hallituksen ensi vuoden budjetti antaa Keskustalle hyvät eväät syksyn vaalikampanjointiin turuille ja toreille. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös äänestäjät. Ainakin, jos uusinta gallup-tulosta on uskominen.(vaikka se onkin tehty jo paljon tätä ennen:))
torstai 17. heinäkuuta 2008
Monia odottaa välivuosi
Tänä kesänä yliopistoihin oli kokonaisuudessaan 68 000 hakijaa, joista opetushallituksen arvion mukaan kuitenkin vain reilut 30 prosenttia tulee saamaan opiskelupaikan. Ammattikorkeakouluihin on yleisesti ottaen hieman helpompaa päästä sisään kuin yliopistoihin, mutta tässä yhteydessä on toisaalta huomioitava suuretkin alakohtaiset vaihtelut sisäänpääsyprosenteissa. Kokonaisuudessaan ammattikorkeakouluihin haki noin 92 000 opiskelijaa, joista hyväksyttyjä tulee olemaan noin 34–43 prosenttia. Moni yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin hakenut voikin siis joutua kohtaamaan pettymyksen, jos haluttu opiskelupaikka ei tänä kesänä irronnutkaan. Monet ovat jo ehkä saaneet valintakoetuloksia, mutta viimeinen takaraja on huomenna perjantaina, jolloin sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen on ilmoitettava viimeistään syksyllä alkavien koulutusten valintatulokset.
Pelkästään Helsingin yliopistoon oli lähes 23 000 hakijaa, ko. luku pitää sisällään sekä alempiin että ylempiin korkeakoulututkintoihin johtaviin koulutuksiin tulleet hakemukset. Kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston hakijamäärässä oli havaittavissa hienoinen yhden prosentin kasvu verratessa edellisvuoteen. Viime vuoteen verrattuna eniten suosiotaan olivat kasvattaneet eläinlääketieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta sekä svenska social- och kommunalhögskolan.
Mikä sitten neuvoksi, jos haluttua opiskelupaikkaa ei irronnutkaan tulevalle syksylle ja edessä häämöttää niin sanottu välivuosi ainakin opiskeluista?
Ylipäänsä tässä vaiheessa ei välttämättä kannata vielä huolestua, jos opiskelupaikka näyttäisi jäävän haaveeksi. Ainakaan jos on tällä hetkellä varasijalla eli jonottamassa mahdollisesti vapautuvaa opiskelupaikkaa. Toivoa on edelleen ja kannattaakin rauhassa odottaa mahdollisten peruutuspaikkavalintojen tuloksia. Toisaalta ammattikorkeakouluihin järjestetään myös täydennyshaku 4. – 7.8. ja merkille pantavaa on, että esimerkiksi viime vuonna ammattikorkeakouluihin valittiin noin 1 000 opiskelijaa täydennyshaun kautta. Lisäksi yhtenä mahdollisuutena kannattaa muistaa, että ensi vuoden tammikuussa alkaviin koulutuksiin voi hakea syksyn yhteishaussa, joka järjestetään jo syyskuussa.
Vaihtoehtoja välivuoden viettämiseen on monia. En usko, että missään vuosi menee täysin hukkaan. Mitkään opinnot tai mikään työkokemus ei koskaan ole turhaa. Tulevaisuudessa eteen voi tulla yllättäen se päivä, jolloin lyhytkin työsuhde tai yksittäinen käyty kurssi voi osoittautua hyvin merkittäväksi ja kallisarvoiseksi. Jos aikaa ja innostusta esimerkiksi työskentelyn ohessa riittää, kannattaa suunnata vaikka avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun kursseille. Tällä tavoin saa jo konkreettisempaa kokemusta aineesta ja aihepiiristä, jota halajaa tulevaisuudessakin opiskelemaan. Ja toisaalta sinä päivänä, kun se opiskelupaikka on saavutettu, avoimessa käydyt kurssit voi mitä todennäköisimmin hyväksilukea osaksi suoritettavaa opintokokonaisuutta.
Ylipäänsä matkan varrella luotu suhdeverkosto voi näyttää konkreettisesti merkityksensä hakiessa työharjoittelupaikkaa, gradun aihetta tai ensimmäistä "oikeaa" työpaikkaa valmistumisen jälkeen. Kallisarvoisia ovat myös kokemukset, jotka on hankittu esimerkiksi harrastoiminnasta, urheiluseuroista tai muusta vapaaehtoistyöstä. Työstä saatu palkka tai kursseista saadut opintopisteet ja arvosanat eivät ole ainoita kokemuksen mittareita, esimerkiksi harrastustoiminnasta tai vapaaehtoistyöstä hankitut kokemukset saattavat erottaa työnhakutilanteessa juuri sinut positiivisesti muista hakijoista.
Lämpimästi suosittelen työkokemuksen hankkimista myös ulkomailta. Tällöin työkokemuksen lisäksi samanaikaisesti voi kartuttaa käytännön kielitaitoa. Jos tuntuu, että työnhaku ei onnistu pelkästään omin voimin, apua voi saada esimerkiksi työvoimatoimistoista, joiden kautta on mahdollista hakea myös ulkomaille töihin. Työvoimatoimistoissa muun muassa Eures-neuvojat välittävät työpaikkoja Pohjoismaihin ja muualle Eurooppaan.
Viime vuosina on saatu viitteitä siitä, että välivuoden tai -vuosien viettäminen on yhä yleistymään päin, tähän vaikuttaa se, että nuoret viettävät niitä myös ihan omasta tahdostaan, eivätkä pelkästään olosuhteiden pakosta. Välivuosi voi tarjota tarvittavan "hengähdystauon" peruskoulu- ja lukioaherruksen jälkeen ja toisaalta antaa aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa todella haluaa tehdä ja opiskella.
Toivotan onnea kaikille opiskelupaikan jo saaneille sekä mielenkiintoista aikaa välivuotta suunnitteleville!
Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.
Pelkästään Helsingin yliopistoon oli lähes 23 000 hakijaa, ko. luku pitää sisällään sekä alempiin että ylempiin korkeakoulututkintoihin johtaviin koulutuksiin tulleet hakemukset. Kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston hakijamäärässä oli havaittavissa hienoinen yhden prosentin kasvu verratessa edellisvuoteen. Viime vuoteen verrattuna eniten suosiotaan olivat kasvattaneet eläinlääketieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta sekä svenska social- och kommunalhögskolan.
Mikä sitten neuvoksi, jos haluttua opiskelupaikkaa ei irronnutkaan tulevalle syksylle ja edessä häämöttää niin sanottu välivuosi ainakin opiskeluista?
Ylipäänsä tässä vaiheessa ei välttämättä kannata vielä huolestua, jos opiskelupaikka näyttäisi jäävän haaveeksi. Ainakaan jos on tällä hetkellä varasijalla eli jonottamassa mahdollisesti vapautuvaa opiskelupaikkaa. Toivoa on edelleen ja kannattaakin rauhassa odottaa mahdollisten peruutuspaikkavalintojen tuloksia. Toisaalta ammattikorkeakouluihin järjestetään myös täydennyshaku 4. – 7.8. ja merkille pantavaa on, että esimerkiksi viime vuonna ammattikorkeakouluihin valittiin noin 1 000 opiskelijaa täydennyshaun kautta. Lisäksi yhtenä mahdollisuutena kannattaa muistaa, että ensi vuoden tammikuussa alkaviin koulutuksiin voi hakea syksyn yhteishaussa, joka järjestetään jo syyskuussa.
Vaihtoehtoja välivuoden viettämiseen on monia. En usko, että missään vuosi menee täysin hukkaan. Mitkään opinnot tai mikään työkokemus ei koskaan ole turhaa. Tulevaisuudessa eteen voi tulla yllättäen se päivä, jolloin lyhytkin työsuhde tai yksittäinen käyty kurssi voi osoittautua hyvin merkittäväksi ja kallisarvoiseksi. Jos aikaa ja innostusta esimerkiksi työskentelyn ohessa riittää, kannattaa suunnata vaikka avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun kursseille. Tällä tavoin saa jo konkreettisempaa kokemusta aineesta ja aihepiiristä, jota halajaa tulevaisuudessakin opiskelemaan. Ja toisaalta sinä päivänä, kun se opiskelupaikka on saavutettu, avoimessa käydyt kurssit voi mitä todennäköisimmin hyväksilukea osaksi suoritettavaa opintokokonaisuutta.
Ylipäänsä matkan varrella luotu suhdeverkosto voi näyttää konkreettisesti merkityksensä hakiessa työharjoittelupaikkaa, gradun aihetta tai ensimmäistä "oikeaa" työpaikkaa valmistumisen jälkeen. Kallisarvoisia ovat myös kokemukset, jotka on hankittu esimerkiksi harrastoiminnasta, urheiluseuroista tai muusta vapaaehtoistyöstä. Työstä saatu palkka tai kursseista saadut opintopisteet ja arvosanat eivät ole ainoita kokemuksen mittareita, esimerkiksi harrastustoiminnasta tai vapaaehtoistyöstä hankitut kokemukset saattavat erottaa työnhakutilanteessa juuri sinut positiivisesti muista hakijoista.
Lämpimästi suosittelen työkokemuksen hankkimista myös ulkomailta. Tällöin työkokemuksen lisäksi samanaikaisesti voi kartuttaa käytännön kielitaitoa. Jos tuntuu, että työnhaku ei onnistu pelkästään omin voimin, apua voi saada esimerkiksi työvoimatoimistoista, joiden kautta on mahdollista hakea myös ulkomaille töihin. Työvoimatoimistoissa muun muassa Eures-neuvojat välittävät työpaikkoja Pohjoismaihin ja muualle Eurooppaan.
Viime vuosina on saatu viitteitä siitä, että välivuoden tai -vuosien viettäminen on yhä yleistymään päin, tähän vaikuttaa se, että nuoret viettävät niitä myös ihan omasta tahdostaan, eivätkä pelkästään olosuhteiden pakosta. Välivuosi voi tarjota tarvittavan "hengähdystauon" peruskoulu- ja lukioaherruksen jälkeen ja toisaalta antaa aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa todella haluaa tehdä ja opiskella.
Toivotan onnea kaikille opiskelupaikan jo saaneille sekä mielenkiintoista aikaa välivuotta suunnitteleville!
Terhi Saarinen
valtiotieteiden yo.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Sananen varusmiesten kotiuttamisrahasta ja onnittelut reserviin siirtyneille
Aivan aluksi lämpimät onnittelut kaikille Teille tänään yli 10 000 kotiutuneelle varusmiehelle ja -naiselle! Olette antaneet oman panoksenne maamme palvelemiseen sen puolustusvoimissa. -Tänään reservin aurinko paistoi ainakin täällä Helsingissä sinisen kirkkaalta taivaalta.
Samalla kun Euroopan Unionissa neuvotellaan turvatakuista ja ihmetellään Lissabonin-strategian kohtaloa, Suomi panostaa tehokkaaseen kutsuntoihin perustuvaan yleiseen asevelvollisuuteen. Hyvä näin. Syksyllä eduskunnan käsittelyyn tuleva turvallisuuspoliittinen selonteko on jälleen mielenkiintoista luettavaa. Suomella on merkittävä asema yhdentyvän Euroopan ja erityisesti Pohjois-Euroopan kartalla. Sen ovat viime aikojen keskustelut ja tapahtumat osoittaneet. Eurooppa on jo monella sektorilla yhdentynyt varsin mittavasti. On mielestäni järkevää, että myös ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan avoimesti ja kehittävästi.
Mutta palataksemme kotiuttamisrahaan: KOL eli Keskustan Opiskelijaliitto ehdottaa, että -rahan suuruus olisi viimeisen 30 vuorokauden päivärahojen suuruinen summa. Miksikö tähän kannattaisi hallituksessa tarttua?
