Verojärjestelmä remonttiin?

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mielestä Suomen koko verojärjestelmä pitäisi laittaa remonttiin. (HS 24.5.). Kataisen mielipiteet ovatkin herättäneet kummeksuntaa, sillä hänen mielipiteensä eivät olleet aivan sitä, mihin on kokoomuslaisilta totuttu. Kataisen veto oli todella yllättävä. Mielestäni fakta on kuitenkin se, että verojärjestelmässämme on ongelmia, jotka vaatisivat korjausta. Pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen erotus on tuonut valtiolle ongelmia, jotka vaikuttavat kärjistyvän aina vain. Pahimpana esimerkkinä ovat tällä hetkellä lääkäreiden ja asianajajien perustamat yritykset, joiden avulla he pystyvät tällä hetkellä käytännössä katsoen muuntamaan ansiotulonsa pääomatuloiksi ja maksamaan selvästi pienempää veroprosenttia. Ongelma ei ole tällä hetkellä vielä kovin laaja, mutta nämä ammattiryhmät ovat ilmeisesti vasta jäävuoren huippu ja on hyvinkin mahdollista, että monet muut alkavat tekemään samoin. Siksi varmasti myös valtiovarainministeriö on asian suhteen varpaillaan. Lisäksi käynnissä oleva sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä olisi järkevää muuttaa verojärjestelmää, sillä se on myös sosiaaliturvan uudistamisen kannalta olennaista.

Uudistus ei ole kuitenkaan ongelmaton sillä, vaikka ajatus ansioverotuksen keventämisestä ja ympäristöverojen ja välillisten verojen nostosta kuullostaa sinänsä ajattelemisen arvoiselta. Esimerkiksi monien välillisten verojen reipas nostaminen kurjistaa yleensä eniten kaikista pienituloisempia, esimerkiksi eläkeläisiä ja opiskelijoita, sillä heidän tulonsa eivät yleensä siinä määrin lisäänny niin paljon palkkatulojen kasvaessa. Tietysti verojärjestelmän muutos vaatisi vastaavasti sosiaaliturvaan suuria muutoksia, mutta näiden molempien järjestelmien yhteensovittaminen ei ole helppoa.

SAK:n pääekonomisti Pertti Parmanne pitää Kataisen esityksiä ihan "Epäuskottavina" (Uusisuomi.fi 26.5.). Kommentti ei sinänsä yllätä, mutta Parmanne ei kuitenkaan tyydy vain Kataisen linjausten kommentointiin, vaan hämmentää soppaansa vielä omilla ideoillaan. Ideat tosin kuulostavat siltä, että kuin ne olisi tilattu SDP puoluetoimistolta mittatilaustyönä. Parmanne ehdottaakin haastattelussaan, että metsämaan kiinteistöverotusta tulisi harkita etenkin siksi, koska varallisuusvero on poistettu. Pitää vain toivoa, että ideoiden ollessa tuota tasoa, hänen ja muut SAK:n tekemät ideat verotuksen uudistamisen suhteen eivät pääse koskaan Valtioneuvoston ulko-ovea pidemmälle. Metsää omistavien rinnastaminen suoraan varakkaisiin on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista.

Toivottavasti veroreformi ei jää kuitenkaan vain puheen asteelle. Saa nähdä, millaisen avauksen valtiovarainministeriö asian suhteen tekee ja missä aikataulussa. Keskustan Opiskelijaliitolla (KOL) on oma perusturvatyöryhmä, joka on pohtinut sosiaaliturvan ja verotuksen uudistamista. KOL esittelee työryhmän raporttia Keskustan puoluekokouksessa Joensuussa 13-15.6. Raportti tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Sen voin luvata.

Eero Lehden omistama Taloustutkimus Oy vei tilat Sininauhasäätiöltä

Tämän aamun järisyttävin uutinen oli ehdottomasti se, että Helsingin pitkäaikaisasunnottomille kaavailtu ja jo valtuustonkin maaliskuussa siunaama tukiasuntolahanke Mäkelänkatu 56:een vesittyi.

Helsinki ja valtio on tehnyt aiesopimuksen pitkäaikaisasunnottomien määrän vähentämisestä pääkaupunkiseudulla. Asuntolan rakentaminen Mäkelänkadulle on mainittuna tässä sopimuksessa, joka on tällä hetkellä sosiaalilautakunnan käsittelyssä. Asuntolahankkeen kustannuksista puolet olisi langennut valtion maksettavaksi.

