Edarikuulumisia, osa 1.

Koska edustajistovaalit ovat jo ensi loka-marraskuussa on aika pureutua ajankohtaisiin ylioppilaskunnan asioihin. Tämä kirjoitus toimikoon johdatuksena ylioppilaskuntapolitiikan jännittävään tematiikkaan.

Käytin edellisessä edustajiston kokouksessa puheenvuoron, siitä ärsyttävän värisestä vaaleanvihreästä pöntöstä, että meidän edustajien on laitettava käsi sydämelle ja pohdittava ryhmissämme, mistä voimme pitää kiinni, mistä luopua. Lainasin Vanhan testamentin Saarnaajaa. Elämme nimittäin historiallisia aikoja. Ylioppilaskunta on rakentanut kolmannen yo-talonsa ja investoinut muunmuassa Domus Academican maanalaisiin tiloihin(mm. juhlaravintola ja bändikämppiä) ja vanhaan Villa Kuunariin. Edellisestä talo-projektista onkin aikaa jo 100 vuotta, joten tästä perspektiivistä. Vuosittaiset säästötarpeet ovat vähintään 200 000 euroa. HeKO:lla on jo alustavia ehdotuksia säästötoimenpiteiksi!

On siis paineita säästöille, leikkauksillekin. On perin harmillista, mitä olemme oppositiossa toittottaneet, että jäsenistön kukkarolle käydään sumeilematta. Tällä hetkellä hallituksessa olevat ryhmät tuntuvat luottavan eräänlaiseen ikuiseen rahasampoon, joka suoltaa HYY:lle rahaa kuin solkenaan. Käytännössä tämä "sampo" on ollut jäsenmaksun korottaminen ja HYY Yhtymän tuloutustarpeen jatkuva kasvattaminen. On arvioitu, että jos tämä meno jatkuu, niin ylioppilaskunnan käyttörahasto on syöty loppuun vuoteen 2012 mennessä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Yhtymän puolelta ollaan tultu tiukkaan paikkaan. Toimintataloutta ja liiketoimintaa on katsottava kokonaisuutena.

Olemme oppositiossa(erit. HeKO, Oikea edustajistoryhmä, Osakunnat) vaatineet, että on käytävä arvokeskustelua, mikä on ylioppilaskunnan varsinainen ja perimmäinen tehtävä. Mikä on sen ydintoimintaa, jota pitää vaalia, mikä puolestaan kehätoimintaa, josta voitaneen luopua. Mikä on oikeudenmukainen jäsenistö- ja järjestöpalveluiden suhde ja saama tuki? Me haluamme turvata ylioppilaskunnan jatkuvuuden ja jäsenistön tasavertaisen kohtelun!

Seuraavan kerran edustajisto kokoontuu 27.4. päättämään viime vuoden tilinpäätöksestä. 28.5. esityslistalla on Kehys-budjetti, jossa määritellään alustavasti Talousjohtokunnan valmisteleman ja ylioppilaskunnan hallituksen hyväksymän esityksen pohjalta ensi vuoden talouden suuntaviivoista, tuloista ja menoista. Yksittäiselle hyyläiselle konkreettisin asia on jäsenmaksun suuruus. Tämän hetkisten tietojen mukaan sitä ollaan nostamassa, mikä on valitettavaa. Kehys-budjetti on siis käytännössä jäsenmaksun perustelu. Se on lisäksi ohjeellinen väline budjetin valmisteluun. Kehys puolestaan valmistellaan KTS:n eli Keskipitkän aikavälin taloussuunnitelman linjausten mukaisesti. KTS:ää päivitetään joka toinen vuosi, ja tänä vuonna siihen jälleen tartutaan.

Toivon henkilökohtaisesti, että kevään aikana saamme luotua edustajistoon säästötalkoo-hengen päälle, jotta todellisiin rakenteellisiin säästöihin on valmiuksia ensi joulukuun budjetti-edarissa. Konkreettisia säästömahdollisuuksia on paljon, jos on uskallusta tehdä valintoja. Lisäksi mm. UniCafelle ja Ylioppilaslehdelle tulee asettaa jo omistajanäkökulmastakin nousten tiukemmat tulostavoitteet.

Edustajiston kokoukset ovat muuten avoimia, joten olkaa tervetulleita kuuntelemaan debattejamme!

Keväisin säästöterveisin, Kalle Peltokangas

Itsekkäitä ekotekoja?

Taantuman aikana on moneen otteeseen kehoitettu välttämään turhaa nuukailuja ja kuluttamaan kuten ennenkin. Bob Helsingin ja ETLA:n Älä ruoki lamaa-kampanja on talven aikana pistänyt ainakin oman pääni pyörälle. Yhtäkkiä järkevä nuukailu onkin pannaan. Miksi parsia sukkia, kun voi saman tien ostaa kymmenet uudet, miksi kituuttaa vanhan telkkarin kanssa, kun uuden hienon full-hd:n hankkiminen olisi suorastaan sankariteko markkinatalouden puolesta. Internetin keskustelupalstoilla useat, erityisesti hilpeät nuoret aikuiset, ovat ottaneet edellä mainitun kampanjan vapahtajakseen: ”Shop till you drop”-iskulauseet ovat tulleet kestävän kehityksen vastalauseiksi ja yhtäkkiä ilmastonmuutos ei enää pelotakaan. NYT PELASTETAAN SUOMI LAMALTA, yhdessä tuumin käykäämme taistoon ja suorinta tietä lähimpään ostariin!

Hyvä on. Saatan hieman kärjistää, mutta annettakoon se anteeksi. Yksinkertainen mieleni uskoo kuitenkin vahvasti, että laman vastaisen sotakampanjan päihdyttämät massat räiskivät kukkaroidensa sisältöjä minne sattuu sen enempää miettimättä. Paras vain tuhlata ja paljon, ihan sama mihin. Elvytetään henkkamaukan tuotantoa ostamalla muutama kymmen trikoopaitaa ja miksi tyytyä mäkkärissä yhteen bigmäkkiin, kun voi saman ties ostaa kaksi?

Itse liityin jokin aika sitten facebookissa Ruoki lamaa-ryhmään ja viaton mielenilmaisuni tuotti lähipiirissäni suorastaan skandaalin aineksi. Muutamat eivät voineet käsittää miksi minä, näennäisesti sovinnainen ihminen, voin olla niin radikaali, että teen tuollaisen statementin jopa facebookissa, ihan julkisesti (!). Haluanko todella suosia lamaa ja tehdä kaikki työttömiksi ja onnettomiksi? Huh huh. En vain pidä Bob Helsingin ja ETLA:n mainoskampanjasta siinä kaikki. Laajemmin ajateltuna en myöskään pidä tavasta miten markkinatalous on rakennettu. Mielestäni on surkuhupaisaa, että jos joulumyynti pysyy edellisvuoden tasolla alkaa samantien hampaiden kiristely tuhkan viskonta. Ainainen voiton tavoittelun kilpajuoksu ahdistaa ainakin minua siinä määrin, että alan jo haaveilla epikurolaisesta elämäntyylistä. Myönnän rehellisesti, että tietoni maailmantaloudesta ovat rajalliset ja viisaat varmasti tuhahtelavat mielipiteitteni aukoille, mutta pitää koittaa silti yrittää.

Yleisen mielipiteen mukaan ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä lamaa enemmän (HS 11.3.09). Ilmastonmuutoksen ehkäisy yksilön kohdalla tarkoittaa puolestaan kestäviä ja fiksuja kulutustottomuksia, eli parsitaan sukat ja tyydytään sähkönkulutukseltaan vaatimattomampaan telkkariin full hd:n sijaan, suositaan mahdollisimman lähellä tuotettua kasvisruokaa ja matkustetaan julkisilla jne. On ihan tervettä nuukailla välillä, tyytyä kerrankin vähempään ja iloita pienistä iloista. Jokaisella on oikeus jättää kaupassa ylimääräinen muropaketti ostamatta ilman että tarvitsee huokailla kassalla että ”voi ei nyt mä ruokin sitä lamaa, paha minä”.

Itse sympatiseeraan kaikenmoista pienyrittäjyyttä, katutaiteilijoita, suutareita, parsijoita, kampaajia, luomutilallisia jne. Ja heitä tahdonkin taantuman aikana kannustaa. On vastuullista suosia Suomalaista monestakin syystä, mutta etenkin siksi, että se on kirjaimellisesti aina kotiin päin. Suosikaamme luomua, hinta-laatusuhteeltaan reilua. Moraalinen tuote varmasti lämmittää ostajansa sielua enemmän kuin mahdollisimman halvalla väsätty. Vanhojen tavaroiden vaaliminen nostaa niiden tunnearvoa ja joskus myös taloudellista arvoa. Jos vanhat rikkimenneet saappaat käy suutarilla korjauttamassa, tulee niistä omistajalleen sen jälkeen tuhat kertaa rakkaammat kuin mitkään uudet kaupasta ostetut.

Jokainen meistä on varmasti välillä langennut epäeettisen, mutta vastustamattoman halvan tuotteen ansaan, itse olen ainakin useasti. Mutta ehkäpä juuri nyt taloudellisen epätasapainon aikana onkin oikea aika tehdä hyviä lupauksia ja fantasioida maailmanpelastamisesta pienin ja suurin konkreettisin teoin.

(HYY:n ympäristövaliokunnan nuukuusviikko 20.-24.4.09)

Heidi Kauppinen