Varusmiespalvelusaika on monella tapaa sitovaa. Tämä näkyy ennen kaikkea palveluksessa olevien taloudellisen tilanteen huonontumisena. Palveluksen aikana esimerkiksi työssä käyminen on lähes mahdotonta, eikä päivärahoilla elä nyky-Suomessa, varsinkin, jos elätettävänä on oman itsensä lisäksi muitakin. Kotiuttamisraha olisi kohtuullinen kädenojennus valtiolta palveluksensa suorittaneille. Se lisäisi motivaatiota palveluksen läpikäymiseen. Se auttaisi myös useimpia kotiutuvia "siviiliin" palaamisessa, kun on mahdollisesti etsittävä uutta työpaikkaa tai palattava takaisin opiskelumaailmaan. Esimerkiksi perheellisille opiskelijoille pienikin ja kertaluontoinenkin tuki tulee täyteen tarpeeseen.
Vaikka vihreä ei välttämättä hetkeen ole eräiden Suomen kansalaisten vaatekaapissa se ykkösväri, niin nautitaan kuitenkin täysin rinnoin Suomen vehreästä suvesta! Opiskelijalle se tarjoaa muutaman kuukauden irtiottoa lukukausien rutiineista ja mahdollisuutta hankkia työkokemusta ja säästöjä talvea varten.
Kesäisin terveisin Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Samalla kun Euroopan Unionissa neuvotellaan turvatakuista ja ihmetellään Lissabonin-strategian kohtaloa, Suomi panostaa tehokkaaseen kutsuntoihin perustuvaan yleiseen asevelvollisuuteen. Hyvä näin. Syksyllä eduskunnan käsittelyyn tuleva turvallisuuspoliittinen selonteko on jälleen mielenkiintoista luettavaa. Suomella on merkittävä asema yhdentyvän Euroopan ja erityisesti Pohjois-Euroopan kartalla. Sen ovat viime aikojen keskustelut ja tapahtumat osoittaneet. Eurooppa on jo monella sektorilla yhdentynyt varsin mittavasti. On mielestäni järkevää, että myös ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä keskustellaan avoimesti ja kehittävästi.
Mutta palataksemme kotiuttamisrahaan: KOL eli Keskustan Opiskelijaliitto ehdottaa, että -rahan suuruus olisi viimeisen 30 vuorokauden päivärahojen suuruinen summa. Miksikö tähän kannattaisi hallituksessa tarttua?
Varusmiespalvelusaika on monella tapaa sitovaa. Tämä näkyy ennen kaikkea palveluksessa olevien taloudellisen tilanteen huonontumisena. Palveluksen aikana esimerkiksi työssä käyminen on lähes mahdotonta, eikä päivärahoilla elä nyky-Suomessa, varsinkin, jos elätettävänä on oman itsensä lisäksi muitakin. Kotiuttamisraha olisi kohtuullinen kädenojennus valtiolta palveluksensa suorittaneille. Se lisäisi motivaatiota palveluksen läpikäymiseen. Se auttaisi myös useimpia kotiutuvia "siviiliin" palaamisessa, kun on mahdollisesti etsittävä uutta työpaikkaa tai palattava takaisin opiskelumaailmaan. Esimerkiksi perheellisille opiskelijoille pienikin ja kertaluontoinenkin tuki tulee täyteen tarpeeseen.
Vaikka vihreä ei välttämättä hetkeen ole eräiden Suomen kansalaisten vaatekaapissa se ykkösväri, niin nautitaan kuitenkin täysin rinnoin Suomen vehreästä suvesta! Opiskelijalle se tarjoaa muutaman kuukauden irtiottoa lukukausien rutiineista ja mahdollisuutta hankkia työkokemusta ja säästöjä talvea varten.
Kesäisin terveisin Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Hätkähdyttävä testitulos Hesarissa
Perjantain Helsingin Sanomissa on yllättävä testitulos. Toimittaja oli ostanut tavaraa eri kaupoista kerrallaan yli 50 eurolla. Hän maksoi ostokset omalla maksukortillaan, mutta henkilöllisyystodistuksena hän käytti kollegoidensa papereita, milloin miesten, milloin naisten. Seitsemästä paikasta vain yhdessä katsottiin paperit tarkasti. Se oli Alkossa.
Itsekin joitakin vuosia sitten kaupan kassalla istuneena sitä tulee miettineeksi, miten tulin tarkistaneeksi papereita. Olin töissä marketissa usean kesän ajan pienehköllä paikkakunnalla. Asiakkaat tulivat tutuiksi, ja monien henkilökohtaiset tilinumerotkin sitä muisti ulkoa. Kun pankkikortilla maksettava summa ylittyi 50 euroa, jouduin silloin tällöin huvittavaan tilanteeseen. Nostan esimerkiksi maksutapahtuman, jolloin pyysin henkilöllisyystodistusta eräältä vanhemmalta naishenkilöltä. Hän oli ollut kyseisen kaupan asiakas epäilemättä viimeiset kolmisenkymmentä vuotta. Kyllä rouva katsoi minua merkillisesti, kun uusi ja innokas kesätyöntekijä pyytää nähdä paperit. ”No on aikoihin eletty, eihän multa oo ennenkää kysytty…” Mistäpä hänellä nyt papereita olisi ollut näyttää, kun niitä ei ole koskaan ennenkään tarvinnut kauppareisulle mukaan ottaa.
Kauppojen henkilökuntaa olisi varmasti syytä perehdyttää paremmin henkilöllisyyden tarkistamiseen. Alkon henkilökunta on, syystäkin, ainakin oman kokemukseni ja lehden testin mukaan tarkkasilmäisintä henkkareiden syynäämisessä. Kun summa on yli 50 euroa, vastuu on kaupan, jos kortti sattuu olemaan varastettu. Kortissa oleva nimi on oltava sama kuin henkilöllisyystodistuksessa, kuva näytettävä kyseessä olevalta henkilöltä ja allekirjoituksenkin pitäisi olla samannäköinen kuin kuitissa. Mahtaakohan moni kassa asian niin tarkasti tarkastaa, että allekirjoituksenkin katsoisi. Helsingin Sanomien pikatestin tuloksen perusteella eräs myymäläpäällikkö arveli, että henkkarihuijaus oli niin helppoa siksi, ”ettei vastaavanlaisia tapauksia ole tullut aiemmin ilmi”.
Susanna RistimäkiTeol. yo
Eduskunta-avustaja
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Puoluekokouksen hyvä henki kantaa vielä kauas!
Keskustan puoluekokous, jota on tituleerattu Euroopan puoluekokouksista osallistujamäärältään suurimmaksikin, oli taas todella mielenkiintoinen ja loi varmasti puolueen aktiiveihin hyvää henkeä. Jännitystä kokouksessa riitti etenkin varapuheenjohtajavaalissa. Kokouksessa oli hyvää poliittista keskustelua, jota siivittivät puolueen järjestöjen tekemät reilut 290 aloitetta. Kokouksen todella monissa puheenvuoroissa korostettiin puolueen yhtenäisyyttä: vaalirahakohusta ja keskinäisestä syyttelystä haluttiin siirtyä jo katsomaan kohti tulevia vaaleja ja tulevaa syksyä.
Puoluekokous valitsi yksimielisesti Matti Vanhasen jatkamaan puolueen johdossa. Vanhanen sai raikuvat suosionosoitukset eikä suotta. Vanhanen ansaitsi selvän puoluekokouksen luottamuksen kaikista vaalirahakohuista ja muista hänen yksityiselämäänsä liittyvistä asioista huolimatta.
Puoluekokouksessa varapuheenjohtajavaali oli erittäin jännittävä etenkin siksi, että jo ennen kokousta Tuomo Puumalan tiedettiin olevan todella lähellä varapuheenjohtajan paikkaa. Nuorten raivokkaan kampanjan jälkeinen lopputulos olikin, mitä parhain sillä Puumalan saama 970 ääntä oli toiseksi eniten! Tulos oli todella mainio ja antoi selvän tunnustuksen Puumalan tekemälle työlle ja nuorten aktiivisuudelle. Ylivoimaisesti eniten ääniä vaalissa sai Paula Lehtomäki, joka ei ollut varmasti kenelläkään yllätys. Sen verran vakuuttavasti Lehtomäki esiintyi puoluekokouksessakin. Kolmanneksi varapuheenjohtaksi valittiin Antti Rantakangas. Vanhasta puheenjohtajistosta putosi Mari Kiviniemi. Kiviniemi on tehnyt ministerinä ja varapuheenjohtajana todella hyvää, mutta vaaleissa kukaan ei voi ikinä olla varma paikastaan. Vaalin jälkeen Vanhanen kiitti Kiviniemeä varapuheenjohtajana toimimisesta ja hänen antamastaan tuesta hallituksessa. Toivon myös Kiviniemelle voimia tuleviin kuntavaaleihin ja ministerin toimeen!
Puoluesihteerivaalissa Jarmo Korhosen voitto oli todella selkeä. Jopa yllättävänkin selkeä. Korhonen sai puoluekokouksessa kiitosta hyvin tehdystä työstään ja siten vaalituloksen myötä selkeän luottamuksen puoluekokousväeltä. Voitto oli Korhoselle ansaittu, sillä hän oli puoluekokouksessa vakuuttava ja osoitti kantavansa vastuun hankalissakin tilanteissa. Korhonen ja koko puoluejohto ansaitsevatkin saada nyt työrauhan, jotta vaaleihin päästään menemään täydellä vauhdilla!
Puoluekokouksessa opiskelijoiden ja nuorten asiat saivat hyvin julkisuutta. Allekirjoittanut käytti puheenvuoron KOL:n kuntavaaliteemoista. Puheenvuorossa korostin mm. joukkoliikenteen tärkeyttä, perheellisten opiskelijoiden oikeutta kuntakohtaiseen kotihoidontuen kuntalisään, opiskelija-alennusten merkitystä kulttuuri ja liikuntapalveluissa sekä laadukkaasta opiskelia-asumisesta kunnissa. SYL:n hallituksen jäsen Tuomas Vanhanen kertoi KOL:n perusturvatyöryhmän tuottamasta raportista, joka luovutettiin illalla KOL:n illanvietossa Matti Vanhaselle. (kuntavaaliteemoja ja perusturvatyöryhmän raporttia esiteltiin myös KOL:n osastollakin). Puheenjohtaja Iso-Aho kertoi yleiskatsauksen KOL:n toiminnasta yleispuheenvuoroissa. Lisäksi Joensuun ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja KOL:n liittohallituksen jäsen Jussi Sallinen toimi yhtenä puolueen neljästä puheenjohtajasta! Valiokunnissa opiskelijoilla ja nuorilla oli omat edustajansa. Voidaankin sanoa, että olimme opiskelijoina ja nuorina varsin hyvin esillä.
KOL:n ja KOL:n osastojen tekemistä puoluekokousaloitteista suurin osa sai myönteisen vastaanoton. Näistä voisi mainita esimerkiksi sen opinto-ohjaukseen liittyvän aloitteen. Aloitteessa vaaditaan, että päteviä ja täysipäiväisiä opinto-ohjaajia tulee tulee olla ainakin yksi per 200 opiskelijaa. Muista aloitteista voisi mainita mm opintorahaan liittyvän huoltajakorotuksen, joka meni myös läpi, ja jota tullaan puolueessa viemään siten eteen päin. Helsingin Keskustaopiskelijoiden laatimista aloitteista meni läpi kaksi: aloite opettajien pedagogisten valmiuksien paranmisesta sekä yliopiston pätkätöiden vähentämiseksi ja henkilöstöpolitiikan parantamiseksi. Kolmas aloite, joka oli ylivoimaisesti radikaalein, koski julkisen liikenteen alv:n poistamista. Se ei mennyt läpi, mikä oli toisaalta odotettuakin, sillä sen todettiin olevan todella hankala jo EU-lainsäädäntöönkin liittyvien verotuksellisten seikkojen vuoksi. Alla vielä linkki puoluekokouksen sivuille, josta löytyvät kaikki aloitteet puoluekokousasikirjasta: www.europansuurin.com
Lisää kokouksesta mm. Suomen Keskustan nettisivuilta www.keskusta.fi Alla myös Helsingin Keskustanuorten ja Uudenmaan Keskustanuorten puheenjohtajien yhdessä tekemä kannanotto, joka tiivistää todella hyvin tunnelmia puoluekokouksesta:
http://linkedinn.wordpress.com/
Lisäksi alla on myös puheenjohtaja Iso-Ahon kirjoitus puoluekokouksesta:
www.keskustaopiskelijat.blogspot.com
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
KOL: Juha Iso-Aho ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin
Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) esittää puheenjohtajaansa Juha Iso-Ahoa (27) ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Puolueessa kansainvälisen politiikan osaajaksi tunnustettu Iso-Aho opiskelee Aleksanteri-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriohjelmassa.
