Helsingin Sanomat kirjoitti viime sunnuntaina (9.3.2008) sunnuntai-osiossaan pätkätöistä ja siitä kuinka tutkija Roope Uusitalo kumosi ainakin joiltain osin käsityksen pätkätyösukupolven syntymisestä pelkkänä tilastoharhana. Edelliseen viitaten määräaikaiset työsuhteet eivät olisikaan yleistyneet 1990-luvun lamavuosina, vaan niitä olisi ollut jo aiemminkin. Käsitys pätkätyösukupolven syntymisestä johtuu Uusitalon mukaan tilastoharhasta ja siitä että tilastoja on tulkittu väärin tai tilastot eivät ole olleet vertailukelpoisia. Tilastointitapa muuttui vuonna 1997, sillä muun muassa aiemmin tutkimus tehtiin vain syksyisin, kun vuodesta 1997 lähtien sitä alettiin tehdä kuukausittain, näin ollen 1990-luvun lopulta alkaen määräaikaisten työntekijöiden osuus näytti lisääntyvän, sillä tilastoissa näkyivät myös kesätyöntekijät.
Uusitalon argumentti eroaa suurelta osin yleisestä mielipiteestä, sillä aiemmin eri tahot ovat olleet yllättävänkin yksimielisiä pätkätyöyhteiskunnan syntymisestä. Helsingin Sanomissa muut pätkätyötä tutkineet ja siitä paljon puhuneet kritisoivat Uusitalon näkemystä mm. siitä syystä, että osa-aikaisia työsuhteita ja vuokratyötä ei ole huomioitu tässä yhteydessä lainkaan, vaikka vuokrattuja työntekijöitä vuonna 2005 oli yli 100 000 ja osa-aikaisia työntekijöitä lähes 300 000. Edellisen lisäksi olisi huomioitava, että vaikka pätkätyöt eivät olisi lisääntyneet viime vuosien aikana, epävarmuus on kohdentunut toisin kuin ennen. Nykyisin määräaikaisia töitä tekevät eniten nuoret akateemiset naiset, nimittäin työvoimatutkimusten mukaan vuonna 2006 lähes puolet alle 25-vuotiaista naispuolisista palkansaajista oli määräaikaisessa työsuhteessa. Muun muassa akatemiatutkija Raija Julkunen ja helsinkiläinen tuottaja Osku Pajamäki mainitsevat, että työsuhteet ovat ylipäänsä muuttuneet aiempaa epävarmemmiksi, eikä tässä yhteydessä tarkoiteta vain palvelualoilla lisääntyvää osa-aika- sekä vuokratyötä, vaan lisääntyvää pelkoa ylipäänsä työtehtävistä selviämisessä. Määräaikainen työ ei enää olekaan tietty välivaihe siirryttäessä vakinaiseen työsuhteeseen, vaan siitä on Pajamäen mukaan tullut pysyvä tila. Epäilemättä yhä useampi on saanut edellisen kokea myös omakohtaisesti. Toisaalta Uusitalo ei myöskään kiistä, että hänen tekemänsä havainto tilastoharhasta poistaisi itse pätkätyön ongelmaa, sillä muihin Euroopan valtioihin verrattaessa Suomessa tehdään varsin paljon pätkätyötä. Suomen koko vuoden keskiarvo on tällä hetkellä 16,4 prosenttia työsuhteista, EU:n keskiarvon ollessa 14,4.
