Helsingin Sanomissa Sunnuntai-sivulla (HS 17.2.2008) pohditaan poliittisten nuorisojärjestöjen nykytilaa otsikolla "Jäseniä rahalla ja vallalla". Jutussa tuodaan esille poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärän lasku sekä samojen järjestöjen kasvaneet valtionavustukset. Kirjoituksessa kysellään nuorten passiivisuuden perään ja ihmetellään osin myös sitä, miksi poliittinen järjestötoiminta pitää sisällään myös muuta kuin perinteistä politikointia. Nuorten yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisääminen ja osallistumiseen kannustaminen lienee kaikille yhteinen tavoite, minkä HS:n toimituskin on tiedostanut. Peruskysymyksen HS on muotoillut seuraavasti: Täyttävätkö poliittiset nuorisojärjestöt tehtävänsä? Tämä pitänee lukea siten, että menevätkö valtionavustukset sinne Kankkulan kuuluisaan kaivoon poliittisten nuorisojärjestöjen räpiköidessä vähenevien jäsenmääriensä kanssa ja yrittäessään kalastella nuoria mukaan politiikkaan.
Asiaa sivusin jo kirjoituksessani Keskustan opiskelijaliiton blogissa (julkaistu 9.2.2008) otsikolla Poliittista aivopesua? Kirjoituksessani pohdin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen sysääviä tekijöitä. Tai paremminkin sitä yhtä, jonka uskon olevan rahaa tai valtaa tärkeämpi tekijä. Uskon edelleenkin, että kansalaisten aktiivisuus ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa ovat riippuvaisia heidän tiedoista ja taidoista yhteiskunnasta sekä vaikuttamisesta. Tämä koskee siis sekä nuoria että vanhoja yhtälailla kuin erilaisen koulutustaustan omaaviakin. Raha mahdollistaa erilaisten toimintamuotojen ylläpitämistä ja tapahtumien järjestämistä. Tällaista toimintaa voi mielestäni perustellusti olla juuri HS:n listaamat kilpailut ja kerhot. Yhtälailla tällaisissa hieman epävirallisemmissakin tilanteissa syntyy keskustelua ja vääntöä – parhaassa tapauksessa juuri jostain omaa lähiympäristöä koskettavasta epäkohdasta tai yhteiskuntaa yleisemmin puhuttavasti asiasta. Kiivaimmat ja antoisimmat keskustelut syntyvät usein spontaanisti ilman suuria ennakkojärjestelyjä. Osana poliittista nuoriso- tai opiskelijajärjestöä tällainen keskustelu voi päätyä vielä eteenpäinkin. En näe mitään pahaa siinä, että kansalainen "on osa poliittista koneistoa". Minä ymmärrän tämän tarkoittavan nimenomaan sitä, että yhteiskunnallinen aktiivisuus ilmenee haluna vaikuttaa ja osallistua demokratian rakentamiseen, ja konkretisoituu sellaisenakin ihmeellisenä "pakkoliikkeenä" kuin äänestämisenä. Itsenäisesti ajattelevaa, kenties kuitenkin jossain määrin kompromisseihin pyrkivää ja konsensushaluistakin ihmistä ei voi väkisin pitää minkään koneiston osana. Ihmetyttää tällainen halu pelotella ihmisiä sillä, että osallistuminen poliittiseen toimintaan olisi vaarallista ja johtaisi aivopesuun. Tällainen perusteeton pelottelu johtaa siihen, että entistä harvemmat lähtevät mukaan vaikuttamaan.
Riitta-Liisa Kemppainen
Helsingin keskustaopiskelijat
hallituksen jäsen
Keskustan opiskelijaliitto
liittohallituksen varajäsen
1 kommentti:
Olen erittäin paljon samaa mieltä Riitta-Liisan kanssa poliittisten järjestöjen toiminnasta ja niiden toimintaan osallistuvien motiiveista.
Keskimäärin hyvin monet, lähestulkoon kaikki tuntemani poliittisessa järjestössä toimivat nuoret ihmiset, joita olen tavannut, ovat olleet kriittiseen ja omaehtoiseen ajatteluun suuntautuneita. Poliittisen järjestön toiminta kasvattaa asioita laajalta kantilta katsovaan ja harkitsevaan ajatteluun. Tämän ohella luovuus ja ennakkoluulottomuus ovat myös tärkeitä avuja, joita opitaan yhdessä toisten järjestötoimijoiden kanssa.
"Poliittinen koneisto" ei jyrää eikä sanele, vaan kouluttaa ja kasvattaa!
Lähetä kommentti