Minun maksu – sinun eläke

Rukan hanget loistavat jälleen kirkkaana, kun puhutaan suomalaisesta eläkepolitiikasta ja tulevaisuuden työelämästä. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet eläkeiän nostamisesta pitkään, mutta turhaan. Työntekijäpuoli teki asiasta aikanaan tiukan arvovaltakysymyksen ja nämä haavat mätivät talvellakin.

Eläkeiästä puhuttaessa on hyvä muistaa kaksi asiaa: ikärajojen nostaminen ei tuo yhtään työpaikkaa lisää ja kukaan ei maksa omaa eläkettään varastoon. Bruttokansantuote supistui viime vuonna enemmän kuin kertaakaan vuosien 1917 ja 1918. Nyt orastava talouskasvu ottaa rankkaa takapakkia muutaman tuhannen ahtaajan hakiessa kuuta taivaalta. Suomen nousu menneinä vuosikymmeninä on perustunut vahvaan tuottavuuden kasvuun ja aikansa merkittäviin innovaatioihin. Uuden Nokia etsiminen on turhan usein toistettu mantra, mutta sitä kansantaloutemme juuri nyt tarvitsee. Nostamalla eläkeikää emme saa tähän maahan uusia työpaikkoja, mutta helpotamme sitä taakkaa, jonka työmarkkinat tulevat kohtaamaan: pian ihmisiä lähtee pois työelämästä enemmän kuin sinne tulee, tämä on uhka maamme teollisuudelle ja hyvinvoinnille. Ikäluokka, joka on saanut rinnalleen maailman kehittyneimmän teknologian, ei voi vaatia samoja asioita kuin 60-luvun työntekijä, enkä tarkoita tällä tämän päivän opiskelijoita. Toinen tärkeä seikka on eläkejärjestelmämme maksutapa. On väärin kuvitella, että ihminen maksaa eläkettä sukan varteen, josta se sitten vapautuu, kun eläkepäivät alkavat. Suurin osa työeläkemaksuista menee suoraan maksuun, vuonna 2008 tämä luku oli 75 prosenttia. Väännetään rautalangasta, tulevaisuuden työssä käyvät ikäluokat ovat suhteessa paljon pienempiä kuin tänä päivänä. Tämä 75 prosenttia tulee siis hoitaa huomattavasti pienemmällä joukolla.

Suomen kilpailukyky on kaikkien etu ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta muodostuu julkisesta ja yksityisestä kulutuksesta. Tästä huolehtiminen on talouden perusta. Vahvan kansantalouden on helppo pitää pystyssä laajaa julkista terveydenhuoltoa, joka palvelee etenkin iäkkäitä ihmisiä. Terveydenhuoltoon voi soveltaa elinkaarimallia, jossa nuorempana maksetaan rahaa säästöön, joka sitten vanhempana käytetään, kun vaivoja ilmaantuu. Ylisukupolvisuus on kantanut keskustalaista politiikkaa läpi sen historian ja toivottavasti tämä aatteen peruspilari ei unohdu suurilta ja keskisuurilta ikäluokilta.