"todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan"
Helsingin Keskustaopiskelijat vaativat HYAL:a ja Osakuntia pikapikaa neuvottelupöydän ääreen tulehtuneen HYY:n järjestötilajako-prosessin ratkaisemiseksi. Aina valtakunnan medioita myöten julkisuutta saaneessa keskustelussa on pidettävä suhteellisuuden taju mukana. Minkä kuvan haluamme antaa ylioppilaskunnastamme maineikkaassa yliopistossamme aloittaville uusille "hyyläisille"?
Viime syksyn edustajistovaaleissa ainejärjestöt nousivat suurimmaksi ryhmäksi. Valta vaihtui. Tätä valtaa on käytetty varsin ronskin ottein viime aikoina. Järjestötilajakokysymyksestä on muodostunut napit vastakkain -asetelma HYAL:n ja Osakuntien välille. Tästä ikävästä vastakkainasettelusta kärsivät ennen pitkää koko ylioppilaskunta. On ollut jo huomattavissa, että se on vaikeuttanut ylioppilaskunnan hallituksen työskentelyä. Kaiken lisäksi ylioppilaskunnan ulkopuolelle on muodostumassa yleinen mielipide toisiaan ymmärtämättömistä ylioppilaskunta-aktiiveista. Jos HYAL:n esittämä alustava malli tilajaosta vahvistetaan hallituksessa, merkitsee se muun muassa elävän kaksikielisyyden ahdistamista "omista" tiloista muiden nurkkiin.
Sekä ainejärjestöt, harrastejärjestöt että osakunnat saavat toimia historiallisesti merkittävissä ja arvokkaissa tiloissa Helsingin ydinkeskustassa. Olemme lähtökohtaisesti hyvin etuoikeutetussa asemassa. Koko opiskelijaliikkeen näkökulmasta nykyinen uutisointi tilajaosta lienee vähintäänkin haitallista. Yliopistolain kokonaisuudistus sekä opiskelijoitakin koskettava sosiaaliturvan uudistus etenevät ensi talven aikana ja ovat sen luokan haasteita, joissa vain yhtenäinen opiskelijaliike voi saavuttaa parhaimman lopputuloksen. Tilajaon "keskustelut" ovat vieneet aivan suhteettoman paljon energiaa ylioppilaskunta-aktiiveilta.
Helsingin Keskustaopiskelijat haluavat muistuttaa, että ei ole mitään järkeä lähteä sille tielle, että kahden vuoden välein pidettävien edustajistovaalien myötä järjestöt joutuisivat aina muuttamaan, koska valta vaihtui. Järjestötilat on pystyttävä jakamaan siten, että kriteereinä käytetään järjestötilan monipuolista käyttöä, käyttöastetta sekä järjestön historiallista merkittävyyttä ylioppilaskunnassa ja laajemminkin yhteiskunnassa. Pitkäjänteisyys toiminnan suunnittelussa on järjestötoiminnassa keskeinen menestyksen tae. Siksi on sovittava mahdollisimman pitkäaikaisia sopimuksia tilojen käytöstä.
HYAL ja Osakunnat: Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Isoahon sanoin "teette suunnattoman palveluksen tuleville ylioppilaskuntasukupolville, kun solmitte kaikkia tyydyttävän ratkaisun tilojen jakamisesta." Haluan muistuttaa, että todelliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan.
Kalle Peltokangas, teol. yo
Helsingin Keskustaopiskelijat, pj
HYY:n edustajiston jäsen
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Tämä teksti vaikuttaisi paljon uskottavammalta ilman toiseksi viimeistä kappaletta, jossa käytännössä valitset puolesi kiistassa.
Hähä. Mä taas olen jollain nyrjähtäneellä tavalla huvittunut siitä, että toisessa edariryhmässä katsotaan tämän(kin!) keskustelun koskevan vain edaripolitiikan mammuttiryhmiä. Ihan kuin muilla ryhmillä (KansY? HyVi? SitVas?) ei olisi mitään sanottavaa tai tuotavaa keskusteluun, tai että ratkaisut olisi löydettävissä vain ja ainoastaan HYALin ja osakkien viisaista päistä.
-Emi, HYAL
On aivan totta, että tämä asia koskee koko ylioppilaskuntaa ja sitä kautta kaikkia ryhmiä. Eivät muutkaan edustajistoryhmät siitä saa luistaa. Esimerkiksi kaikki kirjoittelu, mitä asiasta on ollut valtakunnan median julkisuutta myöten, on luonut mediassa kuvaa koko ylioppilaskunnasta. Siten myös kaikki edustajistoryhmät ovat olleet mukana epäsuorasti tässä asiassa ja luonnollisesti ne ovat myös TJK:ssa asiasta päättämässä.
Ratkaisua ei siten ole vain HYAL:n ja Osakuntien käsissä, vaan tietysti muutkin ryhmät voivat asiaa sovitella. Käytännössä se on kuitenkin varsin hankalaa.Lisäksi ilman, että HYAL ja Osakunnat nousevat pois "taisteluhaudoistaan", ei tätä asiaan saada uutta ratkaisua. Se oli mielestäni toiveena tässä Kallenkin kirjoituksessa. En silti sano, että tämän tilaratkaisun uudelleen muokkaaminen olisi millään tavalla helppo asia: tilaratkaisussa on monen monta tekijää, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Siten jos toisen järjestön tilaa muuttaa, niin se vaikuttaa moneen muuhunkin tilaan jne. Varmasti kaikilla ryhmillä Keskustaopiskelijat mukaan lukien on asiasta omat mielipiteensä, mutta molemmille kokonaisratkaisua asiasta on yhden ryhmän varsin hankalaa luoda.
Haluaisin vielä lopuksi kommentoida myös sitä, että kyllä HYAL:n ja Osakuntien tulee myös muistaa vastuunsa ylioppilaskunnan päähallitusryhminä. Kuten Jounikin sanoi blogissaan on tämä asia vienyt useita kymmeniä ja satoja tunteja ihmisten aikaa. Siten riitely on omalta osaltaa vaihtoehtoiskustannus ajan ja muun työn suhteen kaikelle muulle ja pahimmassa tapauksessa tällä menolla noin parin vuoden kuluttua on tulossa samantapainen keskustelu... En sano, etteikö tämä tila-asia ole tärkeä myös jo itsessään, mutta onhan se jo itsessään saanut
Kirjoitukseni polttopiste oli juuri siinä, mitä Emi ahit eli tuoda esille se, että järjestötilajako koskee myös yhteiskunnallisia ja poliittisia järjestöjä - ei vain ainejärjestöjä ja osakuntia. Poliittisena realiteettina on kuitenkin todettava, että yhden miehen voimin ei voi yksistään kammeta kaikkia HYAL:n ja Osakuntien edaattoreita taputtamaan tyytyväisinä uutta tilajako-sopimusta, näin hieman kärjistetysti sanottuna.
Kuten Asko jo totesikin HYAL:lla ja Osakunnilla on suurin poliittinen vastuu järjestötilajaon toteuttamisesta. Oppositio, HeKO sen osana, voi sitä "päähallituspuolueilta" täydellä oikeutuksella vaatia. Tämä ei poista sitä, etteikö myös meillä ole oma tehtävämme siinä ylioppilaskuntaa yhdistävässä, mutta myös jakavassa, tehtävässä päästä järjestöille annettavista tiloista kohtuulliseen ratkaisuun. Meidän vahvuutemme tässä keskustelussa lienee se, että voimme katsoa keskustelua, joka on käyty pääasiassa HYAL:n ja Osakuntien välillä, hieman etäämmältä ja rahtusen pienemmällä tunteen palolla. Korostamme, että järjestötilakysymys on jo levinnyt ylioppilaskunnan seinien ulkopuolelle, mikä tulee ottaa huomioon tästä eteen päin. Opiskelijoiden kokonaisedut voivat vaarantua, jos ylioppialskunta ei pääse yksimielisyyteen sivistyneellä tavalla.