Suomi ja Euroopan unioni tarvitsevat uutta virtaa ja positiivista otetta asioiden hoitoon. Europarlamentissa Iso-Ahon kaltaiset asiantuntijat ja hyvät verkostoitujat ovat omimmillaan, kun ratkotaan rajat ylittäviä suuria kysymyksiä kuten tulevaisuuden energiantuotantoa tai Itämeren rehevöitymistä.
Iso-Aho korostaa läheisyysperiaatteen toteutumista unionin toiminnassa. Hän uskoo, että juuri Euroopan unionin kautta Suomi saa äänensä parhaiten kuuluviin voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Samalla unionin tulee sisäisessä päätöksenteossa keskittyä vain kaikkia jäsenmaita koskeviin asioihin.
- Juha on luotettava ja jämäkkä asioiden eteenpäinviejä, kuvailee KOL:n varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Rinkinen ja jatkaa, että Iso-Aholla on paljon kokemusta kansainvälisestä toiminnasta muun muassa Pohjoismaiden Keskustanuorissa ja Euroopan liberaalinuorissa. - Juuri näitä käytännön taitoja tarvitaan sekä europarlamentin istuntosalissa että käytävillä, muistuttaa Rinkinen.
Keskustan puoluevaltuuskunta päättää puolueen ehdokaslistasta Euroopan parlamenttivaaleihin syyskokouksessaan. Euroopan parlamentin vaalit järjestetään kaikissa unionin jäsenmaissa kesäkuussa 2009. Vaaleissa valitaan yhteensä 732 Euroopan parlamentin jäsentä. Suomesta jäseniä valitaan 13.
Suomi ja Euroopan unioni tarvitsevat uutta virtaa ja positiivista otetta asioiden hoitoon. Europarlamentissa Iso-Ahon kaltaiset asiantuntijat ja hyvät verkostoitujat ovat omimmillaan, kun ratkotaan rajat ylittäviä suuria kysymyksiä kuten tulevaisuuden energiantuotantoa tai Itämeren rehevöitymistä.
Iso-Aho korostaa läheisyysperiaatteen toteutumista unionin toiminnassa. Hän uskoo, että juuri Euroopan unionin kautta Suomi saa äänensä parhaiten kuuluviin voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Samalla unionin tulee sisäisessä päätöksenteossa keskittyä vain kaikkia jäsenmaita koskeviin asioihin.
- Juha on luotettava ja jämäkkä asioiden eteenpäinviejä, kuvailee KOL:n varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Rinkinen ja jatkaa, että Iso-Aholla on paljon kokemusta kansainvälisestä toiminnasta muun muassa Pohjoismaiden Keskustanuorissa ja Euroopan liberaalinuorissa. - Juuri näitä käytännön taitoja tarvitaan sekä europarlamentin istuntosalissa että käytävillä, muistuttaa Rinkinen.
Keskustan puoluevaltuuskunta päättää puolueen ehdokaslistasta Euroopan parlamenttivaaleihin syyskokouksessaan. Euroopan parlamentin vaalit järjestetään kaikissa unionin jäsenmaissa kesäkuussa 2009. Vaaleissa valitaan yhteensä 732 Euroopan parlamentin jäsentä. Suomesta jäseniä valitaan 13.
torstai 29. toukokuuta 2008
Verojärjestelmä remonttiin?
Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielestä Suomen koko verojärjestelmä pitäisi laittaa remonttiin. (HS 24.5.). Kataisen mielipiteet ovatkin herättäneet kummeksuntaa, sillä hänen mielipiteensä eivät olleet aivan sitä, mihin on kokoomuslaisilta totuttu. Kataisen veto oli todella yllättävä. Mielestäni fakta on kuitenkin se, että verojärjestelmässämme on ongelmia, jotka vaatisivat korjausta. Pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen erotus on tuonut valtiolle ongelmia, jotka vaikuttavat kärjistyvän aina vain. Pahimpana esimerkkinä ovat tällä hetkellä lääkäreiden ja asianajajien perustamat yritykset, joiden avulla he pystyvät tällä hetkellä käytännössä katsoen muuntamaan ansiotulonsa pääomatuloiksi ja maksamaan selvästi pienempää veroprosenttia. Ongelma ei ole tällä hetkellä vielä kovin laaja, mutta nämä ammattiryhmät ovat ilmeisesti vasta jäävuoren huippu ja on hyvinkin mahdollista, että monet muut alkavat tekemään samoin. Siksi varmasti myös valtiovarainministeriö on asian suhteen varpaillaan. Lisäksi käynnissä oleva sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä olisi järkevää muuttaa verojärjestelmää, sillä se on myös sosiaaliturvan uudistamisen kannalta olennaista.
Uudistus ei ole kuitenkaan ongelmaton sillä, vaikka ajatus ansioverotuksen keventämisestä ja ympäristöverojen ja välillisten verojen nostosta kuullostaa sinänsä ajattelemisen arvoiselta. Esimerkiksi monien välillisten verojen reipas nostaminen kurjistaa yleensä eniten kaikista pienituloisempia, esimerkiksi eläkeläisiä ja opiskelijoita, sillä heidän tulonsa eivät yleensä siinä määrin lisäänny niin paljon palkkatulojen kasvaessa. Tietysti verojärjestelmän muutos vaatisi vastaavasti sosiaaliturvaan suuria muutoksia, mutta näiden molempien järjestelmien yhteensovittaminen ei ole helppoa.
SAK:n pääekonomisti Pertti Parmanne pitää Kataisen esityksiä ihan "Epäuskottavina" (Uusisuomi.fi 26.5.). Kommentti ei sinänsä yllätä, mutta Parmanne ei kuitenkaan tyydy vain Kataisen linjausten kommentointiin, vaan hämmentää soppaansa vielä omilla ideoillaan. Ideat tosin kuulostavat siltä, että kuin ne olisi tilattu SDP puoluetoimistolta mittatilaustyönä. Parmanne ehdottaakin haastattelussaan, että metsämaan kiinteistöverotusta tulisi harkita etenkin siksi, koska varallisuusvero on poistettu. Pitää vain toivoa, että ideoiden ollessa tuota tasoa, hänen ja muut SAK:n tekemät ideat verotuksen uudistamisen suhteen eivät pääse koskaan Valtioneuvoston ulko-ovea pidemmälle. Metsää omistavien rinnastaminen suoraan varakkaisiin on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista.
Toivottavasti veroreformi ei jää kuitenkaan vain puheen asteelle. Saa nähdä, millaisen avauksen valtiovarainministeriö asian suhteen tekee ja missä aikataulussa. Keskustan Opiskelijaliitolla (KOL) on oma perusturvatyöryhmä, joka on pohtinut sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista. KOL esittelee työryhmän raporttia Keskustan puoluekokouksessa Joensuussa 13-15.6. Raportti tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Sen voin luvata.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Eero Lehden omistama Taloustutkimus Oy vei tilat Sininauhasäätiöltä
Tämän aamun järisyttävin uutinen oli ehdottomasti se, että Helsingin pitkäaikaisasunnottomille kaavailtu ja jo valtuustonkin maaliskuussa siunaama tukiasuntolahanke Mäkelänkatu 56:een vesittyi.
Helsinki ja valtio on tehnyt aiesopimuksen pitkäaikaisasunnottomien määrän vähentämisestä pääkaupunkiseudulla. Asuntolan rakentaminen Mäkelänkadulle on mainittuna tässä sopimuksessa, joka on tällä hetkellä sosiaalilautakunnan käsittelyssä. Asuntolahankkeen kustannuksista puolet olisi langennut valtion maksettavaksi.
Poliitikoilla on asunnottomien tilan parantamiseksi tällä hetkellä vahvaa tahtoa yli puoluerajojen. On siksi perin hämmästyttävää, kuinka kokoomuksen Eero Lehti toimi tässä tapauksessa. Voi vain kysyä, onko tämä sitä kokoomuslaista "koko kansan puolueen" politiikkaa? Politiikkojen uskottavuus on ollut koetuksella viime aikoina vaalirahoitusasioiden johdosta. Tällainen kansanedustajan toiminta ei ainakaan paranna sitä.
Olen tutustunut Kalevankadulla olevaan Kovaosaisten ystävät ry:n omistamaan ja ylläpitämään Arvid-kotiin, joka on asunnottomien miesten tukiasuntola. Elämä siellä oli hyvin tavallista ottaen huomioon, minkälaisista taustoista asuntolan asukkaat tulevat. Nämä asuntolat panostavat aidosti turvallisen ja kodinomaisen ilmapiirin luomiseen. Sen kautta asukkaiden on mahdollista alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen ja mahdollisesti muuttaa jonakin päivänä asuntolasta pois ja takaisin työelämään. Tällaista asuntolatoimintaa on ehdottomasti tuettava niin taloudellisesti kuin asenteellisestikin.
Joukkuelajeissa puhutaan, että joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin yksilö. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Yhteiskunnan henkinen hyvinvointi ilmenee siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan ja vähäosaisimmistaan.
Kalle Peltokangas
Helsinki ja valtio on tehnyt aiesopimuksen pitkäaikaisasunnottomien määrän vähentämisestä pääkaupunkiseudulla. Asuntolan rakentaminen Mäkelänkadulle on mainittuna tässä sopimuksessa, joka on tällä hetkellä sosiaalilautakunnan käsittelyssä. Asuntolahankkeen kustannuksista puolet olisi langennut valtion maksettavaksi.
Poliitikoilla on asunnottomien tilan parantamiseksi tällä hetkellä vahvaa tahtoa yli puoluerajojen. On siksi perin hämmästyttävää, kuinka kokoomuksen Eero Lehti toimi tässä tapauksessa. Voi vain kysyä, onko tämä sitä kokoomuslaista "koko kansan puolueen" politiikkaa? Politiikkojen uskottavuus on ollut koetuksella viime aikoina vaalirahoitusasioiden johdosta. Tällainen kansanedustajan toiminta ei ainakaan paranna sitä.
Olen tutustunut Kalevankadulla olevaan Kovaosaisten ystävät ry:n omistamaan ja ylläpitämään Arvid-kotiin, joka on asunnottomien miesten tukiasuntola. Elämä siellä oli hyvin tavallista ottaen huomioon, minkälaisista taustoista asuntolan asukkaat tulevat. Nämä asuntolat panostavat aidosti turvallisen ja kodinomaisen ilmapiirin luomiseen. Sen kautta asukkaiden on mahdollista alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen ja mahdollisesti muuttaa jonakin päivänä asuntolasta pois ja takaisin työelämään. Tällaista asuntolatoimintaa on ehdottomasti tuettava niin taloudellisesti kuin asenteellisestikin.
Joukkuelajeissa puhutaan, että joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin yksilö. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Yhteiskunnan henkinen hyvinvointi ilmenee siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan ja vähäosaisimmistaan.
Kalle Peltokangas
tiistai 20. toukokuuta 2008
Styrman HYYn uudeksi pääsihteeriksi
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi eilen kevään viimeisessä kokouksessaan ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi HuK:n Katariina Styrmanin. Ainejärjestöjen ehdokas 28-vuotias HYY:n hallituksen viimevuotinen puheenjohtaja Styrman tervehti edustajistoa ja muuta paikalla ollut HYY:n väkeä videon välityksellä. Kiireinen opiskelija oli näet opintomatkalla Euroopassa.
Edustajisto oli sinänsä myönteisen haasteen edessä, sillä sen oli valittava pääsihteeri kolmen todella tasaväkisen ehdokkaan joukosta. Styrmanin lisäksihän ehdolla uudeksi pääsihteeriksi olivat Ville Väärälä ja Ville Sinnemäki. Omassa kannatuspuheenvuorossani toin esille Väärälän laajaa kokemusta ja korkeaa motivaatiota, mutta se ei tällä kertaa riittänyt valintaan asti. Tulos oli itse asiassa melko selvä Styrmanin eduksi. Toisella kierroksella, mikä merkitsi Styrmanin valintaa, hän sai 58:a äänestä 32, kun Sinnemäki sai 15 ja Väärälä 10. Yksi ääni hylättiin.
Toivotan valitulle uudelle pääsihteerille menestystä ja intoa haastavaan tehtäväänsä seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2008-2011!
Kalle Peltokangas, HeKO:n hallituksen pj ja HYYn edustajiston jäsen
Edustajisto oli sinänsä myönteisen haasteen edessä, sillä sen oli valittava pääsihteeri kolmen todella tasaväkisen ehdokkaan joukosta. Styrmanin lisäksihän ehdolla uudeksi pääsihteeriksi olivat Ville Väärälä ja Ville Sinnemäki. Omassa kannatuspuheenvuorossani toin esille Väärälän laajaa kokemusta ja korkeaa motivaatiota, mutta se ei tällä kertaa riittänyt valintaan asti. Tulos oli itse asiassa melko selvä Styrmanin eduksi. Toisella kierroksella, mikä merkitsi Styrmanin valintaa, hän sai 58:a äänestä 32, kun Sinnemäki sai 15 ja Väärälä 10. Yksi ääni hylättiin.
Toivotan valitulle uudelle pääsihteerille menestystä ja intoa haastavaan tehtäväänsä seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2008-2011!
Kalle Peltokangas, HeKO:n hallituksen pj ja HYYn edustajiston jäsen
tiistai 13. toukokuuta 2008
Matalan torpan maisterit
Tieteiden talo Kirkkokatu 6:ssa tarjosi tänään hienot puitteet korkeakoulujen tulevaisuutta luodanneelle seminaarille. Yliopistolakiesitys lähtee lausuntokierrokselle ensi syksyllä. Sitä ennen kaikki uudistusta seuraavat odottavat vesi kielellä, mitä ja milloin Opetusministeriö seuraavaksi julkaisee uutta yliopistolainuudistamisesta. Suomen Kuvalehden numerossa 9.5.2008 oli myös kaksi artikkelia yliopistouudistuksesta. Nyt on meneillään muutosten aalto. Mutta mitä tehdään ja kenen ehdoilla uudistuksia pitäisi tehdä?
Seminaari oli monella tapaa avartava kokemus. Esimerkiksi Matti Niiranen toi näin opiskelijan näkökulmasta ilouutisen, kun hän totesi painokkaasti, että opiskelijoiden edustus on säilytettävä korkeakoulujen hallinnossa. Niiranen edusti seminaarissa elinkeinoelämän näkökulmaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa myös elinkeinoelämän piirissä suhtautuminen yliopistolakiuudistukseen on yhtä kirjavaa kuin se on yliopistojen sisällä. Niiranen herätti kuulijoissa hyväksyvää hyminää toteamalla, että kaikki pelot "bisnesmaailman" yliopistojen tai muiden korkeakoulujen kaappauksesta ovat turhia. Se 200 miljoonaa euroa, jotka uusi innovaatioyliopisto, tai Niirasen sanojen mukaan Espoon yliopisto, saa yksityiseltä sektorilta valtion 500 miljoonan lisäksi, eivät ole kuin muodostettavan Itä-Suomen yliopiston yhden vuoden budjetin kokoinen summa. Sillä ei yliopistoja tai mitään muutakaan kyllä "kaapata". On huomattava, että muut yliopistot saavat tästä summasta vain murto-osan.
Niiranen totesi esityksessään myös, että valtion on huolehdittava hyvinvoivasta korkeakouluverkosta. Tässä verkossa yliopistojen sisäinen hallinto kuuluu ainoastaan sille itselleen. On myös elinkeinoelämän intressien mukaista, että perustutkimukseen panostetaan, joka on soveltavan tutkimuksen ehdoton edellytys.
Seminaarissa oli keskustaväriä. Kansaedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Tuomo Puumala kiteytti Keskustan korkeakoulupolitiikan kliseeseen, joka toimii: "Ei niin matalaa torppaa, ettei sieltä voisi tulla maisteria." Juustohöylääminen ei enää auta. Se johtaa vain korkeakouluverkon näivettymiseen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja korkeakoulujen profiloitumista. Niirala totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että Suomessa jokainen yliopisto on omalla alueellaan innovaatioyliopisto. Ja vaikka täällä etelässä, Kehä 3. sisäpuolella on yhdeksän yliopistoa koko maan kahdestakymmenestä, niin jokainen yliopisto on aidosti myös maakuntayliopisto.
1960, 70- ja 80-luvuilla korkeakouluverkon laajentamisessa kantavana ajatuksena oli maakuntien nuorten koulutuksen järjestäminen. Nyt painopiste näyttää siirtyneen ainakin retoriikassa huippututkimuksen pariin. Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa tehdään huippuinnovaatioita ja huippuosaajia. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan muistetaan se, että Suomen kilpailukyky on riippuvainen laajasta ja korkeasta osaamisesta. Matalankin torpan maisterilla paperit pitäisi olla mahdollisimman hyvät.
Puumalan sanoin Keskustan kanta on ollut selkeästi se, että korkeakoulu-uudistus tulee toteuttaa alueiden lähtökohdista käsin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston menestystarina. Korkeakoulujen tulee olla itse aktiivisia. -Menestyvä korkeakoulu, yliopisto on paikka, jossa tehdään sekä huippututkimusta että annetaan laadukasta opetusta, tavoitellaan kansainvälistä kilpailukykyä ja panostetaan myös alueelliseen kehittämiseen.
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
Seminaari oli monella tapaa avartava kokemus. Esimerkiksi Matti Niiranen toi näin opiskelijan näkökulmasta ilouutisen, kun hän totesi painokkaasti, että opiskelijoiden edustus on säilytettävä korkeakoulujen hallinnossa. Niiranen edusti seminaarissa elinkeinoelämän näkökulmaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa myös elinkeinoelämän piirissä suhtautuminen yliopistolakiuudistukseen on yhtä kirjavaa kuin se on yliopistojen sisällä. Niiranen herätti kuulijoissa hyväksyvää hyminää toteamalla, että kaikki pelot "bisnesmaailman" yliopistojen tai muiden korkeakoulujen kaappauksesta ovat turhia. Se 200 miljoonaa euroa, jotka uusi innovaatioyliopisto, tai Niirasen sanojen mukaan Espoon yliopisto, saa yksityiseltä sektorilta valtion 500 miljoonan lisäksi, eivät ole kuin muodostettavan Itä-Suomen yliopiston yhden vuoden budjetin kokoinen summa. Sillä ei yliopistoja tai mitään muutakaan kyllä "kaapata". On huomattava, että muut yliopistot saavat tästä summasta vain murto-osan.
Niiranen totesi esityksessään myös, että valtion on huolehdittava hyvinvoivasta korkeakouluverkosta. Tässä verkossa yliopistojen sisäinen hallinto kuuluu ainoastaan sille itselleen. On myös elinkeinoelämän intressien mukaista, että perustutkimukseen panostetaan, joka on soveltavan tutkimuksen ehdoton edellytys.
Seminaarissa oli keskustaväriä. Kansaedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Tuomo Puumala kiteytti Keskustan korkeakoulupolitiikan kliseeseen, joka toimii: "Ei niin matalaa torppaa, ettei sieltä voisi tulla maisteria." Juustohöylääminen ei enää auta. Se johtaa vain korkeakouluverkon näivettymiseen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja korkeakoulujen profiloitumista. Niirala totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että Suomessa jokainen yliopisto on omalla alueellaan innovaatioyliopisto. Ja vaikka täällä etelässä, Kehä 3. sisäpuolella on yhdeksän yliopistoa koko maan kahdestakymmenestä, niin jokainen yliopisto on aidosti myös maakuntayliopisto.
1960, 70- ja 80-luvuilla korkeakouluverkon laajentamisessa kantavana ajatuksena oli maakuntien nuorten koulutuksen järjestäminen. Nyt painopiste näyttää siirtyneen ainakin retoriikassa huippututkimuksen pariin. Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa tehdään huippuinnovaatioita ja huippuosaajia. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan muistetaan se, että Suomen kilpailukyky on riippuvainen laajasta ja korkeasta osaamisesta. Matalankin torpan maisterilla paperit pitäisi olla mahdollisimman hyvät.
Puumalan sanoin Keskustan kanta on ollut selkeästi se, että korkeakoulu-uudistus tulee toteuttaa alueiden lähtökohdista käsin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston menestystarina. Korkeakoulujen tulee olla itse aktiivisia. -Menestyvä korkeakoulu, yliopisto on paikka, jossa tehdään sekä huippututkimusta että annetaan laadukasta opetusta, tavoitellaan kansainvälistä kilpailukykyä ja panostetaan myös alueelliseen kehittämiseen.
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
perjantai 9. toukokuuta 2008
Julkisesti, minä sanon teille!
Vappupäivänä Kyösti Kallion patsaalla sai taas kuulla puheita. Onneksi Matti Vanhanen ja kuntaministeri Mari Kiviniemi olivat molemmat ymmärtäneet yhden tärkeän hyvän vappujuhlan periaatteen - puheet eivät saa olla liian pitkiä. Kymmeneen minuuttiin mahtuu paljon asiaa, mutta paljon jää myös sanomatta. Vanhasen puheesta mieleen jäi vaatimus yhdestä julkisen liikenteen matkakortista, jolla voisi liikkua koko maassa ja kaikilla liikennevälineillä takseja myöten. Hieno ajatus, jota ei teknologian puolesta ainakaan pitäisi olla mahdoton toteuttaa.
Itselläni on kahden kaupungin julkisen liikenteen matkakortit, joista vähintäänkin toinen on aina hukassa. Yhä useampi suomalainen matkustaa kotimaassakin säännöllisesti ja käteisen käyttö on vähenemässä kovaa vauhtia. Pankkikortilla maksaminen vaikkapa busseissa ei useimmissa kaupungeissa ole mahdollista, eikä nopeutensa puolesta toivottavaakaan. Kännykällä maksaminen taas vaatii käytännössä oman palvelunumeron joka kaupunkiin, koska muutoin ei voi tietää minkä kaupungin hinnoilla viestistä velotetaan. Yksi yhteinen kortti välttäisi tämänkin karikon - kaupungit voisivat säilyttää päätäntävallan julkisen liikenteensä hinnoitteluun. Toivottavasti Vanhasen ehdotus ottaa tulta alleen ja uudistusta aletaan viemään eteenpäin.
Julkisen liikenteen käyttö ei kuitenkaan lisäänny kaupungeissa, joissa bussilinjat on huonosti suunniteltu tai vuorot ovat riittämättömät. Huonosti toimiva julkinen liikenne on erityisesti opiskelijoiden ongelma, sillä heillä on harvemmin varaa auton ostoon. Hyvin järjestetty julkinen liikenne parantaa koko kaupungin viihtyisyyttä liikkumisen helpottamisesta aina ilmanlaadun paranemiseen saakka. Joukkoliikenne tulisikin valtuustoista nähdä entistä enemmän kokonaistavaltaisesti kaupungin imagoa parantavana tekijänä pakollisen kuluerän sijaan.
Ja tähänhän on taas mahdollisuus vaikuttaa ensisyksynä kuntavaaleissa.
Juha Iso-Aho
Keskustan Opiskelijaliiton pj
Itselläni on kahden kaupungin julkisen liikenteen matkakortit, joista vähintäänkin toinen on aina hukassa. Yhä useampi suomalainen matkustaa kotimaassakin säännöllisesti ja käteisen käyttö on vähenemässä kovaa vauhtia. Pankkikortilla maksaminen vaikkapa busseissa ei useimmissa kaupungeissa ole mahdollista, eikä nopeutensa puolesta toivottavaakaan. Kännykällä maksaminen taas vaatii käytännössä oman palvelunumeron joka kaupunkiin, koska muutoin ei voi tietää minkä kaupungin hinnoilla viestistä velotetaan. Yksi yhteinen kortti välttäisi tämänkin karikon - kaupungit voisivat säilyttää päätäntävallan julkisen liikenteensä hinnoitteluun. Toivottavasti Vanhasen ehdotus ottaa tulta alleen ja uudistusta aletaan viemään eteenpäin.
Julkisen liikenteen käyttö ei kuitenkaan lisäänny kaupungeissa, joissa bussilinjat on huonosti suunniteltu tai vuorot ovat riittämättömät. Huonosti toimiva julkinen liikenne on erityisesti opiskelijoiden ongelma, sillä heillä on harvemmin varaa auton ostoon. Hyvin järjestetty julkinen liikenne parantaa koko kaupungin viihtyisyyttä liikkumisen helpottamisesta aina ilmanlaadun paranemiseen saakka. Joukkoliikenne tulisikin valtuustoista nähdä entistä enemmän kokonaistavaltaisesti kaupungin imagoa parantavana tekijänä pakollisen kuluerän sijaan.
Ja tähänhän on taas mahdollisuus vaikuttaa ensisyksynä kuntavaaleissa.
Juha Iso-Aho
Keskustan Opiskelijaliiton pj
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Gaudeamus, vappu!
Vappu on täällä taas. Kohta koko kaupunki vilkkuu väriloistossa, kun opiskelijat valtaavat kadut ja puistot kirjavine haalareineen ja valkoisine lakkeineen. Havis Amanda saa lakin päähänsä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja vie opiskelijoiden terveiset tasavallan presidentille. Ylioppilaskunnan laulajat, Akademiska Sångförening, Polyteknikkojen kuoro ja monet muut kuorot kohottavat esityksillään isänmaallista tuntoa.
Vappu on opiskelijoiden rakastama juhla. Tänäkin vuonna vappua saadaan viettää varsin lämpimissä olosuhteissa. Aurinko hellii lukuvuoden opiskeluitaan päätteleviä. Yhdellä jos toisella ajatukset saattavat karata hetkittäin jo tulevaan kesään ja sen tuomiin uusiin haasteisiin tai ansaittuun lomaan.
Vapun viettoon kuuluu myös opiskelijoilla väkevä juominen. Suomalaisten alkoholinkulutus on viime vuosien onnettoman alkoholiveropolitiikan johdosta kasvanut hälyttävän korkeaksi. Vuodesta 2003, jolloin veroalennus tehtiin, alkoholin tilastoitu kulutus on kasvanut 15 prosentilla. Parin vuoden ajan alkoholisyyt ovat olleet työikäisten, 15–64-vuotiaiden miesten ja naisten, yleisin kuolinsyy. Suomalaisten alkoholitottumuksissa on huolestuttavia piirteitä. Humalahakuinen juominen on yleistynyt yhä nuorempien keskuudessa. On perusteltua kysyä, voisiko asiat olla toisinkin? Voisiko vappua juhlia maltillisemmin, kohtuullisemmin, raittiimmin, vai onko sosiaalinen paine liian kova?
Kannustan juomisessa vähintään kohtuullisuuteen. Jokainen meistä kantaa tietenkin itsestään vastuun päättäen, juoko vai eikö. Mutta kohtuullisuus ja raittius on suositeltavaa, jos haluaa, että vapusta jää aivokalvolle muutakin kuin päänsärky.
Vappu on universaali juhla. Se on työn juhla. Suomalaiset ovat olleet maailmalla tunnettuja juuri korkeasta työmoraalistaan. Meillä on halu tehdä työssämme parhaamme. Tämän tahdon toivoisi säilyvän tulevaisuudessakin. Siitä on viime kädessä kiinni koko Suomen menestys globaalissa markkinataloudessa. Tänä vappuna saamme iloita maamme korkeasta elintasosta. Meillä nuoremmilla sukupolvilla on painava vastuu kehittää edelleen tätä maata.
Työssä palkitaan ennen kaikkea ahkeruus ja rehellisyys. Erityisesti bisnesmaailmassa luotettavuus on ehdoton vaatimus. Kerran voi huijaaminen ja pettäminen onnistua, mutta toista kertaa ei enää tulekaan. Sama pätee politiikkaan ja yleensä elämään. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Se on totta edelleen.
Opiskelu on opiskelijan päätoimi. Se on useimmalle meistä täysipäiväistä työtä, pitkiä iltoja ja varhaisia aamuja. Monella on myös sivutoimia omalta tai muulta alalta. Opiskeluaika on osittain myös aikaa, jolloin luodaan suhteita lähestyvään työelämään.
Kaikella työllä me rakennamme tätä yhteiskuntaa, pidämme pyörät pyörimässä. Porvarihallitus on onnistunut hyvin työllistämispolitiikassaan. Kiitokset siitä! Tätä kehitystä on edelleen ruokittava. Mutta on myös muistettava, että maassamme on edelleen työttömiä ja suuri joukko pätkätyöläisiä. Sosiaaliturvan perusuudistuksessa on mahdollisuus korjata inflaation ja palkankorotusten aiheuttaman sosiaaliturvan ostovoiman romahdus. Meidän on muistettava myös heikompia ja vähäosaisia yhteiskunnassamme. Periaatteeksi pitäisi tulla "naapuria ei jätetä". Tällöin ideaalissa tapauksessa jokaisella suomalaisella taloudella olisi turvaverkko ympärillään.
Kohtuullista ja iloista vappua 2008!
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden Pj
torstai 17. huhtikuuta 2008
Informaatioähky (Oli: Kainuun järvien happitilanne)
Kainuun ympäristökeskus tiedotti 14.4.2008 Kainuun järvien happitilanteesta. Tiedotteen mukaan järvet jäätyivät Kainuussa tänä talvena keskimääräiseen aikaan, mutta koska jäätyminen tapahtui nopeasti, jäi järvien pohjalle normaalia lämpimämpää vettä. Biologinen toiminta on ollut aktiivisempaa jään alla ja se on kuluttanut happea keskimääräistä enemmän, jolloin järvien happitilanne on mennyt keskimääräistä huonommaksi ja alusvesi on useassa järvessä lähes hapetonta.
Sähköpostini täyttyy päivittäin mitä ihmeellisimmillä tiedotteilla milloin mistäkin. Välillä mietin, mitä mieltä on roikkua erilaisten viranomaisten tiedotelistoilla ja saada informaatiota Vuokkijärven vesitilanteesta tai torjunta-aineiden ympäristövaikutuksista. Kainuun ympäristökeskuksen lisäksi saan tiedotteita sähköpostiini myös Uudenmaan ympäristökeskukselta ja valtakunnallisia tiedotteita Ympäristöministeriöstä sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriö muistaa minua miltei päivittäin tiedotteilla, eikä Eduskuntakaan jää paljoa jälkeen. Lisäksi erilaiset järjestöt tiedottavat jatkuvasti tapahtumistaan ja lähettävät kannanottojaan julkisuuteen, jotka päätyvät sähköpostilokeroihin. Tämän lisäksi on mahdollista tilata lisää luettavaa RSS-syöitteinä tai vastaavina – mikäli siis on riittävän näppärä tietokoneensa kanssa. Surfaaminen netissä ei riitä, kun pitäisi lukea lehtiä ja seurata ajankohtaisohjelmia televisiotakin. Lisäksi olisi syytä sivistää itseään lukemalla myös kirjallisuutta ja katsomalla elokuvia tai ainakin jotain saippuasarjaa, jotta kykenisi osallistumaan pikkukeskusteluihin cocktail-tilaisuudessa.
Hyvällä tahdollakaan kaiken mahdollisen seuraamiseen ei jää aikaa tai energiaa. Oppimateriaalin kasaaminen ja sen päähän takominen vie jo tolkuttomasti aikaa. Vähäisestä vapaa-ajasta pitäisi nipistää aikaa unelle ja liikkumiselle tai edes ystävien tapaamiseen. Unohtamatta tietysti sellaisia velvoitteita kuin työ tai järjestötoiminta. Kysymys ei liene vielä ihan informaatioähkystä (sen tieteellisen näkemyksen mukaan), mutta melkoisesta informaatiotulvasta. Joka tapauksessa saatavilla olevaa tietoa, jopa äärimmäisen mielenkiintoista materiaalia, on maailma pullollaan. Kanssaihmisten silmissä pitäisi näyttää aikaansa ja yhteiskuntaansa seuraavalta, mutta myös omaa alaa seuraavalta ja tietysti globaaleja kysymyksiä seuraavalta. Onhan se nyt perin outoa, jos yhteiskunnalliset asiat kiinnosta. Kaikkeen pitäisi olla aina kanta ja näkemys. Jotenkin alan ymmärtää ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ehdi seurata politiikkaa tai muutakaan ympärillään tapahtuvaa. Kysymys ei välttämättä ole kiinnostuksen puutteesta, vaan siitä informaatiomäärästä ja informaation laaja-alaisuudesta. Asioiden hallinta jo omassa työssä tai opiskelun osalta voi vaatia paljon pohdiskelua, jolloin aikaa ja energiaa ei kerta kaikkiaan ole enempää.
Onneksi tulossa on kesä ja mahdollisuus lomailuun. Saa muuttaa maalle syljeksimään kattoon ja raapimaan mahaansa, jolloin aikaa pitäisi riittää myös riippumatossa loikoiluun ja muuhun laiskotteluun.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Imperialismin uudet kasvot
Palasin juuri viime viikonloppuna Keskustan Opiskelijaliiton järjestämältä Brysseliin suuntautuneelta opintomatkalta, jota voisi kuvailla onnistuneeksi: reissulta jäi käteen muutakin kuin käsintehtyä suklaata ja aimo annos väsymystä – olihan matkan kohteena sentään Euroopan Unionin pääkaupunki. Tapasimme europarlamentaarikot Anneli Jäätteenmäen ja Samuli Pohjamon, tutustuimme Euroopan parlamentin ja komission toimintaan sekä katsastimme tärkeimmät nähtävyydet, pikkuruista Manneken Pisiä unohtamatta. Sukelsimme muutaman päivän aikana hieman pintaa syvemmälle eurooppalaisen päätöksenteon maailmaan, ja opimme niitä lainalaisuuksia ja syy-seuraus-suhteita, jotka ovat varsin merkityksellisiä meidän suomalaistenkin kannalta.
Brysselin matka herätti monenlaisia ajatuksia; Belgian kansainvälinen pääkaupunki ei upeasta julkisivustaan huolimatta edusta niin puhtoisia aatteita, kuin voisi erehtyä luulemaan. Belgian historia kertoo nimittäin kaikkea muuta kuin puhtoista tarinaa: Belgian vauraus on aikanaan saavutettu pitkälti siirtomaan Kongon luonnonkumilla, kadut on kivetty kongolaisten verellä ja siirtomaavallan hallinnon harjoittaman terrorin katsotaan täyttävän jopa kansanmurhan mittasuhteet. Mutta onko tämäntapainen imperialismi vain historiaa? Mistä talouskasvumme nykyään kumpuaa?
