HYY:n edustajistovaaleissa ennätysmäärä ennakkoäänestäjiä

HYY:n edustajistovaalien ennakkoäänestys on päättynyt! Ennakkoon on äänestänyt 2169 äänioikeutettua, mikä prosentteina on vajaa seitsemän. Tätä on pidetä erittäin hyvänä tuloksena, kuten HYY:n tiedotteessa todetaankin. Lisää äänestysaktiivisuudesta ja vaaleista HYY:n nettisivuilta.

Onneksi äänestäminen ei jää pelkästään ennakkoäänestyspäiviin, vaan varsinaiset vaalipäivät ovat vielä edessä. Ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona (6.-7.11.2007) voi vielä käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa. Äänestyspaikkoja on kaikilla kampuksilla ja oman äänestyspaikkasi voit tarkistaa HYY:n nettisivuilta. Ainakin Ylioppilasaukion Unicafessa, Yliopiston päärakennuksella ja Porthaniassa voi keskustakampuksella äänestää. Kumpulassa äänestyspaikat ovat Physicum, Chemicum ja Exactum. Meilahden-Ruskeasuon alueella äänestää voi Terveystieteiden keskuskirjaston, Hammaslääketieteen laitoksen, Svenska social- och kommunalhögskolanin äänestyspaikoilla. Viikissä äänestyspaikat ovat Biokeskus 3, Infokeskus sekä EE-talo. Äänestyspaikat ovat avoinna kello 10–18. Tarkempia tietoja paikoista saat HYY:n nettisivuilta.

HYY:n jäseniä opiskelee myös Kouvolassa, Lahdessa sekä Vaasassa. Kouvolassa äänestämään pääsee Käännöstieteen laitoksella, Lahdessa Ympäristöekologian laitoksella sekä Vaasan yliopistolla. Äänestyspaikat ovat avoinna poikkeuksellisesti vain kello 10-16.

Keskustaopiskelijoiden vaaliliiton ehdokkaat esittäytyvät osoitteesta www.edarivaalit.net, mikäli et ole vielä ehtinyt äänestämään. Helsingin keskustaopiskelijat järjestävät kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen kyselytunnin maanantaina 5.11.2007 kello 13–14 Uudella Ylioppilastalolla, Mannerheim-salissa. Paikalla on myös ehdokkaitamme, joten tule tapaamaan ministeri Pekkarista ja haastamaan myös ehdokkaamme. Maanantai on hyvä päivä tehdä valinta ja tiistaina mennä äänestämään!

ÄLÄ UNOHDA ÄÄNESTÄÄ!

RiLi - NUMERO 149

Riitta-Liisa Kemppainen

Sihteeri ja KOL-vastaava,

Helsingin keskustaopiskelijat ry

Kampuskampanjointi käynnistyi tuulisessa Viikissä

"Hei! Oletko jo äänestänyt vaaleissa? Tässä olisi lehteä ja karkkia."

"Moi. En vielä, mutta kiitos vain. Voisinpa mennäkkin."

"Moi. Karkkia? Lehteä? Otappa vielä tästä heijastinkin iltalenkeille. Muista äänestää vaaleissa."

etc.

Helsingin Keskustaopiskelijat aloittivat tiistaipäivän reippaasti kampuskampanjoinnilla Viikissä. Paikalla olivat HeKO:n puheenjohtaja Asko Autelo, sihteeri ja KOL-vastaava Riitta-Liisa Kemppainen sekä hallitukset jäsenet Jaakko Huhtanen ja allekirjoittanut. Lisäksi hetken seurassamme oli myös Janne Rasi, joka on ehdokkaamme Viikistä samoin kuin Jaakko. Janne on pitkän linjan hekolaisia.

Sää oli todella tuulinen ja kolea, mutta se ei meidän innokasta porukkaa lannistanut. Päinvastoin, se vain lisäsi taistelutahtoa. Olimme valinneet kampanjointipaikaksi "ympyrätalon" pihan, mikä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Opiskelijoita kulki ohitsemme jatkuvalla syötöllä. Kylmässä säässä mieltä lämmitti se, kun opintoihinsa kiirehtivä pysähtyi hetkesi vaihtamaan pari sanaa ja lupasi äänestää saaden palkaksi Keskustelija-lehden, karkkia ja heijastimen. Moni innostui. Toiset kävelivät ohi.

