Noitavainoja, raukkamaisuutta ja tekopyhää moralisointia

Entinen Keskisuomalaisen päätoimittaja, emeritusprofessori Erkki Laatikainen kirjoittaa tuoreessa nettikolumnissaan seuraavaaa:

"Kansanvallan vahtikoiran rooli on liukunut viime aikoina huolestuttavan paljon koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi. Lukuisat journalistit liekehtivät tarkoitushakuisuutta. Kun he olettavat jonkin vääryyden tapahtuneen, he valjastavat käyttämänsä massamedian tarkoitusperiensä edistämiseen eikä median sisällä kukaan rohkene kyseenalaistaa menettelyä, vaikka toimittajan perusteet olisivat kestämättömät."

"Kiitollisin kohde on poliitikkojen ja puolueiden syyttäminen mädännäisyyden pesäkkeiksi, olipa tähän näyttöä tai ei. Tapahtumien henkilöittäminen vastaa ajan kiivautta. Media nostaa ja murskaa. Se tekee sankareita ja leimaa heitä mitä ihmeellisimmillä perusteilla halveksittaviksi. Netti, jota sosiaaliseksi mediaksi nimitetään, ruokkii raadollisuutta."

"Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä."

Otin tähän alkuun pitkät lainaukset, koska ne sisältävät paljon olennaista hyvin tiivistettynä. Vaalirahakohu, keskustaan kohdistuneet hyökkäykset ja viimeisimpänä pääministeri Matti Vanhaseen kääntynyt "noitavaino" on ollut hyvin erikoista seurattavaa.

Tapahtumaketjussa on kaiveltu vähän kaikkialta, jotkin asiat on tuotu hyvin neutraalista esille ja jätetty sikseen. Toisista asioista on revitelty valtavat otsikot ja annettu ymmärtää vihjailemalla vaikka minkälaisista laittomuuksista tai vähintään hämäräperäisyydestä. Näin tehdään, vaikka mitään näyttöä ei olisi tai todellisuudessa kyse ei ole mistään laittomuudesta, vaan hurskastelusta ja typerästä moralisoinnista.

Uutisointi on ollut tarkoituksenhakuista. Milloin on haettu entinen vasemmistotoimija yliopiston pölyttyneestä nurkkauksesta viisaasti kommentoimaan kohua ja esittämään näkemyksiään. Jos sellaista ei ole löytynyt, niin naamansa esille on saanut opposition kansanedustaja, joka luonnollisesti virkansa puolesta vaatii hallituksen eroa. Ne, jotka esittävät maltillisempia kommentteja, ovat jääneet lehtien palstoilla vähemmistöön.

Koko vaalirahoituskohusta on syntynyt kuva, että vaalitulos olisi ostettavissa. Ihan kuin äänestäjillä ei olisi ollenkaan omaa ajattelukykyä. On myös synnytetty mielikuva, että Suomessa olisi korruptiota. Näin voi tuntua nimenomaan niiden mielikuvien perusteella, minkä julkisuudesta on viime aikoina saanut.

Kun miettii kuitenkin karusti vain faktoja, tähän mennessä esille tulleet seikat ovat loppujen lopuksi kuitenkin olleet suhteellisen vähäisiä. Asian kimpussa on häärännyt valtava "tutkivien journalistien" armeija jo puolitoista vuotta. Mitään konkreettista todistetta tai tapausta, jossa olisi suoranaista korruptiota ollut, ei ole löytynyt. Tämä kertonee jo paljon todellisesta tilanteesta.

Epäillykset mahdollisesta laittomasta toiminnasta kohdistuvat muutamiin yrityksiin tai säätiöihin. Niistä vastaavat niiden puljujen johtajat, ei hallitus, ministeri tai jokin puolue.

