Matalan torpan maisterit

Tieteiden talo Kirkkokatu 6:ssa tarjosi tänään hienot puitteet korkeakoulujen tulevaisuutta luodanneelle seminaarille. Yliopistolakiesitys lähtee lausuntokierrokselle ensi syksyllä. Sitä ennen kaikki uudistusta seuraavat odottavat vesi kielellä, mitä ja milloin Opetusministeriö seuraavaksi julkaisee uutta yliopistolainuudistamisesta. Suomen Kuvalehden numerossa 9.5.2008 oli myös kaksi artikkelia yliopistouudistuksesta. Nyt on meneillään muutosten aalto. Mutta mitä tehdään ja kenen ehdoilla uudistuksia pitäisi tehdä?

Seminaari oli monella tapaa avartava kokemus. Esimerkiksi Matti Niiranen toi näin opiskelijan näkökulmasta ilouutisen, kun hän totesi painokkaasti, että opiskelijoiden edustus on säilytettävä korkeakoulujen hallinnossa. Niiranen edusti seminaarissa elinkeinoelämän näkökulmaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan ominaisuudessa. Hänen mukaansa myös elinkeinoelämän piirissä suhtautuminen yliopistolakiuudistukseen on yhtä kirjavaa kuin se on yliopistojen sisällä. Niiranen herätti kuulijoissa hyväksyvää hyminää toteamalla, että kaikki pelot "bisnesmaailman" yliopistojen tai muiden korkeakoulujen kaappauksesta ovat turhia. Se 200 miljoonaa euroa, jotka uusi innovaatioyliopisto, tai Niirasen sanojen mukaan Espoon yliopisto, saa yksityiseltä sektorilta valtion 500 miljoonan lisäksi, eivät ole kuin muodostettavan Itä-Suomen yliopiston yhden vuoden budjetin kokoinen summa. Sillä ei yliopistoja tai mitään muutakaan kyllä "kaapata". On huomattava, että muut yliopistot saavat tästä summasta vain murto-osan.

Niiranen totesi esityksessään myös, että valtion on huolehdittava hyvinvoivasta korkeakouluverkosta. Tässä verkossa yliopistojen sisäinen hallinto kuuluu ainoastaan sille itselleen. On myös elinkeinoelämän intressien mukaista, että perustutkimukseen panostetaan, joka on soveltavan tutkimuksen ehdoton edellytys.

Seminaarissa oli keskustaväriä. Kansaedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Tuomo Puumala kiteytti Keskustan korkeakoulupolitiikan kliseeseen, joka toimii: "Ei niin matalaa torppaa, ettei sieltä voisi tulla maisteria." Juustohöylääminen ei enää auta. Se johtaa vain korkeakouluverkon näivettymiseen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja korkeakoulujen profiloitumista. Niirala totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että Suomessa jokainen yliopisto on omalla alueellaan innovaatioyliopisto. Ja vaikka täällä etelässä, Kehä 3. sisäpuolella on yhdeksän yliopistoa koko maan kahdestakymmenestä, niin jokainen yliopisto on aidosti myös maakuntayliopisto.

1960, 70- ja 80-luvuilla korkeakouluverkon laajentamisessa kantavana ajatuksena oli maakuntien nuorten koulutuksen järjestäminen. Nyt painopiste näyttää siirtyneen ainakin retoriikassa huippututkimuksen pariin. Korkeakoulujen tulisi olla paikkoja, joissa tehdään huippuinnovaatioita ja huippuosaajia. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan muistetaan se, että Suomen kilpailukyky on riippuvainen laajasta ja korkeasta osaamisesta. Matalankin torpan maisterilla paperit pitäisi olla mahdollisimman hyvät.

Puumalan sanoin Keskustan kanta on ollut selkeästi se, että korkeakoulu-uudistus tulee toteuttaa alueiden lähtökohdista käsin. Tästä esimerkkinä Oulun yliopiston menestystarina. Korkeakoulujen tulee olla itse aktiivisia. -Menestyvä korkeakoulu, yliopisto on paikka, jossa tehdään sekä huippututkimusta että annetaan laadukasta opetusta, tavoitellaan kansainvälistä kilpailukykyä ja panostetaan myös alueelliseen kehittämiseen.

Kalle Peltokangas
Helsingin Keskustaopiskelijoiden pj
HYY:n edustajiston jäsen