Mielestäni parasta kampanjoinnissa ovat ystävälliset hymyt ja sanat. Toisaalta tympeät vastaukset ovat haaste: miten esitän sanomani selkeämmin, miten herätän kiinnostuksen ja luottamuksen.

Tiivistahtinen kampanjointi loppuu, kun kampanjamateriaali loppuu. Niin tänäänkin. Tarkalleen ottaen kello 13 reikäleipä.

Väliviikon tunnelmia

Yliopistolla vietetään kuluvalla viikolla väliviikkoa. Opetusta ei (tiettävästi) järjestetä, joten jokainen voi käyttää viikkonsa kirjastossa tai lomaillen. Tai tehden jotain muuta mukavaa tai itselle tärkeää. Väliviikko tulee sopivaan saumaan ennen edustajistovaaleja ja loppurutistusta vaalikampanjoinnissa. Edustajistovaaliehdokkaiden kuvia on ilmestynyt näkyville paikoille ja opiskelijoita muistutetaan tulevista vaaleista. Äänestysprosentin nostaminen on varmasti kaikkien vaaleissa ehdolla olevien tavoitteena. Sen lisäksi tietysti, että oma porukka saa kerättyä mahdollisimman suuren kannatuksen.

Opiskelukyvyn ylläpitäminen vaatii panostusta omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Tälläkin kerralla SYL:n vaalikoneessa oli kysymyksiä niin opiskelijaruokailuista kuin liikunnasta ja terveyspalveluistakin. Näiden peruspilareiden varaan opiskelijan jaksaminen ja tuloksentekokyky nojaa. Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta syömällä, nukkumalla ja liikkumalla. Edustajistovaaleissa voi myös äänestämällä ottaa kantaa siihen, millaista politiikkaa näiden osa-alueiden suhteen tehdään. Opiskelupäivän aikana on tärkeää saada ja ehtiä syödä monipuolista ja terveellistä ruokaa. Sairastuessa on päästävä lääkärin tai terveydenhoitajan puheille. Yliopistoliikunnan tarjoamat liikuntapalvelut tuovat myös lisäpuhtia opiskeluun. Liikuntapalveluiden tuottamisessa pitäisi keskittyäkin perusliikuntamuotoihin, sellaisiin matalankynnyksen ryhmäliikuntamuotoihin, joihin liikuntaa ehkä vähemmänkin harrastanut pääsisi helposti mukaan ilman pelkoa tulla jyrätyksi heti alkuunsa. Päivän mittaan istumme kumarassa luennolla ja kirjastossa. Vaatisimme päivittäin annoksen liikuntaa – olipa se siten jumppaa tai lenkkeilyä. Säännöllinen liikunta virkistää – erityisesti ulkona tehty reippailu.

Opiskelukyvyn ylläpitämisessä myös järjestötoiminta ja muut sosiaaliset aktiviteetit korostuvat. Yliopistolla opiskelu voi olla yksinäistä puurtamista, missä toisen opiskelijan kohtaaminen voi olla epävarmaa. Jokainen istuu korvatulpat korviin tungettuina kirjastossa, ja pienikin risahdus saa aikaan mulkoilua äänen perään. Keskustelua luennoillakin on syytä välttää, sillä vähäisiä opetustuokioita ei raaski tuhlata vierustoverin kanssa puhumiseen. Opiskelijajärjestöjen parissa voi osaltaan tyydyttää tarvetta sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Viime lauantaina kokoontui Keskustan puoluetoimistolle parisenkymmentä opiskelijaa läheltä ja kaukaa tutustumaan niin Keskustaopiskelijoiden kuin Keskustankin toimintaan ja aatteisiin. Aamusta ohjelma oli enemmän muodollista, kun saimme tuhdin annoksen ajankohtaisesta politiikasta pääministeri Vanhasen erityisavustaja Sanna Rauhansalon välityksellä. Keskusta-aatteesta meille oli kertomassa Keskustan suunnittelupäällikkö Ilkka Miettinen. Hieman myöhäiseksi venähtäneen lounaan jälkeen innokkaimmat osallistujat jatkoivat vielä keilaamaan. Iltaa kohden ohjelma hieman epämuodollistui mahdollistaen vapaamman mutinan jopa valtakunnan päivänpolitiikasta. Juuri tällainen kenties ohjaamaton ajatustenvaihto on sitä tärkeintä antia erilaisissa keskustaopiskelijoiden tilaisuuksissa. Keskustelu ei tahdo loppua millään. Viimeiset hiillostamiset taisivat tapahtua puoluetoimiston saunanlauteilla.

Saunankaan merkitystä opiskelukyvyn ylläpitämisessä ei siis pidä väheksyä!

Riitta-Liisa Kemppainen
Sihteeri ja KOL-vastaava,
Helsingin keskustaopiskelijat ry

Yliopistot uudistuvat - Miten käy opiskelijan?

Yliopistojen perusrahoitusta ollaan lisäämässä ensi vuonna noin 20 miljoonalla ei se kuitenkaan riitä kattamaan kasvia tarpeita. 20 miljoonaan on yli puolet vähemmän, mitä opetusministeriö on budjettiin ehdottanut.

Pelkkä rahan ” lappaaminen” yliopistoon ei kuitenkaan riitä. Siitä ei ole iloa, jos se rouhiintuu yliopiston byrokratian rattaisiin tai että sen lisääminen vastaavasti näy opetuksen tasossa tms. Tarvitaan myös muutoksia yliopiston toiminnassa. Yliopistojen pitää pystyä tehokkaampaan toimintaan. Yliopistolakia ollaankin muuttamassa. Opetusministeriö:
“Hallitusohjelman (15.4.2007) mukaan yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoille julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön asema. Samanaikaisesti uudistetaan yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää. Tämän lisäksi toteutetaan tutkimuksen ja koulutuksen innovaatioyliopisto.”

Etenkin “innovaatioyliopisto” on huomattava muutos suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa. Toisaalta on pidettävä mielessä se, että innovaatioyliopiston kaltaiset säätiöpohjaiset yliopistot/korkeakoulut eivät ole kuitenkaan mikään uusi asia: Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulu valtiollistettiin vasta 1970-luvulla. Sitä ennen se oli toiminut säätiönä. Myös muita korkeakouluja toimi samalla periaatteella. Näen siksi tässä hankkeessa mahdollisuuksia jo pelkästään huomioiden sen historialliset taustat. Mielestäni kuitenkin opiskelijoiden osallisuus päätöksentekoon pitäisi ottaa huomattavasti paremmin huomioon. Itseäni ainakin osaltaan harmittaa se, että opiskelijoita ei olla ilmeisesti ottamassa säätiön ns. ulkopuolisen hallituksen jäseniksi.

Yliopistolain muutos on osaltaan merkitsevä mutta osin myös tilastollinen. Yliopisto saa entistä autonomisemman roolin ja sen rahoituksesta annetaan erillissäädökset.

Yliopiston opetuksen tason kannalta merkittävin muutos saattaa olla yliopiston virkojen muuttuminen palvelussuhteiksi. Tämä toivottavasti luo dynaamisuutta yliopiston toimintaan ja edesauttaa pätevämmän opettajakunnan valikoitumista. Toisaalta ei ole toivottavaa missään määrin, että tämä lisää entisestään yliopiston pätkätyökulttuuria. Toivon sen päin vastoin parantavan yliopiston henkilöstöhallinnointia, joka ei käsitykseni mukaan (mitä olen kuullut siellä töissä olevilta) toimi ollenkaan hyvin.

Lisäksi myös yliopiston hallinto muuttuu. Tällä hetkellä opiskelijoilla on edustus esimerkiksi yliopiston konsistorissa, joka on yliopiston korkein päättävin elin. Opiskelijat on otettava huomioon eli opiskelijoille on taattava riittävät vaikuttamismahdollisuudet myös tulevaisuuden yliopistojen hallinnossa, miten se sitten tarkalleen ottaen määräytyykään.

Lisätietoja ja keskustelua aiheesta mm. opetusministeriön sivuilla: http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/

Millainen on ihannekansalainen?