Kuten taannoisella Kirkon Ulkomaanavun vierailulla saimme järkyttyneinä kuulla, ja välillä saamme lehtiartikkeleistakin lukea, on esimerkiksi Kongon asema luonnonvaroineen käytännössä edelleen siirtomaa-ajankaltainen. Köyhimpien maiden riisto ei ole siis vieläkään valitettavasti jäänyt historiaan; imperialismi on nyt vain saanut uudet kasvot ja uuden nimen. Itse asiassa nykypäivän imperialismi on kasvotonta ja se luetaan vain globalisaation välttämättömiin ”lieveilmiöihin”, jotka toimivat nimettömästi ja salakavalasti vailla vastuunottajia. Ylikansalliset yhtiöt, monet johtavat suomalaisyritykset mukaan luettuina, toimivat kylmästi markkinatalouden ehdoin, ajattelevat vain parempaa tulosta jokaisen vuosineljänneksen jälkeen keinoja kaihtamatta ja näin aiheuttavat suuria sisäisiä ongelmia ja mittavaa inhimillistä kärsimystä monissa kolmannen maailman valtioissa.
Globaali oikeudenmukaisuus ei saa olla vain kaunis aikomus vaan sen tulee olla vähintäänkin yhtä itsestään selvä asia, kuten globaalit markkinat jo on. Tässä riittääkin työsarkaa niin YK:lle ja EU:lle kuin avustusjärjestöille ja tavallisille kansalaisille. Onneksi me voimme kuitenkin vaikuttaa yllättävänkin paljon kuluttajina. Ensin on vain tunnistettava – ja tunnustettava – maailmanlaajuiset epäkohdat, joihin moni meistä on syyllinen aivan tietämättään. Mistähän sinunkin tietokoneesi ja kännykkäsi komponenttien materiaalit ovat peräisin? Entä kenenhän taskuihin myyntivoitot ovatkaan päätyneet? Ihmisoikeuskysymyksistä ja ympäristövaikutuksista on varmasti turha tässä yhteydessä puhuakaan.
Sini Luokkanen
Filosofian ylioppilas
Helsingin Keskustaopiskelijat ry:n hallituksen jäsen
Järjestö- ja kv-vastaava
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Miltä näyttävät ETYJ:n tulevaisuuden haasteet?
Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) järjesti yhdessä Eurooppanaisten ja Eurooppalaisen Suomen kanssa viime viikon keskiviikkona seminaariin nimellä "Helsingistä Helsinkiin - ETYKistä ETYJiin". Seminaari oli hyvin mielenkiintoinen. Paikalla puhumassa olivat ministeri Elisabeth Rehn, kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Lisäksi paneelissa olivat keskustelemassa ministeri Jaakko Iloniemi, suurlähettiläs Klaus Törnudd, suurlähettiläs Markku Reimaa ja valtiosihteeri Pertti Torstila.
Seminaari herätti pohtimaan Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Onhan Suomi kaiken lisäksi tämän vuoden ETYJ:n puheenjohtajamaa! Vuoden 1975 ETYK-kokous oli Kekkosen johtajakauden suursaavutus ja se osaltaan aloitti kehityskulun, joka lopulta johti loppujen lopuksi Neuvostoliiton ja koko itä-blokin luhistumiseen. Toisaalta on myös sanottu, että se asetti lopullisesti rautaesiripun Euroopan läpi. Oli miten oli, mutta on kuitenkin fakta, että kokouksella oli suuri merkitys sen ajan ulkopoliittisen tilanteen kannalta: Toihan se ensimmäistä kertaa lähes kaikki Euroopan maat saman neuvottelupöydän ääreen.
Ajat ovat kuitenkin tuosta ajasta muuttuneet mutta nykyisellä ETYJillä on edessään monia haasteita, jotka liittyvät pääosin edelleen ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. ETYJ:n ehkä näkyvin toiminnan osa ovat vaalitarkkailumatkat, jotka ovat nousseet esiin usein myös mediassa. ETYJ:llä onkin valitettavan paljon tehtävää demokratian edistämisessä. Esimerkiksi Valko-Venäjällä vallitsee lähes täydellinen diktatuuri. Itänaapurissamme demokratia on puolestaan määritelty ”hieman eri tavalla” kuin mitä Kööpenhaminan vuoden 1990 sopimuksessa maat olivat sopineet ns. demokratian ja vaalien pelisäännöistä.
ETYJ:n vaalitarkkailu ei saa kuitenkaan juuri kiitoksia tarkkailtavista maista. Esimerkiksi ETYJ:n tehtyä vaaleista raportin Venäjän vuoden 2004 presidentin vaaleista oli kommenttina vain, ”että ei tarvitse tulla uudelleen enää neuvomaan”. Kirgisian vaaleissa taas ETYJ sai Kimmo Kiljusen johdolla syyt niskaansa maan hallinnolta ”vallankumoukseen yllyttämisestä” ETYJ:n hyvin kriittisen vaaliraportin vuoksi. Esimerkit osoittavat, että ETYJ:n rooli ei ole helppo. Kaiken lisäksi Ivy-maat ovat perustaneet Venäjän johdolla oman aika lailla ETYJ:a vastaavan organisaation, joka tekee myös vaaleista raportteja, jotka aika eri linjoilla ETYJ:n kanssa.
Mielestäni ehkä huvittavinta on, että myös kiinalaiset ovat tehneet myös oman vaalitarkkailujärjestelmän, vaikka he eivät demokratiasta mitään tiedäkään.
Venäjä on esittänyt vaalitarkkailussa kritiikin kovimman kärkensä siihen, että vaalitarkkailua pitäisi harjoittaa myös muualla Euroopassa kuin vain entisissä Neuvostoliiton maissa. Mielestäni se on argumenttina sinänsä pätevä, että loppujen lopuksi kaikilla mailla voi olla aina välillä aina tarkasteltavaa omissa hallintojärjestelmissään. Esimerkiksi Suomikin on saanut EU:lta huomautuksia kansanedustajien vaalirahoituksesta, joka ei ole riittävän avoin. Vaalitarkkailulla on itseasiassa vastustusta jopa rapakon toisella puolella, jossa republikaanit eivät halua maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Demokraatit pitävät taas niitä todella tarpeellisina, jotta vuoden 2000 presidentin vaalin skandaali ei pääsisi toistumaan. Mielestäni Yhdysvallat näyttää kehittyville demokratioille todella huonoa esimerkkiä, jos se ei päästä vaalitarkkailijoita maahansa. (ETYJ:n 55 maan joukosta näitä kehittyviä demokratioitakin löytyy aika monta) Se ei myöskään edesauttaisi Venäjän avautumista vaalitarkkailulle ja kansainvälisten pelisääntöjen parempalle kunnioittamiselle. Tämä olisi Suomen ja koko EU:n kannalta todella huono kehityssuunta, joka saattaa vielä valitettavasti realisoitua.
KOL on STETE:n jäsenjärjestö
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Opiskelija mukana yliopiston muutoksessa
Koulutuspolitiikka puhututtaa, ei ainoastaan opiskelijoita, vaan myös valtiomme johtajia. Yliopistolain uudistus ja uusi innovaatioyliopisto ovat tällä hetkellä erittäin paljon erilaisia mielipiteitä herättäviä asioita. Viime torstaina 13.3. eduskunnan kyselytunnilla uusi innovaatioyliopisto aiheutti kiivaan keskustelun eduskunnan ja hallituksen välillä. Kysymyksiä nousi erityisesti opposition taholta runsaasti. Ne käsittelivät mm. Yliopistoilla tehtävän tutkimustyön säilymistä riippumattomana, lakiuudistuksen vaikutusta yliopistojen taloudelliseen asemaan, sekä eri yliopistojen joutumista epätasa- arvoiseen asemaan kilpaitaessa elinkeinoelämältä tulevista panostuksista. Paljon keskusteltiin yliopistojen rahoituksen järjestämisestä. Takaako valtio yliopistoille perusrahoituksen? Jäävätkö muut yliopistot uuden innovaatioyliopiston jalkoihin?
Näkökulma, jota hallitsee vain raha, herättää minussa vahvoja tunteita meidän opiskelijoiden asemasta. Onko raha ainoa keino, jolle voidaan antaa mitään merkitystä? Kaikkea mitataan rahassa ja tuottavuus pitää olla korkea. Opiskelijoista pitäisi tulla pikavauhtia työvoimaa elinkeinoelämälle, jotta opiskelu olisi tehokasta. Elinkeinoelämältä toivotaan rahaa yliopistoille, jotta näin tapahtuisi. Jo yliopistoissa keskityttäisiin tutkimaan ja siitä seuraten luultavasti myös opettamaan niitä asioita, jotka ovat tuottavat runsasta taloudellista hyötyä. Tämä ei voi olla meidän, opiskelijoiden, etu. Miten arvotetaan sellaista yliopistotutkimusta, joka taloudellisesti ei ehkä olekaan kovin tuottavaa? Ihmistutkimus ja sen tulokset näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa, mutta niitä ei voi mitata suoraan millään taloudellisilla mittareilla. Entä onko niin, että halutessani opiskella vaikkapa meriargeologiaa, se ei olekaan mahdollista vaan tärkeämpää on valmistua nopeasti jollekin taloudellisesti arvokkaalle alalle työvoimaksi tuottamaan takaisin niitä rahoja, jotka elinkeinoelämä on suunnannut yliopistolle. Eikö yliopistojen yksi tärkeä tehtävä olekin kansansivistysksen ylläpito? Tämä ajatus kansansivistyksestä sisältää paljon enemmän kuin rahalla pystytään määrittelemään.
Keskustelua tulee varmasti myös herättämään tulevat korkeakoulu- uudistukset. Yksikkökoon kasvattaminen ja pieten yksiköiden lakkauttaminen ovat toisaalta hyvin ymmärrettäviä. Rahaa ei kannata heittää hukkaan. Jos opettaminen ja tutkiminen tulee halvemmaksi ja tehokkaammaksi suuremmissa yksiköissä, niin se kuulostaa aivan järkevältä. Entä opiskelijoiden asuminen, terveydenhuolto, oppiminen sekä oppimisympäristö? Onko järkevää rakentaa uusia opiskelija- asuntoja? onko järkevää keskittää opiskelijoita suurempiin keskuksiin? Tuleeko suurista yksiköistä ulos entistä viisaampia insinöörejä tai maistereita? Tehokkuus ei aina tarkoita sitä, että opiskelijoilla ja opettajilla asiat olisivat paremmin. Pienissä yksiköissä ilmapiiri ja opiskelijoiden olot voivat olla jopa paremmat kuin suuremmissa. Toiset tykkäävät, että ympärillä on paljon tekemistä ja ihmisiä, mutta monet viihtyvät myös rauhallisessa ympäristössä, eivätkä kaipaa aktiviteettivyöryä. Monesti erilaiset toiminnot, kuten terveydenhuolto toimivat selvästi paremmin pienissä yksiköissä. Ja joskus pieni yksikkö saattaa olla jopa taloudellisesti tehokkaampi.
Tärkeää olisi muutosten myllyjen pyöriessä, että opiskelijoiden mielipide kuuluisi. Vaikka on tärkeää olla tehokas, on myös pidettävä mielessä opiskelijoiden halu toteuttaa ja sivistää itseään eri tavoin. Näennäinen taloudellinen tehokkuus ei aina välttämättä olekaan tehokas. Opiskelijoiden ja tutkijoiden tulee myös jaksaa istua työpaikallaan ilman loppuunpalamisen oireita. Mielestäni tehokkuus on sitä, että oppilaitoksissa kasvaa älykkäitä, omaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä yksilöitä, joita ei ole ajettu tehotuotannon muottiin. Näin monipuolinen sivistys säilyy yhteiskunnassamme.
