Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) järjesti yhdessä Eurooppanaisten ja Eurooppalaisen Suomen kanssa viime viikon keskiviikkona seminaariin nimellä "Helsingistä Helsinkiin - ETYKistä ETYJiin". Seminaari oli hyvin mielenkiintoinen. Paikalla puhumassa olivat ministeri Elisabeth Rehn, kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Lisäksi paneelissa olivat keskustelemassa ministeri Jaakko Iloniemi, suurlähettiläs Klaus Törnudd, suurlähettiläs Markku Reimaa ja valtiosihteeri Pertti Torstila.
Seminaari herätti pohtimaan Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta. Onhan Suomi kaiken lisäksi tämän vuoden ETYJ:n puheenjohtajamaa! Vuoden 1975 ETYK-kokous oli Kekkosen johtajakauden suursaavutus ja se osaltaan aloitti kehityskulun, joka lopulta johti loppujen lopuksi Neuvostoliiton ja koko itä-blokin luhistumiseen. Toisaalta on myös sanottu, että se asetti lopullisesti rautaesiripun Euroopan läpi. Oli miten oli, mutta on kuitenkin fakta, että kokouksella oli suuri merkitys sen ajan ulkopoliittisen tilanteen kannalta: Toihan se ensimmäistä kertaa lähes kaikki Euroopan maat saman neuvottelupöydän ääreen.
Ajat ovat kuitenkin tuosta ajasta muuttuneet mutta nykyisellä ETYJillä on edessään monia haasteita, jotka liittyvät pääosin edelleen ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. ETYJ:n ehkä näkyvin toiminnan osa ovat vaalitarkkailumatkat, jotka ovat nousseet esiin usein myös mediassa. ETYJ:llä onkin valitettavan paljon tehtävää demokratian edistämisessä. Esimerkiksi Valko-Venäjällä vallitsee lähes täydellinen diktatuuri. Itänaapurissamme demokratia on puolestaan määritelty ”hieman eri tavalla” kuin mitä Kööpenhaminan vuoden 1990 sopimuksessa maat olivat sopineet ns. demokratian ja vaalien pelisäännöistä.
ETYJ:n vaalitarkkailu ei saa kuitenkaan juuri kiitoksia tarkkailtavista maista. Esimerkiksi ETYJ:n tehtyä vaaleista raportin Venäjän vuoden 2004 presidentin vaaleista oli kommenttina vain, ”että ei tarvitse tulla uudelleen enää neuvomaan”. Kirgisian vaaleissa taas ETYJ sai Kimmo Kiljusen johdolla syyt niskaansa maan hallinnolta ”vallankumoukseen yllyttämisestä” ETYJ:n hyvin kriittisen vaaliraportin vuoksi. Esimerkit osoittavat, että ETYJ:n rooli ei ole helppo. Kaiken lisäksi Ivy-maat ovat perustaneet Venäjän johdolla oman aika lailla ETYJ:a vastaavan organisaation, joka tekee myös vaaleista raportteja, jotka aika eri linjoilla ETYJ:n kanssa.
Mielestäni ehkä huvittavinta on, että myös kiinalaiset ovat tehneet myös oman vaalitarkkailujärjestelmän, vaikka he eivät demokratiasta mitään tiedäkään.
Venäjä on esittänyt vaalitarkkailussa kritiikin kovimman kärkensä siihen, että vaalitarkkailua pitäisi harjoittaa myös muualla Euroopassa kuin vain entisissä Neuvostoliiton maissa. Mielestäni se on argumenttina sinänsä pätevä, että loppujen lopuksi kaikilla mailla voi olla aina välillä aina tarkasteltavaa omissa hallintojärjestelmissään. Esimerkiksi Suomikin on saanut EU:lta huomautuksia kansanedustajien vaalirahoituksesta, joka ei ole riittävän avoin. Vaalitarkkailulla on itseasiassa vastustusta jopa rapakon toisella puolella, jossa republikaanit eivät halua maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Demokraatit pitävät taas niitä todella tarpeellisina, jotta vuoden 2000 presidentin vaalin skandaali ei pääsisi toistumaan. Mielestäni Yhdysvallat näyttää kehittyville demokratioille todella huonoa esimerkkiä, jos se ei päästä vaalitarkkailijoita maahansa. (ETYJ:n 55 maan joukosta näitä kehittyviä demokratioitakin löytyy aika monta) Se ei myöskään edesauttaisi Venäjän avautumista vaalitarkkailulle ja kansainvälisten pelisääntöjen parempalle kunnioittamiselle. Tämä olisi Suomen ja koko EU:n kannalta todella huono kehityssuunta, joka saattaa vielä valitettavasti realisoitua.
KOL on STETE:n jäsenjärjestö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti