Voihan ruokasoppa

Hallitus pui budjettiriihessään ensi vuoden talousarviota menneellä viikolla. Tästä jäi mieleen erityisesti ALV-kiista, mutta toki muitakin merkittäviä linjauksia hallitus teki. Pureudutaan kuitenkin tällä kertaa vain ALV-soppaan ja muuhun veropohdiskeluun.

Harvinaisesti kaksi päähallituspuoluetta ottivat näkyvästi yhteen, kun jo moneen kertaan käsitellyn ja eduskunnan valmiiksi hyväksymän ruuan ALV:n alennuksen otti uudestaan tikun nokkaan kokoomuksen valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Oli itse aiheesta mitä mieltä tahansa, temppu oli varsin erikoinen.

Ei kuulu hyviin toimintatapoihin ja pelisääntöjen kunnioittamiseen ottaa jo monesti hyväksytty asia yllättäen julkisuudessa vasaran alle. Temppua voi pitää törkeänä poliittisten pisteiden hakuna, joka ei kohenna kuvaa kokoomuksesta uskottavana ja luotettavana hallituskumppanina. Asiaa voisi verrata siihen, että keskusta vetäisi julkisuudessa yht'äkkiä mattoa alta joltakin kokoomuksen yhdeltä vaalikauden tärkeimmältä tavoitteelta, josta on jo yhdessä sovittu. Tästä hyvin kommentoi Sirkka-Liisa Anttila (YLE: Anttila arvostelee kovin sanoin kokoomusta)

Asia ratkesi lopulta niin, että kaupparuuan ALV laskee sovitusti kuukauden päästä lokakuun alussa viidellä prosenttiyksiköllä 12%:in. Ensi vuoden heinäkuussa tämä nousee 13%:in samalla kun ravintolaruuan ALV laskee myös 13%:in. Samalla kaikkia muita ALV-kantoja korotetaan myös prosenttiyksiköllä, jotta valtion velalle saadaan maksajia.

Keskustassa ALV-alennusta olisi haluttu kompensoida korottamalla isoimpien tulojen tuloverotusta. Se olisi ollut sosiaalisesti hyvä ratkaisu. Tämä ei kokoomukselle kelvannut. Kompensaatio löytyi yleisestä ALV-kannasta, joka rokottaa kaikkia kuluttajia. Onneksi kompromissin myötä meni läpi korkeampi kunnallisverotuksen perusvähennys (2200€). Tämä tuo parhaimmillaan pienituloiselle 185 euron hyödyn vuodessa!

Keskusta, RKP ja vihreät halusivat, että yksinkertaisesti kummatkin, kaupparuuan- ja ravintolaruuan arvonlisävero lasketaan suoraan 12%:in. Tämä olisi kuitenkin Kataisen tempun ja hänen ehdottamansa 14%:n linjan jälkeen ollut kokoomukselle arvovaltatappio, joten täytyi päätyä monimutkaiseen ratkaisuun. Ratkaisu on sekava ja se aiheuttaa turhaa päänvaivaa mm. kaupoille ja kuluttajille. Tästä ilomielin jobinposti lähtee kokoomuksen puoluetoimistoon!

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi väitti, että keskustan vaatimukset tulevat kalliiksi. Kaiken kaikkiaan kummankin ALV:n tiputtaminen 12%:in olisi maksanut noin 750 miljoonaa euroa. Suhteessa miljardien eurojen tuloveron kevennyksiin, Kela-maksun poistoon sekä valtion ensi vuoden 13 miljardin euron velkaantumistahtiin Ravin puheilla ei ole pohjaa. Osa ruuasta säästyvistä menoista menee muuhun kulutukseen ja näin elvyttää taloutta. Onko niin, että vain keskustan vaatimukset ovat "kalliita", mutta kokoomuksen eivät?

Vähätuloisilla menee tuloistaan suhteessa eniten ruoan ostamiseen. Ruuan hinnan laskeminen vaikuttaa siis eniten heidän toimeentuloon. Hyvätuloisilla ruoka on pieni menoerä, joka ei paljon vaikuta. Miljardien eurojen alennukset tuloveroon eivät hirveästi hetkauta opiskelijaa, työtöntä, kotona lapsiaan hoitavaa tai kansaneläkeläistä, vaan hyvin toimeentulevia. Ehkäpä tässä löytyykin kokoomuksen ajatuksen syy: nämäkin varat olisi pitänyt suunnata hyvin toimeentuleville, ei heikompiosaisille?

"Köyhien puolustaja" SDP vastusti myös alennusta. Tähän lienee syynä vain se, että demareille olisi tarjoutunut hyvä tilaisuus seuraavien eduskuntavaalien alla syyttää keskustaa kalliista ruuasta. Harmi, kun tämäkin lyömäase vietiin pois demarien käsistä.

Verotusta on viime aikoina viety entistä enemmän tasaveron suuntaan, kun tuloverotusta on kevennetty. Sillä saadaan entistä pienempi osa verokertymästä. Tätä on perusteltu työllisyyteen kannustamisella. Samalla kuitenkin pakotetaan varsinkin talouden romahdettua nostamaan kuntien veroprosentteja sekä välillisistä verotusta, kuten arvolisäveroa. Se johtaa siis entistä enemmän tasaveron suuntaan. Kaikki on tapahtunut kuin hieman "salakavalasti", ilman laaja-alaista ja periaatteellista verokeskustelua.

On totta, että välillinen verotus on ainakin osittain talouden tehokkuuden kannalta järkevämpää kuin työn verotus. Ehkä olisi tehokkuuden lisäksi aika pohtia myös sosiaalista eheyttä ja oikeudenmukaisuutta. Nykyinen suuntahan johtaa tuloerojen kasvuun ja entistä epäoikeudenmukaisempaan asetelmaan.

Halutaanko me verotuksella kerätä vain tehokkaasti verovaroja, vai myös samalla tehdä tulontasausta? Onko arvovalinnassamme korkeammalla talouden tehokkuuden maksimointi, vai myös oikeudenmukaisuus ja vähävaraisista huolehtiminen? Nämä kysymykset tulevat olemaan ratkaisevia keskustelunaiheita seuraavien eduskuntavaalien alla.