Jouko Hämäläinen
Oik. YO
Näkökulma, jota hallitsee vain raha, herättää minussa vahvoja tunteita meidän opiskelijoiden asemasta. Onko raha ainoa keino, jolle voidaan antaa mitään merkitystä? Kaikkea mitataan rahassa ja tuottavuus pitää olla korkea. Opiskelijoista pitäisi tulla pikavauhtia työvoimaa elinkeinoelämälle, jotta opiskelu olisi tehokasta. Elinkeinoelämältä toivotaan rahaa yliopistoille, jotta näin tapahtuisi. Jo yliopistoissa keskityttäisiin tutkimaan ja siitä seuraten luultavasti myös opettamaan niitä asioita, jotka ovat tuottavat runsasta taloudellista hyötyä. Tämä ei voi olla meidän, opiskelijoiden, etu. Miten arvotetaan sellaista yliopistotutkimusta, joka taloudellisesti ei ehkä olekaan kovin tuottavaa? Ihmistutkimus ja sen tulokset näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa, mutta niitä ei voi mitata suoraan millään taloudellisilla mittareilla. Entä onko niin, että halutessani opiskella vaikkapa meriargeologiaa, se ei olekaan mahdollista vaan tärkeämpää on valmistua nopeasti jollekin taloudellisesti arvokkaalle alalle työvoimaksi tuottamaan takaisin niitä rahoja, jotka elinkeinoelämä on suunnannut yliopistolle. Eikö yliopistojen yksi tärkeä tehtävä olekin kansansivistysksen ylläpito? Tämä ajatus kansansivistyksestä sisältää paljon enemmän kuin rahalla pystytään määrittelemään.
Keskustelua tulee varmasti myös herättämään tulevat korkeakoulu- uudistukset. Yksikkökoon kasvattaminen ja pieten yksiköiden lakkauttaminen ovat toisaalta hyvin ymmärrettäviä. Rahaa ei kannata heittää hukkaan. Jos opettaminen ja tutkiminen tulee halvemmaksi ja tehokkaammaksi suuremmissa yksiköissä, niin se kuulostaa aivan järkevältä. Entä opiskelijoiden asuminen, terveydenhuolto, oppiminen sekä oppimisympäristö? Onko järkevää rakentaa uusia opiskelija- asuntoja? onko järkevää keskittää opiskelijoita suurempiin keskuksiin? Tuleeko suurista yksiköistä ulos entistä viisaampia insinöörejä tai maistereita? Tehokkuus ei aina tarkoita sitä, että opiskelijoilla ja opettajilla asiat olisivat paremmin. Pienissä yksiköissä ilmapiiri ja opiskelijoiden olot voivat olla jopa paremmat kuin suuremmissa. Toiset tykkäävät, että ympärillä on paljon tekemistä ja ihmisiä, mutta monet viihtyvät myös rauhallisessa ympäristössä, eivätkä kaipaa aktiviteettivyöryä. Monesti erilaiset toiminnot, kuten terveydenhuolto toimivat selvästi paremmin pienissä yksiköissä. Ja joskus pieni yksikkö saattaa olla jopa taloudellisesti tehokkaampi.
Tärkeää olisi muutosten myllyjen pyöriessä, että opiskelijoiden mielipide kuuluisi. Vaikka on tärkeää olla tehokas, on myös pidettävä mielessä opiskelijoiden halu toteuttaa ja sivistää itseään eri tavoin. Näennäinen taloudellinen tehokkuus ei aina välttämättä olekaan tehokas. Opiskelijoiden ja tutkijoiden tulee myös jaksaa istua työpaikallaan ilman loppuunpalamisen oireita. Mielestäni tehokkuus on sitä, että oppilaitoksissa kasvaa älykkäitä, omaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä yksilöitä, joita ei ole ajettu tehotuotannon muottiin. Näin monipuolinen sivistys säilyy yhteiskunnassamme.
Jouko Hämäläinen
Oik. YO
torstai 13. maaliskuuta 2008
Pätkätyösukupolven syntyminen vain tilastoharhaa?
Helsingin Sanomat kirjoitti viime sunnuntaina (9.3.2008) sunnuntai-osiossaan pätkätöistä ja siitä kuinka tutkija Roope Uusitalo kumosi ainakin joiltain osin käsityksen pätkätyösukupolven syntymisestä pelkkänä tilastoharhana. Edelliseen viitaten määräaikaiset työsuhteet eivät olisikaan yleistyneet 1990-luvun lamavuosina, vaan niitä olisi ollut jo aiemminkin. Käsitys pätkätyösukupolven syntymisestä johtuu Uusitalon mukaan tilastoharhasta ja siitä että tilastoja on tulkittu väärin tai tilastot eivät ole olleet vertailukelpoisia. Tilastointitapa muuttui vuonna 1997, sillä muun muassa aiemmin tutkimus tehtiin vain syksyisin, kun vuodesta 1997 lähtien sitä alettiin tehdä kuukausittain, näin ollen 1990-luvun lopulta alkaen määräaikaisten työntekijöiden osuus näytti lisääntyvän, sillä tilastoissa näkyivät myös kesätyöntekijät.
Uusitalon argumentti eroaa suurelta osin yleisestä mielipiteestä, sillä aiemmin eri tahot ovat olleet yllättävänkin yksimielisiä pätkätyöyhteiskunnan syntymisestä. Helsingin Sanomissa muut pätkätyötä tutkineet ja siitä paljon puhuneet kritisoivat Uusitalon näkemystä mm. siitä syystä, että osa-aikaisia työsuhteita ja vuokratyötä ei ole huomioitu tässä yhteydessä lainkaan, vaikka vuokrattuja työntekijöitä vuonna 2005 oli yli 100 000 ja osa-aikaisia työntekijöitä lähes 300 000. Edellisen lisäksi olisi huomioitava, että vaikka pätkätyöt eivät olisi lisääntyneet viime vuosien aikana, epävarmuus on kohdentunut toisin kuin ennen. Nykyisin määräaikaisia töitä tekevät eniten nuoret akateemiset naiset, nimittäin työvoimatutkimusten mukaan vuonna 2006 lähes puolet alle 25-vuotiaista naispuolisista palkansaajista oli määräaikaisessa työsuhteessa. Muun muassa akatemiatutkija Raija Julkunen ja helsinkiläinen tuottaja Osku Pajamäki mainitsevat, että työsuhteet ovat ylipäänsä muuttuneet aiempaa epävarmemmiksi, eikä tässä yhteydessä tarkoiteta vain palvelualoilla lisääntyvää osa-aika- sekä vuokratyötä, vaan lisääntyvää pelkoa ylipäänsä työtehtävistä selviämisessä. Määräaikainen työ ei enää olekaan tietty välivaihe siirryttäessä vakinaiseen työsuhteeseen, vaan siitä on Pajamäen mukaan tullut pysyvä tila. Epäilemättä yhä useampi on saanut edellisen kokea myös omakohtaisesti. Toisaalta Uusitalo ei myöskään kiistä, että hänen tekemänsä havainto tilastoharhasta poistaisi itse pätkätyön ongelmaa, sillä muihin Euroopan valtioihin verrattaessa Suomessa tehdään varsin paljon pätkätyötä. Suomen koko vuoden keskiarvo on tällä hetkellä 16,4 prosenttia työsuhteista, EU:n keskiarvon ollessa 14,4.
Ulrich Beck puhui jo parisenkymmentä vuotta sitten joustavan, hajautetun, riskialttiin alityöllisyyden lisääntymisestä ja sen alan valtaamisesta täystyöllisyydestä. Epätyypillisten vähemmän standardoitujen työnmuotojen, kuten osa- ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntyessä, vastaavasti tyypillinen ja normalisoitu palkkatyö on alkanut haurastua. Normalisoidun työnteon haurastumisen taustalla on nähty monia tekijöitä, kuten runsas työttömyys, yritysten alihankinta- ja kilpailustrategiat, ammatillisen järjestäytymisen väheneminen sekä naisten ja opiskelijoiden tulo työmarkkinoille. 2000-luvun alkua on saanut kuulla usein kuvattavan jälkiteolliseksi, globaaliksi ja verkostoituneeksi ajanjaksoksi. Suomi on edennytkin vauhdilla kehittyneimpien ja kilpailukykyisempien tietoyhteiskuntien joukkoon, mikä on lisännyt osaltaan epävarmuutta työelämässä. Tässä yhteydessä on puhuttu usein tietotyöstä, johon on liitetty erilaisten positiivisten odotusten lisäksi myös kielteisiä ajatuksia. Positiivista ovat olleet mm. ajatukset yksipuolisten töiden poistumisesta, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista ja työn palkitsevuudesta. Kun vastaavasti ainakin Suomessa negatiivisina kommentteina keskusteluissa on kuullut puhuttavan työelämään liittyen juuri ihmisten kokemasta epävarmuudesta, kiireestä, uupumuksesta ja niin sanotuista epätyypillisistä työsuhteista, kuten pätkätöistä.
Ruokkivatko työtätekevät opiskelijat pätkätyöllisyyden kasvua? Kieltämättä viime aikoina olen kuullut monia tapauksia, joissa henkilöt eivät edes ole kiinnostuneita vakituisesta työstä, vaan ottavat vastaan mieluummin lyhyempiä määräaikaisuuksia, harrastavat näin ollen eräänlaista työelämän surffailua ja en tässä yhteydessä suinkaan tarkoita pelkästään opiskelijoita. Toisaalta kesätyöntekijöistä käydään jo eräänlaista kamppailua eri työnantajien kesken, yritykset ovat aikaistaneet rekrytointejaan ja hakevat kesätyöntekijöitä näkyvämmillä sekä laajemmilla kampanjoilla. Mutta edellisistä seikoista huolimatta tosiasia on myös se, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen toteaa Helsingin Sanomissa, että määräaikaisuuteen syynä kahdessa tapauksessa kolmesta on se, että vakituista työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Yleensä siis Suomessakaan pätkätyö ei ole työntekijän oma valinta. Tutustuessa avoimiin työpaikkoihin ja virkoihin, voi hyvin nopeasti todeta, että nykyään ei ainoastaan yksityinen sektori ”syyllisty” määräaikaisten työsuhteiden solmimiseen laatiessaan kilpailustrategioitaan, vaan yhä enemmän pätkätöistä tehdään kuntien ja valtioiden palveluksessa. Tuntuu, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että julkisella puolella on avoimena määräaikaisia virkoja, vaikkakin ne saattavat kestää joissakin tapauksissa useamman vuoden. Toisaalta ketkä tekevät ylipäänsä tulevaisuuden Suomessa muun muassa pätkätyöt, sillä huolenaiheena on ollut pitemmän aikaan työmarkkinoiden epätasapaino eli kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, jolloin työelämästä syrjäytymistä ja työvoimapulaa esiintyy samanaikaisesti. Työvoiman rekrytointi ulkomailta oli julkisuudessa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin uutisoitiin kymmenien tuhansien filippiiniläisten tuomisesta Suomeen vuoteen 2015 mennessä, tarkoituksena työllistää heitä muun muassa terveydenhoidon erilaisiin tehtäviin. Työvoiman houkuttelu Suomeen tuo esiin monia kysymyksiä, aiemmin mainitussa tapauksessa esimerkiksi törmättiin epärehellisiin yhteistyökumppaneihin työntekijöiden lähtömaassa, toisaalta Suomi ei ole myöskään kovin vetovoimainen maa ilmaston ja kaukaisen sijaintinsa vuoksi, varsinkin kun samaa työvoimaa houkuttelevat ja havittelevat monet muutkin valtiot.
Kaikesta huolimatta onnea kesätöiden hakuun!
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Ilmastonmuutosta ilmassa?
Helsingin keskustaopiskelijoista koostuva iskuryhmä pääsee ensi viikolla seuraamaan Eduskunnan kyselytuntia ja tutustumaan samalla lakeja säätävän eduskuntalaitoksen toimintaan. Piipahdamme kansanedustaja Mirja Vehkaperän vieraana. Vierailuamme odotetaan kovin, joten toivon, että kaikki ilmoittautuneet ovat tahoillaan valmistautuneet ja pohtineet visaisia kysymyksiä kansanedustaja Vehkaperän pään menoksi.
Eduskunta ei lepää laakereillaan ja odottele meidän vierailua tai torstaina televisioitavaa kyselytuntia. Eduskunnan työjärjestyksen mukaan tiistaina 12.3. aloitetaan EU:n ilmasto- ja energiastrategiasta täysistuntokeskustelu. Tammikuussa Euroopan komissio antoi jo silloin paljon huomiota saaneen tiedonannon ilmasto- ja energiastrategiasta. EU:n ilmasto- ja energiastrategia tulee olemaan merkittävä kokonaisuus, josta Suomen kantaa pohjustavat useat eri valiokunnan. Käsiteltävänä oleva strategiakokonaisuus yltää lonkeronsa useille eri yhteiskunnan osa-alueille. Ainakin näin lupaillaan Eduskunnan nettisivuilla, enkä epäile asiaa yhtään.
Onhan kysymys ehkä tunteita herättävimmästä asiasta sitten NATO-keskustelun. Toinen väittää, ettei mitään ilmastonmuutosta ole tulossa ja rajoitukset energiantuhlailuun ovat tarpeettomia. Toinen on vaihtanut lamppunsa aikapäiviä sitten energiansäästölampuksi ja siltikään ei polta sitä juuri koskaan. Toisaalta energiantuotannon osalta keskustelua käydään hiilidioksidivapaan ja uusiutuvan energian välillä, samalla kun metsäteollisuus kantaa huolta puun riittävyydestä. Yksi uskoo tuulivoimaan ja toinen ydinenergiaan, ja kolmas luonnollisestikin kannattaa Vuotosta. Kemijärvi-case ja Venäjän puutullit vain lisäävät vettä myllyyn, jonka tehosta toivoisi voitavan siirtää jotain sähköverkkoonkin. Samalla yksityiset ihmiset kantavat huolta omien elintottumustensa vaikutuksista luontoon ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Taitaapa joku kantaa huolta myös siitä, millainen ympäristö jää tuleville sukupolville. Näyttää siltä siis, että ilmasto- ja energiakeskustelu koskettaa jokaista meistä – aina kotitaloudesta suuryritykseen.
Tammikuun puolivälin jälkeen EU:n komissio antoi ilmasto- ja energiapaketin, joka sisältää muutokset EU:n päästökauppajärjestelmään, kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet päästökaupan piiriin kuulumattomilla sektoreilla ja uusiutuvan energian käytön lisäämisen. Taustana tälle ovat viimekeväiset Eurooppa-neuvoston päätökset, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä lisätä energiaomavaraisuutta unionin alueella. Komissio esittää Suomelle uusiutuvan energian käytön lisäämistä 38 %:iin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 16 %:lla päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla. Vähennys lasketaan vuoden 2005 tasosta. Päästökaupan piiriin lisätään uusia toimialoja ja uusia kaasuja. Merkittävintä lienee kuitenkin, että kansallisista päästöoikeuksien jakomenetelmistä on tarkoitus luopua ja päästöoikeuksien kokonaismäärä päätetään yhteisötasolla. Komissio esittää, että jatkossa päästöoikeudet huutokaupattaisiin. Suomen osalta kaikki tavoitteet ovat haastavia ja vaativat taloudellisten ponnistelujen helpottamiseksi myös asennemuutosta. Ja sen tosiasian hyväksymistä, että ilmastotalkoot maksavat. Mutta ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hajautettu energiantuotanto voivat tuoda meille myös uusia työpaikkoja. Ilmasto- ja energiastrategian tuomilla lainsäädäntömuutoksilla on vaikutuksia meidän kaikkien elämään. Päätökset voivat näyttäytyä rangaistuksina ja arkea vaikeuttavina ilkeyksinä. Päätösten avoin valmistelu ja perustelu auttavat ymmärtämään ja hyväksymään lainsäädäntömuutokset helpommin. Tässä toivon, että kukaan ei sorru selittelemään EU:n vaatimuksilla näitä vaikutuksia. Olemme mielestäni vastuussa energiankulutuksen vähentämisestä ja muista toimista kuten uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotosta sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä jo sen perusteella, että ilmastonmuutos on todellisuutta. Olemme osana unioni sidottuja yhteisiin päätöksiin, mutta ilmastonmuutos ei ole EU:n vika. Avoin ja rehellinen keskustelu aiheista ja ympäristötiedon saaminen ovat mielestäni ratkaisevaa asenteiden muuttumiseen.
Kuluneella viikolla kokoontuneet EU:n ympäristöministerit vaativat, että ilmasto- ja energiapaketti olisi saatava valmiiksi ja hyväksytyksi mahdollisimman pian, viimeistään alkuvuodesta 2009. Suomessa tämä käsittely siis alkaa lähetekeskustelulla tiistaina ja Eurooppa-neuvosto käsitellee asiaa heti seuraavana päivänä. Ilmasto- ja energia-asioiden osalta on tulossa superviikko? Toivottavasti asiat etenevät ja kaikki osapuolet ymmärtävät, että ilmasto- ja energiastrategia vaatii rajujakin ratkaisuja.
Lisää lukemista:
Työ- ja elinkeinoministeriö - http://www.tem.fi/index.phtml?s=2542
Ympäristöministeriö - http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=84&lan=fi
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Karkauspäivä opiskelijoiden kaamosmasennuksen karkottamiseksi!
Miten voit, opiskelija? Onko lumeton talvi puristanut mehut opiskelulihaksista? Millä mielin lähdet kohti kevättä?
YTHS:n vuoden 2006 vuosikatsauksen mukaan mielenterveyden oireet kuuluvat yleisimpiin syihin käydä yleislääkärin vastaanotolla. Kaikista yleislääkärillä käyneistä 8 % vuonna 2005 ja 10 % vuonna 2006 kävi YTHS:llä juuri mielenterveydellisistä syistä.
Kaamosmasennus on oireyhtymä, johon tavallisesti yhdistetään masentuneisuus, ahdistuneisuus ja yleinen alavireisyys, ja joka johtuu auringonvalon puutteesta talviaikaan pohjoisilla leveyspiireillä. Ihmisillä ja eläimillä on havaittu tutkimuksissa muutoksia käytöksessä, aineenvaihdunnassa sekä yleisessä mielenvireessä eri vuodenaikoina. Joillakin oireet saattavat esiintyä niin voimakkaina, että ne vaikuttavat huomattavasti jokapäiväiseen elämään. Huomattavaa on, että yli 10 %:a pohjoiseurooppalaisista tuntee pimeimpien kuukausien aikana alavireisyyttä. Kaamosmasennus koskettaa siis opiskelijoitakin.
Kevät tulee olemaan opiskelijoilla pitkä ja kesään on vielä matkaa.
Useat pakertavat opiskelujen lisäksi myös töissä ja muissa askareissa. Kesä tuo harvalle
vapautta, sillä monet toivovatkin olevansa työssä elättäen itsensä kesäkauden,
keräten rahaa ja työkokemusta tulevaisuutta varten. Mikä auttaisi
sinua rentoutumaan ja keskittymään opiskeluun? Olisiko se uusi harrastus tai
enempi aika läheisten parissa?
Kevät sisältää paljon odotuksia ollen samalla myös aika, jolloin väsymys ja uupumus iskevät
kaikkein voimakkaimmin. Kevät ja luonnon herääminen tuovat lisäkontrastin siihen,
miltä oma arki näyttää. Opiskelijoiden jaksaminen, niin fyysinen kuin psyykkinen, on tärkeää. Opiskelu on yksinäistä puurtamista useimmissa tiedekunnissa siitäkin huolimatta, että luennoille ahtautuu entistä suurimpi määrä opiskelijoita. Pitäisi jaksaa paiskia pitkiä päiviä kirjastossa ja iltaisin tai viikonloppuisin työpaikalla sekä hoitaa kunnialla
muutkin toimet ja tehtävät. Ajatus omasta mielestä ja kehosta osana heräävää luontoa ahdistaa. Aamuisin herääminen on vielä vaikeampaa kuin illalla nukahtaminen.
Mistä siis löytää voima kevään siirtymävaiheeseen? Ehkä siitä, että pimeä talvi on vihdoinkin väistynyt. Nauti kevään valoisuudesta! Kaiva siis esiin ne viimekesäiset Ray Banit ja löysää hieman tahtia. Enää ei tarvitse kiihdyttää opiskelutahtia, kevät menee jo omalla painollaan.
Karkauspäivänä tahdomme herätellä kaikkia opiskelijoita muistamaan itseään.
Karkaa hetkeksi pois kaikesta ja keskity itseesi ja läheisiisi! Varaa aikaa ystäville. Karatkaa yhdessä johonkin piristävään paikkaan! Vauhti kyllä riittää kevään loppuun saakka.
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
Teol. yo
YTHS:n vuoden 2006 vuosikatsauksen mukaan mielenterveyden oireet kuuluvat yleisimpiin syihin käydä yleislääkärin vastaanotolla. Kaikista yleislääkärillä käyneistä 8 % vuonna 2005 ja 10 % vuonna 2006 kävi YTHS:llä juuri mielenterveydellisistä syistä.
Kaamosmasennus on oireyhtymä, johon tavallisesti yhdistetään masentuneisuus, ahdistuneisuus ja yleinen alavireisyys, ja joka johtuu auringonvalon puutteesta talviaikaan pohjoisilla leveyspiireillä. Ihmisillä ja eläimillä on havaittu tutkimuksissa muutoksia käytöksessä, aineenvaihdunnassa sekä yleisessä mielenvireessä eri vuodenaikoina. Joillakin oireet saattavat esiintyä niin voimakkaina, että ne vaikuttavat huomattavasti jokapäiväiseen elämään. Huomattavaa on, että yli 10 %:a pohjoiseurooppalaisista tuntee pimeimpien kuukausien aikana alavireisyyttä. Kaamosmasennus koskettaa siis opiskelijoitakin.
Kevät tulee olemaan opiskelijoilla pitkä ja kesään on vielä matkaa.
Useat pakertavat opiskelujen lisäksi myös töissä ja muissa askareissa. Kesä tuo harvalle
vapautta, sillä monet toivovatkin olevansa työssä elättäen itsensä kesäkauden,
keräten rahaa ja työkokemusta tulevaisuutta varten. Mikä auttaisi
sinua rentoutumaan ja keskittymään opiskeluun? Olisiko se uusi harrastus tai
enempi aika läheisten parissa?
Kevät sisältää paljon odotuksia ollen samalla myös aika, jolloin väsymys ja uupumus iskevät
kaikkein voimakkaimmin. Kevät ja luonnon herääminen tuovat lisäkontrastin siihen,
miltä oma arki näyttää. Opiskelijoiden jaksaminen, niin fyysinen kuin psyykkinen, on tärkeää. Opiskelu on yksinäistä puurtamista useimmissa tiedekunnissa siitäkin huolimatta, että luennoille ahtautuu entistä suurimpi määrä opiskelijoita. Pitäisi jaksaa paiskia pitkiä päiviä kirjastossa ja iltaisin tai viikonloppuisin työpaikalla sekä hoitaa kunnialla
muutkin toimet ja tehtävät. Ajatus omasta mielestä ja kehosta osana heräävää luontoa ahdistaa. Aamuisin herääminen on vielä vaikeampaa kuin illalla nukahtaminen.
Mistä siis löytää voima kevään siirtymävaiheeseen? Ehkä siitä, että pimeä talvi on vihdoinkin väistynyt. Nauti kevään valoisuudesta! Kaiva siis esiin ne viimekesäiset Ray Banit ja löysää hieman tahtia. Enää ei tarvitse kiihdyttää opiskelutahtia, kevät menee jo omalla painollaan.
Karkauspäivänä tahdomme herätellä kaikkia opiskelijoita muistamaan itseään.
Karkaa hetkeksi pois kaikesta ja keskity itseesi ja läheisiisi! Varaa aikaa ystäville. Karatkaa yhdessä johonkin piristävään paikkaan! Vauhti kyllä riittää kevään loppuun saakka.
Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen
Teol. yo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