Muun muassa tätä kysymystä pohdimme kuluneen viikonlopun aikana käynnistyneessä Vaikuta.Nyt-koulutuksessa. Vaikuta.Nyt on Maaseudun Sivistysliiton(MSL) ja Suomen Keskustan järjestämä 15-35-vuotiaille suunnattu koulutus, jonka tavoitteena on kasvattaa osallistujien tietoja yhteiskunnallisista asioista, sekä parantaa taitoja ja tahtoa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttamistyöhön. Koulutus rakentuu neljästä lähiopetusjaksosta, etä- ja itsenäisestä opiskelusta. Tällä hetkellä koulutuksessa on mukana noin 300 vaikuttamisesta kiinnostunutta nuorta tai nuorekasta kahdeksalla eri alueella.

Mutta takaisin otsikossa esittämääni kysymykseen. Onko ihannekansalainen se, joka maksaa kuuliaisesti verot, tai synnyttää ja kasvattaa yhteiskunnalle uusia veronmaksajia? Entä ehdoton lainkuuliaisuus? "Ja kenen näkökulmasta ihannekansalainen?", voisi joku nokkela kysyä. Alustajamme, FM Seppo Niemelä, tarjosi meille nuorille oman vastauksensa: Kunnon kansalainen on sellainen, jolla on kykyä ja uskallusta ajatella itsenäisesti, tehdä eettisesti kestäviä päätöksiä toiminnassaan, ilmaista itseään ja osallistua julkiseen tai laajempaan keskusteluun.

Mitä Niemelä tällä tarkoittaa? Ainakin sitä, että ihannekansalainen ei ole ihannealamainen. Pois se meistä - meistä vapaista kansalaisista! Niemelän keskeinen "pointti" on, että suomalainen yhteiskunta kasvattaa ihmisistä alamaisia eikä kansalaisia. Tutkimusten mukaan hyvin suurella osalla suomaisista on vahva tunne siitä, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän maan asioihin. Miten tällainen tilanne on päässyt syntymään valtiossa, jossa yhtäläiseen ja yleiseen äänioikeuteen perustuvalla demokratialla on takanaan jo sadan vuoden historia, jokaista noin 26000:n kansalaisen joukkoa kohden on yksi kansanedustaja, ministereitä riittää joka maakuntaan ja presidenttikin on?

Demokratian kulmakivenä ovat aktiiviset kansalaiset. Äänestysprosentit ovat yksi selkeä aktiivisuuden mittari. Äänestäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel vaikuttamisessa. Niemelän mukaan demokratia on parhaimmillaan dialogia. Keskustelu onkin ensimmäinen askel päätöksenteossa. Kansalaisten ja kansanedustajien välistä keskustelua tulee helpottaa ja lisätä kaikin mahdollisin tavoin. Tutkimusten osoittama kansalaisten tunne vähäisistä vaikuttamisenmahdollisuuksista on otettava erittäin vakavasti. Koko edustuksellinen demokratia on vaarassa muuttua demokratian esittämiseksi. Huoli on todellinen, sillä suurten ikäluokkien painuessa unholaan äänestysprosentit laskevat todennäköisesti noin 50 %:n tuntumaan. Voidaanko silloin hyvällä tahdollakaan puhua enää demokratiasta?

Suomessa onkin aloitettava laaja kansalaiskasvattaminen kaikilla oppiasteilla, minkä tavoitteet on oltava demokratian perusoletuksen mukaiset. Näiden perusoletusten mukaan ihmiset ovat itsenäisiä ja järkeviä ja heillä on kyky keskustella, ottaa kantaa, tehdä päätöksiä ja toimia yhdessä. On tuettava pienestä pitäen itsenäistä ajattelua, yhteistyökykyä ja opetettava aktiivisen ja demokraattisen kansalaisen "pelisääntöjä". Vaikuta.Nyt-koulutus on yksi tämän tavoitteen mukaisista uusista hankkeista.

Summa summarum. Yksinkertaisesti, on elvytettävä vanha kunnon kansalaisyhteiskunta! Elinvoimaisessa kansalaisyhteiskunnassa jäsenillä on runsaasti sosiaalista pääomaa, jonka avulla he elävät pitkään ja hartaasti. - Ihannekansalainen luo omat ihanteensa toimivan demokratian ehdoilla.

Kalle Peltokangas
Teol.yo
Helsingin Keskustaopiskelijoiden hallituksen jäsen

Muunneltuna vai ei?