Ulrich Beck puhui jo parisenkymmentä vuotta sitten joustavan, hajautetun, riskialttiin alityöllisyyden lisääntymisestä ja sen alan valtaamisesta täystyöllisyydestä. Epätyypillisten vähemmän standardoitujen työnmuotojen, kuten osa- ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntyessä, vastaavasti tyypillinen ja normalisoitu palkkatyö on alkanut haurastua. Normalisoidun työnteon haurastumisen taustalla on nähty monia tekijöitä, kuten runsas työttömyys, yritysten alihankinta- ja kilpailustrategiat, ammatillisen järjestäytymisen väheneminen sekä naisten ja opiskelijoiden tulo työmarkkinoille. 2000-luvun alkua on saanut kuulla usein kuvattavan jälkiteolliseksi, globaaliksi ja verkostoituneeksi ajanjaksoksi. Suomi on edennytkin vauhdilla kehittyneimpien ja kilpailukykyisempien tietoyhteiskuntien joukkoon, mikä on lisännyt osaltaan epävarmuutta työelämässä. Tässä yhteydessä on puhuttu usein tietotyöstä, johon on liitetty erilaisten positiivisten odotusten lisäksi myös kielteisiä ajatuksia. Positiivista ovat olleet mm. ajatukset yksipuolisten töiden poistumisesta, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista ja työn palkitsevuudesta. Kun vastaavasti ainakin Suomessa negatiivisina kommentteina keskusteluissa on kuullut puhuttavan työelämään liittyen juuri ihmisten kokemasta epävarmuudesta, kiireestä, uupumuksesta ja niin sanotuista epätyypillisistä työsuhteista, kuten pätkätöistä.
Ruokkivatko työtätekevät opiskelijat pätkätyöllisyyden kasvua? Kieltämättä viime aikoina olen kuullut monia tapauksia, joissa henkilöt eivät edes ole kiinnostuneita vakituisesta työstä, vaan ottavat vastaan mieluummin lyhyempiä määräaikaisuuksia, harrastavat näin ollen eräänlaista työelämän surffailua ja en tässä yhteydessä suinkaan tarkoita pelkästään opiskelijoita. Toisaalta kesätyöntekijöistä käydään jo eräänlaista kamppailua eri työnantajien kesken, yritykset ovat aikaistaneet rekrytointejaan ja hakevat kesätyöntekijöitä näkyvämmillä sekä laajemmilla kampanjoilla. Mutta edellisistä seikoista huolimatta tosiasia on myös se, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen toteaa Helsingin Sanomissa, että määräaikaisuuteen syynä kahdessa tapauksessa kolmesta on se, että vakituista työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Yleensä siis Suomessakaan pätkätyö ei ole työntekijän oma valinta. Tutustuessa avoimiin työpaikkoihin ja virkoihin, voi hyvin nopeasti todeta, että nykyään ei ainoastaan yksityinen sektori ”syyllisty” määräaikaisten työsuhteiden solmimiseen laatiessaan kilpailustrategioitaan, vaan yhä enemmän pätkätöistä tehdään kuntien ja valtioiden palveluksessa. Tuntuu, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että julkisella puolella on avoimena määräaikaisia virkoja, vaikkakin ne saattavat kestää joissakin tapauksissa useamman vuoden. Toisaalta ketkä tekevät ylipäänsä tulevaisuuden Suomessa muun muassa pätkätyöt, sillä huolenaiheena on ollut pitemmän aikaan työmarkkinoiden epätasapaino eli kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus, jolloin työelämästä syrjäytymistä ja työvoimapulaa esiintyy samanaikaisesti. Työvoiman rekrytointi ulkomailta oli julkisuudessa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin uutisoitiin kymmenien tuhansien filippiiniläisten tuomisesta Suomeen vuoteen 2015 mennessä, tarkoituksena työllistää heitä muun muassa terveydenhoidon erilaisiin tehtäviin. Työvoiman houkuttelu Suomeen tuo esiin monia kysymyksiä, aiemmin mainitussa tapauksessa esimerkiksi törmättiin epärehellisiin yhteistyökumppaneihin työntekijöiden lähtömaassa, toisaalta Suomi ei ole myöskään kovin vetovoimainen maa ilmaston ja kaukaisen sijaintinsa vuoksi, varsinkin kun samaa työvoimaa houkuttelevat ja havittelevat monet muutkin valtiot.
Kaikesta huolimatta onnea kesätöiden hakuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti