Helsingin yliopistolla Viikissä järjestettiin perjantaina 5.10. opiskelijoiden toimesta keskustelutilaisuus geenimuuntelusta. Todella hienoa aktiivisuutta näiltä opiskelijatytöiltä (Elisa Niemi, Janina Käyhkö ja Minna Myllykoski), jotka tilaisuuden pystyttivät. Yliopiston kursseilla asiaan ei juurikaan syvennytä, vaikka aihe ajankohtainen onkin ja päätöksiä asian suhteen kovaa vauhtia tehdään.
Paikalla asiantuntijoina keskustelemassa olivat erikoistutkija Irene Vänninen maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta, luomuviljelijä Aulis Lassila, tutkija Jussi Kauppila Suomen ympäristökeskuksesta ja tutkija Tiina Silvasti yhteiskuntapolitiikan laitokselta.
Aluksi saimme kuulla luomuviljelijä ja taiteilija Osmo Rauhalan kommentit, jotka hän oli lähettänyt kirjallisessa muodossa jouduttuaan perumaan tulonsa. Rauhala toi viestissään lähinnä ilmi jyrkän vastustuksensa. Se kirvoitti heti yleisön joukosta yhden yliopiston henkilökunnan edustajan tiukkaan vastakommenttiin. Siinä näki nopeasti kuinka tunteita herättävä aihe onkaan.
Asiantuntijoiden alustuksista nousi monenlaisia mielenkiintoisia tietoja ja mielipiteitä. Ensinnäkin geenimuunnellut kasvit eroavat muuntelemattomista kasveista suurelta osin ainoastaan siinä, että ne sisältävät kasvinsuojeluaineita jo itsessään. Kasvin ominaisuuksissa ei ole suuria eroja. Gm-kasvien viljely keskittyy tällä hetkellä vielä pitkälti Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan ja Kiinaan. Viljellyimmät geenimuunnellut kasvitkin ovat siis näillä alueilla viljelyssä suosittuja. Ne ovat määrällisessä järjestyksessä soija, maissi, puuvilla ja rapsi. Suomessa ei gm-kasveja vielä viljellä kaupallisesti, mutta osittain sikojen rehuissa löytyy jo ulkomailta tuotuja geenimuunneltuja aineksia. Luomuviljelijä Aulis Lassilan mielipide oli, että jos esimerkiksi geenimuunnellun rypsin viljely aloitettaisiin Suomessa, olisi jäljellä sen jälkeen ainoastaan kahta rypsilajiketta; geenimuunneltua ja luomua. Tämä johtuu siitä, että siemenet leviävät pellolta toiselle ja näinollen tapahtuu niin sanottu kontaminaatio. Se on taas kasvilajikkeesta riippuvaista kuinka pitkät välimatkat näillä pelloilla tulisi olla kontaminaation välttämiseksi.
MTT:n Irene Vänninen nosti huomionarvoisen faktan gm-viljelyn nykytilasta. Hyöty kohdistuu vahvasti yksityisille (viljelijät ja kauppa) kun taas riskien realisoituessa koko yhteiskunta mahdollisesti joutuu käsittelemään niitä. Viljelijöiden ollessa jatkuvan taloudellisen paineen alla, heitä ei voida asettaa vastuunottajan rooliin tässä kysymyksessä.
Tutkija Tiina Silvasti toi ilmi ihmetyksensä, miksei aikoinaan käyty laajaa julkista keskustelua geenimuunnellun tuotannon nollatoleranssista meillä Suomessa. Nyt se ei periaatteessa ole edes mahdollista enää. Gm-tuotannosta ei vieläkään hänen mielestä käydä tarpeeksi kansalaiskeskustelua. Olen asiasta samaa mieltä. Ihmiset eivät ole tarpeeksi perillä mitä suuhunsa laittavat ja mikä on ruoan tulevaisuus. Suomessa geenimuuntelun kannatus on verraten suurta Euroopan alueella. Silvastin teorian mukaan se johtuu Suomen teknologiakeskeisyydestä, luottamuksesta uusiin teknologioihin, mikä on pitkään maassamme vallinnut.
Vähintä, mitä geenimuunneltuja ainesosia sisältäville tuotteille voitaisiin tehdä, olisi merkitä ne. Kaupan kanta on, että kuluttaja päättää ja näin markkinat toimisivat. Geenimuunneltuja tuotteita ei kuitenkaan suostuta merkitsemään joten markkinoiden toimiminen tässä tilanteessa geenimuunnellun tuotannon puolesta tai vastaan jää kovin heikoksi.
Jaakko Huhtanen
Viestintävastaava,
Helsingin keskustaopiskelijat ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti