YLEnmoisen hankala asia - vai onko?

Ylen rahoitus on jo melko pitkään keskusteluttanut niin julkisuudessakin kuin myös pöytäkeskusteluissa. Olen asiasta jutellut monessa eri paikassa. Lähes kaikilla asiasta tuntuu olevan selkeä mielipide. Se on jo ilahduttavaa sinänsä!

"Parlamentaarinen työryhmä", jossa on kaikista puolueista edustus, on yksimielisesti esittänyt niin sanonut mediamaksun käyttöönottoa.
Se olisi 175€ suuruinen maksu jokaiselle kotitaloudelle joka vuosi. Summa on toki pienempi kuin nykyinen tv-maksu, joka on vielä tällä hetkellä 224,30 euroa vuodessa. Tv-maksua on esitetty nostettavaksi ensi vuodelle 4% eli noin 8 euroa. Myös mediamaksu tarvitsisi indeksitarkastukset vuosittain.

Asiassa on muutama oleellinen seikka. Ensinnäkin itse työryhmä ja sen luonne. Periaatteellisella tasolla on ensin tietysti mietittävä, tarvitaanko Yleä, kuinka laaja Ylen palvelutarjonnan tulisi olla ja missä määrin se on julkista palvelua.

Jos päästään päämäärään, että Yle tarvitaan ja se tulee julkisesti kustantaa, päästään siihen asiaan mikä eniten kiikastaa: miten Ylen rahoitus tulisi hoitaa?

Otetaan aluksi työryhmä mietinnän alle. Sekin onkin mystinen juttu. Valmisteluvaiheessa työryhmän ajatuksista oli mahdoton saada tietoa. Keskeneräistä asiaa ei haluttu julkisuudessa käsitellä.
Puolueaktiiveille kerrottiin, että ensin työryhmä tekee esityksen, sitten puoluekoneistot pääsevät sitä käsittelemään.

Käytännössä siis jokaisesta puolueesta yksi henkilö tai hänen kauttaan jonkinlainen sisäpiiri puolueesta sopi kaikesta. Se, että mukana oli jokainen puolue, oli tietysti taktisesti viisas veto. Mikään puolue ei pysty lähtemään sooloilemaan, vaan vastuu lankeaa kaikille.

Mutta kun työryhmän esitys on tullut, ei keskustelulle ja arvioinnille ole ollut tilaa. "Olisi törkeää jo valmiiksi kaikkien puolueiden yhteisesti hyväksymää ja esittämää kantaa lähteä vesittämään."

Pyh ja pah! Melkoista demokratiata tämä. Asia ei ole missään vaiheessa päässyt kunnolla puolue-elinten käsiteltäväksi. Tästä menee miikkoja kaikille puolueille, myös omalta osalta erityisesti keskustalle.

Itse olen sitä mieltä, että Yleä tarvitaan. Eurooppalaisen käytännön mukaan julkinen tiedotusväline kuuluu yhteiskunnalle. Media käyttää suurta valtaa.
On tärkeätä, että on myös markkinoista riippumaton media. Ylellä on myös merkittäviä tehtäviä, kuten tiedotusvastuu poikkeustilanteissa.

Yle tuottaa myös palveluja marginaaliryhmille, jotka eivät kaupallisia medioita kiinnosta. Sieltä ei ole riittävästi mainostuloja saatavissa. Ylen urheiluun ja kulttuuriin liittyvä tuotanto on merkittävä Suomelle. Jos näitä euroja ei olisi, moni suomalainen sarja, elokuva tai ohjelma jäisi toteuttamatta.

Yle on merkittävä toimija paikallisuutisten tuottajana. Myös koulutusohjelmien tuottajana Yle on lähes ainoa toimija.

Siinä vain muutama syy, miksi näen Ylen tarpeellisena. Yleisradioyhtiö kuuluu sivistysyhteiskuntaan.

On toki pohdittava, mitä kaikkea Ylen tulee tuottaa. Onko esimerkiksi BBC:n massaohjelmien osto oleellista? Uusia medioita, kuten internetiä, Ylen tulee mielestäni käyttää ja palveluja kehittää sinne suunnalle.

On enää kysymys rahoituksesta. Kenen tästä tulee maksaa? Mielestäni pääpiirteissään kaikkien.

Yle on julkinen palvelu, joka on tärkeä yhteiskunnalle, sattui juuri joku yksittäinen henkilö sen palveluita käyttämään tai ei. Tässä mielessä se on verrattavissa muihinkin julkisiin palveluihin: maksat veroja, käytät tai sitten et terveys-, sosiaali-, kirjasto-, koulutus-, vapaa-ajaan- jne. eri palveluita. Maksuosuus riippuu pääasiassa tuloistasi, ei palveluiden käytöstä.

Koko verotuksen ideahan on juuri tässä. Kaikki maksavat julkisista palveluista ja näin taakka tasataan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

On aika hankala miettiä, kuka Ylen palveluita ei oikeasti käyttäisi. Kyse on paljon muustakin kuin tv-kanavista. Radiosta, internetistä ja yleisestä yhteiskunnalle tärkeän informaation tuottamisesta.

Yleisradio on osa demokraattisen yhteiskunnan rakennuspalikoista. Esimerkiksi poikkeustilanteiden tiedonvälityksen turvaaminen kuuluu kaikille maassa asuville.

Jos kaikki maksavat, on enää mietittävä käytännön ratkaisu, miten rahoitus kerätään. Tv-maksu ei ole oikeudenmukainen. Siinä vain osa yhteiskunnan jäsenistä maksaa kaikkiin kohdistuvan palvelun kustannukset.

Jos käyttäjien pitäisi olla maksajia, miten perustelet sen, että tv:n katselijoiden pitäisi kustantaa myös radion kuuntelijoiden palvelut?

Teknisesti oikeudenmukainen kohdistus "käyttäjä maksaa" periaatteella ei ole mahdollinen. Tai sitten maksat muustakin, kuin mitä käytät.

Tv-maksuun perustuva systeemi on myös byrokraattisesti raskas ja kallis. Tv-tarkastajat muistuttavat pikemminkin Itä-Saksasta, kuin 2000-luvun Suomesta.

On jäljellä kaksi vaihtoehtoa: esitetty mediamaksu, joka on käytännössä regressiivinen vero, eikä maksu, tai budjettirahoitus.

Näistä vaihtoehdoista käännyn selkeästi budjettirahoituksen kannalle. Mediamaksu kohdistuu kaikille, katsomatta maksukykyä tai esimerkiksi talouden kokoa. Yksinhuoltajalle se on samansuuruinen kuin kahden töissä käyvän henkilön taloudelle.

Esitetty ratkaisu, että ne jotka eivät todistetusti käytä tai pysty käyttämään mitään Ylen palveluista, olisi käytännön tasolla melko hankalan kuuloinen toteutus. Se ei ole tätä päivää.

Vaikka soskun luukku kustantaisikin kaikista heikoimmassa asemassa oleville mediamaksun, jää moni pienituloinen tappiolle. Opiskelija voi jättää kirjat vanhempiensa luokse ja näin välttyä maksulta. Monelle tämä ei ole mahdollista. Pienituloisille maksu olisi kohtuuton.

Valtion budjetin kautta rahoitus on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto. Valtiolle verot kerätään edes suurinpiirtein siinä suhteessa, mikä on maksukyky. Hyvätuloiset maksavat enemmän veroja, pienituloiset vähemmän.

Käytännössä tämä tarkoittaisi verojen korotusta. Esimerkiksi arvonlisäveroja korottamalla se hoituisi suht kivuttomasti. Paljon kuluttavat maksaisivat enemmän. Samalla voitaisiin miettiä, onko lehtien alv-vapautus oikeidenmukaista. Kuinka paljon sieltä olisi veroja saatavissa?

Vaikka veroja korotettaisiin, jäisi monelta taloudelta tv-maksun maksaminen pois. Joten kyllä sieltä säästöäkin monelle syntyisi. Eikä kansantaloudelle pitäisi tällä olla suuren suurta vaikutusta.

Budjettirahoitusta vastustavat perustelevat kantaansa sillä, että se vaarantaisi Ylen puolueettomuuden. En oikein voi ymmärtää tätä pelkoa. Eduskunta jokatapauksessa määrittää Ylen palvelutuotannon ja rahoituksen tason.

Jos eduskunta haluaisi kiristää Yleä, se voi määrittää mediamaksun alakanttiin. Näin välillisesti eduskunta määrittää kaikissa tapauksissa Ylen rahoituksen suuruuden.

En usko, että hallitus tai eduskunta voisivat ilman julkista kohua ja kansalaisten painostusta yrittää kiristää Yleä sen rahoituksella. Ylellä itselläänkin on melkoinen julkinen voima, jos sitä uhattaisiin jotenkin. Enkä usko, että tässä maailmassa tälläistä halua edes löytyisi miltään hallitukselta.

Yhteenvetona: Yle kuuluu osaksi yhteiskuntaa, se tulee säilyttää nykyisessä tasossaan ja valtion budjettirahoitus on kaikista oikeudenmukaisin, vähiten byrokraattinen ja järkevin tapa hoitaa rahoitus.