Poliitikoilla on asunnottomien tilan parantamiseksi tällä hetkellä vahvaa tahtoa yli puoluerajojen. On siksi perin hämmästyttävää, kuinka kokoomuksen Eero Lehti toimi tässä tapauksessa. Voi vain kysyä, onko tämä sitä kokoomuslaista "koko kansan puolueen" politiikkaa? Politiikkojen uskottavuus on ollut koetuksella viime aikoina vaalirahoitusasioiden johdosta. Tällainen kansanedustajan toiminta ei ainakaan paranna sitä.

Olen tutustunut Kalevankadulla olevaan Kovaosaisten ystävät ry:n omistamaan ja ylläpitämään Arvid-kotiin, joka on asunnottomien miesten tukiasuntola. Elämä siellä oli hyvin tavallista ottaen huomioon, minkälaisista taustoista asuntolan asukkaat tulevat. Nämä asuntolat panostavat aidosti turvallisen ja kodinomaisen ilmapiirin luomiseen. Sen kautta asukkaiden on mahdollista alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen ja mahdollisesti muuttaa jonakin päivänä asuntolasta pois ja takaisin työelämään. Tällaista asuntolatoimintaa on ehdottomasti tuettava niin taloudellisesti kuin asenteellisestikin.

Joukkuelajeissa puhutaan, että joukkue on niin vahva kuin on sen heikoin yksilö. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Yhteiskunnan henkinen hyvinvointi ilmenee siinä, miten se huolehtii heikoimmistaan ja vähäosaisimmistaan.

Kalle Peltokangas

Styrman HYYn uudeksi pääsihteeriksi

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi eilen kevään viimeisessä kokouksessaan ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi HuK:n Katariina Styrmanin. Ainejärjestöjen ehdokas 28-vuotias HYY:n hallituksen viimevuotinen puheenjohtaja Styrman tervehti edustajistoa ja muuta paikalla ollut HYY:n väkeä videon välityksellä. Kiireinen opiskelija oli näet opintomatkalla Euroopassa.

Edustajisto oli sinänsä myönteisen haasteen edessä, sillä sen oli valittava pääsihteeri kolmen todella tasaväkisen ehdokkaan joukosta. Styrmanin lisäksihän ehdolla uudeksi pääsihteeriksi olivat Ville Väärälä ja Ville Sinnemäki. Omassa kannatuspuheenvuorossani toin esille Väärälän laajaa kokemusta ja korkeaa motivaatiota, mutta se ei tällä kertaa riittänyt valintaan asti. Tulos oli itse asiassa melko selvä Styrmanin eduksi. Toisella kierroksella, mikä merkitsi Styrmanin valintaa, hän sai 58:a äänestä 32, kun Sinnemäki sai 15 ja Väärälä 10. Yksi ääni hylättiin.

Toivotan valitulle uudelle pääsihteerille menestystä ja intoa haastavaan tehtäväänsä seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2008-2011!

Kalle Peltokangas, HeKO:n hallituksen pj ja HYYn edustajiston jäsen

Matalan torpan maisterit

Tieteiden talo Kirkkokatu 6:ssa tarjosi tänään hienot puitteet korkeakoulujen tulevaisuutta luodanneelle seminaarille. Yliopistolakiesitys lähtee lausuntokierrokselle ensi syksyllä. Sitä ennen kaikki uudistusta seuraavat odottavat vesi kielellä, mitä ja milloin Opetusministeriö seuraavaksi julkaisee uutta yliopistolainuudistamisesta. Suomen Kuvalehden numerossa 9.5.2008 oli myös kaksi artikkelia yliopistouudistuksesta. Nyt on meneillään muutosten aalto. Mutta mitä tehdään ja kenen ehdoilla uudistuksia pitäisi tehdä?

Seminaari oli monella tapaa avartava kokemus. Esimerkiksi Matti Niiranen toi näin opiskelijan näkökulmasta ilouutisen, kun hän totesi painokkaasti, että opiskelijoiden edustus on säilytettävä korkeakoulujen hallinnossa. Niiranen edusti seminaarissa elinkeinoelämän näkökulmaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa myös elinkeinoelämän piirissä suhtautuminen yliopistolakiuudistukseen on yhtä kirjavaa kuin se on yliopistojen sisällä. Niiranen herätti kuulijoissa hyväksyvää hyminää toteamalla, että kaikki pelot "bisnesmaailman" yliopistojen tai muiden korkeakoulujen kaappauksesta ovat turhia. Se 200 miljoonaa euroa, jotka uusi innovaatioyliopisto, tai Niirasen sanojen mukaan Espoon yliopisto, saa yksityiseltä sektorilta valtion 500 miljoonan lisäksi, eivät ole kuin muodostettavan Itä-Suomen yliopiston yhden vuoden budjetin kokoinen summa. Sillä ei yliopistoja tai mitään muutakaan kyllä "kaapata". On huomattava, että muut yliopistot saavat tästä summasta vain murto-osan.