Oppositio on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen johdolla syyttänyt pääministeri Vanhasta ties mistä. Kun on pyydetty, että yksilöikää nämä seikat, ovat vastaukset olleet ympäripyöreitä pyörittelyjä tai huvittavia selityksiä. Oppositiolla on ilmeisesti aseet ja argumentit varsinaisen politiikan puolella vähissä, kun täytyy turvautua epämääräiseen syyttelyyn ja vihjailuun. Ei kovin vakuuttavaa, oppositiojohtaja Urpilainen.

Tottakai systeemi on ollut pielessä ja sitä pitää korjata. Kuitenkin vastuun vyöryttäminen yhdelle puolueelle tai pääministerille on liian yksipuolista. Kyllä vanhasta lainsäädännöstä ja tavoista vastaavat aivan hyvin myös kokoomus, sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto. Median toimintakin on sitä edesauttanut. Toivottavasti esitys uudesta laista tulee pian ja se on kaikin puolin hyvä - ilman ylilyöntejä.

Yhtenä esimerkkinä median luomista harhaisista mielikuvista koskee keskustanuoria ja sille tukea antavaa Maaseudun Kukkaisrahasto. Jopa Patentti- ja rekisterihallituksen johtava henkilö kommentoi sen olleen säätiön sääntöjen vastaista.

Säätiön säädekirja nimenomaan toteaa, että se toteuttaa tarkoitustaan pääasiallisesti keskustanuoria tukemalla. Olisi ehkä kannattanut ensin tutkia, eikä hutkia mielipiteitä julkisuuteen. Tosin näitä PRH:ta ja muita vastaavia tahoja edustaneita kommentteja ulos antaneet ovat lähinnä olleet entiset vasemmistopuolueiden toimijat.

Keskustanuorten merkittävin rahoituksen lähde on veikkausvoittorahoista saatava nuorisojärjestöjen valtionapu. Sen ehtona on kuitenkin 15% oma varainhankinta. Nyt tätä Opetusministeriön edellyttämää toimintaa tuomitaan julkisesti. En voi kuin kummastella. Nuorten toiminnan tukeminen pitäisi nähdä päinvastoin esimerkillisenä tekona.

Huvittavaa kohussa on ollut, kuinka esimerkiksi Sauli Niinistö ja kokoomuskin ovat näytelleet viatonta pulmusta. Kohuttu Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen liikemiehet löysivät toisensa juuri Niinistön presidentinkampanjaa tukiessaan. Niinistön rahoituksesta on paljastunut useita unohtuneita seikkoja. Noh, tätä valtakunnan messiasta ei sovi tällä hetkellä arvioida kriittisesti mediassa.

Paljon on jäänyt kaivelematta. Esimerkiksi kerrotun perusteella kokoomuksen vaalibudjetit ovat olleet ihmeellisen pieniä verrattuna niiden näkyvyyteen. Tämä selittynee "ohilaskutuksella", jota siellä on ilmeisesti harjoitettu. Se ei ainakaan ole läpinäkyvää toimintaa!
SDP taas on herkullisessa asemassa, jossa se saa työvoimaa ja tarvikkeita ay-liikkeeltä. Tämä ei ole rahallista tukea, joten se ei näy missään muualla kuin vaalikentillä.

Viimeisimmän naulan ylilyöntien arkkuun iski Yle Silminnäkijä-ohjelmallaan. Ohjelma tunnetaan kyseenalaisesta "tutkivasta journalismista" jo ennalta. Matin talot-jakson toimittaja teki mm. keskustan viime puoluekokouksessa "tutkimusta" keskustalaisten kannoista. Muutama itselleen sopiva vastaus ja ne esitettiin keskustalaisten yleisenä mielipiteenä.

Ohjelmalla on usein ollut tapa, että se haluaa viestittää jotain ja viestin vastaiset asiat sivuutetaan. "Syytettyä" kenties haastatellaan, mutta haastattelusta leikellään vain sopivat pätkät ohjelmaan.

Ohjelman tekijöiden mukaan heidän saamansa tiedon varmistaminen vei yli vuoden. Se oli tehty ennen Nuorisosäätiö-kohua. Herää epäillys, miksi ulosajo ajoitettiin juuri hallituksen luottamusäänestyksen alle? Miksei toimittajat kyenneet vuoden aikana esimerkiksi käymään Vanhasen myynnissä olevassa talossa tarkistamassa, näkyykö siellä sitä rakennuserää, jonka Vanhanen olisi saanut lahjuksena? Miksi Silminnäkijä-ohjelman lähde kelpasi Ylelle, mutta ei muille medioille, joille sitä oli tarjottu? Eivätkö muut pitäneet sitä luotettavana?

Ohjelma tehtiin myös inhottavan törkeällä tavalla. Siinä vältettiin suoraan syyttämästä Vanhasta mistään, jotta vältyttäisiin oikeudelliselta vastuulta. Luotiin vain tarkoituksellisesti mielikuva, että juttu on hämärä ja siinä on tehty laittomuuksia, jotka on helposti yhdistettävissä Vanhaseen. Tämä paljastuu hyvin tästä Uuden Suomen uutisesta. Mistään ei oteta vastuuta.

Vanhanen esitti ohjelman tekijöille asialliset kysymykset, jotta hän tietäisi mistä tarkkaanottaen häntä "syytetään" ja voisi puolustautua. Näihin asiallisiin kysymyksiin Yle ja Silminnäkijä eivät ole olleet halukkaita vastaamaan. Ilmeisenä tekosyynä käytetään lähdesuojaa. Muutoinkin on erikoista, että syytetyn pitäisi todistaa syyttömyytensä. Sen kuuluisi mennä päinvastoin, Ylen tulisi todistaa Vanhasen syyllisyys.

Puristamalla Yle sentään suostui kertomaan, että kyseinen rakennustarvike-erä on "korkealaatuista erikoishöylättyä puutavaraa". Sen tulisi olla huomattavan arvokas eli suuri erä. Vanhanen on tyrmännyt, että tälläistä edes hänen talossaan olisi käytetty. Samaa on todistanut talon myyntiä hoitava kiinteistönvälittäjä. Väitteet tuntuvat olevan tyhjän päällä.

Silminnäkijä-ohjelma ja sen lähde ampuivat raukkamaisesti puskasta. Vastuuta he eivät halua ottaa. Ihan mitä tahansa, kuten mahdollisesti perättömiä syytöksiä, ei lähdesuojankaan takaa saisi tehdä. On poliitikoillakin ihmisoikeudet.

Ohjelman tekijöiden on esitettävä todisteensa. Jos syytökset ovat perättömiä, on vastuunkannon aika. Journalistisen vastuun kantavat ohjelman toimittaja Ari Korvola, tuottaja Hannele Valkeeniemi, ajankohtaisjournalismin päällikkö Jyrki Richt, sekä päätoimittajan vastuun kantava TV2:n kanavapäällikkö Ilkka Saari. Monen jakkari heiluu ja pahasti.

Ensi kesän korvalla loppuu myös toimitusjohtajan Mikael Jungerin toimikausi. Veikata voi, ettei jatkoa ole luvassa. Se olisikin positiivista, sillä luvassa olisi 45 vuoden jälkeen joku muu kuin demari Ylen johtoon.

Kansa näyttää kaiken tämän keskellä pitäneensä kylmän harkinnan päässään. Ylilyönteihin, hössötykseen ja raakoihin noitavainoihin ei ole ollut tarvetta. Se näkyy, sillä keskustan kannatus on noussut peräti prosenttiyksiköllä keskellä hurjinta ajojahtia!

Aloitin lainauksella, joten lopetetaan myös lainaukseen. Aamulehden blogisti Seppo Roth lausui seuraavaa: "Politiikassa selvitäkseen pitäisi kai olla yliluonnollisen puhtoinen. Palvelukseen halutaan umpimielinen impotentti. Ei ota turhia sosiaalisia kontakteja vääriin ihmisiin eikä vehtaa naisten kanssa. Sitä kai halutaan?"

Näinpä.