Eilinen järjestötilajaon palautetilaisuus oli mielestäni sanotaanko "varovaisen lupaava", iso kiitos siitä kuuluu erityisesti ylioppilaskunnan puheenjohtajalle Waltteri Rydmanille, joka jakoi puheenvuoroja. Toivomme vakavasti, että niin HYY:n hallitus kuin Talousjohtokuntakin ottaa eilisen järjestöpalautteen huomioon.
Olen miettinyt tuota väitettä siitä, että ylioppilaskunnan uskottavuus edunvalvojana tai muu opiskelijoiden kokonaisetu kärsii, jos näitä kiistoja ei saada sovittua siististi, vaan niitä puidaan julkisuudessa. Varmasti tuossa väitteessä on perääkin, mutta toisaalta mukana tuntuu olevan kovasti uuden pelkoa, kun opiskelijapolitiikka ei koko ajan olekaan hajutonta, mautonta ja väritöntä.
Ja toisaalta kun tuota menoa Arkadianmäellä katsoo, niin ihan samalla tavalla voisi ajatella Suomen kokonaisedun kärsivän siitä.
Niinpä, ei mielestäni ylioppilaskunnan uskottavuus edunvalvojana ole sinänsä toistaiseksi kärsinyt. Ei siinä ole mielestäni niin suurta ongelmaa. Kyllä HYY:n hallituksessakin voidaan olla eri mieltä asioista. Tapahtuuhan näin välillä Arkadianmäelläkin eikä se ole sen ihmeellisempää. Poliittista vääntöä on jatkuvasti. Jos ei julkisuudessa, niin ainakin kulissien takana. Ja näin sen pitää ollakin: Eihän politiikka olisi politiikkaa ilman väittelyitä ja kilpailua siitä, kuka saa tavoitteensa parhaiten läpi. Tosin politiikkaa ei silti kannata tehdä kovin lyhyellä tähtäimellä...
Ei millään pahalla mutta tästä kirjoituksesta välittyy hiukan fiilis asian taustoihin heikosti perehtyneestä henkilöstä joka käyttää tarjottua tilaisuutta ojentaa isompia ryhmiä pienellä omahyväisellä ylemmyydentunnolla. Tarkoitus oli ilmeisesti hyvä mutta viesti joka välittyy ei ihan vastaa sitä.
Asiat eivät ole tosiaan ihan niin yksioikoisia kuin kirjoitus antaa ymmärtää. Ensinnäkin, nykyisen tilajaon muuttamisen takana on useamman edustajistoryhmän koalitio. Se ei siis kosketa muita ryhmiä vain tjk:n kautta, vaan useat ryhmät ovat oikeasti huolissaan tilajaon tasapuolisuudesta. Miksi jatkuvasti unohdetaan yhteiskunnalliset ja harrastusjärjestöt?
Toiseksi, olisi ollut ihan kiva saada ministeritason tukea aikaisemmin, kun muita järjestöjä on pompoteltu mielen mukaan tilasta toiseen kenenkään sen suuremmin välittämättä. Ja nyt puhutaan siis satojen jäsenten järjestöistä ja kymmenen neliön kopeista. Silloin ei valitettavasti päästy kyseisten järjestöjen kannalta "sivistyneeseen ratkaisuun". Mutta ei se ilmeisesti ketään kiinnostanutkaan.
Tilajako ei ole aikaisemmin ollut ainakaan reilumpi. Sen kohteena olleet järjestöt vaan olivat heikommassa asemassa älähtääkseen. Tuleeko tilan määrän HYYssä siis olla riippuvainen järjestön kyvystä organisoida massiivisia mielenilmauksia ja vankasta uskosta että "nää tilat vaan kuuluu meille"? Onko se järjestöjen tasa-arvoista kohtelua?
Olisi hienoa, jos päästäisiin yhteisesti hyväksyttäviin tilajaon kriteereihin ja siihen, että tilajako ei menisi aina uusiksi kahden vuoden välein. Mutta tämä kriteeriongelma ja tilajaon poukkoilevuus on siis taustaltaan pidempi kehityskulku, ei lähtöisin nykytilasta.
Kyrsiintynyt (ja siksi pahoitellen hiukan kommentin piikikästä sävyä)
Ja pahoittelen, en tosiaan tarkoittanut olla ilkeä tuossa alussa. Se oli vain fiilis joka tekstistä välittyi.
Askolla ihan hyvä pointti hallitusvastuusta. Mutta.
Lappuleikkiä saa harrastaa kaikki muutkin, ja herrajumala, melkein tulisikin! Jos Osakkien tai HYALin jakomalli ei miellytä, niin omat vaihtoehdot kehiin. Kalle toteaa kyynisesti, että yksin ei voi vääntää sopimusta kasaan, mutta tähän asti jaossa on ollut vain kaksi vaihtoehtoa tilajakoesitykseksi. Muille on tilaa ja kai oppositiopolitiikkakin saa olla luonteeltaan rakentavaa ja tarjota uusia vaihtoehtoja vanhojen tilalle?
Ja mitä tulee keskustelun "leviämiseen" yliopiston ulkopuolelle: jätkät hei, kyä te tiedätte, että se ei levinnyt lehtiin mitenkään spontaanisti viidakkorummun välityksellä. (okei, hieman 'noq toi alotti' -sävyä, mutta.)
.emi/HYAL
Pari kommenttia. Epäilyihin, että kirjoitukseni olisi syntynyt hepposin perustein ilman syvällistä perehtyneisyyttä järjestötilajakoon, vastaan, että olen koko kevään pitänyt yhteyttä TJK:n jäsenemme Janne Rasin kanssa tämän tilajakoprosessin kulloisissakin käänteissä.
On totta, että HeKO:lla ei ole tarjota vaihtoehtoista esitystä järjestötilojen jaosta. Olemme pyrkineet vaikuttamaan TJK:ssa siten, että meidän mielestämme järkevin, oikeudenmukaisin ja taloudellisesti kannattavin pohjaesitys hyväksyttäisiin. Kallistuimme Osakuntien pohjan kannalle edellä mainituista syistä. HeKO:n saama uusi tila on molemmissa pohjissa, jotka tosin edelleen elävät ja hiotuvat, samaa suuruusluokkaa. Meille oma tila on ehdoton toiminnan edellytys, sillä a) meillä on pari kaapillista irtaimistoa ja b) hallitus kokoustaa vähintään kerran kuussa, jonka lisäksi pidämme toimistopäivystystä joka maanantai. Lisäksi meille on tärkeää, että tilamme välittömässä läheisyydessä on keittiö.
On totta, että politiikkaan kuuluu vääntö. Sitä todellakin tulee olla. Harmaa mumina ei ole mistään kotoisin. Nyt on vain pästävä sanoista tekoihin. No, hallituksen kädessä tilajako viime kädessä on. Ylioppilaskunnan ulkopuolelta viime aikoina tullut viesti esim. ruotsinkielisten osakuntien yhteisen tilan puolesta toivottavasti otettaneen huomioon päätöstä tehtäessä. Mielestäni tärkeintä on tällä hetkellä, että järjestökentän tyynnyttävä ratkaisu saadaan aikaiseksi kohtuullisella "voimistelulla". Ylioppilaskuntaa koskettavia tärkeitä asioita on muitakin kuin tilajako - esimerkiksi yliopistolakiuudistus on parhaillaan käynnissä. Senkin tulisi saada osakseen myös edaattoreiden huomion. Yhteistä "sarkaa" siis riittää.:)
Kalle
Lähetä kommentti