Korkein Hallinto-oikeus on tämän vuoden ensimmäisessä ratkaisussaan hylännyt Helsingin ja Sipoon alueliitosta koskevat valitukset. Asia, joka on ollut vireillä ja puhututtanut reilun puolen vuoden ajan on saanut päätöksen. Nyt osa Länsi-Sipoosta tullaan liittämään Helsinkiin.
Valtioneuvoston mietinnössä kuntarajojen muuttamista perusteltiin mm. Että nykyinen kuntajako vaikeuttaa pk-seudulla asumista, liikennejärjestelyjä ja elinkeinoelämää. Helpottuuko meidän pk- seudulla asuvien elämä nyt, kun sipoolaisten vahvasti vastustama liitos toteutuukin?

Ymmärrän kyllä hyvin ajatukset pk-seudun kehittämiseksi. Mikään ei ole koskaan täydellistä eikä valmista, siksi kaikenlainen uudistustyö on hyvinkin tarpeellista ja usein myös taloudellisesti tuottavaa. Pk-seudulla asuu paljon ihmisiä, mutta harvemmin tulee mietittyä, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan asu Helsingissä tai sen lähikunnissa. Myös muiden kuntien ja alueiden kehittämiseen tulisi kiinnittää mielestäni erityistä huomiota, ettei kaikkien tarvitsisi asua pk-seudulla saadakseen työtä ja palveluja.

Helsingissä asuminen on tunnetusti kallista, työmatkat pitkiä ja talvikaanei ole täällä kunnon talvi. Eikö asuminen jossakin muualla Suomessa olisi paljon houkuttelevampaa? Yksi todella tärkeä tekijä, joka ohjaa ihmisten asumista on työ. Missä on työpaikkoja, siellä asuu myös ihmisiä. Mielestäni Suomessa ei tulisi niinkään pyrkiä ratkaisemaan ongelmia asumisesta,
liikennejärjestelyistä jne. Pääkaupunkiseudulla, vaan aktiivisin toimin ohjata ihmisiä muuttamaan muualle Suomeen ja kannustaa niitä, jotka edelleen asuvat pienen maamme eri kolkissa. Tämä olisi mahdollista siirtämällä työpaikkoja pois Helsingin niemeltä ympäröiviin maakuntiin. Suomessa ainakin tilaa riittää, joskaan Helsingin keskustassa sitä ei uskoisi. Työvoimapolitiikalla on merkittävä rooli tässä tehtävässä, joskin elinkeinoelämä olisi saatava mukaan hajauttamistalkoisiin.

Nykyisin, kun tieto liikkuu nopeasti, ei luulisi keskittämisen olevan ainoa mahdollinen keino tehokkaaseen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon. Tärkeää olisi pitää koko Suomi elinvoimaisena. Uskallan väittää, että myös elämänlaatu olisi monilla parempi, kun ei tarvitse joka aamu seistä puolta tuntia täydessä junassa, hengittää tuhansien autojen pakokaasuja ja asua tiiviisti kerrostaloissa, jossa omaa reviiriä on vain 40 neliömetrin kokoinen huoneisto.

Tehokkuudesta puhutaan nykyään hyvin yleisesti myös opiskelijoiden ja oppilaitosten keskuudessa. Oppiminen täytyisi olla entistä tehokkaampaa ja valmistuminen nopeampaa. Tuntuu, kuin ainoa keino tuohon tavoitteeseen pääsemiseen on keskittää korkeakouluopintoja yhä suurempiin yksiköihin. Opiskellakseen mieleistä alaa täytyy muuttaa suurempiin kaupunkeihin. Tämä osaltaan keskittää myös tulevaisuuden työmarkkinoita samoille alueille. Mahdollisuus koko Suomen tasaisempaan asuttamiseen voisi olla jo opiskelupaikkojenkin hajauttamisessa pienempiin kaupunkeihin. Uusia yliopistoja ei varmasti kannata pieniin kaupunkeihin perustella, mutta esimerkiksi joidenkin yksiköiden siirtäminen suuremmasta yliopistosta olisi hyvin mahdollista.

Jouko Hämäläinen
Oikeustieteen yo
Hekon hallituksen jäsen