Niiranen totesi esityksessään myös, että valtion on huolehdittava hyvinvoivasta korkeakouluverkosta. Tässä verkossa yliopistojen sisäinen hallinto kuuluu ainoastaan sille itselleen. On myös elinkeinoelämän intressien mukaista, että perustutkimukseen panostetaan, joka on soveltavan tutkimuksen ehdoton edellytys.

Seminaarissa oli keskustaväriä. Kansaedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Tuomo Puumala kiteytti Keskustan korkeakoulupolitiikan kliseeseen, joka toimii: "Ei niin matalaa torppaa, ettei sieltä voisi tulla maisteria." Juustohöylääminen ei enää auta. Se johtaa vain korkeakouluverkon näivettymiseen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja korkeakoulujen profiloitumista. Niirala totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että Suomessa jokainen yliopisto on omalla alueellaan innovaatioyliopisto. Ja vaikka täällä etelässä, Kehä 3. sisäpuolella on yhdeksän yliopistoa koko maan kahdestakymmenestä, niin jokainen yliopisto on aidosti myös maakuntayliopisto.

1960, 70- ja 80-luvuilla korkeakouluverkon laajentamisessa kantavana ajatuksena oli maakuntien nuorten koulutuksen järjestäminen. Nyt painopiste näyttää siirtyneen ainakin retoriikassa huippututkimuksen pariin. Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa tehdään huippuinnovaatioita ja huippuosaajia. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan muistetaan se, että Suomen kilpailukyky on riippuvainen laajasta ja korkeasta osaamisesta. Matalankin torpan maisterilla paperit pitäisi olla mahdollisimman hyvät.

Puumalan sanoin Keskustan kanta on ollut selkeästi se, että korkeakoulu-uudistus tulee toteuttaa alueiden lähtökohdista käsin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston menestystarina. Korkeakoulujen tulee olla itse aktiivisia. -Menestyvä korkeakoulu, yliopisto on paikka, jossa tehdään sekä huippututkimusta että annetaan laadukasta opetusta, tavoitellaan kansainvälistä kilpailukykyä ja panostetaan myös alueelliseen kehittämiseen.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen

Julkisesti, minä sanon teille!

Vappupäivänä Kyösti Kallion patsaalla sai taas kuulla puheita. Onneksi Matti Vanhanen ja kuntaministeri Mari Kiviniemi olivat molemmat ymmärtäneet yhden tärkeän hyvän vappujuhlan periaatteen - puheet eivät saa olla liian pitkiä. Kymmeneen minuuttiin mahtuu paljon asiaa, mutta paljon jää myös sanomatta. Vanhasen puheesta mieleen jäi vaatimus yhdestä julkisen liikenteen matkakortista, jolla voisi liikkua koko maassa ja kaikilla liikennevälineillä takseja myöten. Hieno ajatus, jota ei teknologian puolesta ainakaan pitäisi olla mahdoton toteuttaa.

Itselläni on kahden kaupungin julkisen liikenteen matkakortit, joista vähintäänkin toinen on aina hukassa. Yhä useampi suomalainen matkustaa kotimaassakin säännöllisesti ja käteisen käyttö on vähenemässä kovaa vauhtia. Pankkikortilla maksaminen vaikkapa busseissa ei useimmissa kaupungeissa ole mahdollista, eikä nopeutensa puolesta toivottavaakaan. Kännykällä maksaminen taas vaatii käytännössä oman palvelunumeron joka kaupunkiin, koska muutoin ei voi tietää minkä kaupungin hinnoilla viestistä velotetaan. Yksi yhteinen kortti välttäisi tämänkin karikon - kaupungit voisivat säilyttää päätäntävallan julkisen liikenteensä hinnoitteluun. Toivottavasti Vanhasen ehdotus ottaa tulta alleen ja uudistusta aletaan viemään eteenpäin.

Julkisen liikenteen käyttö ei kuitenkaan lisäänny kaupungeissa, joissa bussilinjat on huonosti suunniteltu tai vuorot ovat riittämättömät. Huonosti toimiva julkinen liikenne on erityisesti opiskelijoiden ongelma, sillä heillä on harvemmin varaa auton ostoon. Hyvin järjestetty julkinen liikenne parantaa koko kaupungin viihtyisyyttä liikkumisen helpottamisesta aina ilmanlaadun paranemiseen saakka. Joukkoliikenne tulisikin valtuustoista nähdä entistä enemmän kokonaistavaltaisesti kaupungin imagoa parantavana tekijänä pakollisen kuluerän sijaan.

Ja tähänhän on taas mahdollisuus vaikuttaa ensisyksynä kuntavaaleissa.


Juha Iso-Aho
Keskustan Opiskelijaliiton pj