Helsingin yliopistolla Viikissä järjestettiin perjantaina 5.10. opiskelijoiden toimesta keskustelutilaisuus geenimuuntelusta. Todella hienoa aktiivisuutta näiltä opiskelijatytöiltä (Elisa Niemi, Janina Käyhkö ja Minna Myllykoski), jotka tilaisuuden pystyttivät. Yliopiston kursseilla asiaan ei juurikaan syvennytä, vaikka aihe ajankohtainen onkin ja päätöksiä asian suhteen kovaa vauhtia tehdään.

Paikalla asiantuntijoina keskustelemassa olivat erikoistutkija Irene Vänninen maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, luomuviljelijä Aulis Lassila, tutkija Jussi Kauppila Suomen ympäristökeskuksesta ja tutkija Tiina Silvasti yhteiskuntapolitiikan laitokselta.

Aluksi saimme kuulla luomuviljelijä ja taiteilija Osmo Rauhalan kommentit, jotka hän oli lähettänyt kirjallisessa muodossa jouduttuaan perumaan tulonsa. Rauhala toi viestissään lähinnä ilmi jyrkän vastustuksensa. Se kirvoitti heti yleisön joukosta yhden yliopiston henkilökunnan edustajan tiukkaan vastakommenttiin. Siinä näki nopeasti kuinka tunteita herättävä aihe onkaan.

Asiantuntijoiden alustuksista nousi monenlaisia mielenkiintoisia tietoja ja mielipiteitä. Ensinnäkin geenimuunnellut kasvit eroavat muuntelemattomista kasveista suurelta osin ainoastaan siinä, että ne sisältävät kasvinsuojeluaineita jo itsessään. Kasvin ominaisuuksissa ei ole suuria eroja. Gm-kasvien viljely keskittyy tällä hetkellä vielä pitkälti Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan ja Kiinaan. Viljellyimmät geenimuunnellut kasvitkin ovat siis näillä alueilla viljelyssä suosittuja. Ne ovat määrällisessä järjestyksessä soija, maissi, puuvilla ja rapsi. Suomessa ei gm-kasveja vielä viljellä kaupallisesti, mutta osittain sikojen rehuissa löytyy jo ulkomailta tuotuja geenimuunneltuja aineksia. Luomuviljelijä Aulis Lassilan mielipide oli, että jos esimerkiksi geenimuunnellun rypsin viljely aloitettaisiin Suomessa, olisi jäljellä sen jälkeen ainoastaan kahta rypsilajiketta; geenimuunneltua ja luomua. Tämä johtuu siitä, että siemenet leviävät pellolta toiselle ja näinollen tapahtuu niin sanottu kontaminaatio. Se on taas kasvilajikkeesta riippuvaista kuinka pitkät välimatkat näillä pelloilla tulisi olla kontaminaation välttämiseksi.

MTT:n Irene Vänninen nosti huomionarvoisen faktan gm-viljelyn nykytilasta. Hyöty kohdistuu vahvasti yksityisille (viljelijät ja kauppa) kun taas riskien realisoituessa koko yhteiskunta mahdollisesti joutuu käsittelemään niitä. Viljelijöiden ollessa jatkuvan taloudellisen paineen alla, heitä ei voida asettaa vastuunottajan rooliin tässä kysymyksessä.

Tutkija Tiina Silvasti toi ilmi ihmetyksensä, miksei aikoinaan käyty laajaa julkista keskustelua geenimuunnellun tuotannon nollatoleranssista meillä Suomessa. Nyt se ei periaatteessa ole edes mahdollista enää. Gm-tuotannosta ei vieläkään hänen mielestä käydä tarpeeksi kansalaiskeskustelua. Olen asiasta samaa mieltä. Ihmiset eivät ole tarpeeksi perillä mitä suuhunsa laittavat ja mikä on ruoan tulevaisuus. Suomessa geenimuuntelun kannatus on verraten suurta Euroopan alueella. Silvastin teorian mukaan se johtuu Suomen teknologiakeskeisyydestä, luottamuksesta uusiin teknologioihin, mikä on pitkään maassamme vallinnut.

Vähintä, mitä geenimuunneltuja ainesosia sisältäville tuotteille voitaisiin tehdä, olisi merkitä ne. Kaupan kanta on, että kuluttaja päättää ja näin markkinat toimisivat. Geenimuunneltuja tuotteita ei kuitenkaan suostuta merkitsemään joten markkinoiden toimiminen tässä tilanteessa geenimuunnellun tuotannon puolesta tai vastaan jää kovin heikoksi.

Jaakko Huhtanen
Viestintävastaava,
Helsingin keskustaopiskelijat ry

My Personal ERASMUS Experience

My girlfriend and I are studying here at the University of Helsinki as Erasmus-exchange students since autumn 2007 and we are probably going to stay here until May 2008. Our home university is the Johannes Gutenberg-University in Mainz, Germany. I study history and linguistics and my girlfriend German Philology and also linguistics.

We got the first impression of our host university, which is described as one of the world’s best universities, trough the website of the University of Helsinki. We realized that the internet site of this university is very complicated and it is often difficult to find the information we need. The complicated website is only one part of the organizational problems which we had with the University of Helsinki.

The worst experience so far was moving into our HOAS apartment in Pihlajamäki on a Friday at the end of August. Our flat was not just dirty, as it often is, when you move in a new flat, it was “over dirty”. The floor and shelves were dirty everywhere, we found old food and other ugly things. Some areas of the shelves looked like they haven’t been cleaned for years. The furniture looked and still looks as if it was taken from bulk rubbish. Since it was Friday afternoon and the HOAS office was already closed, we could not call them to send cleaning personnel. We also did not want to wait for Monday in a dirty apartment, so we started to clean. It took us two days to clean up our apartment, the total amount of work was about 20 hours. We had the luck that we got support and cleaning tools like a vacuum cleaner from friends and relatives who live in Helsinki. The vacuum cleaner was gold worth.

Additionally to these problems, there were and partially still is broken equipment in our flat. The windows are broken and cannot be closed completely, the flushing cistern of the toilet is dripping water and we got no furniture list. We informed HOAS immediately about these problems, but they answered after three weeks and said, that we should inform the maintenance company and not them. Well, after we informed the maintenance company, finally someone came. But the first time someone came, they did not repair anything, but they took away a spare bed we used as sofa. The broken things were not in their interest. Some days later somebody came to fix the broken stuff, but he only fixed the broken washbasin, but the other problems are still not solved.

In Germany most people would pay less or no money for an apartment in such condition. We are paying 650€ per month for this crappy apartment, while Finnish students are obviously getting better apartments for less money. So we naturally feel abused, as if HOAS classifies international students as people of lower worth. The high rent forces us to work more and study less. We are very disappointed of this aspect of our student exchange and we are going to warn other possibly future exchange students of living in a HOAS apartment. This problem with the apartment is not only a single case! We talked with other international students and found out, that most of them had/have similar problems. The dirty flat is an experience, which almost everyone had. Others additionally have non working radiators or ants in their apartment, and HOAS does not do anything about it. If the University of Helsinki claims to be one of the world’s best and really wants to participate in international student exchange, it should really improve the housing conditions of her (international) students. A good feeling in an acceptable home is as important as good teaching! Concerning the housing conditions of international students the University of Helsinki is among world’s worst. At our home university in Mainz the international students get the same flats as German students, they pay the same price for it and they are not left alone, when moving in. Every time a student moves in, he/she is accompanied by a caretaker who checks the condition of the apartment.

Karl Schultheis
Helsingin keskustaopiskelijoiden jäsen, vaihto-opiskelija

Terveiset yhteispoliittisesta seminaarista

Järjestöaktiivin kalenteri pullistelee erilaisia tapahtumia. Usein tapahtumat järjestetään omalla porukalla – paikalla on KOL-aktiiveja ympäri Suomea. Vaihtelua ja virkistystä tarjosi yhteispoliittinen seminaari Tampereella. Viime lauantaina yhteispoliittiseen seminaariin Tampereen työväentalolle oli tiensä löytänyt kollilaisten lisäksi myös muiden poliittisten opiskelijajärjestöjen edustajia. Seminaarin aiheena oli koulutuksen tasa-arvo Suomessa. Seminaaripuhujina olivat erityisavustaja Laura Rissanen, OPM:sta, yliassistentti Marjo Vuorikoski Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden laitokselta sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen Liisa Ansala. Seminaarin päätteeksi paneelikeskustelussa olivat mukana kansanedustajat Anni Sinnemäki (vihr.), Harri Jaskari (kok.), Jutta Urpilainen (sd.) ja KOL:n puheenjohtaja Juha Iso-Aho.

Seminaarissa tuli esille hyvin monenlaisia näkökulmia koulutuksen tasa-arvoisuuteen aina perusopetuksesta korkeakouluihin. Tasa-arvokeskustelu laajeni sukupuolten välisestä tasa-arvosta aina laajemmalle esteettömyydestä alueelliseen tasa-arvoon. Enemmän olisin toivonut keskustelua – ja alustustakin – perhetaustan sekä vanhempien koulutuksen merkityksestä opiskelijoiden opintopolkuun, koska tämä on ollut esillä eri medioissa kuluneen vuoden aikana. Opintotuen ja maksuttoman koulutuksen ansiosta kaikilla on mahdollisuus opiskella haluamallaan alalla ja koulutusasteella. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla näkemyksiä nimenomaan siitä, miten vanhempien tai perheen henkinen tuki ja kannustus valita suunnaksi korkeakoulu vaikuttaa opintopolkuun. Tai kuinka suuresta vaikutuksesta on kysymys. Omalla kohdallani kouluja käymättömät vanhempani ovat aina pitäneet itsestään selvänä, että opiskelen itselleni korkeakoulututkinnon. Vanhempien tuki on ollut ehdottoman tärkeää varsinkin siinä vaiheessa, kun opiskelupaikka yliopistossa antoi odottaa. Yhteiskunnan kannalta olisi tehokasta, jos jokainen aloittaisi opintonsa heti lukion jatkeeksi ja putkahtaisi opintoputkesta maisterinpaperit kädessä säädyllisessä ajassa. Tavoitteena olisi, että mahdollisimman moni opiskelija valmistuisi – läpäisyn tehostaminen mainitaan OPM:n koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmissa. Läpäisy kuulostaa opiskelijan korvissa kovin kovalta termiltä. Olemme massaan, jota puserretaan läpi siivilän. Läpäisyprosentin nostaminen vaatii ehdottomasti myös paneutumista opiskelukäytänteisiin, opintojen ohjaukseen ja tenttikirjojen saatavuuteen. Myös tenttiakvaario voisi hyvin edistää läpäisyä – mahdollistaa opiskelijalle osallistua tenttiin itse valitsemanaan ajankohtana. Tenttiakvaarion yhdistäminen opintoputkeen, missä luentoja järjestetään ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa vain tiettynä aikana vuodesta, on mielenkiintoista. Opintojen on seurailtava opintoputkea, mikäli opiskelija haluaa hyötyä luennoista ja muusta lähiopetuksesta. Rästitenttien osalta tenttiakvaario tietysti toisia huomattavaa vapautta, ja mahdollistaisi myös kesällä useampaan tenttiin osallistumisen. Opetuksen ennakkoluuloton kehittäminen ja erilaisten oppijoiden huomioiminen myös korkeakoulussa on tärkeää.

Osallistuminen opiskelijapoliittiseen toimintaan ja erilaisiin tapahtumiin kuluttaa aikaa. Viikonlopun jälkeen kotona ovat paikat sekaisin ja paperikeräysastia ratkeaa liitoksistaan. Orientoituminen uuteen viikkoon voi tapahtua paluumatkalla junassa tai hyvin myöhään kotona reppua tyhjentäen. Kuitenkin kaikki reissut lisäävät ainakin puolituttujen määrää ja herättävät ajatuksia. Omat ajatukset saattaisivat jäädä kiertämään liiaksi kehää, jos väliin ei tunkisi uusia ja erilaisia ajatuksia. Omienkin näkemysten tarkastelu uudesta kuvakulmasta on hyväksi. Jopa itsensä tarkastelu viikonlopun aikana otetuista valokuvista.

Keskustan opiskelijaliitto (KOL) järjestää syksyn aikana vielä yhden seminaarin. Suosittelen kaikille ilmoittamista alue- ja kuntaseminaariin Vaasaan, joka järjestetään lauantaina 13.10.2007. Lisätietoja KOL:n nettisivuilta, www.keskustaopiskelijat.fi.

Riitta-Liisa Kemppainen

Helsingin keskustaopiskelijat ry

sihteeri ja KOL-vastaava