Syksyn korkeakoulupolitiikkaa

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Ulla Hemminki piti yliopiston avajaisissa merkittävän puheen perinteisen sivistysyliopiston puolesta. Toivottavasti puheen kuuli ja lukee mahdollisimman moni. Kysyn sinulta opiskelija, millaisessa yliopistossa sinä haluat opiskella?

Lainaan tässä osan Hemmingin puheesta, jota myös osittain kommentoin. Puheenjohtaja toteaa korkeakoulupolitiikan muuttuneesta ilmastosta: "Suomen korkeakoulumaailmaan on ilmestynyt täysin uusi kieli. Koulutusta on alettu tuotteistaa markkinatavaraksi, jotta pysyttäisiin mukana “kansainvälisessä kehityksessä”. Nyt puhutaan markkinasegmentoinneista, ennusteista, rekrytoinnista, vuosiraporteista ja yliopistojen SWOT-analyysistä. Korkeakoulumaailmasta on tullut taistelukenttä: nyt käydään kilpailua opiskelijoista, opettajista ja rahoituksesta. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suuntaviivoihin tuntuukin vaikuttavan enemmän yhden intressiryhmän, elinkeinoelämän, painostus kuin suomalaisen yhteiskunnan tasapainoinen kehitys." Mistä nyt puhaltaa? Kärjistämättä voidaan sanoa, että korkeakoulujen toimintaa ollaan muuttamassa paremmin elinkeinoelämän intressien mukaisiksi. Näkyvimpänä ennakkotapauksena on Aalto-korkeakoulu Espoossa, joka toimii säätiöpohjaisena. En lähde tässä yhteydessä arvioimaan säätiömallin erinomaisuutta tai heikkouksia, vaan keskityn peruskysymykseen, tieteen vapauteen.

Tieteen olemukseen kuuluu itseymmärrys vahvasta autonomiasta. Autonomia merkitsee itsehallintoa niin kuin Suomelle tsaarin Suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla. Tämä ajattelu on universaalia maailman tiedeyhteisöissä Yealesta Tokioon. Helsinki on ollut perinteisesti puhdas esimerkki vapaasta sivistysyliopistosta. Suhteutettuna Suomen väkilukuun Helsingin yliopisto kipuaa ehdottomaan kärkeen maailman huippuyliopistoista. Helsingin yliopistossa opiskelee yli 2000 vaihto-opiskelijaa. Yliopistomme on aidosti kansainvälinen.

Uskallan veikata, että suurin osa Helsingin yliopiston opiskelijoista tuntee ylpeyttä siitä, että saa opiskella juuri Helsingin yliopistossa. Opiskelijoina kuulumme tiedeyhteisöön, jonka "äiti" yliopisto on. Me tunnemme talon tavat ja tavoitteet paremmin kuin ulkopuoliset. Miksi uskoa heitä ja antaa heidän päättää, mitä yliopistossa saa opiskella ja tutkia? Yliopistolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on vaikuttamisen aika. Opiskelijaedustus on säilytettävä jatkossakin yliopiston hallinnossa. Yliopiston hallinnossa ulkopuolisten rahoittajien ei saa muodostaa enemmistöä. Sivistysyliopisto on suomalaisen yhteiskunnan todellinen voimanlähde ja menestyksen sekä hyvinvoinnin kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä. Luovuus ja tuottavuus on korkeaa siellä, missä vallitsee vapaus ajatella ja tavoitella ennakoluulottomasti itse asetettuja päämääriä osana kriittistä tiedeyhteisöä.

Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille!

Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat ry, pj
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto, jäsen